Tarkastellaan ensin Raamatun rakkaus-käsitettä. Sitä kautta opimme ymmärtämään Jumalan rakkauden sisällön. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.” Tämä on Jumalan kuvaus rakkaudesta ja koska Jumala on rakkaus, on Hänkin sen kaltainen. Onko meillä tämä kohta leikattu pois raamatusta?
Hyvän ja pahantiedon puu on ristiriidassa.
Hyvän ja pahantiedon puu on ristiriidassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
UskoArmas, tein äsken uuden avauksen lähes samasta aiheesta, vasta sitten huomasin että olit jo avannut tämän. Vilkaisepa ketjua "onko Jumala hyvä?".
Voimme viestitellä keskustellen, ei yksin pitkiä värssyjä,
Perisynti on absurdia, vähän niinkuin Putinin tekosyypolitiikka Krimillä.
Perisynti pitääkin uskoa. Se ei kuulu järjen valtapiiriin.
Tässä onkin uskonnon "luihuus", jos se on uskon asia, niin perustelut ovat täysin ilmassa. Uskotko oikein, väärin vai esioislestaopin mukaan.
Epaimen sanoi ettei perisynnillä edes tarkoiteta sitä.. no mitä sitten.?
Koetan kääntää katseemme Kirjoituksiin.
Tein eron kristillisen läntisen kirkon opin (original sin, perussynti) ja Paratiisikertomuksen välillä, jossa ei käytetä sanaa, ei myöskään sanaa synti.
Juutalaiset pitävät ihmistä hyvänä, eivät puhu perisynnin turmeluksesta.
Idän kirkko, ortodoksit, eivät kunnioita Augustinusta kirkkoisänä ja näkevät synnin pikemmin sairautena kuin juridisena asiana.
Kirjoitukset eivät ole sama kuin oppi.
Tämä on tässä kristillisyydessä hyvin vaikea ymmärtää, kun usko on armon käsittämistä isiltä perityssä valossa.