Olen miettinyt elämääni ja jotenkin tuntuu, että minun kohdalleni on osunut liikaa negatiivisia sioita. Viimeiset 10 vuotta ovat olleet vaan yhtä alamäkeä ;(- Anonyymina voin paljastaa oman elämäni epäonnisuuden.
- Olen homoseksuaali. Homona oleminen ei ainakaan minulle ole ollut kovin helppoa.
- Olen sairastunut peliriippuvuuteen, jonka vuoksi pelasin kaikki rahani.
- Minulle on jouduttu tekemään aikuisiällä ympärileikkaus, viallisen esinahan takia. Ei ole mikään maailman ihanin kokemus.
- Minulla ei ole ollut ikinä yhtään ystävää. (vanhemmat ainuita ihmisiä joihin yhteydessä)
- Minulla on ollut vaikea akne naamassa useiden vuosien ajan.
- Olen edelleen neitsyt, vaikka olen jo 30-vuotias.
- Olen ollut useita vuosia työttömänä. Pätkätöitä tehnyt joskus pari kuukautta, mutta siinä se.
- ... Tässäpä sitä on. Vasta 30-vuotias ja jotenkin tuntuu, että ihan poikki kaikkeen elämässä.Ei jaksa mitään enää kaikessa epäonnistunut. Ei kavereita, ei seksiä, ei töitä. Ei oikeastaan mitään syytä miksi herätä. Tai oikeastaan vanhempien takia elän ja yritän esittää heille että olen onnellinen... Jotenkin vaan tunttu että voiko epäonnisempaa ihmistä enää olla. ...?
- Olen homoseksuaali. Homona oleminen ei ainakaan minulle ole ollut kovin helppoa.
- Olen sairastunut peliriippuvuuteen, jonka vuoksi pelasin kaikki rahani.
- Minulle on jouduttu tekemään aikuisiällä ympärileikkaus, viallisen esinahan takia. Ei ole mikään maailman ihanin kokemus.
- Minulla ei ole ollut ikinä yhtään ystävää. (vanhemmat ainuita ihmisiä joihin yhteydessä)
- Minulla on ollut vaikea akne naamassa useiden vuosien ajan.
- Olen edelleen neitsyt, vaikka olen jo 30-vuotias.
- Olen ollut useita vuosia työttömänä. Pätkätöitä tehnyt joskus pari kuukautta, mutta siinä se.
- ... Tässäpä sitä on. Vasta 30-vuotias ja jotenkin tuntuu, että ihan poikki kaikkeen elämässä.Ei jaksa mitään enää kaikessa epäonnistunut. Ei kavereita, ei seksiä, ei töitä. Ei oikeastaan mitään syytä miksi herätä. Tai oikeastaan vanhempien takia elän ja yritän esittää heille että olen onnellinen... Jotenkin vaan tunttu että voiko epäonnisempaa ihmistä enää olla. ...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet onnekas, kun olet ruumiillisesti terve. Tiedän yhden kolmekymppisen, joka sairastui vakavasti ruumiillisesti. Se se vasta kauheaa on.
Ajattele omaa hyvää terveydentilaasi aina kun mielesi synkkenee. Muistuta itseäsi siitä arvokkaasta asiasta.
Hei! Vaikka tuntuu ettei epäonnisempaa olisi, niitä on ja paljon! Suomessakin niitä riittää valtava määrä vaikka niin leikitään hyvinvointivaltiota ja lässyn lässyn. Itsellä ollut kohta 4 vuotta masennusta kun äitini kuoli sydänkohtaukseen. Jollain tavalla, jollekin sun pitäisi päästä itseäsi purkamaan kasvotusten, itsellä auttoi psykakäynnit ja siellä käyn vieläkin. Se kun saa purkaa itseään, kertoa huolet itkeä rauhassa, ja keskustella niitä näitä, voi hyvinkin auttaa ajan kuluessa vaikka itse olet aikas pitkälle päästänyt ilmeisesti olosi. Ja apua saa jos vaan haluaa ja ottaa itseään niskasta kunnolla kiinni.
Äiti on opettanut että vaikka kuinka paskaa elämä olisi, silti pitää jaksaa, koita etsiä elämään iloja pienistä asioista, koita tutustua netissä vaikka ja sopia tapaamisia :) Tsemppiä!
Moi
Myötätuntoa. Olen samaa mieltä, vaikeita asioita on ollut elämässäsi kovin paljon. Mutta ainakin olet rehellinen. Lisäksi arvostat vanhempiasi, koska toivot, että et aiheuttaisi heille harmia.
Kuitenkaan et ole ainut homo, et ainut peliriippuvuuteen sairastunut, et ainut yksinäinen, et ainut akneihoinen etkä ainut työtön etkä ainut kolmekymppinen neitsyt. Olen varma siitä, että löydät jostain kaltaisiasi. Onko sulla mitään koulutusta? Millaisia ovat olleet pätkätyökokemuksesi?
Minusta tuntuu, että peliriippuvuuteen tarvitsisit ammattiapua. Olisiko paikkakunnallasi mahdollista saada apua mielenterveystoimistosta?
Voisitko olla avoin ja rehellinen vanhemmillesi? Uskotko, että he voisivat auttaa ja tukea sinua?
Harrastatko jotain? Mitä haluaisit harrastaa? Onko mahdollista, että lähtisit mukaan johonkin harrastustoimintaan?
Ällä luovuta, seuraavat kymmenen vuotta voisivat olla jatkuvaa eteenpäin menemistä kun selvität elämässäsi haasteen kerrallaan. Ja kokemasi vaikeudet voivat muodostua sinulle voimavaroiksi. Tsemppiä myös minulta!
Siunausta elämääsi,
Päivi-pappi Hämeestä
Hei kuunteleva _kirkko,tämä aloitus on psykiatrien provo joka on kohdistettu erästä entistä potilasta vastaan.Miten kirkko voi olla mukana tälläisessa kiusanteossa,hyi hyi?!
Siitä hyvä olemassa nämä anonyymit palstat, että saa kirjoittaa ihan kakki ulos, mitä sielussaan kokee. Kaikenlaista kommenttia voi saada, mutta mitäpä siitä. On aina niitä ymmärtäviäkin vastaajia.
On hyä, että sinulla on vanhemmat elossa ja olet väleissä heidän kanssaan. Et varmaan halua puhua heille murheistasi, etteivät huolestuisi.
Peliriippuvuuteen sinun kannattaisi hakea apua miten välttää pelaamasta ja saada kierre katkaistuksi. Mitä tuohon ympärileikkaukseen tulee, niin ei se ole sinua mitenkään tehnyt erilaiseksi, vaikka tunne on sinulle kipeä ja koetko jotenkin häpeää sen vuoksi. Eiköhän se ole aika yleinen ja pieni toimepide.
Sinulla ei ole seksikokemuksia, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole koko elämänsä aikana seksiä ja seksittömyyskään ei tee ihmisestä huonoa.
Kun itsetunto on alhainen, niin tarkkailee itseään, ettei missään ole positiivisuutta. Ei näe niitä hyviä puolia ja asioita, vaikka niitäkin on.
Tutemuksesi ovat sinulle tällä hekellä aitoja ja tosia ja en halua niitä miitenkään vähätellä.
Nim."kaikkea hyvää sinull",kerro miten se lestasonta tappoi itsensä?
Kiitos vastauksista!
Tuohon peliriippuvuuten vastaan. Siihen tosiaan sairastuin melkein 10 vuotta sitten. Peliriippuvuus loppui siihen, kun tili oli tyhjä. Asuin vielä silloin vanhempieni kanssa, joten taloudellisia vaikeuksia minulle ei siitä juuri tullut. Pelasin vain kaikki rahani. Mutta ruokaa ja asuinpaikan sain tietenkin vanhemmiltani. Peliriippuvuuteni vuoksi opintoni menivät ihan pilalle, minkä vuoksi todistukseni ei ole kovin hyvä, koska kaikki aikani ja ajatukseni oli pelaamisessa. Huono todistus vaikuttaa vielä tänäkin päivänä, sillä esim. jatko opiskeleemaan on ollut vaikea päästä huonoilla papereilla.
Peliriippuvuuteen en koskaan saannut apua ns. ammattilaiselta, vaan parannuin ns. itse vuosien kuluessa.
... Mutta aina vaan tuntuu, kun yhdestä ongelmasta pääse eroon, niin seuraava jo odottaa nurkan takana. En tiedä onko minut kirottu.
Mutta vaikka oma elämäni ei olekaan mistään satukirjasta, niin arvostan silti jokapäiväistä leipää, puhdasta vettä ja omaa kotia. Maailmassa on kuitenkin miljoonia ihmisiä, jotka olisivat onnellisia, jos saisivat vaihtaa paikkaa esim. minun kanssani. Tajuan kyllä sen, että omat ongelmat ovat pikkujuttuja esim. afrikan kehitysmaiden ihmisten oloihin .