työterveyslääkärille

Missä on tuolloin lääkärin etiikka?

Eikö työterveyslääkärin pitäisi osallistua aktiivisesti poistamaan terveyttä uhkaava epäasiallinen kohtelu? Psyykenlääkkeiden syöttäminen ei sitä poista.

Syöttämällä mielialalääkkeitä työpaikkakiusatulle työterveyslääkäri tukee työnantajaa jatkamaan epäasiallista kohtelua. Kannatan vaihtoehtoa, jossa mielialalääkkeitä syötetään kiusaajille. Silloin ei uusia lääkityksen tarvitsijoita ilmaannu enää. Eettisesti näin on ymmärtääkseni oikein.

Millainen on työterveyslääkärin eettinen käsitys?

kiusattu kirjoitti:

Missä on tuolloin lääkärin etiikka?

Eikö työterveyslääkärin pitäisi osallistua aktiivisesti poistamaan terveyttä uhkaava epäasiallinen kohtelu? Psyykenlääkkeiden syöttäminen ei sitä poista.

Lue lisää

Lääkkeiden määräämisen sijaan terapia pitkäkestoisena olisi toimivampi. Lääkkeet auttavat itsetuhoisuuteen ja ahdistuneisuuteen mutta eivät todellakaan poista ongelmaa.
Niinhän se on, etteivät työterveydetkään pure heitä ruokkivaa kättä vaikka onhan se lääkärin etiikan vastaista olla puuttumatta. Yksi olisi tietenkin ilmoitukset TTLään ja Valviraan, mutta onko siitäkään apua? Epäilen.

Kiusaajaa ei voida asettaa hoitoon vasten tahtoisesti, ketään ei voi. Pakkohoito raja on kolme vuorokautta ja sekin vain siinä tapauksessa että henkilö on FYYSISESTI vaarallinen joko itselleen tai muille.

Kiusaajalla on hyvä oikeusturva, parempi kuin kiusatulla, näin se vain on. Suomen Laki sallii tämän menettelyn vaikka laissa on hyvinkin tarkkaan määritelty väkivalta ja siitä tulevat seuraamukset, toisin sanoen henkinen väkivalta työssä, syrjintä yms ovat rangaistavia tekoja ja työpaikoilla vastuun kantaa työnantaja.

Työpaikkakiusaaja on äärettömän vaikeaa saada ulos työpaikasta, hänelläkin on oikeutensa ja ellei pitävästi pystytä todistamaan että kiusaaja on aiheuttanut vakavaa vahinkoa työyhteisölle, oikeudessakaan irtisanominen ei mene läpi.

Tiedän tapauksia joissa narsistinen kiusaaja on vienyt työnantajansa oikeuteen vedoten laittomaan irtisanomiseen, he jaksavat taistella maailman tappiin saakka ja jatkavat vaikka pankkitlin sado osoittaisi jo miinusta ja aiemmat oikeuden
käsittely maksut olisivat ulosotossa.

Kiusaajalla on siis parempi oikeusturva kuin kiusatulla, näin aina. Kiusattu ei välttämättä edes saa asiaansa etenenemään, koska ammattiliitot ja syyttäjä tietävät voittamisen toivottomaksi. Suomen lain säädäntö turvaa oikeuksia, etenkin rikollisen oikeuksia. Parempi on sata syyllistä vapaana kuin yksikään syytön vankilassa. Tuo on se ohjeistus.

Asenne kasvatuksellakaan ei saada asioita muuttumaan, en usko alkuunkaan siihen että ykskaks ihmiset heräisivät ja mielenhäiriöt paranisivat. Kiusaajahan on mieleltään häiriöinen, narsisti tai jopa sosio -tai psykopaatti.

Vahvasti narsistista henkilöä ei voi ohjeta hoitoon ilman henkilön suostumusta, ei vaikka tiedossa olisi että hän on henkisesti vaarallinen muille. Ihmisoikeuslaki! Turvaa näin myös sairaat ja rikolliset henkilöt.

Meneppä valittamaan työsuojelupiiriin, se helpottaa. Sinua ei kiusata, mutta sinulla ei enää ole työtäkään.
Yritin kerran auttaa ystävääni, mutta työsuojelupiiri ei ota ulkoisia valituksia vastaan. Miksiköhän, työsuojeluvirastolla on sidosryhmiä, keitä? Ehken järjestöt etupäässä EK

Kuitenkaan et itsekkään kyennyt siirtymään heti muuhun työhön vaan otit kolmen vuoden ajan (?) etäisyyttä, mikäli ymmärsin oikein. Uskotko että olisi kyennyt siirtymään suoraan toiseen työhön entisestä lähdettyäsi?

Ei en usko ainankaan tämä kertomuksesi perusteella. Työpaikan vaihto toiseen ei siis ehkä onnistukkaan vaan siihen tarvitaan elpymisaika.

Työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikkaa, irtisanoutuu, savustetaan irtisanoutumaan tai irtisanotaan, kun sen aika tulee. jokaisella meistä on se oma mittapuu joka kertoo milloin on aika lähteä. Toiset kestää kymmeniä vuosia toiset vain kuukausia, mutta jokainen on kokenut kiusaamisen henkilökohtaisesti joten heistä jokainen myös päättää ja toimii sen mukaan mitä jaksaa ottaa vastaan jne.

Tietenkin on hyvä jos oikeasti pääsee vaihtamaan työpaikkaa jo kiusaamisen alkumetreillä, vaan kun aika moni kuitenkin uskoo siihen, että hyvä voittaa ja asiat muuttuvat parempaan suuntaan. En usko että kukaan pystyy ennalta näkemään sen millaiseski työpaikka muuntautuu ajan kuluessa, ellei omaa meedion taitoja.

Varmasti aika monet ajattelevat, -olisimpa osannut lähteä ajoissa, mutta usein se jää jälkiviisaudeksi. Tottakai kokemuksista oppii ja ehkä osaa myöhemmin kiertää nuo karikot? Ehkä? Elämä kuitenkin opettaa ja vaikka kiusaamisen kokemus ei olekkaan niitä mukavimpia opettavia kokemuksia, silti jokainen kasvaa henkisesti sen seurauksena ainankin johonkin suuntaan, toivon että parempaan, mutta kuitenkin.

On ihan luonnollista, että viha ja katkeruus on vahvoina jonkin aikaa, mutta niistä pitää oppia päästämään irti, ajallaan. Kiusaaminen on kuitenkin pahoinpitelyä, henkistä sellaista ja siitä toipuminen ei tapahdu hetkessä jos koskaan. Työkyvyn palautuminen on yksilöllistä ja kokemuksen rajuudesta riippuen myös suhteessa siihen. Puolestasi olen iloinen, sinä toivuit kohtalaisen nopeasti ja pääsit jatkamaan työelämääsi.

Oman kokemukseni mukaan kiusatut eivät myöskään liiemmin "surkuttele" kohtaloaan tai vaivu itsesääliin. Kiusatut joita itse tunnen ovat enneminkin syvästi lamaantuneessa ja epäuskoisessa tilassa. Onhan takana ollut raskas stressi pitoinen aika ja usein myös fyysisen puolen heikentyminen. Kukaan heistä ei olisi ikinä uskonut joutuvansa kokemaan vastaavaa.

Itkuvaiheet, vihantunteet, suuttuminen yms. tulee esiin yleensä siinä vaiheessa kun kiusattu alkaa toipumaan, eli nuo tunteet ovat niitä puolustautumis refleksejä jolloin kiusattu puolustautuu, uskaltaa nousta kiusaajaa vastaan. Toivoisin kaikkien kiusattujen kokevan nuo tuntemukset, koska ne ovat selkeä merkki siitä -etten alistu enää.

peacekeeper kirjoitti:

Kuitenkaan et itsekkään kyennyt siirtymään heti muuhun työhön vaan otit kolmen vuoden ajan (?) etäisyyttä, mikäli ymmärsin oikein. Uskotko että olisi kyennyt siirtymään suoraan toiseen työhön entisestä lähdettyäsi?

Ei en usko ainankaan tämä kertomuksesi perusteella. Työpaikan vaihto toiseen ei siis ehkä onnistukkaan vaan siihen tarvitaan elpymisaika.

Työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikkaa, irtisanoutuu, savustetaan irtisanoutumaan tai irtisanotaan, kun sen aika tulee. jokaisella meistä on se oma mittapuu joka kertoo milloin on aika lähteä. Toiset kestää kymmeniä vuosia toiset vain kuukausia, mutta jokainen on kokenut kiusaamisen henkilökohtaisesti joten heistä jokainen myös päättää ja toimii sen mukaan mitä jaksaa ottaa vastaan jne.

Tietenkin on hyvä jos oikeasti pääsee vaihtamaan työpaikkaa jo kiusaamisen alkumetreillä, vaan kun aika moni kuitenkin uskoo siihen, että hyvä voittaa ja asiat muuttuvat parempaan suuntaan. En usko että kukaan pystyy ennalta näkemään sen millaiseski työpaikka muuntautuu ajan kuluessa, ellei omaa meedion taitoja.

Varmasti aika monet ajattelevat, -olisimpa osannut lähteä ajoissa, mutta usein se jää jälkiviisaudeksi. Tottakai kokemuksista oppii ja ehkä osaa myöhemmin kiertää nuo karikot? Ehkä? Elämä kuitenkin opettaa ja vaikka kiusaamisen kokemus ei olekkaan niitä mukavimpia opettavia kokemuksia, silti jokainen kasvaa henkisesti sen seurauksena ainankin johonkin suuntaan, toivon että parempaan, mutta kuitenkin.

On ihan luonnollista, että viha ja katkeruus on vahvoina jonkin aikaa, mutta niistä pitää oppia päästämään irti, ajallaan. Kiusaaminen on kuitenkin pahoinpitelyä, henkistä sellaista ja siitä toipuminen ei tapahdu hetkessä jos koskaan. Työkyvyn palautuminen on yksilöllistä ja kokemuksen rajuudesta riippuen myös suhteessa siihen. Puolestasi olen iloinen, sinä toivuit kohtalaisen nopeasti ja pääsit jatkamaan työelämääsi.

Oman kokemukseni mukaan kiusatut eivät myöskään liiemmin "surkuttele" kohtaloaan tai vaivu itsesääliin. Kiusatut joita itse tunnen ovat enneminkin syvästi lamaantuneessa ja epäuskoisessa tilassa. Onhan takana ollut raskas stressi pitoinen aika ja usein myös fyysisen puolen heikentyminen. Kukaan heistä ei olisi ikinä uskonut joutuvansa kokemaan vastaavaa.

Itkuvaiheet, vihantunteet, suuttuminen yms. tulee esiin yleensä siinä vaiheessa kun kiusattu alkaa toipumaan, eli nuo tunteet ovat niitä puolustautumis refleksejä jolloin kiusattu puolustautuu, uskaltaa nousta kiusaajaa vastaan. Toivoisin kaikkien kiusattujen kokevan nuo tuntemukset, koska ne ovat selkeä merkki siitä -etten alistu enää.

Lue lisää

Kiitos sinulle vastauksestasi. Huomasin nyt itsekin kertomuksessani selviä aukkoja, kun esitit kysymyksiä epäselviin kohtiin.

Todellakin, olin työelämästä pois nuo vuodet. Olin henkisesti niin loppu ja väsynyt että ensimmäinen vuosi taisi mennä vain nukkuen (tai siltä se nyt jälkeenpäin tuntuu) En halunnut oikeastaan nähdä ketään, olin niin käpertynyt itseeni. Minut oltiin revitty henkisesti täysin hajalle. Jokaisella on murtumispiste, kuten sanoit toiset saavuttavat sen nopeammin ja toiset kestävät pidempään.

Ehkä minäkin naivisti uskoin ihmisen hyvyyteen ja luotin siihen, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Jälkeenpäin mietittynä minun olisi pitänyt lähteä tuolta pois heti, kun alkoi tuntumaan pahalle. Mutta eihän sitä voinut kuvitellakaan mitä kaikkea ihminen on valmis toisen tuhoamiseksi tekemään.

En koskaan voinut uskoa, että hoitoalan työntekijöistä voi löytyä tuollaista pahuutta ja pahansuopaisuutta. Eihän mieleeni tullut, että ihminen ryhmässä voi muuttua pedoksi jolla ei olekaan muuta päämäärää kuin toisen totaalinen tuhoaminen. Hoitotyötä tekevät perheelliset naiset, ensin kiusaavat ja alistavat.. menevät tämän jälkeen hoitamaan potilaita ja illalla menevät perheensä pariin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miten tuollainen ihminen voi katsoa lastaan silmiin ja sanoa lapselleen, että äiti rakastaa ja äiti hoivaa?

Minulta vei vuosia ymmärtää, että tuollaisilla ihmisillä ei ole oikeita tunteita. Nämä ihmiset elävät näytelmää, he ovat suorittajia jotka haluavat vain päteä ja näyttää muille jotain. Ovatko he elämänsä aikana katkeroituneet? Ehkä ryhmässä vielä tapahtuu omat teot.

Olen yrittänyt ymmärtää, olen ehkä pystynyt jollain tasolla antamaan anteeksi. Ehkei heidänkään tarkoitus ollut mennä ihan näin pitkälle, asiat vaan pääsivät käsistä karkaamaan ja ajojahti kesti niin kauan kunnes ymmärsin lähteä.

En odota heiltä anteeksi pyyntöä, sillä sehän ei enää auttaisi mitään. En saisi sielulleni yhtään enempää rauhaa, olen asiat käsitellyt ja mielestäni tapauksen voisin pian haudata mieleeni. Koskaan en voi unohtaa, mutta miettiminen ja miksi kysymysten pohtiminen voisi jo jäädä.

Kuten mainitsin, että lähdin apua hakemaan kiusaamiseeni. Minut luokiteltiin harhaiseksi, psykiatri piti kertomusta mielisairaan houreena. Ei missään voidan ketään tuolla tavalla kiusta. No, tämäkin reissu oli oma kokemuksensa ja siitä selviäminen taas oma tarina.

hoitotyösssä kirjoitti:

Kiitos sinulle vastauksestasi. Huomasin nyt itsekin kertomuksessani selviä aukkoja, kun esitit kysymyksiä epäselviin kohtiin.

Todellakin, olin työelämästä pois nuo vuodet. Olin henkisesti niin loppu ja väsynyt että ensimmäinen vuosi taisi mennä vain nukkuen (tai siltä se nyt jälkeenpäin tuntuu) En halunnut oikeastaan nähdä ketään, olin niin käpertynyt itseeni. Minut oltiin revitty henkisesti täysin hajalle. Jokaisella on murtumispiste, kuten sanoit toiset saavuttavat sen nopeammin ja toiset kestävät pidempään.

Ehkä minäkin naivisti uskoin ihmisen hyvyyteen ja luotin siihen, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Jälkeenpäin mietittynä minun olisi pitänyt lähteä tuolta pois heti, kun alkoi tuntumaan pahalle. Mutta eihän sitä voinut kuvitellakaan mitä kaikkea ihminen on valmis toisen tuhoamiseksi tekemään.

En koskaan voinut uskoa, että hoitoalan työntekijöistä voi löytyä tuollaista pahuutta ja pahansuopaisuutta. Eihän mieleeni tullut, että ihminen ryhmässä voi muuttua pedoksi jolla ei olekaan muuta päämäärää kuin toisen totaalinen tuhoaminen. Hoitotyötä tekevät perheelliset naiset, ensin kiusaavat ja alistavat.. menevät tämän jälkeen hoitamaan potilaita ja illalla menevät perheensä pariin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miten tuollainen ihminen voi katsoa lastaan silmiin ja sanoa lapselleen, että äiti rakastaa ja äiti hoivaa?

Minulta vei vuosia ymmärtää, että tuollaisilla ihmisillä ei ole oikeita tunteita. Nämä ihmiset elävät näytelmää, he ovat suorittajia jotka haluavat vain päteä ja näyttää muille jotain. Ovatko he elämänsä aikana katkeroituneet? Ehkä ryhmässä vielä tapahtuu omat teot.

Olen yrittänyt ymmärtää, olen ehkä pystynyt jollain tasolla antamaan anteeksi. Ehkei heidänkään tarkoitus ollut mennä ihan näin pitkälle, asiat vaan pääsivät käsistä karkaamaan ja ajojahti kesti niin kauan kunnes ymmärsin lähteä.

En odota heiltä anteeksi pyyntöä, sillä sehän ei enää auttaisi mitään. En saisi sielulleni yhtään enempää rauhaa, olen asiat käsitellyt ja mielestäni tapauksen voisin pian haudata mieleeni. Koskaan en voi unohtaa, mutta miettiminen ja miksi kysymysten pohtiminen voisi jo jäädä.

Kuten mainitsin, että lähdin apua hakemaan kiusaamiseeni. Minut luokiteltiin harhaiseksi, psykiatri piti kertomusta mielisairaan houreena. Ei missään voidan ketään tuolla tavalla kiusta. No, tämäkin reissu oli oma kokemuksensa ja siitä selviäminen taas oma tarina.

Lue lisää

Uskon, että ne kysymykset pyörivät mielessä ehkä lopun elämää. vaikka saattaa tuntua aika järkyttävälle, mutta pahoista kokemuksista voi löytää jotain positiivistakin. Ehkä oppii ymmärtämään itsensä lisäksi myös muita, ehkei ole niin herkkä tuomitsemaan.. jotain kuitenkin jää taskuun myös näistä kokemuksista.

Psykiatrinen hoito ei aina "palvele" asiakasta, kuten sinun tapauksessasi, sait huonon kokemuksen. Toisinaan se auttaa, lääkkeet ja terapia, ainankin pääsemään yli sen itsetuhoisen vaiheen. Lääkkeitä käytetään liian herkästi kun senkin voisi korvata kuntouttavalla terapialla, vaan kun ei tunnu olevan resursseja. Yksityisellä on kallista ja yleiselle puolelle pääseminen vaikeaa jonotuksen vuoksi. Ihmisen pitää siis olla vähintäänkin pää kainalossa saadakseen apua. Eli liian myöhään jo usein työelämään kuntoutuakseen.

Nuorisopuolella saattaa joutua odottamaan vuodenkin ennen hoitoon pääsyä ja se huolestuttaa, liian moni varhaisaikuinen päätyy sitten oman käden kautta hautaan.

Minä olen myös huomannut sen että hoitoalalla on erittäin paljon kiusaamista, lähes kaikissa sairaaloissa ja laitoksissa on tätä esiintynyt. Miksi? Kuten olet ihmetellyt, miksi ja miten hoitoalalla olevat henkilöt, joilla kaiken käsityksen mukaan huolehtiminen pitäisi olla päällimäisenä? Mutta olisiko se syy sitten liian tiukka tahtisen työn? vastuun? väsymisen? vai minkä vuoksi... sellaisia asioita olen itsekkin pohtinut mutta en ole osannut sitä järkevästi selittää. Naisvaltaisuus ei ainankaan ole syynä, koska myös miespuolisten hoitajien ja lääkäreiden keskuudessa tätä esiintyy.

Ihminen on siitä suppea olento ajatusmaailmaltaan, ettei käsitä henkisen väkivallan seurauksia kunnolla ellei itse joudu tavalla tai toisella sitä kokemaan. Siksi, ne jotka sen ovat kokeneet, heidän kokemuksensa ja tapauksensa ovat tärkeitä tuomaan esille sen, kuinka järkyttävän pysäyttävästä asiasta voi olla kyse. kertokaa siis tarinaanne, kirjottakaa, puhukaa... ihan miten vaan, mutta vaikka asian käsittely saattaa tuntua raskaalle jokainen kerta kun sen kerrotte auttaa teitä itseännekin ymmärtämään kokemanne ja antamaan anteeksi itsellenne.
Miksi itselle?
Koska, henkinen väkivalta tulee ihonläpi, saa tuntemaan mitättömäksi, heikoksi, riittämättömäksi... siksi itselle anteeksi antaminen on tärkeää, itseään ei saa rankaista siitä että on ollut heikko.

peacekeeper kirjoitti:

Uskon, että ne kysymykset pyörivät mielessä ehkä lopun elämää. vaikka saattaa tuntua aika järkyttävälle, mutta pahoista kokemuksista voi löytää jotain positiivistakin. Ehkä oppii ymmärtämään itsensä lisäksi myös muita, ehkei ole niin herkkä tuomitsemaan.. jotain kuitenkin jää taskuun myös näistä kokemuksista.

Psykiatrinen hoito ei aina "palvele" asiakasta, kuten sinun tapauksessasi, sait huonon kokemuksen. Toisinaan se auttaa, lääkkeet ja terapia, ainankin pääsemään yli sen itsetuhoisen vaiheen. Lääkkeitä käytetään liian herkästi kun senkin voisi korvata kuntouttavalla terapialla, vaan kun ei tunnu olevan resursseja. Yksityisellä on kallista ja yleiselle puolelle pääseminen vaikeaa jonotuksen vuoksi. Ihmisen pitää siis olla vähintäänkin pää kainalossa saadakseen apua. Eli liian myöhään jo usein työelämään kuntoutuakseen.

Nuorisopuolella saattaa joutua odottamaan vuodenkin ennen hoitoon pääsyä ja se huolestuttaa, liian moni varhaisaikuinen päätyy sitten oman käden kautta hautaan.

Minä olen myös huomannut sen että hoitoalalla on erittäin paljon kiusaamista, lähes kaikissa sairaaloissa ja laitoksissa on tätä esiintynyt. Miksi? Kuten olet ihmetellyt, miksi ja miten hoitoalalla olevat henkilöt, joilla kaiken käsityksen mukaan huolehtiminen pitäisi olla päällimäisenä? Mutta olisiko se syy sitten liian tiukka tahtisen työn? vastuun? väsymisen? vai minkä vuoksi... sellaisia asioita olen itsekkin pohtinut mutta en ole osannut sitä järkevästi selittää. Naisvaltaisuus ei ainankaan ole syynä, koska myös miespuolisten hoitajien ja lääkäreiden keskuudessa tätä esiintyy.

Ihminen on siitä suppea olento ajatusmaailmaltaan, ettei käsitä henkisen väkivallan seurauksia kunnolla ellei itse joudu tavalla tai toisella sitä kokemaan. Siksi, ne jotka sen ovat kokeneet, heidän kokemuksensa ja tapauksensa ovat tärkeitä tuomaan esille sen, kuinka järkyttävän pysäyttävästä asiasta voi olla kyse. kertokaa siis tarinaanne, kirjottakaa, puhukaa... ihan miten vaan, mutta vaikka asian käsittely saattaa tuntua raskaalle jokainen kerta kun sen kerrotte auttaa teitä itseännekin ymmärtämään kokemanne ja antamaan anteeksi itsellenne.
Miksi itselle?
Koska, henkinen väkivalta tulee ihonläpi, saa tuntemaan mitättömäksi, heikoksi, riittämättömäksi... siksi itselle anteeksi antaminen on tärkeää, itseään ei saa rankaista siitä että on ollut heikko.

Lue lisää

Henkinen väkivalta on asia, jota virallisesti auttavat tahot ja sitä itse kokemattomat eivät ymmärrä. Vertaistuki on parasta tukea. Jos jollakin on niin hyviä ystäviä, että he jaksavat kuunnella, he ovat kullan arvoisia.

Kun tilanne on päällä ja oma mieli myllertää, väkivallan uhri tarvitsee tietenkin sairaslomaa, usein nukahtamislääkkeitä tai rauhoittavia. Tässä kohtaa lääkärin apu on siis tarpeen. Onko työterveyshuollosta muuta apua, on sattumasta kiinni. Fiksujakin auttajie täytyy jossain olla, mutta he ovat harvassa. Pitää muistaa, että työterveyshuolto on yritys, jonka näkökulmasta maksava asiakas eli potilaan työnantaja on aina oikeassa.

Ammattiauttaja haluaa nähdä joka ainoan työpaikkakiusaamisesta puhuvan hörhönä, joka on itse aiheuttanut omat ongelmansa. Tavoite on ohjata ongelmakimppuksi leimattu ihminen enemmän tai vähemmän kohteliaasti ulos työpaikastaan, "toisaalle, muiden ongelmaksi". Kriisivaiheessa apua hakevalle ihmiselle tokaistaan mitään selvittämättä, että "no et ilmeisesti osaa työtäsi" tai "sulla on tietysti kotiasiat tai perhehistoria solmussa... esimiehesi on kertonut, että työnantaja on tehnyt kaikkensa..". Voimattomaksi rääkätty ihminen voi suistua syvemmälle kuiluun tai ymmärtää vastaanoton ennalta käsikirjoitetuksi, omalta kannaltaan turhaksi tilanteeksi. Tässä taitekohdassa hänelle valkenee, että henkisen väkivallan uhri on totaalisen yksin. Hänen on pystytttävä auttamaan itse itseään henkisesti, taloudellisesti ja ammatillisesti. Tosin se rahallinen puoli menee usein yhteiskunnan maksettavaksi - raskaiden prosessien jälkeen.

Juuri näin kävi minulle teollisuudessa. Olen nyt työkyvyttömyys eläkkeellä.

Juuri noin minuakin kiusattiin 90-luvulla ja jäin eläkkeelle melko nuorena Depressio mentis gravi. Ajojahti oli kaamein, työterveyteen soitettiin joka "pierasu" taisteluaseet oli kiusaajilla mitä mielikuvitelluimmat. .Minulla oli kiusaamiseen johtuva syy oli saanut viran "läheltä piti toinen valittava", jolle virka ois mennyt. Nää valtion ja kuntapuolen virat on sellaisia, että ei voi luottaa kuka viran saa. Valitusta päätöksestä on 30 pv vielä, jolloin sivusta voi tulla ratsu ja vie sen pätevällä syyllä, vaikka ois epäpätevä. Tästä epäpätevästä kouluttaa talo sitten pätevän työhön. Minun virkauralla selkävikaiset siivoojat sai paikan, kun kävivät pätevöittämistutkinnon. Lääkärin vastaanottoavustajatutkinnon, jopa supistettuna lyhytkurssina. Tällöin ei saa potilaisiin kyllä koskea, mutta toimistotyhön kyllä käypi. Tällain virat menee. Virkojen valinnoissa on paljon juonittelua ja kiusaa. Virkakunnan seassa on sellaista, että kun heillä on kieroutumia kanssa virkavalinnoissa, niitä selvitellään jälkeen päin viinaa päässä pikkujouluissa ja hirvimetsällä. Näitähän on lehdessä luettu ja takana on työpaikkakiusaaminen.

Mikä kunta?

Ehkä kokemukset ovat olleet negatiivisia, yleensähän näin on jos kirjoituksissa niin sanotaan. Jokainen henkisen väkivallan kokemus on yksilöllinen, uniikki ainankin niiden tuntemuksien osalta, myös samankaltaisuutta löytyy. Jokainen meistä kokee eri tavoin vaikka taustalla on samallaisuutta.

Se ei ole varsinaista heikkoutta jos on ollut joissain tilanteissa heikko, vain todella vahva ihminen uskaltaa tunnustaa olleensa heikko.

Kiusaamistilanteesta pois lähteminen ei aina onnistu ja siihen on ihan looginen syykin. Kiusaamis tilanteessa ihminen alistetaan, viedään oma tahto päättää omasta elämästään. Jos noin ei tapahtuisi, ei olisi tapahtunut varsinaista kiusaamistakaan, koska kiusattu ei kiusaamis tilanteessa kykene tekemään asialle mitään. Siinä pointti.

Silloin kun ihminen ei kykene itse puolustautumaan jonkun toisen pitää hänen oikeuksiaan puolustaa, ainankin auttamalla tilanteen selvittämiseen. Kiusaaminen ei ole valta taistelu! Ei kiusattu taistele voittaakseen kiusaajan, vaan löytääkseen itsestään sen voiman jonka avulla pääsee etenemään.

Joskus emme näe sitä mikä on vieressämme ja silloin ulkopuolinen tuki tai apu auttaa tilanteen selvittämisessä.

Henkinen pahoinpitely/ -väkivalta, on rikos koko kauheudessaan.

Mielikuva: joku tahallisesti ajaa autolla päällesi vahingoittaakseen sinua tai tappaakseen. Mitä teet jos selviät?
-jatkat elämääsi vaikka jalkasi jouduttiin amputoimaan, etkä tee asialle mitään?
-Vai, teetkö rikosilmoituksen pahoipitelystä ja tappoyrityksestä, jolloin pahoinpitelijä joutuu korvaamaan sinulle nimellisesti fyysisen vamman aiheuttamat kustannukset?

Uskon aika monen valitsevan tuon viimeisen vaihtoehdon. Näin myös henkisen pahoinpitelyn seurauksena. Lakihan perustuu hyvitykseen tehdystä rikkeestä tai rikoksesta, lakiin on määritelty niiden korvaukset ja hyvitykset. Tuossa asiassa laki auttaa, mutta sen toisen puolen korjaamiseen tarvitaan toisenlaista apua, eli niitä henkisiä apuja ja siinä työterveyslaitokset, kela, psykiatria ym tulevat kuvaan mukaan.

Jokainen kantaa vastuun itsestään, mutta myös lähimmäisistään. Vastuun kantamista on myös se, että oppii pyytämään oikeuksiaan ja pitämään niistä kiinni, sitä on vastuun kantaminen. Luovuttaminen ei ole vastuun kantamista.

Tuolla en tarkoita sitä, että jokaisen olisi nyt haettava oikeuksiaan ja korvauksia,vaan jokainen ihan itse määrittelee sen millainen vahinko on ollut ja haluaako/jaksaako perätä oikeuksia.

peacekeeper kirjoitti:

Ehkä kokemukset ovat olleet negatiivisia, yleensähän näin on jos kirjoituksissa niin sanotaan. Jokainen henkisen väkivallan kokemus on yksilöllinen, uniikki ainankin niiden tuntemuksien osalta, myös samankaltaisuutta löytyy. Jokainen meistä kokee eri tavoin vaikka taustalla on samallaisuutta.

Se ei ole varsinaista heikkoutta jos on ollut joissain tilanteissa heikko, vain todella vahva ihminen uskaltaa tunnustaa olleensa heikko.

Kiusaamistilanteesta pois lähteminen ei aina onnistu ja siihen on ihan looginen syykin. Kiusaamis tilanteessa ihminen alistetaan, viedään oma tahto päättää omasta elämästään. Jos noin ei tapahtuisi, ei olisi tapahtunut varsinaista kiusaamistakaan, koska kiusattu ei kiusaamis tilanteessa kykene tekemään asialle mitään. Siinä pointti.

Silloin kun ihminen ei kykene itse puolustautumaan jonkun toisen pitää hänen oikeuksiaan puolustaa, ainankin auttamalla tilanteen selvittämiseen. Kiusaaminen ei ole valta taistelu! Ei kiusattu taistele voittaakseen kiusaajan, vaan löytääkseen itsestään sen voiman jonka avulla pääsee etenemään.

Joskus emme näe sitä mikä on vieressämme ja silloin ulkopuolinen tuki tai apu auttaa tilanteen selvittämisessä.

Henkinen pahoinpitely/ -väkivalta, on rikos koko kauheudessaan.

Mielikuva: joku tahallisesti ajaa autolla päällesi vahingoittaakseen sinua tai tappaakseen. Mitä teet jos selviät?
-jatkat elämääsi vaikka jalkasi jouduttiin amputoimaan, etkä tee asialle mitään?
-Vai, teetkö rikosilmoituksen pahoipitelystä ja tappoyrityksestä, jolloin pahoinpitelijä joutuu korvaamaan sinulle nimellisesti fyysisen vamman aiheuttamat kustannukset?

Uskon aika monen valitsevan tuon viimeisen vaihtoehdon. Näin myös henkisen pahoinpitelyn seurauksena. Lakihan perustuu hyvitykseen tehdystä rikkeestä tai rikoksesta, lakiin on määritelty niiden korvaukset ja hyvitykset. Tuossa asiassa laki auttaa, mutta sen toisen puolen korjaamiseen tarvitaan toisenlaista apua, eli niitä henkisiä apuja ja siinä työterveyslaitokset, kela, psykiatria ym tulevat kuvaan mukaan.

Jokainen kantaa vastuun itsestään, mutta myös lähimmäisistään. Vastuun kantamista on myös se, että oppii pyytämään oikeuksiaan ja pitämään niistä kiinni, sitä on vastuun kantaminen. Luovuttaminen ei ole vastuun kantamista.

Tuolla en tarkoita sitä, että jokaisen olisi nyt haettava oikeuksiaan ja korvauksia,vaan jokainen ihan itse määrittelee sen millainen vahinko on ollut ja haluaako/jaksaako perätä oikeuksia.

Lue lisää

Kaukaa haet esimerkit ja niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä palstan aiheen kanssa. Täällä halutaan velloa negatiivisuudessa ja syyttää muita. Näköjään täällä kannustetaan itsesäälissä pyörimiseen. Se vie vain syvemmällä muiden syyttelyyn vaikka muutos ja vastuun kantaminen lähtee jokaisesta itsestään.

Ihmettelyä kirjoitti:

Kaukaa haet esimerkit ja niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä palstan aiheen kanssa. Täällä halutaan velloa negatiivisuudessa ja syyttää muita. Näköjään täällä kannustetaan itsesäälissä pyörimiseen. Se vie vain syvemmällä muiden syyttelyyn vaikka muutos ja vastuun kantaminen lähtee jokaisesta itsestään.

Lue lisää

Itsesäälissä rypeminen ei kuulu kiusattujen ongelmiin. Kyllä on palstan aiheeseen liittyvää. Pahoinpitely oli se sitten henkistä tai fyysistä on tuomittavaa, se on rikos ihmisen itsemäärämisoikeutta kohtaan. Jos kiusattu pytyy puuttumaan kiusaamiseen, kiusaaamista ei ole tapahtunut.
Ehkä jotkut väkisinkin hakevat oikeutusta omille teoilleen ja siksi tuomitsevat muiden tekemiset, näikö sinulle kävi?
Ehkä itse luovutit ja siksi nyt syytät muita jotka eivät luovuttaneet.? Toimit väärin, haet oikeutusta omalle teollesi syyttämällä muita ja se kertoo itsekkyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Näin siis päättelin kirjoituksestasi, tälläisen mielikuvan annat.

Yleensä ne jotka hanakasti arvostelevat muita omista valinnoistaan ja näkevät oman valintansa ainoana oikeana, ovat suppeakatseisia tai katkeroituneita. Myrkyn levittäjät, tuomitsijat ovatkin itse asiassa niitä kaikkein heikoimpia, sen sijaan että ottaisivat vastuuta omasta elämästään he syyllistävät muita.

peacekeeper kirjoitti:

Itsesäälissä rypeminen ei kuulu kiusattujen ongelmiin. Kyllä on palstan aiheeseen liittyvää. Pahoinpitely oli se sitten henkistä tai fyysistä on tuomittavaa, se on rikos ihmisen itsemäärämisoikeutta kohtaan. Jos kiusattu pytyy puuttumaan kiusaamiseen, kiusaaamista ei ole tapahtunut.
Ehkä jotkut väkisinkin hakevat oikeutusta omille teoilleen ja siksi tuomitsevat muiden tekemiset, näikö sinulle kävi?
Ehkä itse luovutit ja siksi nyt syytät muita jotka eivät luovuttaneet.? Toimit väärin, haet oikeutusta omalle teollesi syyttämällä muita ja se kertoo itsekkyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Näin siis päättelin kirjoituksestasi, tälläisen mielikuvan annat.

Yleensä ne jotka hanakasti arvostelevat muita omista valinnoistaan ja näkevät oman valintansa ainoana oikeana, ovat suppeakatseisia tai katkeroituneita. Myrkyn levittäjät, tuomitsijat ovatkin itse asiassa niitä kaikkein heikoimpia, sen sijaan että ottaisivat vastuuta omasta elämästään he syyllistävät muita.

Lue lisää

Meni ala-arvoiseksi komentoinniksi sohvapsykologilta. Toivottavasti kukaan ei oikeasti seuraa näitä neuvojasi tai tee niiden mukaan.

Itseäni kiusattiin työpaikalla, jossa työskentelin heti lukion jälkeen. Olen tajunnut asian vasta viimeaikoina ja ymmärtänyt tuolloista oireiluani. Jollakin tavoin ajattelin tuolloin, että onpa moukkia tyyppejä, mutta en oikein tiennyt mitä tehdä. Ehkä ajattelin, että kiusaajani (sairaanhoitajia, perushoitajia) olivat sivistymättömiä ja mitään ei ole tehtävissä tmv. Kokemus opetti minulle mm sen, että kaikkia työyhteisön jäseniä tulee kunnioittaa jne.

Miksi siis kaikki kiusatut eivät lähde. Voi olla, etteivät sina edes tiedä tilanteensa vakavuutta. - Ainakaan ennen, kun saavat siihen etäisyyttä.

Onko kukaan onnistunut näin päin, että saisi kiusaajan lähtemään työpaikasta?
Paljon puhutaan, moni lähtenyt koska siellä on yksi jne.
Voivatko naiset tehdä näin kuten kuulin jonkun sanovan, me istuimme sen ulos.

Nyt hiffannut kirjoitti:

Itseäni kiusattiin työpaikalla, jossa työskentelin heti lukion jälkeen. Olen tajunnut asian vasta viimeaikoina ja ymmärtänyt tuolloista oireiluani. Jollakin tavoin ajattelin tuolloin, että onpa moukkia tyyppejä, mutta en oikein tiennyt mitä tehdä. Ehkä ajattelin, että kiusaajani (sairaanhoitajia, perushoitajia) olivat sivistymättömiä ja mitään ei ole tehtävissä tmv. Kokemus opetti minulle mm sen, että kaikkia työyhteisön jäseniä tulee kunnioittaa jne.

Miksi siis kaikki kiusatut eivät lähde. Voi olla, etteivät sina edes tiedä tilanteensa vakavuutta. - Ainakaan ennen, kun saavat siihen etäisyyttä.

Lue lisää

Hyvä pointti. Usein kiusatut ajattelevat että heissä on se vika, eivätkä miellä kokemuksiaan kiusaamiseksi ennen kuin tulee se herätys. Moni kantaa syyllisyyttä, häpeää ja siksi ei ota edes kiusaamista puheeksi. Tuota ei saa unohtaa, kiusatuksi joutuminen ja sen ymmärtäminen on todella hävettävää. Moni kiusaamis tapaus ei tule koskaan esiin juuri tuon seikan vuoksi.
Koulu kiusaaminen vaiennetaan juuri tuosta syystä, siitä turhasta häpeän tunteesta johtuen. Aikuiset toimivat osittain ihan samoin.
Ehkä myös ajatellaan niin, että kun asiasta ei puhuta, se katoaa itsestään.

peacekeeper kirjoitti:

Hyvä pointti. Usein kiusatut ajattelevat että heissä on se vika, eivätkä miellä kokemuksiaan kiusaamiseksi ennen kuin tulee se herätys. Moni kantaa syyllisyyttä, häpeää ja siksi ei ota edes kiusaamista puheeksi. Tuota ei saa unohtaa, kiusatuksi joutuminen ja sen ymmärtäminen on todella hävettävää. Moni kiusaamis tapaus ei tule koskaan esiin juuri tuon seikan vuoksi.
Koulu kiusaaminen vaiennetaan juuri tuosta syystä, siitä turhasta häpeän tunteesta johtuen. Aikuiset toimivat osittain ihan samoin.
Ehkä myös ajatellaan niin, että kun asiasta ei puhuta, se katoaa itsestään.

Lue lisää

Uhrin tyyppikäyttäytymistä on ensiksi ihmetellä kohteluaan ja sittemmin hän alkaa kuvitella, että vika todellakin on hänessä itsessään. Usein ympäristö vielä valvistaa tuota tunnetta. Syyllisillä ja heidän kannattajillaan on myös oma kaavansa. Ylempänä kirjoittaja "Ihmettelyä" tuntuu toimivan esimerkillisen vaientajan tavoin. Ihmiset, joita on syytetty kiusaamisesta, henkisestä tai fyysisestä väkivallasta ylipäätään, lähtevät luonnostaan syyllistämään uhria tai muuta ilmiantajaa. Sitä kautta haetaan perustelua ja oikeutusta omalle toiminnalle. Jo pelkkä kiusaamisen puheeksi ottaminen yritetään kääntää todisteeksi kohteen syyllisyydesta. Hänet leimataan negatiivisesti tyypiksi, joka ei kanna omaa vastuutaan. Nämä ovat tyypillisiä ensikommentteja, joita kuulee niin lapsi- kuin aikuiskiusaajien sekä heitä puolustavien tahojen suusta. Myös muihin väkivalta- ja omaisuusrikoksiin syyllistyneiden logiikka toimii aivan samoin. Kyse on siis ihmiselle tyypillisestä käytöksestä. Väitetään, että löin turpaan, koska toinen kerjäsi sitä. Näin sanotaan, vaikka kaikki tietävät, että uhri ei sitä kerjännyt ja että asiaton käytös on aina asiatonta. Joskus asiattomuus on myös laitonta.

......... kirjoitti:

Onko kukaan onnistunut näin päin, että saisi kiusaajan lähtemään työpaikasta?
Paljon puhutaan, moni lähtenyt koska siellä on yksi jne.
Voivatko naiset tehdä näin kuten kuulin jonkun sanovan, me istuimme sen ulos.

Lue lisää

Olen nähnyt kiusaajakoplan valtakauden ja sen hitaan lahoamisen. Kiusaajajengille tuli keskenään raivoisia erimielisyyksiä ja pari nuorempaa jäsentä joutui näiden seurauksena irtisanoutumaan. Vanhat päätekijät yksi toisensa jälkeen sairastuivat tai joutuivat eläköitymään ikääntymisen vuoksi. Yksi yleni parempiin töihin. Jäljelle jäänyt koplan jäsen joutui liittoutumaan työyhteisön yleishäirikön kanssa ja tällä kaksikolla on edelleen paljon painoarvoa.

Tämä kehityskulku on tapahtunut n. 15 vuoden aikana. Loistonsa päivinä jengi ajoi monet epätoivoon ja taloudelliseen ahdinkoon, sairaslomille ja kortiston kautta vaihtamaan työpaikkaa. Joku pelastautui sairauseläkkeelle.

ajan kuluessa kirjoitti:

Olen nähnyt kiusaajakoplan valtakauden ja sen hitaan lahoamisen. Kiusaajajengille tuli keskenään raivoisia erimielisyyksiä ja pari nuorempaa jäsentä joutui näiden seurauksena irtisanoutumaan. Vanhat päätekijät yksi toisensa jälkeen sairastuivat tai joutuivat eläköitymään ikääntymisen vuoksi. Yksi yleni parempiin töihin. Jäljelle jäänyt koplan jäsen joutui liittoutumaan työyhteisön yleishäirikön kanssa ja tällä kaksikolla on edelleen paljon painoarvoa.

Tämä kehityskulku on tapahtunut n. 15 vuoden aikana. Loistonsa päivinä jengi ajoi monet epätoivoon ja taloudelliseen ahdinkoon, sairaslomille ja kortiston kautta vaihtamaan työpaikkaa. Joku pelastautui sairauseläkkeelle.

Lue lisää

Koska ketjun aihe on työterveys, tarkenna vielä, että kiusaajaporukalla oli työterveyshuollon ammattilaisten täysi tuki takanaan. Piinavuosien aikana tämä tuli useaan kertaan esille.

eräs kuuntelija kirjoitti:

Uhrin tyyppikäyttäytymistä on ensiksi ihmetellä kohteluaan ja sittemmin hän alkaa kuvitella, että vika todellakin on hänessä itsessään. Usein ympäristö vielä valvistaa tuota tunnetta. Syyllisillä ja heidän kannattajillaan on myös oma kaavansa. Ylempänä kirjoittaja "Ihmettelyä" tuntuu toimivan esimerkillisen vaientajan tavoin. Ihmiset, joita on syytetty kiusaamisesta, henkisestä tai fyysisestä väkivallasta ylipäätään, lähtevät luonnostaan syyllistämään uhria tai muuta ilmiantajaa. Sitä kautta haetaan perustelua ja oikeutusta omalle toiminnalle. Jo pelkkä kiusaamisen puheeksi ottaminen yritetään kääntää todisteeksi kohteen syyllisyydesta. Hänet leimataan negatiivisesti tyypiksi, joka ei kanna omaa vastuutaan. Nämä ovat tyypillisiä ensikommentteja, joita kuulee niin lapsi- kuin aikuiskiusaajien sekä heitä puolustavien tahojen suusta. Myös muihin väkivalta- ja omaisuusrikoksiin syyllistyneiden logiikka toimii aivan samoin. Kyse on siis ihmiselle tyypillisestä käytöksestä. Väitetään, että löin turpaan, koska toinen kerjäsi sitä. Näin sanotaan, vaikka kaikki tietävät, että uhri ei sitä kerjännyt ja että asiaton käytös on aina asiatonta. Joskus asiattomuus on myös laitonta.

Lue lisää

Oletan hänen työhistoriansa olleen melko lyhyt. Me joilla kymmenien vuosien kokemus, ymmärrämme paremmin.
Ihmisen käyttäytyminen ja tietynlainen saastassa rypeminen on kiinnostavaakin, kun he jotka omasta mielestään ovat niin hienoja, puheissaan kaikkea muuta.

Palstalla kirjoitellaan hyvin raskaasta aiheesta, siinä selitys negatiiviseen sävyyn.

Aivan kuten Ihmettijä tiivistää, yhteiskunnassamme on kyllä monia tahoja, joiden tehtäviin kuuluu selvitellä työpaikoilla tapahtuvaa henkistä väkivaltaa. Nämä tahot auttavat asiakkaitaan kertomalla, että "irtisanoudu ja pian, mitä oikein odotat? Tilanteesi ei tästä ainakaan parane. Vastuu omasta hyvinvoinnista on jokaisella itsellään".

Tämän me muutkin kirjoittajat olemme tosielämän kovien oppien jälkeen todenneet.

Ihmettelyä taitaa olla työsuojelun ammattilainen, kun kirjoittaa:

"Kiusaamistapauksia selvitetään ja ratkaistaan paljon työterveyshuollon, luottamusmiesten ja työsuojelutarkastajien toimesta. ... Miksi leikkiä terveydellään ja odottaa voittoa kiusaajasta, jota ei kuitenkaan tule? ... Vastuu omasta hyvinvoinnista on jokaisella itsellään."

Tämähän tarkoittaa, että kiusaamistapauksia tosiaankin selvitellään, mutta tekijän ja hänen suojelijoidensa eduksi. Uhri on lapsellinen toivoessaan oikeutta ja menettää terveytensä odottaessaan turhaan voittoa kiusaajasta.

Ei sohvapsykologiaa vaan elämästä opittua.
Aina, oli kokemus mikä tahansa, kuinka voimakas tunteinen tai muuta, ihminen oppii halusi tai ei. Negatiivisyyden etsiminen on helppoa meille kaikille siihen ei tarvitse edes opetella mutta sen että löytää pahastakin asiasta edes hivenen positiivisuutta on elämässä kasvamista.
Tietenkään kiusaaminen ei ole positiivinen kokemus, en niin ole väittänytkään, mutta ihmisenä kasvamiseen siitäkin voi oppia jotain jonka sitten kääntää positiivisuudeksi.

Ymmärtääkseen mistä kiusaamisessa on kyse, sen tuntemusten ja seuraamusten ymmärrykseen, se täytyy kokea tavalla tai toisella. Henkinen väkivalta määritteenä on sellaista johon ei kykene vaikuttamaan, siitä ei löydä ulos pääsyä yrityksistä huolimatta. Ajatusmaailma ehkä supistuu eikä kykene näkemään asiaa kokonaisuutena. Se on ihmisen alistamista ja omantahdon viemistä, kiusattu ei kykene ottamaan itsestään saati muista vastuuta.

En ole neuvonut ketään tekemään yhtään mitään, toisin kuin sinä. En ole sanonut että asiaa täytyy viedä eteenpäin ja työstään ei saa luopua. yritän saada sinua ymmärtämään sen, miksi kiusattu on voimaton.

Miksi tuomita ketään, ei ole oikeaa tapaa selvitä kiusaamisesta ja nyt puhun oikeasta kiusaamisesta siitä kun ihmisyyden arvo viedään. En mistää taistelusta useamman henkilön kanssa, työpaikkakiusaaminen ja siitä selviäminen ei ole taistelua henkilöä vastaan, vaan taistelua selvityä omista tunteistaan ja oppia ymmärtämään niitä. Eläminen on kasvua mutta kasvua ei tapahdu jos jää rypemään katkeruuteen ja kostamiseen.

Ihmisillä on oikeus puolustautua jos kykenee ja jos ei kykene silloin apua saa hakea muilta tahoilta, oli se sitten työterveys, psykiatria, viranomaiset tai jopa oikeuslaitos. Jokaiselle on suotava mahdollisuus oikeutettuun ihmisarvoon, perusoikeuksiin jne.

Taisi sattua edellinen vastaukseni ihmettelijään?

peacekeeper kirjoitti:

Ei sohvapsykologiaa vaan elämästä opittua.
Aina, oli kokemus mikä tahansa, kuinka voimakas tunteinen tai muuta, ihminen oppii halusi tai ei. Negatiivisyyden etsiminen on helppoa meille kaikille siihen ei tarvitse edes opetella mutta sen että löytää pahastakin asiasta edes hivenen positiivisuutta on elämässä kasvamista.
Tietenkään kiusaaminen ei ole positiivinen kokemus, en niin ole väittänytkään, mutta ihmisenä kasvamiseen siitäkin voi oppia jotain jonka sitten kääntää positiivisuudeksi.

Ymmärtääkseen mistä kiusaamisessa on kyse, sen tuntemusten ja seuraamusten ymmärrykseen, se täytyy kokea tavalla tai toisella. Henkinen väkivalta määritteenä on sellaista johon ei kykene vaikuttamaan, siitä ei löydä ulos pääsyä yrityksistä huolimatta. Ajatusmaailma ehkä supistuu eikä kykene näkemään asiaa kokonaisuutena. Se on ihmisen alistamista ja omantahdon viemistä, kiusattu ei kykene ottamaan itsestään saati muista vastuuta.

En ole neuvonut ketään tekemään yhtään mitään, toisin kuin sinä. En ole sanonut että asiaa täytyy viedä eteenpäin ja työstään ei saa luopua. yritän saada sinua ymmärtämään sen, miksi kiusattu on voimaton.

Miksi tuomita ketään, ei ole oikeaa tapaa selvitä kiusaamisesta ja nyt puhun oikeasta kiusaamisesta siitä kun ihmisyyden arvo viedään. En mistää taistelusta useamman henkilön kanssa, työpaikkakiusaaminen ja siitä selviäminen ei ole taistelua henkilöä vastaan, vaan taistelua selvityä omista tunteistaan ja oppia ymmärtämään niitä. Eläminen on kasvua mutta kasvua ei tapahdu jos jää rypemään katkeruuteen ja kostamiseen.

Ihmisillä on oikeus puolustautua jos kykenee ja jos ei kykene silloin apua saa hakea muilta tahoilta, oli se sitten työterveys, psykiatria, viranomaiset tai jopa oikeuslaitos. Jokaiselle on suotava mahdollisuus oikeutettuun ihmisarvoon, perusoikeuksiin jne.

Taisi sattua edellinen vastaukseni ihmettelijään?

Lue lisää

Kun asia loppuu, henkilökohtaisuudet alkavat. Ei sattunut vastauksesi tai mikään muukaan asia kirjoituksissasi. Arvostelet hanakasti muita, vaikka neuvot muita tekemään toisin. Näin käy jos katsoo maailmaa mehupillin läpi.

Ihmettelyä kirjoitti:

Kun asia loppuu, henkilökohtaisuudet alkavat. Ei sattunut vastauksesi tai mikään muukaan asia kirjoituksissasi. Arvostelet hanakasti muita, vaikka neuvot muita tekemään toisin. Näin käy jos katsoo maailmaa mehupillin läpi.

Lue lisää

Näin myös vastaisin sinulle.
En ole puolustautumassa täällä olen puolustamassa kiusattujen oikeuksia hakea oikeutusta ja apua. Eli ei ole kyse minusta, ei ole kyse sinusta (?)
vaan kiusatuista jotka hakevat tukea ja apuja löytääksen sen polun josta löytää ulos.

Ei loppunut minulta asiat eikä kirjottamistani saa loppumaan, mielipidettäni vaientumaan. Henkilö kohtaisuuksiin mene vasta kun toinen osapuoli on sinne kaivautunut ja huom! ei minuun vaan useisiin kiusattuihin jotka tätä palstaa seuraavat.

Tarkoituksena ei ole syyllistää tai etsiä syyllisiä, vaan löytää pois tilanteesta.

Toivon että osaisit tai oppisit ajattelemaan asiaa myös kiusattujen kannalta, etkä pelkästään omalta kannaltasi. Sinulle ehkä se lähtö oli helppoa, et saa kuitenkaan olettaa että jokainen sen pystyy tekemään.( Lue edelliset.)

Minusta tuntuu, että sinä käyt nyt taistelua minua vastaan? Halua kinastella siitä kumpi on oikeessa kumpi väärässä. Oikeaa tai väärää ei ole ollenkaan. Luovuttaminen ei aina ole oikein, vahvuutta on toisinaan myös ymmärtää oma rajallisuutensa ja heikkoutensa.

Hyvä, ettet jatka turhia teemojasi ja toivottavasti pysyt pois näistä keskusteluista.
Mielipiteillä ilman perusteluja ei ole mitään arvoa.

Näitä lukiessa nousivat mieleen vanhat painajaiset vuosien takaa, kun lopulta menin unettomana ja ahdistuneena työpaikkalääkärille puhumaan tilanteestani. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, kuinka härskisti ja taitavasti tuo lääketieteen harjoittaja käytti hyväkseen tuntemaani häpeää ja henkistä lamaannusta, jonka kiusaaminen ja nöyryytykset työpaikalla olivat aiheuttaneet.

Ilmeisesti työantaja voi vinkata työterveyteen, kenestä haluaa eroon. Kun tällaisella listalla oleva henkilö menee asioimaan työterveyshuoltoon, hänelle tosiaan aletaan esitellä ammatinvaihtoa tai uudellenkoulutusmahdollisuuksia. Lääkäri tai terveydenhoitaja saattavat hoitaa tonttia, joka selkeästi kuuluisi esimiehelle.

Aikoinaan koin itse tämän ilmiön. Samassa paikassa eräs johtoryhmän ex-jäsen vahvisti jouduttuaan epäsuosioon, että työterveyshuolto tekee tämänkin laatuista "yhteistyötä" työnantajan kanssa. Jopa sairauseläkepäätös järjestyy "pikana", mikäli työnantaja voimakkaasti vaatii sen järjestämistä.

65865 kirjoitti:

Ilmeisesti työantaja voi vinkata työterveyteen, kenestä haluaa eroon. Kun tällaisella listalla oleva henkilö menee asioimaan työterveyshuoltoon, hänelle tosiaan aletaan esitellä ammatinvaihtoa tai uudellenkoulutusmahdollisuuksia. Lääkäri tai terveydenhoitaja saattavat hoitaa tonttia, joka selkeästi kuuluisi esimiehelle.

Aikoinaan koin itse tämän ilmiön. Samassa paikassa eräs johtoryhmän ex-jäsen vahvisti jouduttuaan epäsuosioon, että työterveyshuolto tekee tämänkin laatuista "yhteistyötä" työnantajan kanssa. Jopa sairauseläkepäätös järjestyy "pikana", mikäli työnantaja voimakkaasti vaatii sen järjestämistä.

Lue lisää

Työterveyslääkäri tarkoituksella ajaa työpaikkakiusatun pois työelämästä, koska silloin kulut tulee suurimmaksi osaksi maksettavaksi yhteiskunnalle eikä työnantajalle.

Työterveyslääkärin kaksinaamaisuus.

ttl häpeä kirjoitti:

Työterveyslääkäri tarkoituksella ajaa työpaikkakiusatun pois työelämästä, koska silloin kulut tulee suurimmaksi osaksi maksettavaksi yhteiskunnalle eikä työnantajalle.

Työterveyslääkärin kaksinaamaisuus.

Lue lisää

Ykkösvaihtoehtona tarjotaan kiusatulle nopeaa irtisanoutumista. Tällöin puhutaan suuntaamisesta uuteen työhön tai koulutukseen. Kiusattu kirjaimellisesti kantaa kaiken vastuun ja työnantaja ns. pesee kätensä ilman kustannuksia.

Kakkosvaihtoehtona työterveyshuolto tarjoaa sairaslomia, kolmikantaneuvotteluja, haetaan syitä irtisanomiselle, taas sairaslomia ja mikään muu ei auta, lopulta haetaan sairaseläkettä.

786543 kirjoitti:

Ykkösvaihtoehtona tarjotaan kiusatulle nopeaa irtisanoutumista. Tällöin puhutaan suuntaamisesta uuteen työhön tai koulutukseen. Kiusattu kirjaimellisesti kantaa kaiken vastuun ja työnantaja ns. pesee kätensä ilman kustannuksia.

Kakkosvaihtoehtona työterveyshuolto tarjoaa sairaslomia, kolmikantaneuvotteluja, haetaan syitä irtisanomiselle, taas sairaslomia ja mikään muu ei auta, lopulta haetaan sairaseläkettä.

Lue lisää

Voiko työnantaja ja työterveyslääkäri pakottaa kiusatun työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kiusattu jaksaa edes joskus vähän käydä töissä?

kiusattu2 kirjoitti:

Voiko työnantaja ja työterveyslääkäri pakottaa kiusatun työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kiusattu jaksaa edes joskus vähän käydä töissä?

Voi

Lääkärin on toimittava lääkärin etiikan mukaisesti ja potilaan edun mukaisesti myös silloin kun vastapuolena rikosoikeudellisessa asiassa on omat kaverit, perhetutut tai oma työnantaja. Pitäkää itse kiinni noista lääkärin velvollisuuksista, jos ne työterveyslääkäriltä unohtuu omaa etuaan tavoitellessaan.

laiminlyötytyötervey kirjoitti:

Lääkärin on toimittava lääkärin etiikan mukaisesti ja potilaan edun mukaisesti myös silloin kun vastapuolena rikosoikeudellisessa asiassa on omat kaverit, perhetutut tai oma työnantaja. Pitäkää itse kiinni noista lääkärin velvollisuuksista, jos ne työterveyslääkäriltä unohtuu omaa etuaan tavoitellessaan.

Lue lisää

Mitä voi tehdä työterveyslääkärille, joka levittelee työnantajalle salassapidettäviä terveystietojani ja kirjoittelee lausuntoja, joissa ei ole totuudenhäivääkään?
Näitä lausuntojaan hän kirjoittelee jopa oikeusviranomaisille.

kavallettu kirjoitti:

Mitä voi tehdä työterveyslääkärille, joka levittelee työnantajalle salassapidettäviä terveystietojani ja kirjoittelee lausuntoja, joissa ei ole totuudenhäivääkään?
Näitä lausuntojaan hän kirjoittelee jopa oikeusviranomaisille.

Lue lisää

Mitä voi tehdä työterveyslääkärille, joka ei suostu antamaan mitään lausuntoa terveydentilastani, kun rikospoliisi aloitti tutkimaan johtoportaan mahdollista työturvallisuusrikosta? Ei kuulemma tiedä tarpeeksi vaikka on monta kertaa kuukaudessa kirjoittanut minut sairauslomalle.

Sama työterveyslääkäri on ollut tukihenkilönäni kokouksissa. Hän ei ole kuitenkaan kirjoittanut muistiinpanoja ja nyt kun ne tarvittaisiin oikeuteen todistusaineistoksi, niin hän ei muista mitään.

Mitä pitäisi tehdä?

Työterveyshuollon pitäisi auttaa pitämään työkykyä yllä. Työterveyshuoltoa koskee samat lait kuin lääkäriä yleensäkin, eli valvira valvoo. Ota yhteyttä TTL.ään.
Lääkäri/ työterveyshuolto on velvollinen antamaan lausunnon sitä pyydettäessä, myös potilaalla on oikeus saada omat potilastietonsa pyydettäessä.
Työkykyä ylläpitävä hoito ja ohjaus on ne työterveyden tärkeimmät tehtävät. Eläkkeelle painostaminen ei nähdäkseni kuulu näihin.
Ammattiliiton täytyy jäsentään ohjata ja opastaa, se että toinen osapuoli kuuluu samaanliittoon ei tarkoita sitä, että toiselta osapuoleta apu evätään. Ristiriitaista toimintaa. Työnantaja kuuluu työnantajien liittoon, esimies voi kuulua samaan liittoon mutta työnantaja ei. Eli korkeammalle tasolle sinun pitää kiivetä nyt ja saattaa vastuuseen työnantaja. Otappa yhteyttä SAK:hon suoraan ja kysy sieltä, tee samalla ilmoitus pääluottamusmiehen toiminnasta.

tph kirjoitti:

Työterveyshuollon pitäisi auttaa pitämään työkykyä yllä. Työterveyshuoltoa koskee samat lait kuin lääkäriä yleensäkin, eli valvira valvoo. Ota yhteyttä TTL.ään.
Lääkäri/ työterveyshuolto on velvollinen antamaan lausunnon sitä pyydettäessä, myös potilaalla on oikeus saada omat potilastietonsa pyydettäessä.
Työkykyä ylläpitävä hoito ja ohjaus on ne työterveyden tärkeimmät tehtävät. Eläkkeelle painostaminen ei nähdäkseni kuulu näihin.
Ammattiliiton täytyy jäsentään ohjata ja opastaa, se että toinen osapuoli kuuluu samaanliittoon ei tarkoita sitä, että toiselta osapuoleta apu evätään. Ristiriitaista toimintaa. Työnantaja kuuluu työnantajien liittoon, esimies voi kuulua samaan liittoon mutta työnantaja ei. Eli korkeammalle tasolle sinun pitää kiivetä nyt ja saattaa vastuuseen työnantaja. Otappa yhteyttä SAK:hon suoraan ja kysy sieltä, tee samalla ilmoitus pääluottamusmiehen toiminnasta.

Lue lisää

http://www.ttl.fi/fi/sivut/default.aspx
TTL -> yhteystiedot


http://www.sak.fi/

SAK

tph kirjoitti:

http://www.ttl.fi/fi/sivut/default.aspx
TTL -> yhteystiedot


http://www.sak.fi/

SAK

Lue lisää

Hyväveli istuu TTL:ssä ja työministeriössä.

Ei taida olla mitään tehtävissä kuin itselle vaan.
Aika moni niistä 140 000:sta päätyy samaan.

v AKAVA kirjoitti:

Hyväveli istuu TTL:ssä ja työministeriössä.

Ei taida olla mitään tehtävissä kuin itselle vaan.
Aika moni niistä 140 000:sta päätyy samaan.

Ja viranomainenhan ei riko lakia!
Laki kuitenkin on!
Missä vika?

Joo, minut yritettiin laittaa hullujen kirjaan. Onneksi ulkopolinen lääkäri psykiatri oli valveutunut ja kirjoitti lausuntoon, että olen epäasiallisen kohtelun seurauksena traumatisoitunut. Siis en hullu. Esimies kiisti lausunnon oikeellisuuden ja vaati uusia tutkimuksia mielisairaalassa. Tässä vaiheessa työterveyslääkärin silmät avautuivat tai kakka meni housuun. Ei lähettänyt minua mielisairaalaan, vaan alkoi epäillä esimiehen toiminnan asiallisuutta. Ei kuitenkaan tehnyt mitään asioiden selvittämiseksi. Ilmeisesti hänkin pelkäsi esimiestäni.

ei hullu ainakaan kirjoitti:

Joo, minut yritettiin laittaa hullujen kirjaan. Onneksi ulkopolinen lääkäri psykiatri oli valveutunut ja kirjoitti lausuntoon, että olen epäasiallisen kohtelun seurauksena traumatisoitunut. Siis en hullu. Esimies kiisti lausunnon oikeellisuuden ja vaati uusia tutkimuksia mielisairaalassa. Tässä vaiheessa työterveyslääkärin silmät avautuivat tai kakka meni housuun. Ei lähettänyt minua mielisairaalaan, vaan alkoi epäillä esimiehen toiminnan asiallisuutta. Ei kuitenkaan tehnyt mitään asioiden selvittämiseksi. Ilmeisesti hänkin pelkäsi esimiestäni.

Lue lisää

Nyt alkaa lääkärit herätä, kun Hilkka Ahde toi roiman asian eteen. Nyt on mallia miten ihminen kiusataan työkyvyttömäksi. Mulla on mennyt n. 20 v työpaikkakiusaamista purtaissa ja puhuttaissa. Yöpurennassa olen purrut paikkoja hampaiusta ja hampaitakin rikki, hammaslääkäri kulut kauheet ja purentakisot on mulla yöksi laitetttu. Ystävät ei enää jaksa enää kuunnella, Kaikille ei voi kiusaamisesta puhua, eivät ymmärrä aihetta tai käänytvät kiusaajien puolle. Onneksi onnettomuudessa Hilkka Ahde toi suuren herranrouva asian ilmi, eikä saanut hullun papereita, vaan Timo Räty eli kiusaaja sai lähteä PA talosta ulos. Tää asia tulee nyt reilusti ilmi, kun herrain rouvia jää kiusaan. Pirulle kelpaa näis kaikki.

Meni nekin tiedot. Ei töitä, ei luottotietoja ja tappouhkauksia satelee yhä aikuisiälläkin. Aikuiset miehet lyövät toista aikuista miestä yhä nyrkillä päähän. Minusta ei olla koskaan erityisesti pidetty.

"Miksi et mene töihin ja kerää ittes" Just joo, just joo.

kiusaamisen_uhri_vm1987 kirjoitti:

Meni nekin tiedot. Ei töitä, ei luottotietoja ja tappouhkauksia satelee yhä aikuisiälläkin. Aikuiset miehet lyövät toista aikuista miestä yhä nyrkillä päähän. Minusta ei olla koskaan erityisesti pidetty.

"Miksi et mene töihin ja kerää ittes" Just joo, just joo.

Lue lisää

Suomalainen työelämä on erittäin sairas, näin yli 25 vuoden kokemuksella voin vain sanoa että hyvä kun pääsi pois viettämään rauhallisa oloneuvoksen päiviä talous turvattuna.

Ex työpaikalle ja "työkavereille" voin vain sanoa että vetäkää vittu päähänne kusipäät.
Hah haa.

Näin on, tällä elämän alueella mikään ei muutu. Ilmainen, mutta kullanarvoinen vihje on: älä koskaan kerro työterveyshuollossa, että olet työpaikallasi henkisen väkivallan kohteena tai että työyhteisössä ylipäätään on mitään ongelmia. Jos kuitenkin luotat työterveyteen, varaudu syömään mielialalääkkeitä sekä diagnooseihin, joilla sinut leimataan psyykenongelmaiseksi, joka kuvittelee asioita ja rasittaa muita työntekijöitä.

Mikäli sinua vainotaan, etkä syystä tai toisesta voi jättää työtäsi, mene terveyskeskukseen tai yksityislääkärille. Kerää voimia, että jaksat etsiä lääkärin, joka todella kuuntelee sinua ja keskittyy asiaasi. Jos tohtori alkaa leimaamaan ja syyllistämään sinua, olet väärän henkilön pakeilla.