Olisit elämäni suurin voitto

Näin sinut ensimmäistä kertaa kauan sitten. Ihastuin sinuun sillä hetkellä aivan salamana ja olin samalla myös aivan sekaisin ja hämmentynyt. En tiennyt edes että mitä minun kannattaisi ajatella. Taisin silloin vain ajatella toivovani, että näkisin sinut uudestaan. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Näin sinut uudestaan monta kertaa sen jälkeenkin.

Joka kerta nähdessäni sinut ihastuin sinuun enemmän ja olit vain yhä enemmän mielessäsi. Kaunis ja upea nuori nainen kerta kaikkiaan. Pitkä ja hoikka ja äärimmäisen hyvännäköinen. Samalla sinusta välittyi myös sellainen kivan ja mukavanoloisen ihmisen olemus, joka ehkä antoi lopullisen silauksen sille, että täydellistä ihastuksen tunnetta ei voinut estää yhtään mikään.

En tiedä sinusta edelleenkään juuri mitään. Emme koskaan puhuneet tai ole puhuneet toisillemme sanaakaan. Mutta jokin sinussa silti kiehtoo ja kiehtoo niin kovasti, että se valtaa ajatukset aivan täysin. Onko se sitten se tietty salaperäisyys, se etten tiedä sinusta juuri mitään. Onko syynä lisäksi se ihastuttava katseesi, se kaunis hymy ja ne kauniit silmät, joita kun ajattelee niin tuntuu, että koko maailma on vain täyteläistä hyvyyttä täynnä.

Toivon vain todella kovasti, että voisin vielä nähdä sinut ja saisin jonkinlaisen tilaisuuden tutustua sinuun. Sitä tilaisuutta ei toistaiseksi ole vielä koskaan tullut. Tämä tuntuu hieman hassultakin, toisaalta tuntuu, että olet aivan liian hyvä jotta voisin saada sinut, mutta tuntuu myös, että olet aivan liian hyvä, että tässä kävisi näin, ettei välillämme koskaan tapahtuisi mitään. Voihan toki olla, että et ole vapaakaan ja/tai et vain ole ollenkaan kiinnostunut. Kunpa silti näkisin sinut vielä, toivottavasti tapahtuisi jokin positiivinen yllätyskin tämän asian suhteen. Nähtäisiinpä nyt keväällä joskus, edes vapunna, siellä samassa paikassa kuin viime vuonnakin.