Olen ollut taas niin ahdistunut etten tiedä mitä tekisin. Ennen olisin vain ratkennut ryyppäämään, mutta nyt antabus kehissä, joten se ei vaihtoehto. Tunnen olevani sellaisessa umpikujassa, että happi loppuu. Olen kärsinyt tästä ahdistuksesta teini-iästä asti. Välillä helpottaa, mutta sitten se taas valtaa alaa. Minulla on rivatril lääkitys, mutta haluaisin tilalle jonkun toisen, koska rivathan ei ole pitkäaikais lääkitys j minä olen syönyt sitä jo kolme vuotta. Onko kenelläkään itsehoito-ohjeita tai suositella jotain hyvää lääkitystä!
Ikuinen ahdistus
Epätoivoinen
15380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko saanut apua? Siis muuta kuin lääkitystä? Psykoterapiaa tai keskusteluapua?
On paljon muitakin mielialalääkkeitä, ja sellasia, mitkä sopii pitempään käyttöön. Psykiatrin kanssa neuvottelu voisi olla paikallaan.
Sä kyllä selviät! Kun pahin ahdistusaalto tulee, koita hengittää syvään niin että maha ihan pullistuu ja sitten puhaltaa hitaasti ulos. Keskittyä siihen, kunnes pystyt taas olemaan. Ja liikkua ulkona, vaikka pieniä pätkiä. Mua jeesaa juokseminen. Saa vähän stressihormoneja purettua, koska niitä muodostuu kun ahdistus jyllää, ja ne estää rauhoittumasta. Tai silloin jos ei muuhun pysty, lukea tai nukkua.
Nämä siis vain ensiapuna, kunnes saat haettua ammattiapua. Tsemppiä!
Kävin terapiassa ja käyn edelleen mt-hoitajalla juttelemassa. Aika hoitavalle lääkärille on ensi kuun lopulla. Tämänhetkinen tilanne vain on etten kestä sinne asti. Ja olen kyseisellä lääkärillä käynyt ennenkin ja sen mielestä rivat on kai ok, kun se ei muuta määrää. Annoskoko vain vaihtuu. Olisin halunnut tietoa mikä muu lääke toimii, että olisin voinut ehdottaa. Onneksi aika mt-hoitajalle jo aiemmin. Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä, täytyy kokeilla! Nyt aika mennyt vain ravatessa kämppää ympäri. Luovuttaa en kuitenkaan aio, sen verran sisua löytyy!
Mulla on ahdistuneisuushäiriö diagnosoitu erikoissairaanhoidossa.Lääkitys lamictal,voxra,seroquel prolong,surmontil,rivatril ja tarv.temesta ja hyvin toimii,käyn peräti töissä.
Kun oikein ahdistaa niin lähde erittäin rankalle lenkille. Ainakin sen jälkeen on vähän aikaa eufoorinen olo. Myös jutustelu auttais.Jotain seillä alitajunnassa jyllää. Älä ajattele että se ikuisesti kestää. Aikansa kutakin sanloi pässi ....
Itse pääsin loputtomasta ahdistuksesta eroon kun lopetin täysin kofeiinin käytön, enkä todellakaan ole ainut.
En tiedä käytätkö kofeiinia, jos käytät niin kokeileppa olla viikko-pari ilman.
Aa, okei, no sitten jos lääkäriaikaa on, mutta liian kaukana ja tilanne on akuutti! Monella paikkkakunnalla on sairaaloissa päivystävät psykiatriset yksiköt. Eli samaan tapaan ku muu päivystys, niin on.
Sinne voi mennä hakemaan apua!
Helsingistä esimerkiksi löytyy googlen tuollainen:
http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Terveyspalvelut/Mielenterveyspalvelut/Sairaalapalvelut/Auroran sairaala
Tänäänsuuntaan mt-hoitajajlle, joten onneksi jotain apua tiedossa. Osaa jatko-ohjata, jos jotain päivystys tyyppistä täältä löytyy(jota suuresti epäilen). Mutta olen ainankin vinkkejä saanut, joten Kiitos niistä!
Hei!
Uskon ja toivon, että voit vaihtaa nimimerkkisi, vaikka toiveikas tai toivovainen!
Minusta on ilahduttavaa, että monet ihmiset haluavat auttaa ja jakaa kokemuksiaan.
Sinulla on asenne kohdallaan; et luovuta, Hienoa!
Ahdistuksesi ei ole ikuista, tulee parempia päiviä ja toivon, että jonain päivänä huomaat, että ahdistus onkin kokonaan poissa. Toivottavasti tämän päivän käynti auttaa sinua.
Siunausta Elämääsi
Päivi-pappi Hämeestä
Jotain apua mt-hoitajalla käynnistä. Lupasi ottaa yhteyttä psykiatriini. Ilmoittelee vielä tämän päivän aikanan mitä jatkossa. Tuntuu, että hukun tähän tunteeseen. Toivon, että psykiatri keksii jotain. Mutta en siis todellakaan luovuta. Kestän tämän selvinpäin, vaikkakin lääkkeiden avulla. Mutta en koe lääkkeitä yhtä pahaksi vaihtoehdoksi kuin viina. Täytyy vaan jaksaa uskoa, että joskus tämä piina on ohi tai ainankin lievempää.
Kiitos Päivi! Siunaus tulee tarpeeseen! Ja vaihdan nimimerkkini johonin hiukan toiveikkaampaan.
Ent. Epätoivoinen
Voi kunpa itselläni olisi rivatrillejä mutta kun ei perkeleen lääkärit voi suostua niitä määräämään.
Lääkkeitä ei kannata murehtia, ovat hyvä apu että pääsee pahimman yli ja voi aloittaa toipumisprosessin. Tsemppiä!
Joo, kun vaan sais jostain niitä lääkkeitä, rivatrilleja siis.
Lääkkeistä on apua. Mutta mielestäni parempia kuin rivat, ois lääkkeet jotka eivät aiheuta riippuvuutta ja johon ei toleranssi kasva. Itselläni sain hätäapua, jolla pitäisi pärjätä hoitokokoukseen asti. Katsotaan toimiiko. Kovat on ainankin odotukset. Ja toivon pääseväni mahdollisimman pian rivatrileista eroon.
Hei!
Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, hoitona käytän Lyrica-nimistä lääkettä. Olen käyttänyt jo useamman vuoden ja siitä on ollut paljon apua. Se ei väsytä eikä turruta, en ole havainnut mitään sivuvaikutuksia. Annostukseni on 75 mg kolme kertaa päivässä. Kun minulla on ollut helpompaa olen voinut vähentää annostusta jopa 75 mg päivässä. Kaiketi kaikista psyykelääkkeistä ei pääse eroon kuin vierottautumalla eli pikku hiljaa annostusta pienentämällä.
Tsemppiä kaikille kärsiville!
Sehän olisi parasta, että olisi lääke joka poistaisi ahdistuksen ja kun tilanne olisi parempi lääkeannosta voisi laskea. Itse kärsin myös pakkotoiminnoista ahdistuksen aikana ja ne lisäävät ahdistusta. Siihen minulle ei ole löytynyt mitään ratkaisua. Minulla oli lääkkeenä deprakine, joka tasasi mielialaa, lievensi ahdistusta ja pakkotoimintokin oli hallittavissa. Kyseisestä lääkkeestä vaan niin kamalat sivuoireet, että se oli pakko lopettaa. Nyt sit hoitokokouksessa ens kuussa mietitään tilalle jotain samantyylistä. Olo helpottui hieman nyt väliaikaiseksi määrätyllä ketipinorilla, ei poista täysin ahdistusta, mutta rauhottaa oloa.