Ikävän tunnetta?
Mihin tarvitaan
Tunteista ikävin
24172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kiduttava, kuihduttava ja kertakaikkisen ikävä tunne.
Totta! Hyvä Psykologinen ja Filosovinen kysymys, Olemme perimmäisten kysymysten äärellä Ajatuksellinen prosessi on ajankohtainen, Ollakko vai eikä olla, niinkö se menee? Ajatuksen ja kysymyksenasettelu on kyseenalainen, Siitä on lähdettävä. Koko kysymyksenasetelu on irrationaalinen tai makaaberi. Siitä meidän on lähdettävä, ainakin kysyvässä mielessä. Ajattelen olen siis olevinani Näin muinaiset kreikkalaiset, käsittelivät psyykkisiä ongelmiansa, onko se niin? Voimme kysyä? Tiedostan asioita, ehkä se lähtee tästä. Mene tiedä.
Eli osaat kirjoittaa sivistyssanoja peräkkäin. Onnittelut!
Hieno vastaus, ilman sisältöä...
Niin, asiaa voi tosiaan lähestyä monelta kantilta. Liittyy ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin ehdottomasti.
Muistuttamahan tarvitsevuudesta, inhimillisyydestä ja kuolevaisuudesta.
Ei sitä tarvita mihinkään. Lakkaat vain tarvitsemasta muita ihmisiä. Vähitellen tunne-elämäsi köyhtyy ja alat elää tunteetonta elämää. Vältät ihastumisia, kiintymisiä ja ylipäätään ihmisten läheisyyttä. Alat erakoksi ja muutat metsään asumaan.
Eikä pidä unohtaa sitä haulikkoa, jolla voi sitten päättää säälittävän vaelluksensa maan päällä.
ja teeskentely sopisi tuohon. Teeskentelet ystävää ja rakkautta ja ihastusta. Teeskentely osoittaa mielestäni tunne-elämän äärimmäistä köyhyyttä enemmän kuin se että olisi yksin.
mihinkään, se vaan tulee, yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa.
Se on hyvin ikävää, kun alkaa potea ikävää ja vielä ikävämpää siitä tulee jos ei siitä koskaan tule muuta kuin ikävää ikävää eikä koskaan palkittavaa ikävää, jälleennäkemisen riemun ikävää - Molemminpuolista ikävää.
Mikko Alatalon sanoin se on: " Ihmisen ikävä toisen luo."
On se. Ei se. Niin, kyllä se. Tuli se. Meni se. Vaihtoi kohdetta se. Että noin se.
ihmisen vuoksi pitää ikävää? Ihminen joka ei tiedä mitään siitä mitä haluaa, tulee jostain suhteesta, on hetken, ja menee jälleen ei ole kenenkään ikävän arvoinen.
Ei kannata. Jos se olisi kannattavuudesta kiinni, olisi ikävän tunne jo poistunut koko tunneskaalasta.
Joskushan sanotaan, että joku ei tiedä mitä haluaa silloin, kun se kyllä tietää, mitä ja keitä ei halua.
Ikävän synnyttää riippuvaisuus toisista ihmisistä.Ihminen joka ei pysty olemaan loputtomiin yksin, tuntee heti ikävää jos toinen ei ole siinä vierellä.
Juuri näin. Kaipaus pitää sisällään tarpeen päästä lähelle...
Yöllä kun vähiten odotat, heräät ikävään. Se tunne muistuttaa siitä, että olet ilman häntä, kaikki ei ole balanssissa. Jotain uupuu, puuttuu, on vaillinainen olo. Puolikas olo.
Ikävä on kuin sulavaliikkeisen kissan askellus. Se tulee hiljaa ja hiipien lähellesi.
Kuinka moni laulu onkaan saanut alkunsa ikävän tunteesta.
Kuljet palstaa eteen päin ja huomaat lukevasi muistokirjoituksia, olet saapunut ikävän hautausmaalle.
Halu on enemmän duo kuin soolo.
Ikävää tarvitaan siihen, että ihmisen olo ja elo käy tunteen vuoksi niin vaikeaksi, että hän kirjoittaa siitä onnettomasta olotilastaan yöllä yksin ikävä-palstalle.
Kauniistipa kirjoitatte ikävästä. Ikävä on se TUONELAN VIRTA. Sieltä pittää päästä POIS..