Mitä ihmettä tehdä kun joutuu tekemisiin sisarkateuden kanssa? Selviääkö siitä muuten kuin unohtamalla, että moista sisaruussuhdetta onkaan? Onko toisen mahdollista päästä kateudesta ja katkeruudesta yli jos hän ei sitä edes tunnusta?
Sisarkateus
Sukuaan ei voi valita
77
4784
Vastaukset
- -tytär-
Jo vuosi kymmeniä sitten käytettiin tätä termiä "sisarkateus". Kun lapsena ihmettelin veljeni erinomaisuutta. Hän sai kaiken mahdollisen vanhemmiltani. Hänen huonotkin valinnat katsottiin läpi sormien. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän oli täydellinen, jalustalle nostettu >"Jumalasta seuraava".
Narsisti vanhemmat jaottelevat lapsensa näin. Toinen lapsi on se "mustalammas". Joka on syyllinen kaikkeen. Varsinainen taakka ja "tahra", suvun hienossa maineessa. Ja tietysti syyllinen kaikkeen mahdolliseen, vaikka ei olisi mailla halmeilla.
Mielestäni tällä asialla ei ole mitään tekemistä "sisarkateuden" kanssa. Vaan se on narsistivanhempien luoma tilanne. Ase, jolla mitätöidään ja alistetaan "mustalammas" käyttääntymään vanhempien haluamalla taavalla.
Ja toinen lapsi on "ostettu" kannatusyhdistyksen jäseneksi, kun huutoäänestys alkaa. Toisin sanoen, tukemaan narsistivanhempien sairasta käyttääntymistä. Omat vanhemmat tekevät jopa kaikkensa kyseisen kateuden ylläpitämiseksi.
He kertovat kuinka ovat ostaneet kalliita lahjoja "paremmalle" lapselleen. Sinun syntymäpäiväsi kuitataan olankohautuksella, tai toteamalla sinun olevan pian jo 100 vuotias yms.- Sukuaan ei voi valita
En tarkoittanut tämänkaltaista tilannetta vaan enemmänkin tuota " se huonompi" kirjoittajan tilannetta. Lähtökohdat lapsuudesta samat ja vanhemmat kohdelleet lapsiaan aina tasapuolisesti. Siitä huolimatta se nuorempi on aina ( ainakin niin kauan kuin muistan) kadehtinut minua vanhempaa sisarusta. Se on totta, että olen päässyt elämässä pidemmälle monessa suhteessa kuin hän, mutta ainoastaan työtä tekemällä, ilmaiseksi en ole koskaan saanut mitään, enkä mitään ole tehnyt/ saanut hänen kustannuksellaan. Se ei ole minun vikani, että toinen on valinnut elämässään toisenlaisen työn ja elinpiirin. Tämä on surullista, koska kateus ja katkeruus on näköjään vieraannuttanut meidän ihan vieraiksi ihmisiksi.
Mutta kuten Cheek laulaa; vihaajat vihaa, meitsi vain takas vilkuttaa, ei vois vähempää kiinnostaa......
En voi enkä aio elämääni muuttaa sen vuoksi, että toinen kadehtii jotain mikä ei ole häneltä pois. - Elämän nopat
Sukuaan ei voi valita kirjoitti:
En tarkoittanut tämänkaltaista tilannetta vaan enemmänkin tuota " se huonompi" kirjoittajan tilannetta. Lähtökohdat lapsuudesta samat ja vanhemmat kohdelleet lapsiaan aina tasapuolisesti. Siitä huolimatta se nuorempi on aina ( ainakin niin kauan kuin muistan) kadehtinut minua vanhempaa sisarusta. Se on totta, että olen päässyt elämässä pidemmälle monessa suhteessa kuin hän, mutta ainoastaan työtä tekemällä, ilmaiseksi en ole koskaan saanut mitään, enkä mitään ole tehnyt/ saanut hänen kustannuksellaan. Se ei ole minun vikani, että toinen on valinnut elämässään toisenlaisen työn ja elinpiirin. Tämä on surullista, koska kateus ja katkeruus on näköjään vieraannuttanut meidän ihan vieraiksi ihmisiksi.
Mutta kuten Cheek laulaa; vihaajat vihaa, meitsi vain takas vilkuttaa, ei vois vähempää kiinnostaa......
En voi enkä aio elämääni muuttaa sen vuoksi, että toinen kadehtii jotain mikä ei ole häneltä pois.Tasapuolisesti??? Mietihän nyt ihan muutenkin kuin omalta kannalta. Kyllä me mustat lampaat olemme kaikki joutuneet jossain vaiheessa elämässä syrjään myös siellä perheessä. Ja olet ollut ahkera ja tehnyt töitä, eikö siskosi muka ole ollut.
Jokaiselle nuo elämän ponnistelut on yksilöllisiä. Siskollesi ne on voineet olla vielä pahempia kuin itsellesi. Ja jos sulla vaan on nyt mennyt kaikki putkeen ja toisella ei -alkaahan se kuilun syvetessä ottaa ketä tahansa päähän. Etenkin jos jo edustatte eri yhteiskuntaluokkia.
Tulee mieleen tarina meidän naapurin likoista. Toinen oli priimus ja suoritti jokaisen koulun huippuarvosanoin. Toinen oli vähemmän alykäs ja hiljainen, istui jo 10-vanhana kotona yksin, kun toinen siskoista meni ja eli elämäänsä. Perheen isä kuskasi tätä vanhempaa siskoa joka paikkaan ja oli hyvvää kaveria tämän kanssa, nuorempaansa ei juuri vilkaissut -kun oli se heikompi. Vanhempi veti muutenkin huomion itseensä mm. niin, että kun oli nuoremman synttärit, kutsui sisko paikalle ihalijajoukkonsa omista kavereistaan -nuorempi häipyi aina takavasemmalle.
Nykyään tuo vanhempi on tj kansainvälisessä firmassa, nuorempi on alkoholisti. Kyllä tuo oli jo luettavissa heidän lapsuudessaan. Jotenkin vaan niin surullista... - se huonompi
Sukuaan ei voi valita kirjoitti:
En tarkoittanut tämänkaltaista tilannetta vaan enemmänkin tuota " se huonompi" kirjoittajan tilannetta. Lähtökohdat lapsuudesta samat ja vanhemmat kohdelleet lapsiaan aina tasapuolisesti. Siitä huolimatta se nuorempi on aina ( ainakin niin kauan kuin muistan) kadehtinut minua vanhempaa sisarusta. Se on totta, että olen päässyt elämässä pidemmälle monessa suhteessa kuin hän, mutta ainoastaan työtä tekemällä, ilmaiseksi en ole koskaan saanut mitään, enkä mitään ole tehnyt/ saanut hänen kustannuksellaan. Se ei ole minun vikani, että toinen on valinnut elämässään toisenlaisen työn ja elinpiirin. Tämä on surullista, koska kateus ja katkeruus on näköjään vieraannuttanut meidän ihan vieraiksi ihmisiksi.
Mutta kuten Cheek laulaa; vihaajat vihaa, meitsi vain takas vilkuttaa, ei vois vähempää kiinnostaa......
En voi enkä aio elämääni muuttaa sen vuoksi, että toinen kadehtii jotain mikä ei ole häneltä pois.En itse näe että minulla ja siskollani on ollut samat lähtökohdat, jos tähän viittasit. Hän ei viettänyt aikaa yksin kiusattuna ja joutunut sosiaalisesti eristetyksi. Lisäksi hän oli aina se kauniimpi, parempi sisko, tämän sain tuntea ja myös kuulla koko ajan. Pitäisköhän sunkin peilata lapsuuttanne myös siitä lähtökohdasta miltä siskostasi tuntui, eikä vaan miten itse ylemmyydessäsi sen koit?
- Sukuaan ei voi valita
Elämän nopat kirjoitti:
Tasapuolisesti??? Mietihän nyt ihan muutenkin kuin omalta kannalta. Kyllä me mustat lampaat olemme kaikki joutuneet jossain vaiheessa elämässä syrjään myös siellä perheessä. Ja olet ollut ahkera ja tehnyt töitä, eikö siskosi muka ole ollut.
Jokaiselle nuo elämän ponnistelut on yksilöllisiä. Siskollesi ne on voineet olla vielä pahempia kuin itsellesi. Ja jos sulla vaan on nyt mennyt kaikki putkeen ja toisella ei -alkaahan se kuilun syvetessä ottaa ketä tahansa päähän. Etenkin jos jo edustatte eri yhteiskuntaluokkia.
Tulee mieleen tarina meidän naapurin likoista. Toinen oli priimus ja suoritti jokaisen koulun huippuarvosanoin. Toinen oli vähemmän alykäs ja hiljainen, istui jo 10-vanhana kotona yksin, kun toinen siskoista meni ja eli elämäänsä. Perheen isä kuskasi tätä vanhempaa siskoa joka paikkaan ja oli hyvvää kaveria tämän kanssa, nuorempaansa ei juuri vilkaissut -kun oli se heikompi. Vanhempi veti muutenkin huomion itseensä mm. niin, että kun oli nuoremman synttärit, kutsui sisko paikalle ihalijajoukkonsa omista kavereistaan -nuorempi häipyi aina takavasemmalle.
Nykyään tuo vanhempi on tj kansainvälisessä firmassa, nuorempi on alkoholisti. Kyllä tuo oli jo luettavissa heidän lapsuudessaan. Jotenkin vaan niin surullista...Sen verran täytyy sanoa, että ei, siskoni ei todella ole opiskellut/ tehnyt työtä yhtä ahkerasti kuin minä. Enemmänkin on häntä ihan muut jutut kiinnostaneet. Elämä on valintoja ja niiden valintojen seurausten kanssa jokaisen tulee elää. Aika väjän kukaan saa mitään ilmatteeksi, minä en ole saanut mitään vaan työtä on pitänyt tehdä paljon. Sen työn hedelmistä nautin nyt. Sillä seurauksella, että saan katkeruutta osakseni. Syyttä.
- vähemmänonnekas
se huonompi kirjoitti:
En itse näe että minulla ja siskollani on ollut samat lähtökohdat, jos tähän viittasit. Hän ei viettänyt aikaa yksin kiusattuna ja joutunut sosiaalisesti eristetyksi. Lisäksi hän oli aina se kauniimpi, parempi sisko, tämän sain tuntea ja myös kuulla koko ajan. Pitäisköhän sunkin peilata lapsuuttanne myös siitä lähtökohdasta miltä siskostasi tuntui, eikä vaan miten itse ylemmyydessäsi sen koit?
Kateelliselta puuttuu kyky asettua toisen asemaan, he ovat itsekeskeisiä. Heidän oma tunteensa muka oikeuttaa ilkeilemään, vähättelemään toisten saavutuksia ja elämää niin kuin tässä ketjussakin näkyy.
Kateellinen ei ole oppinut sitä mitä suurin osa oppii jo lapsena ja nuorena, että elämä ei ole reilua, siihen on jokaisen sopeuduttava ja koettava itse tehdä sitä niin hyvä kuin mahdollista. "Onnekkaiden", henkinen potkiminen ei tuo kateelliselle mitään hyvää. Mitä enemmän antaa kateudelle valtaa sitä vahvempi siitä tulee.
- se huonompi
Mulla itselläni on noussut sama tunne pintaan viime aikoina ja oon tietoisesti alkanut välttelemään siskoani, koska hänen seurassaan tuo paha olo van yltyy.
Olin rikki koulukiusaamisesta vielä pitkälle 2-kymppiseen saakka, enkä uskonut että kukaan mies voi ihastua minuun.
Samalla katsoin kun siskoani kehutiin kauniiksi ja hyväksi. Hän kävi koulut juuri niin kuin perhe toivoo, sai aina töitä ja löysi elämänsä rakkauden jo 2-kymppisenä. Hänellä oli aina varaa tehdä mitä vaan, mies kustansi. Hänellä on tätä nykyäänkin laaja ystäväpiiri, vaikka on luonteeltaan juro ja sulkeutunut.
Hän sai kaksi täydellistä lasta, sen oman unelmiensa talon, ja työn minkä halusi. Rikas mies vaan vaurastuu koko ajan ja heillä näyttää elämä kuin kiiltokuvalta.
Itse kävin kyllä koulut hyvin, tein työni hyvin, mutta olen ollut jo 4 vuotta työttömänä, vaikka haen ahkerasti koko ajan töitä. Joku minussa vaan tökkii muita ihmisiä, ehkä se sama piirre mikä laittoi minuta aikanaan kiusatun rooliin.
Asun yksin, en ole vieläkään löytänyt elämän kumppania, vaikka ikää jo 34. Opintolainaa on, asuntolainaa en ole koskaa pätkätöiden takia saanut. Olen rahaton, enkä ole käynyt lomalla viimeiseen 18 vuoteen.
Tiedän kyllä että on tyhmää olla katkera, mutta se nyt vaan on tunne mikä tulee. En tajua miksi toinen meistä saa kaiken ja toinen joutuu koko ajan ponnistelemaan saamatta mitään. Se vaan ei tunnu oikeudenmukaiselta, vaikka eihän se tuon onnekkaan ongelma ole.- inside_your_life
Olet jo 34 vuotias ja yhä peilaat iseäsi ja omaa elämääsi siskosi ja muiden ihmisten elämän kautta. Eikö olisi jo aika lopettaa vanhojen asioiden muistelu, itsensä vertaileminen muihin, elää tässä päivässä, tehdä itsensä eteen pieniä iloa tuottavia asoita, elää sitä paljon puhuttua omaa elämää katkeroitumisen ja kateuden sijasta?
Ei kaikista voi tulla miljonäärejä, ei kaikille riitä kymppitonnin tuloja eikä kaikki saa sitä mitä he unelmoivat. Siitä huolimatta elämä voi olla huippuhyvä.
Sinä et osaa iloita siitä että siskollasi ja hänen lapsillaan on kaikki hyvin, tunnet kateutta ja katkeruutta. Olisitko onnellisempi jos siskollasi menisi huonosti, mies pettäisi, tekisi konkurssin tai hänen lapsensa sairastuisivat vakavasti?
Katkeroitumisen sijasta nauttisit pienistä asioista, tästä päivästä, siitä että sinulla on terveys tallella, voit kuntoilla, ulkoilla, tehdä käsitöitä, vapaaehtoisduunia, opiskella, tehdä itsesi eteen mitä tahansa nyt kun olet työttömänä. Voit liittyä harrastepiireihin, tavata uusia ihmisiä, hankkia elämääsi muuta sisältöä kuin työ, parisuhde ja raha, ja kuka tietää, ehkä aktivoitumisesi kautta myös nämä kolme viimeksi mainittua tulevat elämääsi. - E.v.v.K
inside_your_life kirjoitti:
Olet jo 34 vuotias ja yhä peilaat iseäsi ja omaa elämääsi siskosi ja muiden ihmisten elämän kautta. Eikö olisi jo aika lopettaa vanhojen asioiden muistelu, itsensä vertaileminen muihin, elää tässä päivässä, tehdä itsensä eteen pieniä iloa tuottavia asoita, elää sitä paljon puhuttua omaa elämää katkeroitumisen ja kateuden sijasta?
Ei kaikista voi tulla miljonäärejä, ei kaikille riitä kymppitonnin tuloja eikä kaikki saa sitä mitä he unelmoivat. Siitä huolimatta elämä voi olla huippuhyvä.
Sinä et osaa iloita siitä että siskollasi ja hänen lapsillaan on kaikki hyvin, tunnet kateutta ja katkeruutta. Olisitko onnellisempi jos siskollasi menisi huonosti, mies pettäisi, tekisi konkurssin tai hänen lapsensa sairastuisivat vakavasti?
Katkeroitumisen sijasta nauttisit pienistä asioista, tästä päivästä, siitä että sinulla on terveys tallella, voit kuntoilla, ulkoilla, tehdä käsitöitä, vapaaehtoisduunia, opiskella, tehdä itsesi eteen mitä tahansa nyt kun olet työttömänä. Voit liittyä harrastepiireihin, tavata uusia ihmisiä, hankkia elämääsi muuta sisältöä kuin työ, parisuhde ja raha, ja kuka tietää, ehkä aktivoitumisesi kautta myös nämä kolme viimeksi mainittua tulevat elämääsi.Täytyy sanoa tästä sivusta -hyvin tyypillinen etuoikeutetun vastaus.
Minulla on "se huonompi" kaltainen sisko. Sillä lisäyksellä että tämä on nuuka ja omaa etuaan ajatteleva hyväksikäyttävä pumpuliaivo. Ja jaksan joka kerta ihmetellä, miten tuolla persoonalla on muka saatu kaikki.
Mutta, siskoni salainen ase onkin miehensä. Hän etsi nörteistä nörteimmän kotimiehen, jolla on hyvä työ, ja joka kantaa kaiken vastuun perheestään. Sekä taloudellisen ja kotitaloudellisen :) Nyt vaan me muu perhe odotellaan kuinka nopeaan tuolle reppanalle kasvaa oma tahto ja tajuaa että on seissyt essu edessä koko ikänsä.
Kyllä, elämä ei aina ole reilua, ja jotkut osaa ottaa sen kerman kaikesta, myös ihmisistä.
- KoggiC
Sukuaan ei voi valita -sitä varmasti miettii siskosikin koko ajan.
- Kiusa
Voisiko sitä yrittää päästä kateuden tunteesta eroon. Se tunne syö ihmistä niin paljon ja vääristää ihmisuhteita. Tulee mieleen että kyse ei ole siitä että toinen on niin erinomainen vaan pikimmiten siitä että toinen on niin heikko kateudentunteessaan.
Aina löytyy ihmisiä joita kadehtia, varmasti jollain naapurissa menee vielä paremmin kuin siskollasi. Kadehdi häntä, jos jotain on pakko. Kannattaako sisaruussuhteita moisen takia tuhota.
Meidän perheessä on myös kateutta sisarusten kesken. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jokin toisen syntymässään saama erikoislahjakkuus, mutta kun usein oli kyse ihmisten omalla kovalla työllään hankkima vapaus ostaa tai vaikka matkustaa jonnekin. Jotenkin niin perin köyhää kadehtia sellaista.- Un-Lucky
On totta että turha kadehtia taloudellista menestystä, mutta kyllä myönnän että oon itsekin katkera serkulleni, joka on saanut kaiken. Jokainen meistä on kuitenkin tehnyt töitä jonkun eteen -tosi asia vaan on, että toiset saa sillä työllään jotain, toiset ei.
***
Itse yritin vuosia päteä, käydä kouluja, olla ahkerasti töissä etsien aina parempaa mahdollisuutta ja vastuullisempaa työtä, joka sopii hyvin työmoraalilleni. No, nyt olen sitten kaikesta tästä yrittämisestä työttömänä sen kolmatta vuotta. 20 vuotta taistellut vakituisesta paikastani työelämässä...turhaan. Saanut aina todeta kuinka helpolla muut asioita saavat.
***
Tästä viisastuneena annan nuo rahoissa kylpevät sukulaiset olla keskenään. Kaveritkin on valikoitunut saman henkisistä, turhaan elämässä taistelleista. Ja kyllä, olen katkera ja kateellinen noille vapailla ratsastaville, jotka on työllistyneet tuttujen ja sukulaisten kautta naps-tuosta vaan, löytäneet kumppanin ja saaneet perheenkin naps-tuosta vaan. Itselle kun mikään näistä, eikä edes se työ ole ollut varmaa.
***
Ottaahan se päähän, eikä halua olla näiden ihmisten kanssa, jotka muistuttaa siitä miten huonosti sun on käynyt. Se vaan on nyt faktaa minkä kanssa elettävä. - Sukuaan ei voi valita
Un-Lucky kirjoitti:
On totta että turha kadehtia taloudellista menestystä, mutta kyllä myönnän että oon itsekin katkera serkulleni, joka on saanut kaiken. Jokainen meistä on kuitenkin tehnyt töitä jonkun eteen -tosi asia vaan on, että toiset saa sillä työllään jotain, toiset ei.
***
Itse yritin vuosia päteä, käydä kouluja, olla ahkerasti töissä etsien aina parempaa mahdollisuutta ja vastuullisempaa työtä, joka sopii hyvin työmoraalilleni. No, nyt olen sitten kaikesta tästä yrittämisestä työttömänä sen kolmatta vuotta. 20 vuotta taistellut vakituisesta paikastani työelämässä...turhaan. Saanut aina todeta kuinka helpolla muut asioita saavat.
***
Tästä viisastuneena annan nuo rahoissa kylpevät sukulaiset olla keskenään. Kaveritkin on valikoitunut saman henkisistä, turhaan elämässä taistelleista. Ja kyllä, olen katkera ja kateellinen noille vapailla ratsastaville, jotka on työllistyneet tuttujen ja sukulaisten kautta naps-tuosta vaan, löytäneet kumppanin ja saaneet perheenkin naps-tuosta vaan. Itselle kun mikään näistä, eikä edes se työ ole ollut varmaa.
***
Ottaahan se päähän, eikä halua olla näiden ihmisten kanssa, jotka muistuttaa siitä miten huonosti sun on käynyt. Se vaan on nyt faktaa minkä kanssa elettävä.Tämäpä kävi mielenkiintoiseksi. Mitä ehdotatte että teen? Jos se toinen osapuoli ei myönnä kadehtivansa, mutta kautöksestä näkee? Lopetanko työni ja menen kortistoon? Ei kai voida odottaa, että minun pitää lopettaa menestymästä elämässä sen vuoksi että sisareni ei syystä tai toisesta pysty samaan? Ja vaikka minun tapauksessani oikeasti ongelma ei ole lähtöisin lapsuudesta vaan on ilmennyt aikuisiällä, niin syytön minä olen toisen huonoon itsetuntoon. Meillä on molemmilla olleet samat mahdollisuudet kotoa, hän ei ole tarttunut niihin ja se saamattomuus näkyy nyt. Onko oikeasti niin, että välien katkaisu on ainoa tapa olla pahottamatta mieltänsä puolin ja toisin?
- Un-Lucky
Sukuaan ei voi valita kirjoitti:
Tämäpä kävi mielenkiintoiseksi. Mitä ehdotatte että teen? Jos se toinen osapuoli ei myönnä kadehtivansa, mutta kautöksestä näkee? Lopetanko työni ja menen kortistoon? Ei kai voida odottaa, että minun pitää lopettaa menestymästä elämässä sen vuoksi että sisareni ei syystä tai toisesta pysty samaan? Ja vaikka minun tapauksessani oikeasti ongelma ei ole lähtöisin lapsuudesta vaan on ilmennyt aikuisiällä, niin syytön minä olen toisen huonoon itsetuntoon. Meillä on molemmilla olleet samat mahdollisuudet kotoa, hän ei ole tarttunut niihin ja se saamattomuus näkyy nyt. Onko oikeasti niin, että välien katkaisu on ainoa tapa olla pahottamatta mieltänsä puolin ja toisin?
Teet niinkuin sen toisen puolenkin pitäisi tehdä, pidät väliä. Ei perhe velvoita pitämään yhteyttä. Hengaat vaan niiden muiden uusrikkaiden menestyjien kanssa, niin et tunne oloasi inhottavaksi köyhän ja kateellisen siskosi kanssa.
- Sukuaan ei voi valita
Un-Lucky kirjoitti:
Teet niinkuin sen toisen puolenkin pitäisi tehdä, pidät väliä. Ei perhe velvoita pitämään yhteyttä. Hengaat vaan niiden muiden uusrikkaiden menestyjien kanssa, niin et tunne oloasi inhottavaksi köyhän ja kateellisen siskosi kanssa.
Tätä suhtautumista juuri tarkoitin, saan hyökkäävää kommenttia itseäni kohtaan mielestäni epäoikeudenmukaisesti. Oletko oikeasti sitä mieltä, että vaihtoehdot ova välien katkaisu tai menestymisen lopettaminen? Minun menestymiseni ei ole keneltäkään pois, ei siskoltani, eikä sinulta.
- Un-Lucky
Sukuaan ei voi valita kirjoitti:
Tätä suhtautumista juuri tarkoitin, saan hyökkäävää kommenttia itseäni kohtaan mielestäni epäoikeudenmukaisesti. Oletko oikeasti sitä mieltä, että vaihtoehdot ova välien katkaisu tai menestymisen lopettaminen? Minun menestymiseni ei ole keneltäkään pois, ei siskoltani, eikä sinulta.
No, itse olen se toinen osapuoli. Ja minä pidän väliä, eli välttelen tapaamisia ihan vaan siitä syystä että niistä tulee itselle niin paha mieli. Tuo etäisyyden ottaminen on varmasti kuitenkin sinullekin se parempi vaihtoehto. Voithan tietenkin avata keskustelua siskosi kanssa, mutta se ei välttämättä paranna mitään -päinvastoin. Niinkuin sanoit hänen täytyy se tajuta itse.
Älä ota niin vakavasti asiaa, on kai sinulla muitakin ihmisiä kuin perhe. Perhe velvoittaa tasan häihin, hautajaisiin, ristiäisiin ja konfirmaatioon -tai jos on fiksu, ei niihinkään.
Elämä on lyhyt, ja on tärkeää että sen viettää niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa myös viihtyy. - Siskonimun
Sukuaan ei voi valita kirjoitti:
Tätä suhtautumista juuri tarkoitin, saan hyökkäävää kommenttia itseäni kohtaan mielestäni epäoikeudenmukaisesti. Oletko oikeasti sitä mieltä, että vaihtoehdot ova välien katkaisu tai menestymisen lopettaminen? Minun menestymiseni ei ole keneltäkään pois, ei siskoltani, eikä sinulta.
Samaa mieltä. Siskoni on ihan hyvin menestynyt, ammatillisesti paremmin kuin minä. Aikoinaan, kun minulla oli vaikeuksia päästä kouluun ja painiskelin rahapulassa asuntolainojen kanssa, oli kaikki hyvin. Kaikki muuttui, kun perustin perheen, rakensimme talon ja kesämökin jne... tällaista aineellista hyvää. Me taas olemme mieheni kanssa aloittaneet tyhjästä, tehty kovasti töitä ja kasvatettu mukava, ahkera jälkipolvi. Jos joku tekee kovasti töitä ja saa siitä palkkaa, elää taloudellisesti järkevästi ja saa säästöjä, ei siitä tarvitsisi olla kateellinen. Oma isosiskoni on vakavasti sairas ja viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on todella kärjistynyt: harva se viikonloppu soittelee humalassa ja haukkuu minut vaikka miksi.... kaikki lapsuutensa ja nuoruutensa asiatkin kaivelee minua syytellen. Ymmärrän, että kaiken sairauttaan kokemansa vihan syyttä suotta kohdistaa minuun. Olen yrittänyt pitää suhdetta yllä jos jollakin keinoin, mutta nyt on mitta jo ihan täysi. Ei auta muu kuin lopettaa kanssakäyminen tuollaisen sairaan kanssa, mielenterveystoimistoon ei lähde, kun ei koe olevansa alkoholiriippuvainen, masentunut, kateellinen ja kaikkea siltä väliltä. Ja kuitenkin hänellä on kaikki hyvin, hyvä aviomies, ihanat aikuiset lapset ja lapsenlapset. Voi kun osaisi iloita heistä eikä kännipäissään miettisi vaan, mistä kaikesta voisi minua syytellä. Enää en saisi omaa vanhaa äitiänikään harvakseltaan tavata ja auttaa, kun sekin tarkoittaa, että ylennän itseni Äiti Teresan tasolle. Ja noita kateellisia uusrikkaita panettelevia näkyy tälläkin palstalla riittävän Mutta pää pystyyn meille kiusatuille. Kateushan kielii huonosta itsetunnosta.
- Anonyymi
Un-Lucky kirjoitti:
Teet niinkuin sen toisen puolenkin pitäisi tehdä, pidät väliä. Ei perhe velvoita pitämään yhteyttä. Hengaat vaan niiden muiden uusrikkaiden menestyjien kanssa, niin et tunne oloasi inhottavaksi köyhän ja kateellisen siskosi kanssa.
Veljet on mulle aina ollut ihania mutta isosiskot varsinkin se nuorempi hakkasi minua ku olin pieni vanhempana siskot haukku mut esimerkiksi mitä kukaa mies näkee Sussa niinpä 37 vuotta ollaan oltu naimissa en ole missään tekemissä siskojen kanssa
- kotirauha mennyttä
On sisaria, jotka ei jätä rauhaan vaikka etäisyyttä ottaskin, yölläkin viestii tai soittaa ja tietysti kännissä.
Miten heistä otat etäisyyttä? He luulee, et saa tehdä ja sanoa mitä vaan, jopa uhkailla.- Rough
Puhelin äänettömälle yön ajaksi, niin me muutkin tehdään. Jos tulee ilmoittamatta älä avaa ovea. Keinoja on helppoja ja viimeinen se että haet lähestymiskieltoa.
Sullahan se kantti on oltava tuossa asiassa! - Näitä tapauksia on
Oletko rosvonnut sisarien perintöosuudet. Ahneelle käy juuri noin. Jos on rehellinen ihminen niin ei sellaista uhkailla. Raha kun ratkasee niin ei ihmissuhteillakaan ole enään mitään väliä.
- 9+11
Kateellisuus on kateellisen ongelma. Ei kadehdittu voi sille mitään, koska ongelma on kateellisen ajatusmaailmassa. Kateus vääristää ajattelun niin, että toisen hyvä on minulta pois ja että minä olen aina se kaltoinkohdeltu, joka ansaitsisi parempaa.
Vaikka olisikin niin, että vanhemmat ovat suosineet toista, niin sehän ei ole mitenkään tämän suosituksi väitetyn vika. Lapsuuden kokemuksista ei voi muutenkaan syyttää ihan kaikkea mitä elämässä on mennyt pieleen tai sitä ettei elämä ole mennyt niin kuin olisi itse halunnut. Kadehdittu voi aina muistaa sen sanonnan, että säälin saa ilmaiseksi mutta kateus pitää ansaita.
Kateudesta on kai vaikea luopua, koska kateellisen ajatusmallissa on aina valmis selitys kaikkeen eli minua on syrjitty ja olen epäonnistunut siksi. Tuo ajatus estää kehittämästä omia taitoja ja ottamasta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista. Järkiajatteluun vetoaminen ei toimi jos kerran kaikki on muiden vika ja omaan elämään ei voi vaikuttaa.
Ainahan on olemassa kauniimpia, menestyneempiä ja lahjakkaampia ihmisiä ja myös onnekkaampia kuin itse on, mutta kateellinen jää kiinni lapsenomaiseen vertailuun ja myös kärsii siitä eniten itse ellei jossain vaiheessa herää miettimään miksi näin.- SE kiltti nukkavieru
Kyllä on mahdollista, että toinen on vaan jalustoitu perheessä niin, että tämä toisen suoritusten ylistäminen on saattanut perheen hyljeksityllä vaikuttaa pahasti minäkuvan kieroutumiseen jo pienestä pitäen. Luepa hiukan psykologiaa niin tiedät, ja tajuat miten ei todellakaan ole yksinkertaista lähteä korjaamaan tätä kaikkea.
Juuri nää jalustoidut sisarukset on sitten näitä jotka meuhkaa isoon ääneen sitä kuinka on tehnyt töitä ja kuinka kaikki on tasapuolista ollut. Ovat jo perheessä tottuneet kääntämään katseen itseensä, eikä tästä syystä osaa nähdä edes mitä mielipuolisia juttuja muut sisarukset on joutuneet käymään läpi.
Jos joutuu koko ikänsä seuraamaan vierestä sitä priimusmaisteria, hänen urheilu-uraansa (muun perheen pakottamana), hänen nopeaa etenemistä työelämässä ja sitä kuinka tälle vaan tipahtelee kaikki syliin. Kuulemaan sitä kuinka hyvä ja kaunis toinen on, itse jääden harmaalle taustalle pääsemättä elämässään mihinkään, vaikka on opiskellut ja ahkeroinut yhtä lailla.
Kyllä sitä kuule vähemmästäkin katkeroituu, jos toinen vierellä saa vain mannaa ja sinua syljetään koko ajan naamaan. Ok, eihän ole prinsessan vika, mutta ei tällaisen seuraa kestä kauan. Olkoon omiensa joukossa. - Työllä ansaittu
SE kiltti nukkavieru kirjoitti:
Kyllä on mahdollista, että toinen on vaan jalustoitu perheessä niin, että tämä toisen suoritusten ylistäminen on saattanut perheen hyljeksityllä vaikuttaa pahasti minäkuvan kieroutumiseen jo pienestä pitäen. Luepa hiukan psykologiaa niin tiedät, ja tajuat miten ei todellakaan ole yksinkertaista lähteä korjaamaan tätä kaikkea.
Juuri nää jalustoidut sisarukset on sitten näitä jotka meuhkaa isoon ääneen sitä kuinka on tehnyt töitä ja kuinka kaikki on tasapuolista ollut. Ovat jo perheessä tottuneet kääntämään katseen itseensä, eikä tästä syystä osaa nähdä edes mitä mielipuolisia juttuja muut sisarukset on joutuneet käymään läpi.
Jos joutuu koko ikänsä seuraamaan vierestä sitä priimusmaisteria, hänen urheilu-uraansa (muun perheen pakottamana), hänen nopeaa etenemistä työelämässä ja sitä kuinka tälle vaan tipahtelee kaikki syliin. Kuulemaan sitä kuinka hyvä ja kaunis toinen on, itse jääden harmaalle taustalle pääsemättä elämässään mihinkään, vaikka on opiskellut ja ahkeroinut yhtä lailla.
Kyllä sitä kuule vähemmästäkin katkeroituu, jos toinen vierellä saa vain mannaa ja sinua syljetään koko ajan naamaan. Ok, eihän ole prinsessan vika, mutta ei tällaisen seuraa kestä kauan. Olkoon omiensa joukossa.Valitettavasti täytyy sanoa että kateus kumpuaa kirjoituksestasi. Ei kenellekään vaan tipahtele kaikki syliin (varsinkaan työelämässä). Joko tehdään työtä tai ollaaan lahjakkaita. Ja jos sisarus on lahjakas et paranna asemaasi rypemällä kateudessa. Ei sitä täysi-ikäinen voi syyttää vanhempiaan ja sisaruksiaan jos ei aikuisen ihmisen elämässä ole onnistunut, mieti nyt vähän.
- .............
Työllä ansaittu kirjoitti:
Valitettavasti täytyy sanoa että kateus kumpuaa kirjoituksestasi. Ei kenellekään vaan tipahtele kaikki syliin (varsinkaan työelämässä). Joko tehdään työtä tai ollaaan lahjakkaita. Ja jos sisarus on lahjakas et paranna asemaasi rypemällä kateudessa. Ei sitä täysi-ikäinen voi syyttää vanhempiaan ja sisaruksiaan jos ei aikuisen ihmisen elämässä ole onnistunut, mieti nyt vähän.
Työllä ansaittu. Kateus.
Kyllä. Herätys elämään. Jotku ihmiset oikeasti saa asioita helpommin kuin toiset. Onhan jo tutkitusti osoitettu esim. se, että kauniimpi saa sen työpaikan helpommin kuin pätevä. Olisi oikeus ja kohtuus että myös vanhempana opettaisit sen lapsillesi, niin ei tulisi karu totuus vastaan sitten aikuisiällä. Kun olet hyvä, mutta et tarpeeksi hyvä tai riittävän kaunis.
Ja kyllä lapsuus ja lapsuuajan kokemukset vaikuttaa suuresti sen minäkuvan kehittymiseen. Olet kai sen varran psykologiaa itsekin lukenut, että tiedostat tämän.
Mieti nyt vähän. Voisin kehoittaa sinua siis samaan. Jos oikeasti kuvittelet että sillä ei ole merkitystä minkälaisen lapsuuden tarjoat lapsillesi ja miten heitä kohtelet. Kannat satoa sitten myöhemmin :)
"Typeryydessä kylpevät itsetehoisteiset maailman parantajat? - Työllä ansaittu
............. kirjoitti:
Työllä ansaittu. Kateus.
Kyllä. Herätys elämään. Jotku ihmiset oikeasti saa asioita helpommin kuin toiset. Onhan jo tutkitusti osoitettu esim. se, että kauniimpi saa sen työpaikan helpommin kuin pätevä. Olisi oikeus ja kohtuus että myös vanhempana opettaisit sen lapsillesi, niin ei tulisi karu totuus vastaan sitten aikuisiällä. Kun olet hyvä, mutta et tarpeeksi hyvä tai riittävän kaunis.
Ja kyllä lapsuus ja lapsuuajan kokemukset vaikuttaa suuresti sen minäkuvan kehittymiseen. Olet kai sen varran psykologiaa itsekin lukenut, että tiedostat tämän.
Mieti nyt vähän. Voisin kehoittaa sinua siis samaan. Jos oikeasti kuvittelet että sillä ei ole merkitystä minkälaisen lapsuuden tarjoat lapsillesi ja miten heitä kohtelet. Kannat satoa sitten myöhemmin :)
"Typeryydessä kylpevät itsetehoisteiset maailman parantajat?Olen ihan herännyt elämään. Tietysti toiset saa asioita helpommin kuin toiset, ja toiset sitten toisia asioita helpommin kuin toiset. Mitä sitten? Se nyt on kylmä tosiasia. Ei se kuitenkaan tarkoita että toisia ihmisiä pitäisi kadehtia. Kateus sokaisee. Sen näkee tässäkin keskustelussa. Kateelliselta ihmiseltä puuttuu objektiivinen kyky ajatella, hän on niin oman myrkkynsä sumentama että ei kykene asettamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Näyttää siltä että toiset saavat vain kaiken. Kateellisuus on jotenkin keskenkasvuinen ominaisuus. Onko näiltä aikuisenakin sisaruksilleen kateellisilta jäänyt jokin aikuiseksi kasvamiseen liittyvä prosessi pahasti kesken?
Ja väitän kyllä että kaunein ihminen ei saa työpaikkaa pätevämmän ihmisen edestä. Ei tämä yhteiskunta ihan niin pyöri että kauniit vain saisivat työpaikkoja. Aika moneen paikkaan vaaditaan kyllä jonkinlaista pätevyyttä:-)
Ehkä minä juuri sen verran psykologiaa ymmärrän, että lapsuusajan kokemukset vaikuttavat minäkuvaan. Olen kaikenlaista itsekin kokenut elämässäni ja onnistunut kasvattamaan kolme tasapainoista lastakin. Sitä vaan en aina tahdo ymmärtää miksi aikuiset riippuvat lapsuuden perheen tapahtumissaan. En tarkoita traumaattisissa oloissa kasvaneita lapsia, vaan ihan tavallisissa perheissä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, asioita pitää jättää taakseen, ymmärtää syitä ja seurauksia ja olla armollinen muita kohtaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen. - kukaan ei täydelline
Työllä ansaittu kirjoitti:
Olen ihan herännyt elämään. Tietysti toiset saa asioita helpommin kuin toiset, ja toiset sitten toisia asioita helpommin kuin toiset. Mitä sitten? Se nyt on kylmä tosiasia. Ei se kuitenkaan tarkoita että toisia ihmisiä pitäisi kadehtia. Kateus sokaisee. Sen näkee tässäkin keskustelussa. Kateelliselta ihmiseltä puuttuu objektiivinen kyky ajatella, hän on niin oman myrkkynsä sumentama että ei kykene asettamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Näyttää siltä että toiset saavat vain kaiken. Kateellisuus on jotenkin keskenkasvuinen ominaisuus. Onko näiltä aikuisenakin sisaruksilleen kateellisilta jäänyt jokin aikuiseksi kasvamiseen liittyvä prosessi pahasti kesken?
Ja väitän kyllä että kaunein ihminen ei saa työpaikkaa pätevämmän ihmisen edestä. Ei tämä yhteiskunta ihan niin pyöri että kauniit vain saisivat työpaikkoja. Aika moneen paikkaan vaaditaan kyllä jonkinlaista pätevyyttä:-)
Ehkä minä juuri sen verran psykologiaa ymmärrän, että lapsuusajan kokemukset vaikuttavat minäkuvaan. Olen kaikenlaista itsekin kokenut elämässäni ja onnistunut kasvattamaan kolme tasapainoista lastakin. Sitä vaan en aina tahdo ymmärtää miksi aikuiset riippuvat lapsuuden perheen tapahtumissaan. En tarkoita traumaattisissa oloissa kasvaneita lapsia, vaan ihan tavallisissa perheissä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, asioita pitää jättää taakseen, ymmärtää syitä ja seurauksia ja olla armollinen muita kohtaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen.Ymmärrät sitten kun ne omat lapset avautuu sulle... Sitä tuskin vielä tapahtunut.
Sinäkin olet osasyyssä ihmiselämien kulkuun, koska olet ne lapsesi tänne tehnyt ja niiden alkutaipaleen opastanut elämään.
Tasapainoinen on ihminen aina ulospäin, kunnes joku murtuu... - Työllä ansaittu
kukaan ei täydelline kirjoitti:
Ymmärrät sitten kun ne omat lapset avautuu sulle... Sitä tuskin vielä tapahtunut.
Sinäkin olet osasyyssä ihmiselämien kulkuun, koska olet ne lapsesi tänne tehnyt ja niiden alkutaipaleen opastanut elämään.
Tasapainoinen on ihminen aina ulospäin, kunnes joku murtuu...Sehän olisi mahtavaa jos ne avautuisivat mulle:-). Mutta ei siinä ole välttämättä mitään dramaattista. En minäkään ole sen kummemmin avautunut vanhemmilleni vaikka näen että he eivät kaikissa asioissa ole toimineet oikein. Mitä ja ketä se hyödyttäisi. En aio myöskään kaivella sisaruussuhteista niitä kateuden ja katkeruuden aiheita, vaikka niitäkin varmaan löytyisi. Minulla on ihan oikeita tässä hetkessä olevia ongelmia jotka täytyy vaan kohdata ja joista ei voi syyttää muita ei siskoja eikä veljiä.
- Äitiparka
Työllä ansaittu kirjoitti:
Sehän olisi mahtavaa jos ne avautuisivat mulle:-). Mutta ei siinä ole välttämättä mitään dramaattista. En minäkään ole sen kummemmin avautunut vanhemmilleni vaikka näen että he eivät kaikissa asioissa ole toimineet oikein. Mitä ja ketä se hyödyttäisi. En aio myöskään kaivella sisaruussuhteista niitä kateuden ja katkeruuden aiheita, vaikka niitäkin varmaan löytyisi. Minulla on ihan oikeita tässä hetkessä olevia ongelmia jotka täytyy vaan kohdata ja joista ei voi syyttää muita ei siskoja eikä veljiä.
Kateellinen ja katkeroitunut äiti on kyllä pahin. Nauttii ilkyksistä että lapsi saa hävetä. Kateus voi olla elämänasenne eikä vain tunne. Mustavalkoista ja lapsellista että sivusta seuraajakin tuntee myötähäpeää. Kateus pilaa elämän ei syytä tartte kauempaa hakea.
- Näkijä *74
Työllä ansaittu kirjoitti:
Sehän olisi mahtavaa jos ne avautuisivat mulle:-). Mutta ei siinä ole välttämättä mitään dramaattista. En minäkään ole sen kummemmin avautunut vanhemmilleni vaikka näen että he eivät kaikissa asioissa ole toimineet oikein. Mitä ja ketä se hyödyttäisi. En aio myöskään kaivella sisaruussuhteista niitä kateuden ja katkeruuden aiheita, vaikka niitäkin varmaan löytyisi. Minulla on ihan oikeita tässä hetkessä olevia ongelmia jotka täytyy vaan kohdata ja joista ei voi syyttää muita ei siskoja eikä veljiä.
Äidin sulkeutuneisuus johtaa yleensä siihen, että lapsistakin tulee sulkeutuneita. Ollaan ulospäin ok ja kiillotetaan kuvaa, mutta sisällä murtuu.
Sun kaltaisiasi äitejä on paljon, jotka ei edes uskalla kohdata mitään negatiivista. Ainut ilo lapsissa on se kuinka saa kertoa kasvattaneensa ne hyvin, itse välttämättä edes tajuamatta totuutta. Säälittävä tosiasia nyt vaan on, että lapsia tehdään monesti melko itsekkäistä syistä, siksi niitä tunnevammoja tulee. - Työllä ansaittu
Näkijä *74 kirjoitti:
Äidin sulkeutuneisuus johtaa yleensä siihen, että lapsistakin tulee sulkeutuneita. Ollaan ulospäin ok ja kiillotetaan kuvaa, mutta sisällä murtuu.
Sun kaltaisiasi äitejä on paljon, jotka ei edes uskalla kohdata mitään negatiivista. Ainut ilo lapsissa on se kuinka saa kertoa kasvattaneensa ne hyvin, itse välttämättä edes tajuamatta totuutta. Säälittävä tosiasia nyt vaan on, että lapsia tehdään monesti melko itsekkäistä syistä, siksi niitä tunnevammoja tulee.Taas tämä keskustelu menee tälle tasolle. Lapseton hyökkää lapsellisia vastaan. Mistä sinä voit tietää mistä kaikista asioista minun äitiyteni koostuu, tai miten minä äitiyttäni ja siinä onnistumistani hahmotan. Kuten jo useasti todettu kateus ja katkeruus pilaavat ihmisen elämän.
- 2+5
Työllä ansaittu kirjoitti:
Taas tämä keskustelu menee tälle tasolle. Lapseton hyökkää lapsellisia vastaan. Mistä sinä voit tietää mistä kaikista asioista minun äitiyteni koostuu, tai miten minä äitiyttäni ja siinä onnistumistani hahmotan. Kuten jo useasti todettu kateus ja katkeruus pilaavat ihmisen elämän.
Alkeellista mollata äitiyttä, kun ei muutakaan keksi. Sillä heruu säälipisteitä heikosta keskustelutaidosta.
Se keskustelussa mainittu tutkimushan meni niin, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan usein se kauniimpi.
Todellisuudentajun heikkenemisestä kertoo, jos kaikkialla on jokin salaliitto juuri minua vastaan. Kilpailu työelämässä on kovaa pätevienkin kesken ja työttömyys on korkeaa eli pätevä ja hyväkin työntekijä voi jäädä työttömäksi. Elämä ei ole reilua, mutta maailmaa ja muita ihmisiä ei silti tarvitse nähdä vihollisina.
Tosiasia on sekin, että älykkäälle menestyminen on helpompaa, älykkyyshän on juuri sitä, että osaa hyödyntää omia lahjojaan maksimaalisesti. Jos vanhemmilta ei saa tukea, niin älykäs hakee apua, tukea ja tietoa muualta. Koko elämähän on oppimista. Jos yksi tie on pystyssä, menestynyt etsii uuden tien, Ja omassa tekemisissään pitää nähdä puutteitakin, joita pyrkii kehittämään.
Työelämässä eteneminen riippuu siis siitä, miten monipuolisesti hahmottaa omia taitojaan ja osaa kehittää niitä. Menestyvät ihmiset näkevät omat taitonsa ja mahdollisuutensa positiivisesti ja pyrkivät ottamaan muiden menestyksestä opikseen sekä kannustamaan muita omalta osaltaan. Tuollaisia taitoja ja persoonallisuutta työhaastattelussakin mitataan.
Kateellisen mielenkiinto menee muiden vahtaamiseen ja epäonnistumisien ja vääryyksien hautomiseen eli se kaikki on pois omasta onnistumisesta. - Näkijä *74
Työllä ansaittu kirjoitti:
Taas tämä keskustelu menee tälle tasolle. Lapseton hyökkää lapsellisia vastaan. Mistä sinä voit tietää mistä kaikista asioista minun äitiyteni koostuu, tai miten minä äitiyttäni ja siinä onnistumistani hahmotan. Kuten jo useasti todettu kateus ja katkeruus pilaavat ihmisen elämän.
Lapseton???? Tiedoksesi, minulla on kaksi jo murkkuikäistä lasta, joita on kuunneltu. Eikä heitä ole todellakaan tehty kiillottamaan omaa kuvaani kasvattajana tai minään muunakaan.
Laitoin vaan faktoja pöytään. Taisi kolahtaa siis. - ............
2+5 kirjoitti:
Alkeellista mollata äitiyttä, kun ei muutakaan keksi. Sillä heruu säälipisteitä heikosta keskustelutaidosta.
Se keskustelussa mainittu tutkimushan meni niin, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan usein se kauniimpi.
Todellisuudentajun heikkenemisestä kertoo, jos kaikkialla on jokin salaliitto juuri minua vastaan. Kilpailu työelämässä on kovaa pätevienkin kesken ja työttömyys on korkeaa eli pätevä ja hyväkin työntekijä voi jäädä työttömäksi. Elämä ei ole reilua, mutta maailmaa ja muita ihmisiä ei silti tarvitse nähdä vihollisina.
Tosiasia on sekin, että älykkäälle menestyminen on helpompaa, älykkyyshän on juuri sitä, että osaa hyödyntää omia lahjojaan maksimaalisesti. Jos vanhemmilta ei saa tukea, niin älykäs hakee apua, tukea ja tietoa muualta. Koko elämähän on oppimista. Jos yksi tie on pystyssä, menestynyt etsii uuden tien, Ja omassa tekemisissään pitää nähdä puutteitakin, joita pyrkii kehittämään.
Työelämässä eteneminen riippuu siis siitä, miten monipuolisesti hahmottaa omia taitojaan ja osaa kehittää niitä. Menestyvät ihmiset näkevät omat taitonsa ja mahdollisuutensa positiivisesti ja pyrkivät ottamaan muiden menestyksestä opikseen sekä kannustamaan muita omalta osaltaan. Tuollaisia taitoja ja persoonallisuutta työhaastattelussakin mitataan.
Kateellisen mielenkiinto menee muiden vahtaamiseen ja epäonnistumisien ja vääryyksien hautomiseen eli se kaikki on pois omasta onnistumisesta.Myös älykäs voi olla henkisesti traumatisoitunut. Siinä jää älynlahjat helposti käyttämättä. Ihan alkeellista psykologiaa tantat.
- 1+20
............ kirjoitti:
Myös älykäs voi olla henkisesti traumatisoitunut. Siinä jää älynlahjat helposti käyttämättä. Ihan alkeellista psykologiaa tantat.
Totta kai älykäs voi olla traumatisoitunut, mutta harvemmin kateellinen.
- ....................
1+20 kirjoitti:
Totta kai älykäs voi olla traumatisoitunut, mutta harvemmin kateellinen.
Älykäs ei voi olla kateellinen???? Häh? Kateus lähtee tunteista ei älystä. Kuinka kukaan voi inttää kateutta vääräksi tunteeksi. Tunne sekin on, ja ei kantajallekaan kiva!
Inhottavia haahkoja. Kuittaa ulos itsetodistelevasta seurastanne... - Työllä ansaittu
Näkijä *74 kirjoitti:
Lapseton???? Tiedoksesi, minulla on kaksi jo murkkuikäistä lasta, joita on kuunneltu. Eikä heitä ole todellakaan tehty kiillottamaan omaa kuvaani kasvattajana tai minään muunakaan.
Laitoin vaan faktoja pöytään. Taisi kolahtaa siis.Auts, joo johonkin kolahti sun yksioikoiset päätelmäsi ja ilkeytesi.
Ehkä tähän on pakko todeta että vielä pahempaa jos olet äiti. Faktoja? Niin mistä? - ansaittu joo...
Työllä ansaittu kirjoitti:
Auts, joo johonkin kolahti sun yksioikoiset päätelmäsi ja ilkeytesi.
Ehkä tähän on pakko todeta että vielä pahempaa jos olet äiti. Faktoja? Niin mistä?No, itse en ole ainakaan se äiti joka brassaa lapsien kautta omaa erinomaisuuttaan -kannattaa varmaan katsoa peiliin siellä.
- Anonyymi
Näkijä *74 kirjoitti:
Äidin sulkeutuneisuus johtaa yleensä siihen, että lapsistakin tulee sulkeutuneita. Ollaan ulospäin ok ja kiillotetaan kuvaa, mutta sisällä murtuu.
Sun kaltaisiasi äitejä on paljon, jotka ei edes uskalla kohdata mitään negatiivista. Ainut ilo lapsissa on se kuinka saa kertoa kasvattaneensa ne hyvin, itse välttämättä edes tajuamatta totuutta. Säälittävä tosiasia nyt vaan on, että lapsia tehdään monesti melko itsekkäistä syistä, siksi niitä tunnevammoja tulee.Mä ajattelin monesti miksei mulla ole noin ihania siskoja mua 2 vanhempaa siskon oli ilkeitä nuorempi hakkasi toinen ei voinut sietää että olin sitä kauniimpi nyt kumpikin näistä siskosta on alkoholisteja
- 18+11
Jos joku sanoisi, että olen saanut kaiken (perheen, kodin, työn) naps vain helposti niin pitäisin häntä vähän yksinkertaisena.
Loukkaantumisen, ihmettelyn ja pahan mielen tunteita on tarkoituskin saada aikaan ilkeilyllä ja hyökkäävillä kommenteilla. Kateuden kohteen täytyy vain panna stoppi jossain kohtaa omalta osaltaan.
Jos vanh. on kohdelleet väärin niin siskolle ilkeily menee ihan väärään osoitteeseen.- Sukuaan ei voi valita
Kiitos kaikille ajatuksia herättävistä viesteistä. Ehkä on tosiaan niin, että on viisaampaa perääntyä ja ottaa etäisyyttä. Kateus taitaa olla niin jossain syvällä etten minä voi siihen vaikuttaa. Enkä taida pystyä rakentamaan toisen itsetuntoakaan. Onneksi voin valita ne ihmiset ketä pidän elämässä lähelläni, eikä sukulaisuussuhde taida velvoittaa minua mihinkään.
- se kiltti...
En itse ole ilkeillyt siskolleni, en vain halua nähdä häntä enään. Koska hänen koko olemus ja elämä muistuttaa minulle jatkuvasti siitä, millä hän on kaiken saanut. Muiden jatkuvalla sparrauksella, ulkonäöllään ja sillä että kaikki on hänelle käynyt niin helposti.
Häntä kuskattiin lapsena joka paikkaan, minulle ei ollut aikaa. Hän sai jatkuvasti kehuja kun toi kotiin kymppejä. Minä olin se huonompi, kun sain vain ysejä. Häntä ihailtiin lapsesta asti julkisesti, minusta ei koskaan kukaan sanonut mitään. Olin se harmaa sisko.
Taistelin itse läpi korkeakoulun, hän siiveili sen kavereiden avulla loppuun. Koska hän oli niin suosittu ja kaunis hänen ei tarvinut tehdä mitään. Itse väkäsin lopputyötäni vuoden kun halusin siitä hyvän. Työ oli 98 sivua pitkä, ja monista kurssikavereista paras mitä olivat lukeneet. Sain työstä arvosanksi 3. Sisko "teki" työnsä parin kanssa, joka kirjoitti koko työn, kun halusi tämän lähipiiriin. He saivat tuolla parityöllään vitosen.
Nuorempana kun kväimme baareissa, hänen ympärillään oli kymmenkunta ihmistä, minä jäin nurkkaan yksin. Niin kuin olin jäänyt koko lapsuutemme.
Että kyllä, jotkut ihmiset saa asioita vain pelkällä olemuksellaan. Sillä miten teet töitä on loppuviimein pieni merkitys elämässä, sen olen nyt oppinut. Ja tiedän, että katkeruus toista kohtaan ei ole hyväksi, mutta enpä mahda tunteilleni mitään. Siksi en näe siskoani enään. - MinäMinäMinä
Sinusta ei kai tässä ollut kyse... Ja kun sinulle ei näin ole käynyt, niin ei muillekaan. Typerä tapa käsitellä elämää..
- 4+14
se kiltti... kirjoitti:
En itse ole ilkeillyt siskolleni, en vain halua nähdä häntä enään. Koska hänen koko olemus ja elämä muistuttaa minulle jatkuvasti siitä, millä hän on kaiken saanut. Muiden jatkuvalla sparrauksella, ulkonäöllään ja sillä että kaikki on hänelle käynyt niin helposti.
Häntä kuskattiin lapsena joka paikkaan, minulle ei ollut aikaa. Hän sai jatkuvasti kehuja kun toi kotiin kymppejä. Minä olin se huonompi, kun sain vain ysejä. Häntä ihailtiin lapsesta asti julkisesti, minusta ei koskaan kukaan sanonut mitään. Olin se harmaa sisko.
Taistelin itse läpi korkeakoulun, hän siiveili sen kavereiden avulla loppuun. Koska hän oli niin suosittu ja kaunis hänen ei tarvinut tehdä mitään. Itse väkäsin lopputyötäni vuoden kun halusin siitä hyvän. Työ oli 98 sivua pitkä, ja monista kurssikavereista paras mitä olivat lukeneet. Sain työstä arvosanksi 3. Sisko "teki" työnsä parin kanssa, joka kirjoitti koko työn, kun halusi tämän lähipiiriin. He saivat tuolla parityöllään vitosen.
Nuorempana kun kväimme baareissa, hänen ympärillään oli kymmenkunta ihmistä, minä jäin nurkkaan yksin. Niin kuin olin jäänyt koko lapsuutemme.
Että kyllä, jotkut ihmiset saa asioita vain pelkällä olemuksellaan. Sillä miten teet töitä on loppuviimein pieni merkitys elämässä, sen olen nyt oppinut. Ja tiedän, että katkeruus toista kohtaan ei ole hyväksi, mutta enpä mahda tunteilleni mitään. Siksi en näe siskoani enään.Näkemyksisi siskosi menestyksestä vaikuttaa ulkopuolisesta aivan epärealistiselta, mutta kokemuksesi siitä, että sinua on syrjitty perheessä on varmasti aito. On varmaankin ihan turha todistella sitä, että työnteko ja omiin mahdolisuuksiin uskominen ja sinnikkyys kannattaa, jos olet lakannut yrittämästä. Sellaisen vaikutelman tekstistäsi saa, että olet lakannut. Oletko kenties masentunut? Masentuneen mielestä ei kannata edes yrittää, muut näyttävät menestyjiltä.
Menestyminen on aina lopulta suhteellista. Onnellisuus ei ole kiinni hyvästä asemasta ja menestyksestä. Se, mitä itse itsestään ajattelee on monen tekijän summa, mutta jos omakuva on synkkä, niin kannatta hakea apua. Tunteille ei mahda mitään kuten sanot ja jos ne vaivaavat mieltä niin ei kannata jättää asiaa sikseen vaan hakeutua vaikka mielenterveystoimistoon, psykologille tms. Kateus voi ehkä johtua masentumisestakin, joten jos masennusta hoidetaan, mieltä kalvava kateuskin häviää. - se kiltti..
4+14 kirjoitti:
Näkemyksisi siskosi menestyksestä vaikuttaa ulkopuolisesta aivan epärealistiselta, mutta kokemuksesi siitä, että sinua on syrjitty perheessä on varmasti aito. On varmaankin ihan turha todistella sitä, että työnteko ja omiin mahdolisuuksiin uskominen ja sinnikkyys kannattaa, jos olet lakannut yrittämästä. Sellaisen vaikutelman tekstistäsi saa, että olet lakannut. Oletko kenties masentunut? Masentuneen mielestä ei kannata edes yrittää, muut näyttävät menestyjiltä.
Menestyminen on aina lopulta suhteellista. Onnellisuus ei ole kiinni hyvästä asemasta ja menestyksestä. Se, mitä itse itsestään ajattelee on monen tekijän summa, mutta jos omakuva on synkkä, niin kannatta hakea apua. Tunteille ei mahda mitään kuten sanot ja jos ne vaivaavat mieltä niin ei kannata jättää asiaa sikseen vaan hakeutua vaikka mielenterveystoimistoon, psykologille tms. Kateus voi ehkä johtua masentumisestakin, joten jos masennusta hoidetaan, mieltä kalvava kateuskin häviää.Et vaan nähnyt tarinaa toiselta puolen. Sille ei voi mitään.... harvapa liidossa oleva näkee sitä. Eikä tarina kosketa, jos ei itse ole saanut todistaa samaa. Joten vastasit kirjoitukseeni juuri niin osoittelevasti kuin kaiken saava vaan voi. Kiitos tästä, että todistit näkemykseni oikeaksi. Teitähän riittää...
- Työllä ansaittu
Nämä on näitä ikuisuusongelmia perheissä. Aika yleistä on, että niiden kanssa täytyy painia. Täytyy toivoa, että olisi pystynyt kasvattamaan omista lapsistaan hyvällä itsetunnolla varustettuja yksilöitä, jotka osaisivat arvostaa sisaruksiaan ja olla iloisia erilaisista vahvuuksista niin omistaan kuin toistenkin. Sillä kyllähän se niin on, että jos olet huonoissa väleissä sisarustesi kanssa niin et ole täysin ehjä etkä onnellinen ihminen. Niin se vain harmillisesti on.
- omakehu haisee
Ai, niinkuin sinä? Hetkesi loistaa...
- ikäviä ihmisiä
Loppujen lopuksi ihan turha vääntää tätä kateusasiaa kenenkään viaksi, ei itsensä eikä muiden. Se on olemassa, ja sen kanssa ainakin itse käyttäydyn niin, etten näe tuota ihmistä ketä kadehdin. Lähtökohtahan yleensä olemiselle täällä on se, että on sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa viihtyy. Toimii siis molempiin suuntiin.
Se että täällä mammat nyt isoon ääneen sättii kateellista, tuskin auttaa. Mutta onhan tuokin tapa tehostaa itseään ja näyttää se kuinka huonompi toinen on. Tätähän täällä nettkeskusteluissa nää tekstit on. Voimannnäyttöä ilman todellisuuspohjaa, kun emme tunne toisiamme.
Säälittävää. Katsotaan niin kohta joku vastaa tähänkin taas samaan naljailevaan sävyyn, kun onhan se niin hienoa näpäyttää kun itsellä on paha olla. Tekeytyä sitten vaikka paremmaksi ihmiseksi :)) - majava21
Mä en ole mistään kateellinen siskolleni.
En silti halua katsella naamaansa.
Siihen on omat syynsä. Mm. rankka lapsuutemme, josta hänen naamansa vain muistuttaisi.
On totta, että hän pääsi narsku vanhempamme suosiossa helpommalla ja kyllä mua ärsytti kuunnella kuinka kaunis hän on. Lapsena se sattui..
Eipä tuo kummoinen ole moniin kaunottariin verrattuna..
Mutta se jalustoiminen ulkoisten ominaisuuksien tähden, uh.. Epäreilua toimintaa ja minä olin se roska-astia.
Mutta niin. En vain jaksa ihmistä, monestakaan syystä. Vaikea luonteinenkin on, niin ei vain jaksa.. - eisolekateutta
Oletko Keini joka tuhlasi hirvittävästi ja pyysi sitten vanhemmilta sisarustenkin perinnön tulhauksiinsa.
- old_lady
olen kasvanut isossa sisarusparvessa keskimmäisenä. En ikinä muista saaneeni uusia vaatteita enkä sitä jakamatonta huomiota niin kuin esim. vanhin ja nuorimmainen sisaruksista hän joka oli aina sairaana, saivat.
Minun kotonani ei kehuttu eikä kiitetty ketään. Kesät kitkettiin kasvi- ja perunamaata, oltiin heinäpellolla työtä tehtiin aamusta iltaan, syksyt kerättiin marjoja ja sieniä niin että ravintoa olisi kaikille talvellakin.
Sisarusparvesta osa menestyi erittäin hyvin, osa keskinkertaisesti ja osa huomattavasti huonommin taloudellisesti ja parisuhteessaan. Minä kuulun tähän huonompaan puoliskoon, rakastuin juoppoon ja senhän tietää mitä siitä palkakseen saa.
En koe olevani katkera enkä ole missään vaiheessa tuntenut kateutta siskojani enkä veljiäni kohtaan, en edes lapsena ajatellut että joku saa enemmän kuin minä huomiota.
Minun elämäni suunta, koettelemukset ja vastoinkäymiset eivät ole sisarusteni syytä, eivät edes vanhempieni syytä vaikka he tekivätkin lapsia enemmän kuin pystyivät elättämään ja kouluttamaan. Olen syntynyt siihen perheeseen mihin olen syntynyt ja sen vuoksi lähtökohtani olivat mitä olivat.
Teini-iässä ja aikuisena olin ja olen vastuussa omista valinnoistani. Olisin voinut itse valita toisin kymmeniä kertoja. Kouluttautua kokonaan toiselle alalle, erota juoposta miehestäni kymmeniä vuosia sitten, vaihtaa työpaikkaa ja päästä uralla eteenpäin, opiskella työn ohella, käyttää rahani toisin. Mutta mennyttä ei voi muuttaa joten sen kanssa on elettävä eikä katkeroituminen ja muiden syyttely johtaisi muuhun kuin pahaan oloon sisälläni. Tämän olen hyväksynyt ja sen vuoksi tulen erinomaisesti itseni ja muiden ihmisten, myös sisarusteni, kanssa toimeen.- lapselliset
Sinä olet kasvanut aikuiseksi, mutta kateelliset eivät ole. He ovat kuin itsekeskeisiä lapsia, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, valinnoistaan ja tunteistaan.
- mainoskasvot.tillittää
"ota vastuuta omasta elämästään" kuuluttaa nainen, joka on löytänyt kumppanin vierelleen 2-kymppisenä maksamaan sitä kaikkea mistä nyt nauttii.
On se vaan jännä juttu että nämä samat fraasit kuulee joka ikiseltä "onnistuneelta" jotka eivät ole oikeasti kohdanneet elämässä työttömyyttä, sairautta, lapsettomuutta, avioeroa ja oman talouden varaan jäämistä kahden lapsen kanssa. Nämä kaikki kun on mahdottomia, jos ottaa vastuun siitä elämästään. Näille samoille "tein töitäni menstykseni eteen, muut eivät" ihmisille suurempi katastrofi onkin, kuinka rahoittaa matkansa ja elämäntyylinsä luotolla. Ainoa mitä osaavat itkeä on se, kun perheen nettotulolla 3900 ei ole varaa...
Mikä pahinta, nämä samat ihmiset toistavat fraasejaan ja elämän uskomuksiaan jälkipolvelleen, ja mätä sen kuin leviää. Kunnes sitten ihmettelevät miten voi olla mahdollista kun lapsellani oli kaikki 8 harrastusta, hyvä kasvatus ja koulumenestys, eikä kuitenkaan sijoittunut oravan pyörään niin kuin vanhempansa. Eivät varmaan sitten kuitenkaan "ottaneet vastuuta" tarpeeksi :)
- mekkk
Tämän tkaia sukulaisiin pitää olla vähintään 100 km välimatka ja jos ei olla samalla aaltopituudella niin eitarvitse olla tekemisissä mitenkään kuin pakolliset juhlat ja niin edelleen.
- mikäihanavapaus
Minäkin tajusin vasta nyt kun olin vuosia suvun sylkykuppi, et etäisyyttä ja heti, itse en ota enää yhteyttä.
- tuhkakuppina
Suku vaatii näköjään sylkykupin. Olen huomannut.
- jsokuka
Sukulaisten kateus vie tuhkat ja hautakivet pois oikeilta paikoiltaan.
Isäni hautakivi olisi mun kuulemma pitänyt kaataa, vaikka näin isäni ajatteli, kuten tein.
Minä jos kuka sen tiedän.- eimitäänjärkeälauseessa
...Isäni hautakivi olisi mun kuulemma pitänyt kaataa, vaikka näin isäni ajatteli, kuten tein.....
saako saman suomeksi, kiitos!
- elämän_koulu
Oma siskoni kehui minua aina katkeraksi ja kateelliseksi, kun vain erehdyinkin joskus manaamaan, että joillekin se onni vaan tippuu syliin.
Siskoni oli aina ollut perheen huomion keskipiste, kaunis ja paras. Hänellä oli laaja ystäväpiiri, ei siksi että olisi ollut mukava, vaan varmasti suureksi osaksi siksi että oli niin kaunis. Eikä hän itse edes myönnä saaneensa ulkonäöllään etuja elämässään. Ei tietenkään. Sai varakkaan miehen ja kaksi tietenkin täydellistä lasta. Puhui minusta nuukana kun en voinut lähteä perheen kanssa matkoille, ei vaan käsittänyt että joillain varat ei riitä kaikkeen, kun ei ole se hyvätuloinen mies rahoittamassa.
Mutta. Käänne tapahtui viime syksynä kun sain itse huomattavan summan rahaa. Ostin vihdoin oman asunnon ja matkustelin. Kiertoteitä sain kuulla sitten kuinka saita olen kun en antanut hänelle mitään??? Olin kuuliaisesti piikonut perhettään vuosia ja pönkittänyt tämän itsetuntoa olemalla se surkea vieressä. Mutta nyt kun en enää ollutkaan kastissani, häntähän kävikin harmittamaan oikein kunnolla. Siis minulla kohentui elämän taloudellisesti, ei muuta. Hänellä oli edelleen ulkonäkönsä, täydellinen perheensä, komea uusi talo ja mallikas varoissaan oleva mies.
Jos tämä oma kokemus ei todista muuta, niin ainakin sen, että nämä katkeraksi osoittelijat muuttuvat hyvin pian itsekin kyräileviksi, kun eivät seisokaan enää ainoana tähtenä taivaalla. - jkiol
Olen joutunut kohtaamaan sisarkateuden. Valtavan rankka kokemus.
Lapsena koin, että perheemme oli tasapainoinen.
Me lapset vartuimme kukin omalla tavalla aikuisiksi, osalle elämä ei oikein hymyillyt, osa porskutti näyttävään malliin.
En nähnyt sisarkateutta ennen vanhempien kuolemaa, joskin nyt ymmärsin monien tapahtuminen olleen sitä.
Kaikkein karkeinta oli huomata että se kohdistettiin lapsiimme ja toki meihinkin. Lasten koulumenestys oli osalle sisaruksiani kuin myrkkyä, heitä piti alentaa tavalla tai toisella, ikävin sanoin heitä paneteltiin suvun keskuudessa kylmiksi öykkäreiksi, keskenkasvuisia lapsia. Heiltä katosi suvun yhteys.
Sitten juoniteltiin vanhemmilleni milloin mitäkin, toki pärjäsimme kovalla työnteolla ja tarkalla taloudella. Sitä vastoin sisarukseni viettivät menevää ja kuluttavaa elämää. Rahaa ei jäänyt ja siitä vedettiin johtopäätöksi, että olisimme parempi palkkaisia kuin he ovat, se ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa.
No sitten vanhempien kuoleman jälkeen oikein räjähti, olimme kuulemma liian hyväosaisia, jotta minulle olisi kuulunut yhtään mitään perintönä ja kaiken lisäksi olin nainen, eihän naisille tarvitse kuin lehmä antaa, sanonnan kuulin.
Eihän asiat ihan noin voi mennä, tarvitaan ainakin luovuttamisen allekirjoitus ja sitä kyllä blankoon paperiin ihan pakolla yritettiin saada. En laittanut ja siitä alkoi sellainen vihoittelu, että tänäänkään ei osa sisaruksistani edes päivää sanoa, ei tule joulutervehdystä. Silloin tällöin edelleen kuulen panettelupuheita olleen.
Syy että en allekirjoittanut luopumista ei ollut niin yksiselitteinen, sillä toinen lapseni oli alaikäinen ja hän olisi tullut sijaani, ei se osani olisi näille sisaruksilleni siirtynyt näinkään ja toinen syy oli että oli sisaruksissani niitä, joita toiset häpesivät ja olisivat kaikin tavoin halunneet jättää osattomiksi kokonaan. Osin kyllä onnistuivat näitä kaikkein onnettomimpia jujuttamaankin, en pystynyt pitämään hallinnassa. Heidän äitinsä oli kuollut ja olivat juuri ja juuri aikuisia, erään syntymäpäivää 18 vuotta odottivat, että kukaan ei pääse enää häntäkään ja hänen osaansa valvomaan.
Järkyttävän monen vuoden rääkin jälkeen asiat ovat erillään, helpotus, vaikka varmasti paljon menetettiin.
Kateus ei vain tunnu laantuvan. Kyllähän se taitaa pitää paikkansa että isien pahat teot ovat mukana vielä kolmannessa ja neljännessä polvessa.
Kyllä vanhempien pitää olla ne , jotka eivät päästä tilannetta tähän, lapsista ketään ei pidä nostaa eikä toista hävetä . Tasa-arvoinen kohtelu ja samat tiedot kaikille estää suurimman osan tällaisesta kateudesta.- tuhoavakateus
Harvemmin puhutaan siitä miten kova kokemus kateuden kohteena oleminen on. Juuri kuvaamiasi halpamaisia tekoja, vähättelyä ja panettelua, jonka kohteeksi syytön joutuu, jopa lapset.
- miksi.vertailla
Ei ole mahdollista päästä eroon kateudesta, ainakaan minun kokemukseni mukaan. Kannattaa ottaa kunnolla etäisyyttä, kateellinen ei nimittäin sitä tee. Hänenhän pitää olla koko ajan selvillä siitä, mitä kaikkea ihanaa se sisko tai joku muu kahdehdittu taas on saanut.
Kadehtija elää mielikuvitusmaailmassa, jossa kadehditulla on aina paremmin, sisar on jopa tähti niin kuin joku tässä kirjoitti! Kummallisessa ristiriidassa tuon tähteyden näkemisen kanssa on kadehtijan ainainen tarve mustamaalata, haukkua ja mitätöidä kateuden kohteen ulkonäköä, persoonallisuutta, elämää, lapsia, työtä jne.
Jos kateuden kohteelle sattuu jotakin pahaa, niin kateellinen iloitsee siitä. Kuulostaa aika ilkeältä sellainen.... Mutta vaikka siskosta tulee kuinka köyhä ja kipeä, niin sekään ei poista kateutta, koska kateus lähtee tyytymättömyydestä omaan elämään. On järjenvastaista, että koko elämä menee siihen, että pitää verrata itseään siskoon tai ylipäätään muihin ihmisiin. Oma elämä ja persoonallisuus on kateelliselle se huonompi, muut niitä parempia, onnekkaita jne. Psykiatri voisi varmasti sanoa, että mikä moisen aiheuttaa, ei ainakaan tässä minun kokemassani ole syynä vanhempien vertailu eikä se, että minulla olisi rahaa tai muuta maallista hyvää enemmän (paitsi kateellisen mielikuvituksessa). Jää siis arvoitukseksi ja antaa muutenkin olla.- itsekäs.pärjää
Mulla on juuri tälläainen sisko. Hänen pitää aina tietää mitä muut tienaa. Vaikka itsellään hyvä työ ja palkka, koti, ihana perhe ja aviomies-miespalvelija.
Joillekin ei vaan riitä mikään.
- Anonyymi
Hyvä ketju ja osoittaa, miten kateus on pahin tunne kaikista. Jotkut viestit oikein tihkuvat vihaa, ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
- Anonyymi
Olen reilu 11 v nuorempi kuin siskoni.. hän asui kotona 19 vuotiaaksi ja muutti sitten kumppaninsa kanssa omilleen kauad kotoamme.. hän avioitui ja sai lapsen... no minut laitettiin 9 vuotiaana kesäksi hoitamaan siskoni taloutta ja lasta.. näin tehtiin joka kesä kunnes olin 14 v... silloin äitini totesi minulle että isä ei jaksa elättää mua joten mun on lähdettävä kotoa.. muutin siis siskoni perheen luo, siellä jouduin tekemään kaikki taloustyöt eli leipomaan joka viikko pullaa, siivoamaan, pesemään pyykin ja silittämään sen, ruoanlaitto oli myös mun hommaa ja vesi oli kannettava, samoin likavesi pois ja halkoja piti tuoda ja lämmittää uunit.. lastenhoito, niitä oli jo 2... tätä hommaa tei 16 v asti, sitten minut sanottiin ns irti eli mun piti hakea työpaikka. Pääsin kauppaan töihin, asuin alivuokralaisena, kunnes täytin 18 v ja pääsin tehtaaseen töihin... kävin siinä sivussa iltakouluna toimistotyö valmennusta ja sainkin toimistotöitä, etenin ja atk tuli siihen aikaan uutena asiana, etenin uralla ja solin sitten atk-pääkäyttäjä. Tästä sisareni suivaantui mulle, oli siis kateellinen... ok meidän poikamme meni lukioon ja systeri onneton kysyi mitäs pojalle kuuluu, sanoin että hän on lukion toisella... välit heti poikki, ei tullut yo-juhliin eikä ole pitänyt yhteyttä.. mä olin aikoinani sisareni lasten juhlissa, vein vaatimattomia lahjoja mut mun systeri järjesti itsensä ja miehensä risteilylle kun poikamme lakkiaiset oli.. että näin
- Anonyymi
Niin tai sinä luulet että hän on kateellinen😂
- Anonyymi
Minulla on kateellinen vanhempi sisar. Hänen silmissään minulla ei ole yhtään hyvettä. Pahinta minussa on - menestyminen opinnoissa. Mutta se tulee esiin vain mutkan kautta. Tulee kuitenkin.
Häntä en voi muuttaa.. Sen sijaan kaihdan häntä niin paljon kuin suinkin. En antaudu hänen kanssaan keskusteluun, jollei se ole täysin asiallista - ja jos hän ei pysy asiassa, niin jätän sikseen.
Nämä konstit ovat ikäviä, mutta katson asemani sylkykuppina liian raskaaksi.
Terveisin nimimerkki "Sisarkateus". - Anonyymi
Mun sisar oli mua yli 11 v vamhempi..
hän on siis jo edesmennyt.. no mutta tästä on hyvinkin reilu 20 v kun hän ja miehensä kysyivät mitäs mein pojalle kuuluu... no siihen me että lukion toisella... siihen loppui jutustelu ja yhteydenpito, eivät tulleet lakkiaisiin... - Anonyymi
Olen 11,5v siskoani nuorempi... hänen lastensa valmistujaisissa olin, häissä ym kekkereissä...
Sitten kun tuli mun lapseni aika juhlia lakkiaisia, systeri hankkiutui risteilylle.. hänen poikansa kävi ammattikoulun, mun poika valmistui ylioppilaaksi... sisko kadehti tosi pahasti, ei puhunut minulle mitään koko loppuelämänsä aikana.. - Anonyymi
Tämä ei ole kateutta, olen siskoani 11 v nuorempi... säästimme kumppanini kanssa ensiasuntoa varten... saimme pienen yksiön.. siskoni alkoi vasta silloin säästämään omaa asuntoa varten... se oli siihen aikaan harvinaista että taviksella on oma kämppä...
- Anonyymi
En ymmärrä miksi sisareni ja miehensä lopettivat puhumisen minulle kun he kysyivät että mitäs pojallemme kuuluu ... kun sanoin että lukion toisella niin ilmeet jo kertoi paljon mutta siihen loppui yhteydenpito... eivät tulleet lakkiaisiin... minä olin ollut heidän lasten kaikissa tapahtumissa, myös heidän tyttärensä lakkiaisissa... no nyt sisareni on jo kuollut... ihmettelen moista katkeruutta
- Anonyymi
Mun sisareni lopetti puhumisen minulle kun poikamme valmistui ylioppilaaksi, hän odotti että pojallamme olisi mennyt huonommin... sitten olisi juttu luistanut... ei mitään yhteyttä pitänyt moneen kymmeneen vuoteen... nyt sisko on jo kuollut... oli mua 11 v vanhempi... piti mua vähäpätöisenä
- Anonyymi
Olen 11,5 v sisartani nuorempi.... hän kysyi 'mitäs pojallenne kuuluu'... sanoin että lukion toisella luokalla... no sen jälkeen ei ole puhunut mulle mitään... kateus tässä kun oma poikansa oli ns huono koulumenestyjä.
. - Anonyymi
Sisareni on nyt jo kuollut... hän lopetti yhteyden minuun kun hän kysyi mitä pojallemme kuuluu ja kun sanoin että lukion tokalla niin siihen loppui yhteydenpito... kateus kun poikamme pärjäsi ja hänen poikansa ei niinkään..
- Anonyymi
Noista kateellisten jutuista tulee mieleen anoppi, hänkin on sairaalloisen kateellinen kaikesta. Haukkui aina naapuriaan, että tämä ei tee mitään, vaan aviomies tekee ja maksaa kaiken. Täyttä paskaa sekin, naapuri oli tosi toimelias ihminen, kävi töissä jne.
Esimerkkejä on vaikka kuinka, myös minusta kerrottua soopaa, mutta en viitsi enempää kertoa. Eipä tuollaisten kohdalla auta kuin jättää tikahtumaan omiin myrkkyihinsä. - Anonyymi
10 vuotta kulunut aloituksesta, onkohan ap katkaissut välit vai miten tilanne eteni.
Omalla kohdalla alkaa olla jo 15 vuotta välien katkaisusta ja ainoa mikä harmittaa on, etten tehnyt samaa liikettä jo paljon aikaisemmin.
Hän on kuin kuollut minulle eli muistelen vain hyviä asioita enää ja toivon, etten enää missään häneen törmäisi. - Anonyymi
Anoppi on pitkälti yli 80 ja vieläkin kateellinen isosiskolleen. Muistellaan kaikkea todella pahalla ja jutut varmaan valetta suurimmaksi osaksi.
Perinnöstä tuli vuosikymmenten selkkaus tietenkin, sisarukset yli 70 kun se lopulta myytiin eli jopa koko elämän ajan voidaan näitä katkeruuksia hellitellä mielessään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.33382431 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12511Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692278- 1791925
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161492Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91331- 1121317
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181741274RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601270Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421167