Tämä oli taas näitä päiviä...

Olen ollut samassa tilanteessa muutama vuosikymmen sitten. kaikki järjestyy kyllä hyvin. Älä ikinä luovuta. Mieti: ne, joilta menet töitä kysymään tai kouluun ilmoittautumaan ovat tavallisia ihmisiä: käyvät pissalla ja paskalla, veri kiertää meidän kaikkien suonissa. Mitä väliä,jos he näkevät jännityksesi. Se on heidän häpeänsä, jos eivät sitä kestä ja ihmettelevät.

Tiedän, miltä täysi paniikki tuntuu. Se on hirvittävää. Sitä ei kannata pelätä etukäteen vaan antaa itselleen luvan jännittää. Pikkuhiljaa monen takapakin jälkeen onnistuu. Voihan olla ettei epäonnistumisia tulekaan useita, mutta jos tulee, parempaa on varmasti tiedossa. Mitään ei kannata harmitella jälkeenpäin.
Olet vielä joskus telkkarissa ja puhut kokemuksistasi. Tsemppiä!

Heippa!

Mä olen varma sitä, että pääset yli tästä ongelmastasi. Sait yllä rohkaisua saman kokeneelta. Sua ei ole ujouteen tuomittu loppuiäksesi. Olen varma siitä, että ujoudesta selvinneiden kertomuksia maailmassa on todella paljon.

Sait yhden hyvän neuvon: kuvittele, että ihmiset, joiden kanssa asioit, ovat ihan tavallisia, myös he ovat ujoja tai epävarmoja…

Toinen neuvo: harjoittele. Ehkä kuulostaa naurettavalta, mutta myös puhelinkeskustelua tai asian esittämistä rehtorille voi harjoitella etukäteen, vaikka yksin. Kirjoita paperille mitä aiot sanoa. Sano ääneen.

Olet sosiaalinen ja aikaansaava, pääset tästä yli!
Tsemppiä myös minulta ja siunausta elämääsi

Päivi-pappi Hämeestä

Aika harvassa ovat sellaiset ihmiset, jotka puhuvat selkeäsanaisesti ja "kerralla nappiin". Useimmat meistä sössöttää jotain sinne päin, ja vasta pienen selvittelyn jälkeen asia tulee selväksi. Eli ei tarvitse pelätä sitä, että puhuu jotenkin tyhmästi.

Olen jo kolmekymppinen ja kompastelen edelleen puheissani. Pahimpia varmaan ovat yllättäen tulevat tilanteet, joihin ei osaa varautua. Joku loikkaa nurkan takaa ja kysyy jotain, en osaa muuta kuin änkyttää jotain epäselvää vaikka tietäisinkin vastauksen. Tuntuu niin kuin kaikki osaamani ja tietämäni asiat vain katoaisivat yhtäkkiä muististani!

Tuollaisia etukäteen tiedossa olevia juttuja voi tosiaan harjoitella ja kannattaa miettiä mitä pitikään sanoa, kyllä se siitä hoituu. Aiemmin minulle painajaisia aiheuttaneet puhelinasioinnitkin ovat nykyisin helppoja, kun olen vaan soitellut sinnikkäästi ja harjoitellut. Reippaasti kohti uusia tilanteita, pian ne ovat jo rutiinia!

Oha toi paska tilanne alkuun, itte otin aikoinaan ookotien ja kirjaimellisesti suljin itsen muusta maailmasta, tarkoittaen jos nyt joku sattunee jotain kysymään, pikainen vastaus ja jos tulee jälki utelua tai pitkää sontaa, sanoo vaan pitää mennä ja jatkaa matkaa.