Masennus ja itsesääli

ja ei näy valoa tunnelin päässä. Tuntuu kuin minut olisi syrjäytetty yhteiskunnasta töitä en ole saanut vuosiin tai mitään muutakaan tukea. Minun pitäisi olla onnellinen tuttujen ja "kaverien" puolesta joilla näkyy menevän hienosti puhuvat hyvistä palkoista uusista asiosta mitä ovat ostaneet ja töitä riittää enemmän kuin kerkeää tekemään. Minusta tuntuu suorastaan vit-tumaiselta kuunnella sitä koska itsellä ei ole mitään, siitä syystä pyrin nykyään välttämään kaikkea kontaktia kaikkiin ihmisiin. Tuntuu thmältä että kyseessä on vain työ mutta se on saanut minut stressaamaan niin voimakkaasti kun tulee jatkuvasti mieleen että muut vaan porskuttaa eteenpäin ja itse junnaa paikallaan. Paljon nuoremmat ovat saaneet aikaan jo vaikka mitä mutta itse en mitään. En tiedä syytä miksi en saa työtä vaikka olen kyllä yrittänyt ja ihan normaalisti olen ollut haastatteluissa. Stressaaminen on jo mennyt siihen pisteeseen että on alkanut terveyskin kärsiä eikä pelkästään mieli vaan on ruvennut sydän oireilemaan ja hiukset lähtemään päästä ja tulee paniikkikohtauksia ja tuntuu kun ei saisi happea.