Olenko MINÄ narsisti?

Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä, tai ainakin niin sitä on sanottu.Tekstissäsi kuitenkin on huomattavasti narsismiin viittaavia käyttäytymismuotoja.

Jos haluat oikeasti parantua ja tietää totuuden, ei ole muuta keinoa kun mennä psykologin testeihin.

Sinä tiedät ansaitsevasi totuuden,miksi siis jatkaisit noin jos tiedät että teet enemmän pahaa itsellesi kuin muille?

Sinun on parannuttava, jotta sinä voisit saada vapauden niistä kaikista paskoista tuntemuksista mitä on sisälläsi. Mieti mikä tuska siellä käy, jos teet sen itsesi hyväksi, saat heitettyä sen heti pois etkä eikä sinun enään koskaan tarvitse tuntea psykoottisia tuntemuksia.

Pyydän, tee se itsellesi. Olen narsistien kanssa ollut jossakin vaiheessa tekemisissä ja olen vieläkin, en vain koskaan voisi kertoa heille kasvotusten miten he voisivat parantua, koska heillä on niin paha narsismi että he alkaisivat projisoida eivätkä koskaan ymmärtäisi oma parastaan. Toivottavasti sinun ei koskaan enään tarvitse olla, kuten he sairaimmat.

Todellisuus on, että vain harva narsisti pystyy käsittelemään itseään tältä pohjin ja sinun on aika olla heitä parempi ja ottaa parantava apu vastaan.

En psykologisiin testeihin mene koska en luota niihin ja tiedän itse enemmän psykologiasta, ja muutenkin kävin aikaisemmin eikä siellä havaittu mitään järkevää. Niin no en minä loppupeleissä haluakkaan muillekaan pahaa, enkä itselleni vaan itselleni hyvää. Mitenkäs saan tuskani heitettyä pois? En yleensä tunne mitään hyvää. Tunteettomuutta ja tyhjyyttä tai pahaa oloa. Esitän aina parempaa kuin olenkaan. Tiedän olevani sisältä jotenkin kieroutunut. Esim ystäväni luulee minun olevan hyväsydäminen ja sosiaalinen, ja ihailee minua. Mutta oikeasti puhun paskaa jokaisesta jokaiselle. Kukaan ei vaan tiedä että juuri hänestä. Minulla ei olisi mitään eikä ketään jos paljastuisin tai lopettaisin toimintani. Minusta tuntuu, että aina kun paljastan oikeita kieroja ajatuksiani, minua pelätään ja minut hylätään. Esim että kiristän ihmisiä toimimaan kuten haluan, ja että se onkin suunniteltua ja tiedostettua. Kiitos kun en tuominnut

Minä tiedän, mitä kannat sisälläsi. En tuomitse sinua, koska olemme kaikki samaa verta ja lihaa.

Minä tiedän miksi teet noita asioita. Se et ole sinä, ketä on paha ja jotenkin pilalla. Se ovat ne ihmiset ketkä ovat sinulle pahaa tehneet. Siksi onkin tärkeää, että annat itsellesi anteeksi kaiken ja irroitat ajatuksistasi joissa: '' Et muka olisi mitään ilman kaikkea mitä teet. ''

Koska sinä olet paljon arvokkaampaa. Sinä ansaitset sen, että kaikki ihmiset ovat ympärilläsi ilman pahuutta, eikö niin? Myös muutkin ansaitsevat sen. Valitettavasti tuhlaat omaa arvokasta elämääsi ilman sinun tahtoasi. Olet vain tottunut siihen, koska sinua on joskus laiminlyöty. Sinä tarvitset juuret. Omat juuret. Muista ihmisistä ei ole antaman sinulle sitä samaa, jonka sinä voisit saavuttaa ottamalla askeleen ja menemällä psykologille.

Jos tunnet noin koko elämäsi, oletko missään kohtaa oikeasti onnellinen mitä ansaitset?

Tiedän monia narsisteja, jonka todellisen persoonan näen. Se on kauniimpi kuin ulkokuori.

Ja se, että kirjoitat tänne palstalle on merkki siitä että olet ristiriitaisissa tuntemuksissa asioiden kanssa ja että ne laittavat sinut miettimään.

Älä ota psykologia uhkaavana. En usko diagnoosin olevan niin paha, kuin miltä sinusta voi sisällä tuntua. Kaikki tuo paha olo, on kuin kuume joka menee ohitse jos otat elämäsi sekä itsesi ja sielusi takaisin. En kerro sinulle mikä on parhaaksesi, kerron vain sen että sinun elämäsi on arvokas, riippumatta siitä miten sinä tunnet tai teet, sen voi saada hoidettua kuntoon, jos sallit vain.

Jos en tekisi mitään niistä, mitä muhun jäis jäljelle? Ei mitään. Tyhjyys ja paha olo. En myöskään pysty olla päivääkään ilman poikaystävää, jos en omaa niin toista. Aikaisemmin petin jokaista miestäni, ainoastaan yhtä en ole pettänyt. Se petti mua. En ole ollut kaiketi koskaan onnellinen. Paitsi huumeita käyttäessäni. En ole ollut mihinkään riippuvainen, kunhan halusin hyvän olon. Tutkin tätä palstaa itseasiassa kun mietin miestäni ja kuinka pahoin hän saa välillä minut voimaan, jos minä voin hyvin, hän voi pahoin ja toisinpäin. Jos voin pahoin, hän voi hyvin. Minä pelkään kun hän voi hyvin, hän ei ole enää hallinnassani ja voin menettää hänet. Kuin se olisi jokin kilpailu. En halua virallista diagnoosia. Luulen että vanhempani ovat aiheuttaneet tämän, he olivat kummallisia. Minulta vaadittiin aina täydellisyyttä kunnes en enää välittänyt vaan tein päin vastoin, koska en jaksanut. Ja kunnes löin takasin. Opin että niin siitäkin pääsee. Olen kokeillut väkivaltaa myös mieheeni. Aluksi se toimi kunnes hän rupesi olemaan takaisin "väkivaltainen", lievästi kylläkin. Kai? En itke fyysisestä kivusta. Päätin sen jo pienenä lapsena, olen aina ollut "kova" mutta haavoittuva. Elämäni ei ole ehkä lahja minulle vaan velvollisuus. Voisi sanoa että oon masentunut. Mutta mua on hakattu läpi elämäni joten heitän vitut koko psykologialle tai hakkaan heidät ja kysyn masentaako. Tai ainakin mieli tekisi. Halveksin ja inhoan psykologeja, ainakin tapaamiani. Vihaan mitä hekin ovat minulle aiheuttaneet ja mitä idiootteja he ovat olleet. Olen yrittänyt hoitaa elämääni kuntoon koko elämäni ajan. On vain pärjättävä ja selviydyttävä.

Siksikö laitat hänet voimaan pahoin, että hän on kontrollissasi? Tuo ei pidemmänpäälle toimi. Jos sitä on jatkunut kauan, suosittelisin arvostamaan toista ihmistä joka jakaa aikaansa kanssasi. Olet häntä kohtaan väärinkäyttävä, joten miksi et voisi elää ilman häntä? Rivien välistä luettuna ymmärrän tuntemuksesi. Ennenpitkää kuitenkin tasapainoinen ihminen tulee täyttämään pelkosi ja lähtemään, jos pelkäät sitä kokoajan mielessäsi ja koitat häntä kontrolloida. Ikäänkuin aiheutat sen itse. Etäännytät häntä, vaikka luulet että ikuisuus on kuvioissa.

Monet narsistit perustelevat oikeudekseen kohdella kumppaniaan väärinkäyttävästi metodilla: ''Miksi hän on minun kanssani, jos ei ole onnellinen. Kuka käskee jäämään. '' Tällä he syyllistävät toista osapuolta ymmärtämättä miksi kumppani jää. Hän jää, koska tuntee, kokee,ymmärtää sekä analysoi kokoajan väärinkäyttävän käytöstä josko se muuttuisi. Kun muutosta ei tapahdu koskaan, on vahvistettu että todellisuudessa hän olikin uhri ja täten hän sanoo hyvästit. Hän yrittää ymmärtää sinua, mutta ei kauaa jos olet ottamassa häntä kohteeksesi.


Itsekin olen kokenut koko elämäni väkivaltaa. Siksi ketään ei lyödä, on minun mottoni. Ainoastaan itsepuolustus on sallittu. Esimerkiksi itse olen lähtenyt välittömästi, kun olen tarkkaillut hetken miten toinen ihminen käyttäytyy ja se on jatkunut. Se on oikeuteni.

Te imette toisiltanne kilvan energiaa. Olette molemmat taipuvaisia energiavampirismille. Toisaalta saatte toisistanne energiaa.

Miksi et halua virallista lausuntoa? Se ei ole vika, se on jotakin joka ei ole sinussa koska et voi vaikuttaa siihen. Anna itsellesi anteeksi.

Niin kai. Ettei hän löydä onnea ja lähde jonkun toisen matkaan kun huomaa etten MINÄ ole se täydellisyys joka auttaa ja ymmärtää häntä. Minusta hän saa minutkin voimaan pahoin. Se on kuin jotain peliä. Minusta hän aloitti ja on vahvempi siinä. Tuntuu että olen avuton ja kiltteys ja onnellisuus välillämme on vain feikkiä, silloin en ole oma itseni. Omaa itseäni hän ei rakasta. Kuten en ehkä minäkään kuin hänen mukavaa ja hyvää puoltaan, en halua että hän on muunlainen koskaan minulle. Pelkään jos hän korottaa ääntään ja saatan yrittää itsemurhaa jotta hän ei enää koskaan tekisi niin. En haluaisi että kohtelen häntä huonosti, mutten pysty muuttumaan. Oli minunkin kunnes humalassa hakkasin miestäni kättä pidemmillä esineillä ja hänen kätensä murtui. Jne. Kunnes suutuin liian pahasti. Sisälläni on hirveästi vihaa.
Miten asian voisi muuttaa? En kuitenkaan ole koskaan ennen tuntenut ns. vertaistani, joka ymmärtäisi minua näinkään paljon vaikken syvimpiä tuntemuksiani ole hänelle kertonut eikä hän pysty empatiaan, kuten en ehkä minäkään aitoon. Näyttelen empaattista jos toinen kertoo jotain huonoa. Tiedän miten saan kasvoilleni aidon huolestuneen näköisen ilmeen. Ainoa mistä saatan jäädä kiinni, on ylöspäin nykivät huuleni. En tiedä, miksi minua oikeasti naurattaa tilanteissa kun toinen kertoo jotain pahaa? Mutta osaan lohduttaa ja sanoa oikeat sanat, vaistoan helposti ihmisten tunnetilat ja tiedän miten sanoa ja mikä ilme milloinkin, vaikkei kiinnostaisi vittuakaan mitä hän on kertomassa, haluaisin vain terapisoida itseni kuntoon muiden kautta. En halua enkä tarvitse virallista lausuntoa. En oikein tiedä onko sekin yksi valheista että olisin narsisti? Tuntuu että olen olematon, minua ei ole. Olen vain täynnä näyttelemistä ja valheita.

Onpas aloittaja samanlaisessa jamassa kuin minä - sillä erotuksella että olen padonnut vimmaisesti tuota käytöstäni ja vain parisuhteessa totuus pääsi lipsahtelemaan esiin. En siis ole esimerkiksi koskaan lyönyt ketään, mutta todellisuudessa minun tekisi mieli tirvaista nykyään tilanteessa kuin tilanteessa ja olen ääriäni myöten täynnä tukahdutettua vihaa. Minua v.ituttaa nykyään aina ihmisten seurassa ja minun tekisi mieli tokaista kaikkeen jotakin vittumaista tai vähättelevää. Poiminpa tähän aloittajalta joitakin kohtia, jotka osuvat minuun täsmälleen:

- Ulospäin muutuin kiltiksi ja hiljaiseksi, kaikille ystävälliseksi, patosin kaikkea sisääni. [Minä tosin olin tätä aina, vauvasta asti]
- Vihaan ja halveksin ihmisiä.
- Jos minua ei kohdella hyvin, "rankaisen" ihmisiä olemalla vastaamatta puhelimeen, lopettamalla puhelun tai yhteydenpidon.
- Halveksin miehiä, he ovat luusereita jotka juoksevat pillun perässä.
- En yleensä tunne mitään hyvää. Tunteettomuutta ja tyhjyyttä tai pahaa oloa.
- Esitän aina parempaa kuin olenkaan.
- Minulla ei olisi mitään eikä ketään jos paljastuisin tai lopettaisin toimintani.
- Minusta tuntuu, että aina kun paljastan oikeita kieroja ajatuksiani, minua pelätään ja minut hylätään.
- Minulta vaadittiin aina täydellisyyttä
- En itke fyysisestä kivusta. Päätin sen jo pienenä lapsena, olen aina ollut "kova" mutta haavoittuva.
- Halveksin ja inhoan psykologeja, ainakin tapaamiani.

Minä olen astetta pidemmällä kuin aloittaja, eli jonkinlainen romahdus iski eikä minulla tosiaan ole enää mitään. Mies lähti ja tuntui kuin olisin kadonnut olemasta. Jokainen päivä sen jälkeen on ollut pelkkää selviytymistaistelua. Kohta erosta on kaksi jo vuotta enkä ole päässyt yli ollenkaan. Ystäviä minulla ei enää ole, energia ei riitä enää teeskentelyyn. Olen vaan ja odotan kuolemaa.

Energiavampirismi on psykologista tiedettä. :>

Sinun tulisi ymmärtää, ettei hänkään tunne empatiaa joten olette molemmat väärinkäyttävässä suhteessa joka vie sinulta sekä häneltä paljon energiaa. Toisaalta, jos narsisti löytää narsistikumppanin, he voivat olla yhdessä onnellisempia.

Ei ole ulospääsyä, jos molemmat riistävät toisiltaan ja sitten välillä teeskentelevät hyvyyttä. En nyt väitä, että teidän koko suhteenne olisi tällaista, varmasti jotakin tunnettakin siellä on. Olette riippuvaisia toisistanne, koska otatte ja annatte. Todellisuudessa ne kumoavat toisensa, kumpikaan ei saa voimia joka johtaa siihen että molempien voimat ovat lopussa. Jos joskus tulee tunne, että toinen sai sinusta voimaa argumentin aikana, kostat varmasti sen alitajuisesti? Sama tapahtuu luullakseni vastapuolessa.

Voit päästä pois tästä noidankehästä ainoastaan siten, ettet tarvitse enään vihaa ja annat sen pois lopullisesti. Tiedän että on psykedeelistä miettiä minkälaista elämä olisi ilman vihaa, koska tunnet olevasi suojaton. Sinun on myöskään vaikea kuvitella että ihmiset olisivat erilaisia kuin sinä sisäisesti. Silta siihen on kuitenkin tuska, joka saa sinut raivon partaalle. Kun otin tuon kuvitelman esille: '' Sinun on myöskään vaikea kuvitella että ihmiset olisivat erilaisia kuin sinä sisäisesti. '' On yksi ristiriidoista, sillä luulet antaneesi kaikkesi jo pois, todellisuudessa vain nämä ihmiset ketkä ovat sinulle tehneet väärin, ovat saastuneet. Joten uskalla nousta ja näyttää heille kuinka kaunis olet, kuinka pystyt itseäsi ymmärtämään todellisesti sekä iankaikkisesti välittämättä siitä mitä joskus olet tehnyt väärin. Keskity nyt tuntemaan ja elämään, yritä vahvistua. Jos et halua kuulla enään psykologeista, ole oma psykologisi koska vain sinä tiedät mitä on sisälläsi.

Sinä viimeinen kirjoittaja minusta vaikutat oikein mukavalta, mä en säikähtäisi sun ajatuksia varmastikaan, sen verran hassuja omanikin ovat :D Millaisia sun pahimmat on? :)

Olen eri kirjoittaja. Onnittelen rohkeudestasi ja rehellisyydestäsi!
Ajattelen, ettet ole täysnarsisti, koska pystyt noin hyvin näkemään tilanteesi. Ajattelen, että sinulla on toivoa parantua! Vaikein askel on otettu, kun pystyt myöntämään itsellesi tilanteesi.

Tuntuu varmasti vaikealta luopua tavastaan elää naamareiden takana, kun ei ole oppinut muuta. Olet tarvinnut sitä suojautuaksesi satuttamiselta. Se on niin kuin muuri, joka pitää koossa, kun oma sisin on haavoitettuna niin heiveröinen. Voi olla liian tuskallista yksin avata muuria ja kurkistaa sisään, jos ei ole koskaan tehnyt sitä. Voi tuntua, ettei sisällä ole kuin tyhjyyttä, että lakkaa olemasta olemassa. Mutta juuri siellä sisällä on kaunein oma itsesi. Se palaa ehkä niin pienellä liekillä nyt ettet näe sitä muurien läpi.

Et ehkä kestä murtaa muuria yksin ensimmäisen kerran. Tarvitset ehkä kanssasi viisaan ja lämpimän ihmisen, joka tulee kanssasi muurin luo. Joka ei neuvo, moralisoi ja diagnosoi, vaan osaa kuunnella ja kunnioittaa sinua ja herkintä aarrettasi, joka on sisälläsi. Joka ymmärtää puhua kuiskaten, kun lähestytte pyhintäsi. Ehkä ensin kurkistatte vain hetken. Ei liian rajusti ja liian paljon kerralla. Huomaat ettet hajoakaan kappaleiksi ja lakkaa olemasta olemassa. Huomaat, etteivät ihmiset häviäkään, vaan saat tilalle todellisia ihmissuhteita, kun tulet nähdyksi omana itsenäsi.

No mitenkäs tästä parannutaan? Pitääkö minut murskata? Koska narsismi on pahuutta, minä olen narsisti=minä olen paha !? Olen aina ajatellut että teen hyviä tekoja mutta sisälläni haluan pahaa. Haluan antaa ihmisille kuvan kuitenkin olevani hyväsydäminen ihminen. Vaikka tuntuu että minulla on musta sydän muurien sisällä johon kellään ei ole avainta. Ja hyvä niin, ettei se pahuus pääse valloilleen, virtaahan se jo suonissani kuitenkin. Veljeäni kohdeltiin hyvin. Häntä kehuttiin, minua haukuttiin. En ollut silloin kateellinen, nyt olen, vihaan itseäni ja perhettäni. Halveksin perhettäni ja sitä kulissia. Vaikka itse olen vain kulissi kokonaan, mutta niin vahva kulissi että se on sentään melkein aito!

Tiedän nuo tuntemukset, koska olen ollut kuin kuollut sisältä ja tuntematta mitään muuta kuin sekavia ja vääriä tunteita.

Minä olin pahoinpidelty omassa kotonani, koulukiusattu koulussa sekä vapaa-ajalla, väärät ihmissuhteet läpikäynyt, psyykkeeni oli sekaisin jo nuorena kun lastensuojelusta tultiin repimään pois isän sylistä.

Tuntui niin käsittämättömän huonolta, että äitini esti minua hyppäämästä alas parvekkeelta, kun en nähnyt isääni jota rakastin henkeäni enemmän vaikka hän pahoinpitelikin minua. Kaikki laittoivat niskaani paineita, jonka mukaan perheen lapset oltaisiin huostaanotettu.

Luota minuun, kun kerran avaat itsesi sekä olet aivan paskana hetken, pääset jaloillesi aidosti.

Kirjoitit että pelkäät psykologille menoa. Luetko kirjoja? Oletko lukenut Tommy Hellstenin kirjaa "Saat sen mistä luovut"?

Tässä asiantuntijatietoa narsismin hoidosta:
http://narsistienuhrientuki-fi.directo.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin-hoito-pahkinankuoressa/

Maailmassa tunnetaan 94 tapausta narsismin parantumisesta. Se voi onnistua, jos narsismi on lievää, ihminen tunnistaa ja tunnustaa itse ongelmansa ja on valmis kohtaamaan kipeitä tunteita terapiassa. Nuorilla on paremmat mahdollisuudet parantua kuin vanhemmilla.

Aloittaja, vilautit vähän sisintäsi. Kyllä se siellä on olemassa! Sinulle on tehty pahaa ja sinä olet tehnyt pahaa, mutta sinä et ole paha.