Päiväsairaala

Potilas on usein vaivansa paras asintuntija. Ei kannata kikkien puoskareitten ontaa itseään hoitaa:

http://assijorinat.blogspot.fi/2012/11/asiantunteva-potilas.html

Ei päiväsairaalaa tarvitse pelätä. On se paljon mukavampi paikka kuin suljettu osasto. Päiväsairaalassa ei ole avoimesti psykoottisia tai maanisia. Normaalit mielisairaalaosastot on pidettävä heidän takia suljettuina. Itselleni pahinta sairaalahoidossa olisi juuri "vangitseminen".

Itse olin päiväsairaalassa vasta 36-vuotiaana. Tuntuu että hoitojakso siellä olisi ollut todella tarpeellinen jo parikymppisenä.

Sellasesta oo vitunkaa hyötyä.

Kopsaan tähän toiseen keskusteluun (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12118510) postaamaani vastauksen, mistä voit vähän lukea millaista on päiväosastolla, ainakin millaista se Turussa on. Eikä sun sitä kannata pelätä, siellä on muut ihan samanlaisia kuin sinäkin. Saat kyllä olla enimmäkseen omissa oloissasi jos niin haluat ja ryhmäjutuissa ei ole pakko olla äänessä, saa olla hiljaa jos tuntuu paremmalta. Minäkin pelkään ihmisiä, mutta tuolla osastolla koin että ihmiset olivat "ei-pelottavia" koska olivat vähän rassukoita ja elämän kolhimia itsekin niin ettei heidän joukossaan tuntunut ahdistavalta. Eli toki uskallat mennä : )

Ja se kopsattu viesti:

Olen ollut. Aikaa siitä on joku 4-5 vuotta. Koin itse sen todella turhaksi paikaksi. Säilytystä ei hoitoa. Itsellä oli siis jo määräaikainen työkyvyttömyyseläke/kuntoutustuki päällä kun menin sinne niin en tiedä noista lausuntoasioista. Menin koska olin hilkulla tehdä itsemurhan ja ystävät soittivat puolestani lääkärilleni joka kirjoitti minulle lähetteen tuonne päiväosastolle.

En hyötynyt siellä olosta mitenkään, turhauduin vain aivan sanoinkuvaamattoman paljon kun siellä piti tappaa aikaa ja mitään hoitoa/parantamista en kokenut tapahtuvan. Osasto sinällään on ihan viihtyisä paikka ajantappamiseen, on sohvia ja rauhallisia soppia ja huoneita niin että omillaankin olo onnistuu jos ei jaksa 6h päivässä toisia ihmisiä katsella. Päivät täyttyvät lähinnä ajantappamisesta ja poispääsyn odottelusta. Tyhjien tuntien väleihin on ripoteltu

- ryhmäkeskusteluja milloin mistäkin (tyyliin "kesä tulossa, mitäs ajatuksia teissä herättää?")

- tapaamisia omahoitajasi/omahoitajiesi kanssa joissa keskustellaan tilanteestasi ja olostasi (tai minun tapauksessani kuunnellaan kun hoitaja vertaa kaikkea sanomaani itseensä ja kääntää puheen itseensä alkaen puhua itsestään)

- erilaisia toimintaterapiajuttuja, lähinnä sellaista leikkikouluaskartelutyyppistä. Meillä yksi kerta oli sellainen että toimintaterapeutti oli tulostanut kiertävän sähköpostin (!) joka sisälsi ajatelmia ja mottoja ja sieltä piti valita oma suosikki ja kirjoittaa se nätisti paperille ja koristella paperi ja sitten laitettiin nämä tuotokset seinälle. Jep. Tervetuloa päiväkotiin.

- kävelylenkkejä jonne on puolipakko lähteä mukaan vaikka olisi kuolemanväsynyt, hoitajat kärttää ja syyllistää kunnes suostut lähtemään

- jokunen lääkärintapaaminen

- kerran viikossa parissa jotain kehoterapiaa, tanssiterapiaa tms. taas sellaista päiväkotitouhua tyyliin "kävelkää kuin norsut, seisokaa kuin puut, tuntekaa liike, silitelkää itseänne ja tuntekaa kuinka lähtee paha olo pois" (Huom, näihin eivät todellakaan kaikki päässeet, ryhmään otettiin meillä 2-3 henkeä ja osastolla oli ihmisiä kuitenkin päälle 10.

- levyraateja

Ja sitten saa itse harrastaa mitä tykkää jos jaksaa. Siellä oli minun aikanani kangaspuut joilla sai kutoa halutessaan aikansa kuluksi, telkkari ja videot ja joitain leffoja jos halusi katsella, lautapelejä jos löytyi pelikaveri, palapelejä jos ei halua olla sosiaalinen, oman kirjan, piirustustarvikkeet tai omia leffoja tms saa ottaa toki mukaan että saa päivän kulumaan.

Mutta joo, oma kokemus oli se että tungetaan sut hetkeksi jääkaappiin niin et pääse mätänemään mutta sitten kun otetaan jääkaapista pois alkaa lihanpala taas pilaantua samantien. Samat ongelmat odotti osastojakson lopussa kuin sitä ennenkin, mikään ei siellä muuttunut.

Toivon että sinun kokemuksesi on parempi. Kaikki eivät koe asioita samalla tavalla kuin minä. Kannattaa varmaan mennä positiivisin mielin ja toivoa parasta. Jos et ole aikaisemmin juuri saanut hoitoa tai keskusteluapua niin tuolla saat ainakin omahoitajan osastojaksosi ajaksi jonka kanssa keskustella ongelmistasi. Jollekulle sekin voi jo olla apu.

Onnea matkaan!