ja kusetusta kaiken lisäksi. VAROKAA NÄITÄ VIHELIÄITÄ KALLONKUTISTAJIA!
PSYKIATRIA ON TÄYTTÄ POTASKAA
Daniel
101651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lisäksi ,kun ns. hoitajiksi on hakeutunut ihmisiä ,joilla on itselläänkin vahvat ongelmat itsensä kanssa niin siinähän sokea taluttaa kuuroa.
En kyllä panettelisi viimeaikoina alalle tulleita nuoria ,sillä heissä olen tavannut enimmäkseen hyväluonoisia tai ainakin itsensä kurissa pitämiseen pyrkiviä ihmisiä.
Vanhassa polvessa oli todella vittumaista sakkia.Kaikkinainen pilkkaaminen ja pahoinpitely oli yleistä.Voi sanoa ,että kusessa oltiin,ainakin pitkäaikaisten osastoilla.
Esim tänäkään päivänä ,eivät reliikit vieläkään anna potilaitten osallistua liinavaatekaapin järjestämiseen ,vaikka taitoja olisi.Eivät ne edes pysty näkemään ,että asiakkaalla on taitoja.Ei edes sairaalan johtaja nähtyään tällaista osaamista kannusta osastoa ottamaan uutta käytäntöä asiassa.Hän on kompuksessa näihin reliikkeihin ja antaa ajan kulua kohti eläkepäiviä -ajattelee varmaan ,että tehkööt sitten parhaansa,kun viimeinenkin reliikki on poistunut.Reliikkihoitajalla ovat taidot ja itseluottamus sitä luokkaa ,että potilaan taidot ylittäessään hänen taitonsa ,saavat hänet avuttomuuden tilaan ja epävarmaksi,siitä onko hän potilas ja tuo asiakas hoitaja.
Ihmisen yhteiskunnallinen tajunta määrää hänen subjektiivisen tajuntansa.Eli kilpailuyhteiskunta määrää meidät olemaan ajatuksiltamme sitä rataa ,mikä sopii kilpailuyhteiskunnalle.Näitä asioita ei psykiatria halua korostaa ,vaan toimii yhteiskunnan ja ihmisen välimaastossa yrittämässä sammuttaa mielenpaloja ja paikkailemassa mielen aukkoja sekä sovittelemassa yksilön ja järjestelmän ristiriitoja.
Tähän systeemiin sopiikin ottaa hoitajiksi puolipöhköjä ,jotka eivät pysty näkemään yhteiskunnan ja yksilön tajuntojen riippuvuutta toisistaan ,vaan sopeuttavat asiakkaitaan lääkehoitoon ja avohoitoon.Ongelmat yksilöllistetään koskemaan vain yksilöa itseään ja ilmaistaan yksilön henkilökohtaisena onnettomuutena ja heikkoutena.
Yhteiskunta,taloudelliset ja poliittiset instituutiot ja korporaatiot pysytetään erillään tästä yksilöä kohdanneesta tragediasta ja annetaan niitten salavihkaa kadota näyttämöltä.
Psykiatria antaa yksilön ymmärtää ,että hänen kärsimyksensä on hänen oma asiansa ,kuitenkin useimmassa draamassa sitoutuu yksilön kärsimys ympäristön tapahtumiin ja kokonaisuuteen.
Suomessa ei vähiten sotiin ,lamakausiin,muuttoliikeeseen ja työttömyyteen ja näitten aiheuttamiin vaikeuksiin.
Käsitykseni hoitajista on sama. Hoitajat on huonovointisia, mutta toisen käden tiedolla tiedän miten huoleton ihminen ei päässyt hoitajaksi. Hoitajaksi valitaan huonovointinen taikka tyhmä. Osastot on näille ehkä vain paikkoja johon mennä kuluttamaan aikaa, mutta psykiatrian päämärän ollessa edukkaita ihmiselle, pitäisikin nykyhoitajat valita potilaiksi.
Psykiatria on omituista yksilön vastaisuuden vuoksi. Asiat on selvitettävissä yksilön taikka ympäristön eduksi, mutta toisaalta psykiatriassa ei haluta tunnustaa yksilön todellisia ominaisuuksia. Se jota oireileva umpiluupää näkee yksilössä ei ole sama asia jota yksilön näkökanta maailmasta on. Potilaan näkökanta on väärä useimmiten siksi, että hän on potilas ja "sairas". Pysyyhän ihmiset (arvo)järjestyksessä aivan kuten armejassakin, koska aina voidaan osalle nostattaa pissa päähän (hoitajat) jotta nämä pitää alamaisensa (potilaat) kurissa, mutta olemmeko me kansalaisia vai alamaisia?
Psykitria kokonaisuudessa on psykoterapian kuvaukseen sopivaa yksilön muokkaamista. Kansankielellä saman asian voisi ilmaista oireilla leikkimiseksi. Kuka tahansa saadaan oireilemaan, mutta tarkoitusperän ollessa jälleen hyvä, pitäisikin oireista hankkiutua eroon, ei aiheuttaa oireita.
Psykiatrialle ei kaikkea kunniaa voida yhteiskunnan ongelmista antaa. Nykyelämä on mielenvikaista yksilön ahdistelua kaikiltaosin muutoinkin. Yhteiskunnalla on jokin pakkomielle valaa yksilö muottiin ja vieläpä muottiin joka yksilölle ei sovi. Yksilöä kohdellaan muotin mukaisena = jatkuva luulotieto yksilöstä = jatkuva psykoterapia tyhmille.
Miksi ihmiset hyväksyvät 35-vuotta ensimmäisen kuulennon jälkeen kulttuurinomaisen ihmisillä pelaamisen?
sanotaan ,että yhteiskunnan arvot seuraavat taloudellisten arvojen perässä.Nyt kun on menty kuuhun alamme ajatella hiukan erilailla senjälkeen ihmiselämän tarkoituksista,mutta kaikki tämä filosofis inhimillinen tajunnankehitys seuraa perässä.
Ihmisten ongelmat juontuvat siis koko yhteiskunnan rakenteesta ,sen toimintatavoista ja arvoista.Mitäpä siinä koulujakäymätön hoitaja mahtaa.
Toisekseen hoitajien koulutus on sairaanhoitajan koulutus ,josta pieni osa on terapeuttisten taitojen opiskelua.
Se on hukkakoulutusta .Mieluummin eriytetään psykiatrinen terapeuttikoulutus kokonaan pois sairaanhoitajakoulutuksesta.
Ei sisätaudeilla tai kirurgialla ole mitään tekoa psykiatrisen terapian kanssa paitsi siinä mielessä ,että ihminen reagoi kokonaisvaltaisesti koko kehollaan psyykkisiin tapahtumiinsa.
Jokatapauksessa painotukset pitäisi uusia päälaelleen ,eli terapiakoulutuksen pitäisi saada leijonanosan opinnoista ja sisätaudit käytäisiin psykiatrisesta näkökulmasta katsoen läpi ,eli miten psyyke ja fyysinen keho ovat vuorovaikutuksessa.
Jos on tarvetta saada kirurgista tai sisätautien hoitoa niin sitä antakoot asianomaiset tahot ja erikoislääkärit niiltä aloilta.
Ihme kaikkivoipaisuutta ja säästämistä!
lääkeaineoppi on tarvittava oppiaine terapiaopintojen lisäksi ,koska lääkkeitten jakaminen ja anto on yleinen hoitokeino psykiatriassa.
Ensiaputaidot ovat myös tarpeellisia.koska psykiatrisilla osastoilla sattuu väkivallan ja loukkaantumisten vuoksi haavoittumisia.
Psykiatriset potilaat ovat monista erilaisista sairauksista kärsiviä ,koska psyyken sairaus vaikuttaa elimistöön kokonaisvaltaisesti sitä kuormittaen ,niin ,että muitakin sairauksia puhkeaa.Saattaa olla ,että 90 % sairauksista on psyykkistä alkuperää.
Joten tulemme taksiain lähtöpisteeseen ja joudumme toteamaan ,että psykiatrisessa sairaalassa on osattava hoitaa myös kehon sairauksia ,mutta miten se on sovitettavissa yhteen sen kanssa ,että terapeuttista taitoa olisi oltava enemmän.
Johtopäätöshän on se ,että terapeuttiset taidot osaltaan vähentävät kehon sairauksia ,kun ihmisen psyyke tulee terveemmäksi.
Kooko terveydenhoitojärjestelmämme pitäisi siis uusia psyykkispainotteiseksi.
Kukaan ei pysty osoittamaan psyykkeen sairauksia oikeiksi ja olemassaoleviksi saati osoittamaan psyykkeen hoidon toimivuutta. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä, samaa mieltä olen, mutta itse väittäisin fyysisten sairauksien johtavan henkiseen huonovointisuuteen, joten ruumiillisen hyvinvoinnin hoito on tärkeämpää kuin huu-haa kakka psykiatrisella. Voidaanhan psykiatrisella hoidattaa siksi, että fyysisesti sairas ei lääkitse itseään, mutta toden-näköisempä edelleen on, että näkymättömään "psyykkeen sairauden" hoitamatta jättäminen aiheuttaa pakkohoitopäätöksen. Odotettavaa myös on, että normaalin kehon toimintaa läkkeellä muokkaavaa mm. hormoonilääkityksessä oleva ihminen on psyykkeeltään sairaampi kuin nuori ja terve.
Esim. sairaalaan lähettävän lääkärin pitäisi tarkistaa potilaaksikatsotun terveys ennnen lähetteen kirjoittamista. Lääkärintarkastusta ei tehdä juuri koskaan ja eräässä tapauksessa sairaalasta ei oltu päästää terveyskeskukseen kuvattavaksi ihmistä jolla oli ilmiselvästi jalka turvonnut ja mitä luultavammin murtunut.
Sairaalassa tapahtuvâ väkivaltaisuus ja mm. itsemurhayritys on selkeä osoitus siitä, että suljettu sairaala on varallinen paikka. Onko eettisesti oikein pakkohoitaa "pois silmistä" periaattella ja vaarantaa "hoidetun" terveys ja turvallisuus ja riistää tältä vapaus?
Enpä tiedä kumpi meistä käsitttänyt väärin mutta ainakin minä olen kouluttautunut psykiatrisen puolen hoitajaksi. Työkseni myös hoitajan duunia psykalla teen. Ja tarkoitan todella HOITAJAN. En ole terapeutti koska siihen en ole koulutusta hankkinut. Kyllä ainakin meidän firmassa terapeutit on ihan erikseen ja ne hoitaa terapiat! En kai minkäkään ylimääräistä duunia tekisi ilman siitä saatavaa palkkaa! Hoitajat hoitaa eli käytännössä toteuttaa lääkärin määräyksiä perushoidon hoidolliset keskustelut, jotka kyllä on eri asia kuin terapiointi!
Mielenterveyden hoidossa on omituista, että asian ytimeen, ihmisen terveyteen ei panosteta. Hoidollisia keskusteluita ehkä käydään, mutta hoitajilta puuttuessa esim. käytännön ammatti, keskusteluiltakaan ei voida odottaa kovin asiantuntevaa vastakaikua. Lääkäreillä on ehkä ammatti, mutta lääkärin ammattia ei voida soveltaa muuhun kuin terveydentilan tutkimiseen. Melkoisen turhauttavaa tulla hoidetuksi luulotiedon valossa ja kuulla lääkäriltä, että heillä ei ole faktatietoa käsillä olevasta asiasta.
Moni tuntee lääkäreiden epäeettiset toimintatavat ja kokonaisuudessaan hoitajien huonon tason, joten suostumus mielenterveysalan ihmiseksi ja ammatinharjoittajaksi on jo itsessään halveksuttavaa.
"Potilaan näkökanta on väärä useimmiten siksi, että hän on potilas ja "sairas". Pysyyhän ihmiset (arvo)järjestyksessä aivan kuten armejassakin, koska aina voidaan osalle nostattaa pissa päähän (hoitajat) jotta nämä pitää alamaisensa (potilaat) kurissa, mutta olemmeko me kansalaisia vai alamaisia?"
VOI MITEN HYVIN SANOTTU!
Juuri noin, varmaan olet mielipiteesi muokannut baarissa pohdiskellessa, olutlasiin tuijottaessa. Ehkä on hyvä muistaa Jing-Jang sanoma: kaikessa hyvässä on pahaa ja toisinpäin.