Olen ihan hukassa oman elämäni kanssa. En tiedä mihin pyrkiä vai pyrkiäkkö enää mihinkään. Väkisin tässä yritän kitkuttaa päivästä toiseen tämän helvetillisen ahdistuneisuuden siivittämänä.
Tällä hetkellä se on viel tuo ahdistuneisuus mutta jos nyt meen sen avustuksella taas tyrimään elämäni niin lopputuloksena on masennus ja häpeä.
Ahdistukseni syy on tämä yhteiskunta ja sen vaatimukset. Pitää olla koulutus ja ammatti ja työ. Mutta entä jos ei pysty?? opiskelussa mulla ei ole mitään ongelmaa mutta se työ. Olen yrittänyt joku 10 kertaa aloittaa eri töitä mutta aina max. 2kk jälkeen lopettanut kun olen ollut ihan hajalla. Työ elämä vaatii ihan liikaa meikäläisen kaltaiselta hermoheikolta yksilöltä. Paineet, kiire , stressi, vastuu, vittumaiset ihmiset, ahne pomo jne. Töiden lopettamisen jälkeen olen ajatellut ettei tämä ole mun ala ja sitten siirtynyt seuraavaan kouluun... työharjoittelussa sitten taas huomataan ei tämäkään ole mun ala....
Ja tosiaan en ole laiska, en voi sanoa etteikö työ kiinnosta. Siitä vaan tulee henkisesti niin paha olo että ei enää tiedä mistään mitään. Lopettaminen joko työn tai koulun saa ajatukset hyyyyvin alas.
Ns. helpoimpiin töihin tai niihin mihin olen joskus haaveillut en pääse. Esim puutarja ja eläinala ei ole tullut kuulonkaan pahojen allergioiden takia. Lisäksi mulla on sellässä vikaa sen verran ettei kovin fyysistä työtä tehdä ilman että ollaan heti sairaslomalla....
Tällä hetkellä se on viel tuo ahdistuneisuus mutta jos nyt meen sen avustuksella taas tyrimään elämäni niin lopputuloksena on masennus ja häpeä.
Ahdistukseni syy on tämä yhteiskunta ja sen vaatimukset. Pitää olla koulutus ja ammatti ja työ. Mutta entä jos ei pysty?? opiskelussa mulla ei ole mitään ongelmaa mutta se työ. Olen yrittänyt joku 10 kertaa aloittaa eri töitä mutta aina max. 2kk jälkeen lopettanut kun olen ollut ihan hajalla. Työ elämä vaatii ihan liikaa meikäläisen kaltaiselta hermoheikolta yksilöltä. Paineet, kiire , stressi, vastuu, vittumaiset ihmiset, ahne pomo jne. Töiden lopettamisen jälkeen olen ajatellut ettei tämä ole mun ala ja sitten siirtynyt seuraavaan kouluun... työharjoittelussa sitten taas huomataan ei tämäkään ole mun ala....
Ja tosiaan en ole laiska, en voi sanoa etteikö työ kiinnosta. Siitä vaan tulee henkisesti niin paha olo että ei enää tiedä mistään mitään. Lopettaminen joko työn tai koulun saa ajatukset hyyyyvin alas.
Ns. helpoimpiin töihin tai niihin mihin olen joskus haaveillut en pääse. Esim puutarja ja eläinala ei ole tullut kuulonkaan pahojen allergioiden takia. Lisäksi mulla on sellässä vikaa sen verran ettei kovin fyysistä työtä tehdä ilman että ollaan heti sairaslomalla....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitänee kait lopettaa stressaamine ja etsiä mies joka ei karsasta ihmisiä ja roikut vaan sen hihassa.