Unohtaminen ei onnistu jos unohtaa itsensä

Tänään mä sen päätin.
Hiljennän vauhtia ja annan itselleni aikaa. Nyt on mennyt muutama kuukausi todella kovaa, olen vaan yrittänyt unohtaa jonkun (siinä onnistumatta siis).
Huomasin viikonloppuna, että itseäni mä siinä vaan kulutan. Joka viikonloppu (joskus myös arkenakin) menossa jossain; illallisia, elokuvia, kavereita, treffejä... Eikä mikään oikein tunnu miltään eikä kukaan kolahda. Oon vaan todella väsynyt.

Olosuhteiden pakosta keskityn nyt vaan unohtamiseen ja itseeni, toivottavasti en kuitenkaan unohda itseäni :D

Mulla on sellanen kutina, että tämä kesä tulee olemaan elämäni kesä. Aion nauttia nyt vaan kaikesta kivasta mitä kesä tarjoaa, sinkkuna. En edes yritä etsiä elämääni ketään miestä. Ei se etsimällä löydy.
Konsertteja, terasseja, pari pikku matkaa, kuntoilua, kiireettömiä sunnuntaiaamuja, herkuttelua... niistä on mun kesä tehty!

Tää ei ollut kenellekään täällä, kunhan vaan pistin ajatuksia ilmoille.