Tiedät että otin sinusta sen verran pahasti silloin osumaa, että en enää ole sallinut itselleni sen jälkeen meidän kahden suhteen edes toivonripettä. Olen jo pitkään aivan tietoisesti tehnyt kylmiä järkivalintoja ja koko ajan omia tunteitani vastaan. Kamalaa se on mutta mitä muuta voisin kun petyin sinuun aivan sydänjuuriani myöten. Luottamus on nollassa.
Minulle se oli tosirakkautta, en ole voinut sen jälkeen rakastua keneenkään. Sinut kohdattuani kukaan toinen ei tunnu miltään enkä ole ketään kohtaan tuntenut näin. Useampi vuosi siitä jo on, kun hautasin sydämeni muruset ikiroutaan ja käänsin mieleni toimimaan ainoastaan järjellä. Sinä minun sydämeni murskasit etkä ole anteeksi osannut pyytää.
Ollaan siis niinkuin ei oltaisikaan. Paetaan työhön ja tapetaan itsemme sillä hitaasti. Hyvää päivää kirvesvartta kaunis ilma tänään. Joskus hyvin harvoin yrität vielä jotain mutta en enää reagoi mitenkään. Nyt tuntuu että säkin olet luovuttanut. Sulla vaihtuu satunnaiset misukat kainalossa ja sä tiedät että mä katson kauempaa, näen ne. Olen mustasukkainen ja joskus sä ehkä huomaat sen. En jaksa draamaa tehdä siitä koska sä et välitä niistäkään. Se kuka sua satutti ennen mua teki pirun hyvää työtä.
Mä tiedän sen että jos ottaisin asian puheeksi, sä olisit että ilman muuta kulta, joo rakas, on tunteita toki, ollaan vaan yhdessä Mut mä olen nähnyt mitä se on. Valhetta. Mä rakastan siis mieluiten täältä etäältä yksinäni ja kärsin, koska tämä on kaikista huonoista se paras vaihtoehto. Tätä voi jotenkin edes hallita. Tasaisen tappavaa tuskaa jonka aina joskus onneksi, hetkeksi, voin unohtaa.
Tässä minua ei ensin pidetä hyvänä ja sitten yhtäkkiä tiputeta kymmenennestä kerroksesta alasti lasimurskaiselle asfaltille. Kerran kun siitä nousee ja itsensä paikkaa niin ei ole kaipausta kiivetä uudelleen vaikka hetki ennen täysin tahallista pudottamista olisikin ihana. Kyllä tuosta nousseen entisen naisen ja nykyisen arpisen möykyn ajatus on vuodesta toiseen ollut jaksaa keksiä mitkä kaikki järkisyyt vastustavat samaan kutkuttavaan hissiin nousemista.
Minulle se oli tosirakkautta, en ole voinut sen jälkeen rakastua keneenkään. Sinut kohdattuani kukaan toinen ei tunnu miltään enkä ole ketään kohtaan tuntenut näin. Useampi vuosi siitä jo on, kun hautasin sydämeni muruset ikiroutaan ja käänsin mieleni toimimaan ainoastaan järjellä. Sinä minun sydämeni murskasit etkä ole anteeksi osannut pyytää.
Ollaan siis niinkuin ei oltaisikaan. Paetaan työhön ja tapetaan itsemme sillä hitaasti. Hyvää päivää kirvesvartta kaunis ilma tänään. Joskus hyvin harvoin yrität vielä jotain mutta en enää reagoi mitenkään. Nyt tuntuu että säkin olet luovuttanut. Sulla vaihtuu satunnaiset misukat kainalossa ja sä tiedät että mä katson kauempaa, näen ne. Olen mustasukkainen ja joskus sä ehkä huomaat sen. En jaksa draamaa tehdä siitä koska sä et välitä niistäkään. Se kuka sua satutti ennen mua teki pirun hyvää työtä.
Mä tiedän sen että jos ottaisin asian puheeksi, sä olisit että ilman muuta kulta, joo rakas, on tunteita toki, ollaan vaan yhdessä Mut mä olen nähnyt mitä se on. Valhetta. Mä rakastan siis mieluiten täältä etäältä yksinäni ja kärsin, koska tämä on kaikista huonoista se paras vaihtoehto. Tätä voi jotenkin edes hallita. Tasaisen tappavaa tuskaa jonka aina joskus onneksi, hetkeksi, voin unohtaa.
Tässä minua ei ensin pidetä hyvänä ja sitten yhtäkkiä tiputeta kymmenennestä kerroksesta alasti lasimurskaiselle asfaltille. Kerran kun siitä nousee ja itsensä paikkaa niin ei ole kaipausta kiivetä uudelleen vaikka hetki ennen täysin tahallista pudottamista olisikin ihana. Kyllä tuosta nousseen entisen naisen ja nykyisen arpisen möykyn ajatus on vuodesta toiseen ollut jaksaa keksiä mitkä kaikki järkisyyt vastustavat samaan kutkuttavaan hissiin nousemista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka on tuo kultasi? Onko hän saanut mahdollisuutta pyytää anteeksi jälkeenpöin vai onko ollut mahdollisuuksia ja hän ei vaan älyä tai ymmärrä tehneensä jotain väärin. Lähinnä vaan että oletteko puheväleissä vai mistä kiikastaa?
Tietenkin jos mies on parantumaton häntäheikki niin ehkä parempi on pysytellä kaukana kunnes hän oikeasti tietää mitä tahtoo ja sitoutuu siihen.
Kurjalta kuulostaa, mutta yritä jaksaa.
En lukenut ekaa kertomusta kokonaan. Mutta yleensä mies joka tahallaan loukkaa, kärsii niin heikosta itsetunnosta. Heikko, niin heikko ja sisältä pieni mies...Mitään sanomaton...Siitä yleensä on kysymys