Seurustelin kundini kanssa puolisen vuotta kunnes suhde loppui, siitä syystä ettei kommunikointi toiminut. Mutta nyt on juteltu siitä jos yritettäisiin uudestaan...
Exäni mielestä avoimuus on vaikeaa koska olen ujo, ja jostain kumman syystä mun ei ole helppoa esim. aloittaa keskustelua tms. Mikä neuvoksi? Välillä olen onnistunut yksinkertaisesti pakottamaan itseni puhumaan, en haluaisi menettää häntä kokonaan tämän takia. Mistä tälläinen voisi johtua? Millä tavalla saisin itsestäni puheliaamman?
Olisin iloinen neuvoistanne, sillä ei suhteessamme muita ongelmia ollut, ja jos tämän saisi ratkaistua ja tilanne paranisi niin luulen että yhteiseloa voisi riittää pitkällekin, exäni uskoo et jos tätä ongelmaa ei olisi, niin oltaisiin seurusteltu jo reilut 1,5 vuotta...
Kaikki neuvot olisivat nyt tarpeen!
Exäni mielestä avoimuus on vaikeaa koska olen ujo, ja jostain kumman syystä mun ei ole helppoa esim. aloittaa keskustelua tms. Mikä neuvoksi? Välillä olen onnistunut yksinkertaisesti pakottamaan itseni puhumaan, en haluaisi menettää häntä kokonaan tämän takia. Mistä tälläinen voisi johtua? Millä tavalla saisin itsestäni puheliaamman?
Olisin iloinen neuvoistanne, sillä ei suhteessamme muita ongelmia ollut, ja jos tämän saisi ratkaistua ja tilanne paranisi niin luulen että yhteiseloa voisi riittää pitkällekin, exäni uskoo et jos tätä ongelmaa ei olisi, niin oltaisiin seurusteltu jo reilut 1,5 vuotta...
Kaikki neuvot olisivat nyt tarpeen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis eikö kenelläkään olisi neuvoja?
Hmm... tuo on aika tavanomaista ujoille, ettei välttämättä pysty kunnolliseen seurustelusuhteeseen. Olisi niin helppoa sanoa, että kerää rohkeutes. Siihen ei pysty ihan noin vain. Luonteenpiirrettä on valitettavasti aika vaikea muuttaa.
Hienoa on, että seurustelit noin kauan. Moni ujo ei siihen pystyisi. Ainoa neuvoni on, että suljet ujouden alitajuntaan ja tuot seurallisen puolen esille. Jos se on mitenkään mahdollista :)
Suhde kesti vuoden. Olin vaikeasti lähestyttävä, torjuva, etäinen, ujo, hiljainen, vaikeaselkoinen etc.
Ainoa syy tähän oli se, etten luottanut toiseen. En vain yksinkertaisesti osaa luottaa ihmiseen ja olla luonnollinen ihmisen kanssa jonka on tuntenut vaan muutaman kuukauden.
Erohan tuosta lopuksi tuli. Nyt monen vuoden jälkeen ollaan tosi hyviä kavereita ja pidetään yhteyttä muutaman kerran kuussa. Exästä tulikin todella läheinen ihminen johon luotan täysin.
Onko sinusta helpompi kirjoittaa tunteistasi kuin puhua? Siinä tapauksessa voisit käyttää sitä kanavana päästäksesi alkuun tunteitesi ja ajatustesi ilmaisussa. Se voi tuntua turhalta kun kerran toinen on puhe-etäisyydellä, mutta voi auttaa.
Toinen vinkki on aloittaa pienistä asioista; sano ääneen edes jotain ajatuksistasi, ja ajan myötä voi olla että huomaat sanovasi enemmän ja enemmän.
Puhu ongelmasta seurustelukumppanisi kanssa, se on hyvä keino päästä alkuun kommunikoinnissa. Etsikää ratkaisuja ongelmaan yhdessä. Muista myös, että teitä on kaksi ja paljon riippuu myös kumppanistasi ja miten hän suhtautuu ongelmaasi. Hänen velvollisuutensa on auttaa sinua. Älä yritä kantaa koko vastuuta ongelmasta yksin.
Ujoudesta eroon pääseminen vie aikaa, joten parasta on jos sekä sinä että kumppanisi pystytte hyväksymään sen. Älä vaadi itseltäsi liikaa äläkä anna kumppanisikaan vaatia sinulta enempää kuin mihin pystyt. Jos olet ollut ujo koko ikäsi niin silloin luultavasti pieni osa ujoudesta säilyy aina jäljellä. Siis pidä tavoitteesi realistisina.
Myöskään psykologin kanssa puhuminen (yksin tai yhdessä) ei ole huono vaihtoehto, jo muutamastakin kerrasta voi olla apua.
Toivon onnea yritykseesi ja kestävyyttä teidän suhteellenna. Mutta jollei se kestä niin älä silti lannistu, voi hyvin olla että myöhemmin löydät jonkun sopivamman!
en pysty olemaan tyttöystäväni kanssa vaikka oonkin nuori mutta tarvitsen apua vastatkaa!