Naisen asema?

Nainen vaietkoon pätee kotonakin.

Laki tasa-arvosta lyhyesti:

Laki kieltää, että ihmisiä ei saa syrjiä sukupuolen takia.

Laki parantaa naisten asemaa työelämässä.

Laki kieltää syrjinnän esimerkiksi työpaikkailmoituksissa.

Laki sanoo, että jos työnantaja syrjii työpaikalla esimerkiksi naista, nainen voi hakea korvausta.

Laki sanoo, että viranomaisten täytyy viedä eteenpäin tasa-arvoa.

Laki sanoo, että miehillä ja naisilla täytyy olla samanlainen oikeus edetä työssä ja saada ammatillista koulutusta.

Laki sanoo, että kun valtio ja kunta tekevät päätöksiä, täytyy päätöksenteossa olla mukana vähintään 40 % miehiä ja 40 % naisia. Esimerkiksi lautakunnat tekevät päätöksiä.

Laki sanoo, että valtion ja kunnan laitosten johdossa täytyy olla naisia ja miehiä

Laki ei koske

kirkkoa ja muita uskontoja ja niiden toimintaa

perheen asioita eikä ihmisten yksityiselämää

Meillä hommaa on hieman jaettu. Mamma käy jumpassa eri päivänä kuin Ukkoriepunsa sählyssä.
Joskus Mamma ajelee H&M:lle naisystäviensä kanssa penkomaan 4 tunniksi ja löytää yhdet sukkahousut. Ukkoriepu yrittää sillä välin pitää huushollin siedettävässä kunnossa. Ei meillä hermoromahduksen partaalla ole kuitenkaan kumpikaan, kunhan tallustellaan päivä kerrallaan. terveiset Mammalle!

ihan saman arvoisia ollaan, naista ei todellakaan "alisteta" kotio,eikä naisen tarvitse vaieta (jopa eduskunnassa on ainakin yksi uskovainen perheenäiti).Monesti vaan uskovaisille syntyy niin paljon lapsia että yleensä äidit kasvattavat kotona lapsiaan mikä on tosi arvostettava asia.Mutta jotkut käyvät työssä ja lapset ovat sen aikaa hoidossa tms tms ja jotkut äidit palaavat työtantereelle sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet isoiksi Yks vaan mikä tulee mieleen, vaan miehet ovat puhujia, Raamatun opin mukaan.
Itse olen melko nuori rouva, käyn töissä koska emme ole saaneet lapsia.Vauva olisi kyllä todella tervetullut,olemme hyvin lapsirakkaita.ilomielin olisin lasten kanssa kotona, kuin että raataisin työpaikalla.
Tälleesti.

yläasteen rehtorina ja näyttää tykkäävän työsään eikä oppilaatkaan hassumpana pidä, vl reksa siis.Onhan tuossa lähipiirissä yks vl- nais maisterikin, ja siinähän tuo työtään tekeleepi väliin on äitiyslomilla hänkin ja taas jatkaa töissään tykätty henkilö hänkin. Tunnen paljonkin akateemisen koulutuksen saaneita vl- äitejä. ei ne läheskään kaikki toimita "hellapoliisin" virkaa.

periaatteessa vl-liikkeen opetuksen mukaan ihmiset, myös aviopuolisot, ovat tasa-arvoisia. mielestäni tasa-arvo onnistuu tietyillä alueilla oikein hyvin: naiset kouluttautuvat, käyvät töissä, työjako kotona on nuoremmissa perheissä (minun tuntemissa) tasapuolinen ts. mies osallistuu lasten hoitoon, siivoukseen jne. vakaumuksellisista syistä ei ole estettä naisen uran luontiin ja itsensä kouluttamiseen.

tietynlaista epätasa-arvoa ylläpitää usein isojen perheiden perinteinen työjako lapsilla teetetyissä töissä. Useimmiten vain tytöt hoitavat pienempiä sisaruksiaan ja tekevät ruokaa/leipovat. pojat kyllä osallistuvat siivoukseen, mutta eivät useinkaan lasteb hoitoon. tämä on mielestäni vanhempien vika ja suuri virhe, sillä ylläpitäessään sukupuolirooleihin sidottua työjakoa, he kasvattavat tytöistään "naisia" ja pojistaan "miehiä", joka sitten heijastuu heidän myöhempään elämään esimerkiksi avioliitoissaan. tämän päivän naiset ovat onneksi vaativia, eivätkä hyväksy miehiltään passauttamista, palvelemista ym, vaan edellyttävät miehen osallistuvan askareisiin tasapuolisesti. ja nuorten miesten kunniaksi sanottakoon, että monet heistä näkevät asian samalla tavalla ja itsstään selvästi osallistuvat, tai ymmärtävät vaimon näkökulman ja "opettelevat" osalistumaan kotitöihin.

sitten on tietenkin näitä, jotka vetoavat raamatun kohtiin "nainen olkoon miehensä alamainen", "nainen on särkyvä ruukku" vai miten ne nyt menikään ja oikeuttavat epätasa-arvoista ajatteluaan ja sovinismiaan näillä kohdilla. kuitenkin nämä on nähty sen ajan maailman- ja ihmiskuvasta lähtevinä ja ymmärretään "vanhentuneiksi" ohjeiksi. raamatun kohtaan "nainen vaietkoon seurakunnassa" minä en ota kantaa. en sano, että naisten pitäisi myös olla puhujia/pappeja (nämähän ovat liikettäme olennaisesti leimaavia raamatun kohtia), mutta näen tässä laajemman kulttuuri- ja kirkkohistoriallisen perinteen, jossa nainen on järjestelmällisesti suljettu raamatun ulkopuolelle. onhan tiedossa, että vt:ssä on myös naisprofeettoja ja jopa vl-liikkeen alkuaikoina oli naissaarnaaja/saarnaajia, vaikkakin sitten naispuhujuudesta luovuttiin.

rauhanyhdistysten johtokunnissa on naisia ja nainen voi pitää puheenvuoroja keskusteluilloissa tms. ehkäpä joku päivä myös srk:n jotokunnassa on naisia - itse ainakin uskon siihen.

merkittävästi naisen asemaan sekä vl-liikkeen ulkopuolella että sisäpuolella vaikuttaa luonnollisesti lasten synnyttäminen. se vaikuttaa väistämättä siihen, että naisen asema työmarkkinoilla on huonompi kuin niillä naisilla, joilla on vain 1-3 lasta, hän ei pysty osallistumaan työelämään niin monta vuotta, kuin muut naiset ja usein nainen luopuu haaveistaan työnsä/uransa suhteen, kun lapsiaika on kiihkeimmillään. usein myös miehen työ/kouluttautuminen nähdään (siis perheissä nähdään) tärkeämpänä kuin naisen. nämä ovat siis todella laajoja yleistyksiä ja suurpiirteisiä vetoja.

tiivistettynä: vl-naisen asema on perhekohtainen kysymys, paljon naisesta itsestä ja hänen miehestään kiinni, mutta myös siitä kotikulttuurista, mistä molemmat (mies ja nainen) ovat tulleet. tasa-arvon toteutumiselle vl-perheissä ei ole muuta estettä kuin henkilökohtaiset asenteet ja tasa-arvo toteutuu mielestäni, nuorissa perheissä, hyvin.

Elämäntapana se on melko
Kirjoittanut: hyvä, mutta ahdistava


   Tähän avaukseen vastaamiseen auttaa oma kokemus.
Kun nyt serssii mielessään mennyttä elämäänsä tutkaillen sitä, niin elämäntaival on kutakuinkin onnistunut.
Olen elänyt ja kasvanut lestadiolaisuudessa. Olen hyvilläni, että minulla oli mahdollisuus välillä irtautua lestadiolaisuudesta lähes kokonaan ja kokeilla talostelua ilman lestadiolaista elämäntapaa.

Olin välillä pois noin 10 vuotta, mutta siteet lestadiolaisuuteen eivät silti kokonaan olleet pois. Tuona "suruttomana" aikana minulla oli televisio, kävin tanssimassa, elokuvissa, teattereissa, jonkin verran ravintoloissa, mutta koska siellä oli aina niin tunkkainen tupakan kyllästämä ilmapiiri ja kun en tykännyt alkoholijuomistakaan, se ravintolaelämä jäi melko pian kuvioista.
Seksielämään tutustuin niinikään seurustelemalla monien kumppanien kanssa.

Mutta tuona "maailman lapsena" kuljin tietysti monissa eri hengellisyyksissä, koska kiinnosti nähdä, millaista uskontoa muualla harjoitetaan.

Ehdin käydä mm. Niilo Ylivainion kaatokokouksissa, ja melkein joka uskonnon seuroissa.
Parasta ja vapainta hengellisyyttä oli rakkaan kansankirkkomme nuorten aikuisten ryhmissä.
Päälleppäin et voi nähdä kenenkään tyytyväisyyttä.
Jo vain jokainen saa elää miten uskoo, mutta tarkasteltaessa uskontoa syvällisemmin, törmää mitä moninaisimpiin lieveilmiöihin.

Nyt voi seurata omien lastensa uskonelämää. Monesti haluttaisi sanoa sitä ja tätä, mutta parempi lienee, ettei sano, koska jos he heittäisivät tämän uskonsa pois, niin tilalle voisi tulla alkoholi, tupakka ja kevytkenkäinen elämä.
Lasten on pakko salata vanhemmiltaan todelliset tunteensa, sillä kun peilaa omaa nuoruuttaan, niin voi luoja, millaista käpertymistä se olikaan.

Eihän vanhemmilleen voi kertoa kaikkea, täytyy saavuttaa melkoisen suuri luottamus ja kiintymys, ennenkuin voi olla vanhemmilleen täysin avoin.

Vanhempana huolestuttaa lastensa varttuminen:
- miten he kestävät seksuaaliset paineensa ilman
onaniaa
- miten he jaksaa koulussa kestää uskonsa takia
ympäristön paineet
- miten he kestää syyllisyydentunteet so.synnin-
pelko, helvetinpelko, jne.
Jo seuroissa sanankuulossa puhuja kertoo, miten nykymaailmassa on paljon vaikeampi nuoren elää, kuin puhujan nuoruudessa, jolloin ei ollut niin paljoa sielunvihollisen ansoja, kuin nykypäivän nuorilla.
Pahin sielunvihollisen houkutin on siis nettiruutu. Kun ennen televisiota ei uskovaiseen kotiin hankittu, oli paljon helpompaa välttää sielunvihollisen ansoja. Nyt nettiruutu on välttämätön joka kodissa, eikä laitetta voi olla hankkimatta. Sitten kun tietokone muuttuu samaksi kuin televisio, ollaan kaulaa myöten suossa.
Pikkuhiljaa uskovainenkin oppii tuijottamaan ruutua ja sen ohjelmatarjontaa.
Pikkuhiljaa hämärtyy oikean ja väärän ohjelman tunnistaminen. Näin se sielunvihollinen pikkuhiljaa saa pauloihinsa aikuisenkin.
Tällä tavoin se puhuja seuroissa monesti saarnaa.

Netti on siis sellainen kompastuskivi, joten sen kanssa uskovaisilla taitaa olla edessä kova kamppailu ja ollaan mahdottoman paikan edessä.

Lapset monasti iltaisin pyytävät vanhemmilta anteeksi sitä, kun ovat käyneet uskovaiselle sopimattomilla sivuilla.
Ja kun me vanhemmat olemme samassa veneessä ja ei kehtaa sanoa, että ollaan mekin käyty sopimattomilla sivuilla.
Kaikki tämä aiheuttaa nuorelle mielelle kovia henkisiä paineita.
Kun itse oli nuori ja yritti elää uskovaisen elämää, siitä tuli pahuksenmoisia paineita.
Lopulta tajusin, etteihän siihen pysty, vaan täytyi hyväksyä se tosiasia, että mähän en vaivu synkkyyteen, vaan mennä porskutan eteenpäin.

Uskovainen elää melkoisessa umpiossa ja hänen todellisuuden tajunsa hämärtyy, ellei katso asioita ja ilmiöitä laveamminkuin uskonelämä sallii. Onneksi on tupakka sallittua. Jos tupakkaa ei olisi sallittua uskovaiselle, hän ei varmasti kestäisi uskon tuomia paineita.

Tupakka nähdäänkin vapauttajana. Se ei ole kenenkään terveydelle hyväksi, mutta se auttaa monia jaksamaan uskonelämässään.
Minulle on sanottu suoraan, että ellei se aviomieheni saisi vetää sitä malluaan päivittäin ja hetkittäin, se romahtaisi henkisesti.

Jeesus ei ole niin voimaa antava kuin tupakka.
Onhan täällä joskus joku kirjoittanut runonkin, ettei mikään niin voi virvoittaa, eikä autuutta saa suurempaa, kuin minkä tupakka lahjoittaa.

Se ei ole pilkkaa, vaan totisinta totta.
Kommentoikoon joku tupakoitsija tätä ja todetkoon, että kirjoitan täyttä asiaa.