Monta vuotta sitä on suunniteltu, mutta nyt lopultakin aion tehdä sen. Ja siltä varalta, että joku päättää tulla moralisoimaan ja kertomaan, että on paljon syitä elää, niin...
- sairastan masennusta ja syömishäiriötä
- ahdistun sosiaalisissa tilanteissa
- ei ole läheisiä
- ei ole sosiaalista elämää
- ei ole ammattia/opiskelupaikkaa
- olen työtön
- ei ole harrastuksia ei ole varaa käydä missään tai tehdä mitään
- olen aseksuaali (ja inhoan miehiä)
- on asperger-oireita
ja rumakin olen. kukaan ei näköjään halua olla edes ruman naisen kaveri.
.. eli joo. Paras, että teen vaan lopun itsestäni ennen kuin tulen hulluksi yksinäisyydestä.
- sairastan masennusta ja syömishäiriötä
- ahdistun sosiaalisissa tilanteissa
- ei ole läheisiä
- ei ole sosiaalista elämää
- ei ole ammattia/opiskelupaikkaa
- olen työtön
- ei ole harrastuksia ei ole varaa käydä missään tai tehdä mitään
- olen aseksuaali (ja inhoan miehiä)
- on asperger-oireita
ja rumakin olen. kukaan ei näköjään halua olla edes ruman naisen kaveri.
.. eli joo. Paras, että teen vaan lopun itsestäni ennen kuin tulen hulluksi yksinäisyydestä.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Tästä tulee pitkä ketju.Näitä on nähty ennenkin.Minä aion listiä itseni syksyllä.
Tuon listan perusteella olis piäny itekki tappaa itteni aikoja sitten
Miksi päätit ilmoittaa moisen meille, jos et kaipaa moralisointia vain säälittelyä?
No just siksi. Senhän takia kaikki muutkin tänne kirjoittaa. :D
Eiks toi oo ilmi selvä avun huuto
Mun olis ehdottomasti pitänyt tehdä se vuosituhannen vaihtuessa, kun seisoskelin taloni katolla yksin ja katselin taivaalle. Melko ankea muisto. Ei ollut kavereita, ei työtä, en opiskellut enää eikä mulla ollut mitään harrastuksia. Välillä meni vähän paremmin, mutta nyt on taas ihan sama tilanne. Koko 2000-luvun on kyllä ollut itsari mielessä, kun en ystäviä tai kumppania löytänyt. Tai oikeastaan en jaksanut edes yrittää kunnolla. Töitä sain välillä tehtyä, mutta eipä se onnea tuonut. Mua todella ärsyttää, kun jotkut sanovat, että asioilla on tapana järjestyä tai että tämä on muka jokin ohimenevä olotila. V!ttu ei tässä auta kun tuhkaks muuttua. En mä tosin nyt jaksa senkään eteen mitään tehdä.
Joksenkin tuttu tilanne itsekkin joskus aikoinaan kiivennyt katolle kelailemaan, mutta rappuja pitkinhän sieltä alas tultiin ~_~
Minkä ikäinen olet ?
26-vuotias. Ei ole mitään teiniangstia enää...
Niin, ajattelinkin et olet vanhempi. Kyllä mä uskon et sun ois mahollista sada kavereita, mulla ainaki tuli ite heti sellanen et voisin auttaa tai jotain.
Ihmiset joskus netissä yrittää auttaa, mutta kyllästyvät aika äkkiä jos eivät onnistu siinä. Ja sit on niitä ihmisiä, joilla on taka-ajatuksia ja yrittävät hyötyä minusta jotenkin. Kiinnostus lopahtaa siinä vaiheessa, kun tajuavat etteivät voi saada multa sitä mitä haluavat...
Ennenkuin teet, niin kannattaa miettiä tätä. Siinäkin tapauksessa, että elät pitkän elämän, kuolet lopulta ja tulet olemaan kuollut koko loppuelämäsi! Joten ei kannata ottaa varaslähtöä, vaan antaa mahdollisuus erilaisille keinoille masennuksesta paranemiselle!
Ja pari videota, joista itse olen saanut apua syvästä masentuneisuudesta nousussa. Kohdeyleisönä on pääasiassa nuoret miehet, joilla ei hyvin mene, mutta uskon, että jokainen saa näistä jotain irti.
https://www.youtube.com/watch?v=GGp25fn25Cs
https://www.youtube.com/watch?v=FTjww638BM8
Ps. En sitten markkinoi tässä yhtään mitään vaan kerron mistä itse olen hyötynyt.
"tulet olemaan kuollut koko loppuelämäsi"
niin, paitsi ettei sitä elämää ole, jos on kuollut. ei jää mitään elämätöntä elämää, koska elämä on jo päättynyt.
vaikka masennuksesta paranisi, niin silti jäisi kaikki nuo muut ongelmat.
Moi
En halua tyrkyttää mitään enkä hyötyä mistään. Mutta sanon vain, että minua vihloo monet ongelmasi ja niistä aiheutuva toivottomuus.
Eikö ole ketään tai mitään, joka voisi tuoda jotain valoa yksinäisyyteesi? Uskon, toivon ja rukoilen, että voisit itse löytää syyn ja tarkoituksen elämällesi.
Siunausta sinulle,
Päivi-pappi Hämeestä
Suksi leipä"pappi" siunaustesi kanssa helvettiin.
Mees nyt siunastes kaa helevettii
Voi kamala! Ou nou!
Älä mee -- tuu tänne mieluummin, tuo ne mulle jos tolle ei kelepaa.
Mitä aloittajalle nyt kuuluu? Onko olo minkälainen?
Samaa vaan.
"Mutta sanon vain, että minua vihloo monet ongelmasi ja niistä aiheutuva toivottomuus.#
Kiva. Nyt vihloo sekä pappia että masentunutta.
Mulla taas oli "siunaus" syntyä ja elää insestitautitausta paikkakunnalla
elämäni, siellä opin vihaamaan mätämulkkuja, pas.kaämmejä, punikkeja,
maalaisliittolaisia, kokkeleita, uskonlahkolaisia, ylipäätään kaikkea maan ja taivaan
välillä. Se on se viha, en mää voi nupata itteeni, en ainakaanennen kuin joka ainoa
pas.kaläjä on joutunut kärsimään.
Kun mun mielestä se pitäis olla samaa pas.kaa kaikille sitten, jos se kerran täällä
on joittenkin osa elämässä.
Ja aivan turhaa alkaa joihinkin pas.kamätämedioihin juoppojen pas.kaotusten
alkaa jotain pas.kakyhäelmiään tekemään mun taustoistani, tai mun elämän
kuvioistani, olen erittäin hyvin tietoinen taustoistani ja kaikesta siitä, mitä
siihen liittyy. Mä vaan en enää niele mitään minkään pas.kalahkolaisen
syytämää propagandaa. Kehittävät jonkun pas.kamantran mitä alkavat hokemaan
sitten joka paikassa.
Ja kaupungistuneet mettäperämätiämmit ja niiden pas.kamulkut joutais mun
puolesta hätistää takaisin sinne sontalunkan taakse sieltä maailmaa tillistelemään
ja sontaa tunkiolle lapioimaan päivittäin, jos eivät sitten olis ihan niin pöpökammoisia nykypas.ka rutjakkeita.
Mitä siinä elvistelet, navettaan siitä menet kuitenkin pas.kaa tunkiolle
lapioimaan.
Sen voisi vielä lisätä että kaikkien luonnonlakien mukaan kesäsäänkin pitäisi olla vähän kulmikas: sataa, tuulee, kylmää, pilvistä. Kaikelta paskalta on nimittäin säästytty viime toukokuusta lähtien niin voi olla että se mokoma on pakkautunut ensi kevääseen ja kesään. Mitä kenkkumaisia asioita on jäänyt väliin? No ainakin räntäsateet, lumisateet, pakkaset, vesisateet. Juuri mitkään luonnonlait ei oo pitäny paikkaansa tänä talvena. Se vain että valon määrä väheni syksyllä ja nyt se lissäy. Kyllä täs on jotain yliluonnollista. Jumala meitä rankaisee jostain tällä tavalla. VARMAAN MEIÄN PITÄÄ NYT MAKSAA SIITÄ VIIME KESÄSTÄ
Se on kylläkin ilmastonmuutos, eikä mikään Jumala. :-D
ja se taas on propagandaa. ^_^
Kuka säät ja ilmat säätää? Sattumalta kehittynyt evoluutioko?
Jos saisit taikasauvaa heilauttamalla elämäsi korjattua, mitä siinä olisi? Kuolleita ei voisi herättää henkiin, eikä normaalia vuosituloa enempää saisi tuloja ilman omaa työtä ja muuten 3 toivetta.
Olisiko mahdollista suunnata niitä asioita kohti?
1. Terveyttä
2. Ystäviä
3. Kohtuullinen toimeentulo
Kaikki turhia toiveita. Sairaus kiduttaa ja tappaa hitaasti mutta varmasti. Sitä mukaa kun sairaudet lisääntyi ystävät katosi. Toimeentuloa ei pysty korjaamaan millään. Eläke on olematon. Tekisin töitä jos pystyisin jotain tekemään. Vaikka kuinka yritän kurkotella elämisen arvoista elämää kohti, on se käytännössä mahdotonta.
"taassamaapaskaa"
Saanko kysyä millä tavalla olet suunnitellut tekeväsi tämän ""teen vaan lopun itsestäni ennen kuin tulen hulluksi yksinäisyydestä.""? Välipäätöksiä voi aina pikaistuksissaan tehdä mutta se lopullinen tekeminen onkin aivan eri juttu. Oletko selvittänyt itsellesi mitä kaikkea siihen liittyy? Pitää suunnitella kunnolla tekotapa, tekovälineet, tekopaikka jne. jos meinaa, että suunnitelma toteutuu.
Jospa vaan purkaisit pahaa oloasi kirjoittamalla tälle palstalle. Voimia sinulle.
Menen junan alle. Ei tarvitse suunnitella mitään. Tasoristeysten kohdalla ei yleensä ole aitaa, joten niistä voi pujahtaa radan vierelle ja sitten vaan odottaa, koska juna tulee. Jos menee myöhään illalla sinne, kukaan ei tule estelemään. Jos kävelee jonkin matkaa kauemmas, kukaan ei myöskään ehdi juosta tönäisemään minua syrjään, vaikka sattuisikin olemaan näköetäisyydellä juuri silloin.
Junankuljettaja voi saada traumoja ja matkustajien matka viivästyy tunnin tai pari, mutta se on aika pieni paha verrattuna siihen helvettiin, jossa minä olen elänyt viimeiset 26 vuotta.
Ei taida palstat riittää minulle, mutta kiitos vaan.
Itse olen suunnitellut samaa todella kauan aina ajoittain.
Olin koulussa syrjitty, mutta puoleni osasin pitää.
Ensimmäinen työpaikka oli suoraan helvetistä.
Välillä oli ihan hyvä jakso, mutta sitten alkoi alamäki ja kaikki alkoi mennä vituilleen.
Tänne asti olen vaivoin sinnitellyt. Sain jo jonkin aikaa sitten silloisesta työpaikastani tarpeeksi erään paskanjauhajaesimiehen takia. Sen jälkeen en ole tehnyt töitä kuin pari kuukautta.
Keskityin urheiluun ja kilpailinkin. Nyt senkin jouduin lopettamaan yllättävän sairastumisen takia.
Elämäni on ollut sellaista, että aina kun löydän itseäni tyydyttävän työn tai harreastuksen joudun jostakin ihmeen syystä sen lopettamaan. Näin on ollut jo lapsesta asti.
Onko vain kohtalo antanut paskat kortit vai miksi aina kaikki menee vitulleen!?
Nyt tuntuu, että riittää.
MIetin että yrittäisin tehdä sen 15. päivä tätä kuuta. Silloin minun tulisi viimeistään ottaa yhteyttä sairaanhoitajaan, tai hoitoni loppuu. En jaksa olla vaivaksi heille, ja tulla käymään kerran kuussa kun ei tämä tästä tunnu paranevan mihinkään. Olen saanut sen käsityksen, että hekin mielummin saisivat minut pois heidän hoitopiiristään.
Ajattelin, että ottaisin nämä 12 päivää ihan rennosti tekemättä mitään sen kummempaa. Jos ottaisin nämä päivät itselleni ja sanoisin ihmisille ympärilläni, että en jaksa juuri nyt mitään. Se tekee itsestäni heidän silmissään huonon ihmisen, mutta juuri nyt en jaksa välittää, ja se ehkä antaa lisävoimia tämän lopettamiseen. Ehkä olen päässyt yli siitä mitä muut ajattelevat minusta tämän suhteen. Olen se mikä olen, eikä tämä tästä esittämisellä mihinkään muutu. En ole surullinen sen takia mitä minusta tänne jää, olen elämäni viettänyt muutenkin yksin, niin ei se ole ihme jos minua ei kukaan jää ymmärtämään kun ei sitä ole tapahtunut ollessani elossakaan. Enkä syytä ketään siitä. Maailma ei ole mikään yksinkertainen paikka, ja ne ketkä täällä selviää aina tuntuu olevan jotenkin niin kaukana minusta kuin mahdollista. He tuntuvat uskovan asioihin joihin minä en usko.
Mutta ideoita olisi hyvä ottaa vastaan. Olen miettinyt, pystynkö esim. Seroquel Prolongilla tainnuttamaan itseni uneen ja kuolemaan? Koitin etsiä netistä tietoa mutta en löytänyt. Mikä muu lääke saisi tajun pois?
Ite oon 23v nainen ja oisin hoitanu asian aikaa sitten, mut en tiie mite pystyn sen omalle äitille tekemää. Vituttaa kun sen tskia joutuu jaksamaa tätä paskaa.
Ahdistavaa..
Itseä näköjään vaivaa vieläkin vanha mielenterveyden menetys... Olen jotenkin toivonut etten enää joutuisi lähes psykottistasoiseen masennukseen, mutta huomaan oireideni taas hieman palailevan.. Toivottavasti menee ohi, koska en usko kestäväni samaa enää uudestaan..
Olen kaikenlaista kokenut, ja aina toivona on ollut se, että teen itsestäni vielä jotain, ihan sama mitä. Olen pysynyt erossa aineista sun muusta, vaikka mitään toivoa ei ole ollut, muuta kuin se, että joskus vielä pärjään kuten muutkin. Sitten kun vihdoin sain tilanteeni johonkin kuntoon, kävin koulua ja olin sitä lopettelemassa, niin mielenterveys lopulta petti, ja nyt en kykene mihinkään. Ja silti minua painostetaan tekemään asioita, joka lisää taas lisää pahaa oloa.. Olen ihan oikeasti todella pahoillani, että en pysty mihinkään. Haluaisin kyetä elämään "normaalisti", elämä on niin vaikeaa kun on tässä tilassa.. Sosiaalisesti ja ihan fyysisestikin. Minulla on 9-vuotias poikakin,(joka syntyi kun olin noin 18-vuotias, kun tyttöystäväni lopetti salaa pillerit) jonka isänä en ole koskaan kyennyt olemaan.
En tiedä enää oikein mitä tehdä, ja vieläkin pidän mielessä tuota 15. päivää. Tiedän että oma äitini olisi surun murtama, hän joutui katselemaan viimeisintä romahdustani pari vuotta sitten.. Kuukauden kiduin kunnes sain tarpeekseni..
BAZ!! elä äitisi vuoksi, elä, jos rakastat häntä
Nykyisillä psyykelääkkeillä ei oikein millään saa itseään hengiltä.Korkeintaan aivovammoja tai vastaavaa.Älä ainakaan lääkkeillä.Jospa menisit tapaamaan sitä hoitsua 15.4. antaisit itsellesi hieman lisä-aikaa.
aika paljon on tosiaan viime päivinä kuollut ihmisiä junien alle, tuskin on sattumaa..
Mistä tuollainen tieto että ihmisiä olisi viime päivinä kuollut paljon junien alle?
uutisista tietenkin, yhtenä päivänä kuoli jopa 2 samana päivänä, tuskinpa onnettomuuksia vaan tietoisia itsemurhia.
Olen ajatellut että voisin lähteä 27-vuotiaana. Se on hyvä ikä kuolla.
Aijaa. Minä täytän pian 27 vuotta....
Todennäköisyys on nyt sinua vastaan. Haluat vain huomiota.
Mikä todennäköisyys?
No, se on epätodennäköistä tehdä se oikeasti niillä jotka puhuvat asiasta.
Olisiko esittää jotain tilastoja ja puhuitko vaan läpiä päähäsi? :D
Tiedät itsekin että tuo on totta, koska se ärsyttää sinua :DDDDDDDDDDDDD
En minäkään ymmärtänyt tuota kommenttia!
Hanki kissa tai koira jonka kanssa voisit lenkkeillä.
Tulisi vaan yksinäisempi olo.
Hei sinä 26-vuotias.Olen äiti just sun ikäiselle nuorelle ja tästä näkökulmasta olisin tosi pahoillani, jos päättäisit elämäsi. Elämässä on iloja ja suruja.Nyt itse lähellä 60 ikävuotta voin sanoa, että kyllä tämä elämä kannattaa katsoa loppuun asti.Suruja ja menetyksiä,yksinäisyyttä,hylkäämisiä jne ei voi välttää.Se on kaikkien osa. Siksi kannattaa katsoa itsensä ulkopuolelle.Onko naapurissasi vanha ihminen, joka ilahtuisi avustasi kauppakassin kantamisessa,mattojen kärräämisestä pihalle? Onko lähelläsi joku muu ihminen, joka kaipaa lastenhoitoapua,jutustelua ? Onko kaupungissasi sinkkuryhmiä? Maailma on täynnä tekemistä ja apua kaivataan joka suunnalla.Voisiko elämäsi tarkoitus löytyä toisten auttamisesta? Sieltä löytyy lopulta myös kavereita.Usko vaan, että et ole yksin.Jos olet fyysisesti terve,olet vapaa tekemään aika paljon asioita.
Et taida oikein ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa ahdistuminen tai Asperger tarkoittaa.
Lisäksi naapureillani on kyllä ihan oma elämä, eikä täällä päin ole tapana puhua tuntemattomille ihmisille. Ystäviä/kavereita mulla ei ole ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä, joten eipä mun jutustelua tai lastenhoitoapua tarvita... en edes pidä lapsista tai osaa hoitaa niitä. Sinkkuryhmissä on turha käydä, kun olen niin eri aaltopituudella normaalien 20-30-vuotiaiden naisten kanssa. Ei mulla ole mitään tapaa tai edes mielenkiintoa auttaa muita ihmisiä, eikä mun läsnäoloa todellakaan kaivata missään. Minusta halutaan aina päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Minun listani näytti jokin aika sitten aivan samanlaiselta. Olin todella yksinäinen ilman töitä, ammattia, ystäviä, mitään mikä tekisi oloni hyväksi. Sairastin lisäksi vakavaa masennusta ja olen yliherkkä. Tämä tilanne oli jatkunut vuosia ja itsemurha oli mielessä päivittäin.
Sain kuitenkin jostain halvalla polkupyörän ja ryhdyin tekemään pitkiä pyörälenkkejä. Kesäisin pyöräilin lähimpään metsään ja tein eväsretkiä (vaikka alussa tuntui tyhmältä..) Innostuin sienestämään ja marjastamaan. Sukulaiselta sain lahjoituksena sukset, joilla ryhdyin hiihtämään.. Kunnon kohotessa ryhdyin myös lenkkeilemään. Siellä minä lenkkeilin samoilla poluilla, kuin muutkin ihmiset, eikä kukaan kysellyt olenko lääkäri, juristi vai työtön.
Ryhdyin etsimään töitä ja pääsinkin lopulta töihin. Alku oli vaikeaa ja raskasta, mutta sekin helpottui ajan myötä.
Vanha koulukaverini otti yhteyttä. Hänelläkin oli ollut yksinäinen ja niinpä myös sain ystäviäkin itselleni. Myöhemmin myös kirjeenvaihtoilmoituksen kautta löytyi puoliso.
Halusin kirjoittaa tämän siksi, että joskus saattaa elämässä käydä hyvin, vaikka alku näyttäisi todella huonolta. Jos tekisit itsemurhan, mistä tiedät millaista elämäsi voisi olla vaikka vain 5 vuoden päästä? Kuten joku jo tuossa aiemmin sanoi, kaikki kyllä kuolevat aikanaan. Eikö olisi kuitenkin mielenkiintoista katsoa kaikki kortit ennen sitä. Joskus saattaa elämä keikahtaa myötäpäivään.
Ja ei tää taival nyt loputtomiin kestä. Koin että vasta olin 30-kymppinen ja nyt lähentelen jo 60-kymmentä. Aika suorastaan laukkaa, vaikka en yhteiskunnan arvoasteiskossa merkittävä olekkaan.
ihana.. :)
nauti elämästä! :)
Älkää ihmiset...
Te ette nimittäin tiedä!
Te ette niin tiedä mikä teitä odottaa!!!
Kuoleman jälkeen ei ole mitään parempaa teille, jotka sen teette
ainoastaan tuska, ikuinen tuska
Kun luette tätä, niin voitte nauraa tai ajatella: joku uskovainen
te voitte ajatella, voitte ajatella mitä haluatte
voitte tehdäkin mitä haluatte
-niin, ihan voitte vapaasti, eihän kukaan lopulta voi
estää
ehkä tuossa tilanteessa tuntuu hienolta ottaa ohjat käsiin ja vaikuttaa edes johonkin, mikä voisi helpottaa omaa oloa
MUTTA EI!
sen vain sanon
te ette tiedä. se minua surettaa
minä voin vain toivoa, että ymmärtäisitte, ennen kuin on liian myöhäistä
Helevetin pelko. Laittaako jumala ihmisen helvettiin, eikö jumala olekkaan armollinen? Vaikea käsittää. En kyllä pahinta vihollistanikaan ikuiseen tuleen haluaisi. Jos vaikka olisi halvaantunut kaulasta alaspäin ja saisi eutanasian joutuu siis vielä helvettiin kaupanpäälle. Jos on raamattuun uskominen helvettiin joutuu kyllä väkisin, tai mistäpä mä sen tietäisin...Tekisi kyllä mieli kuolla, mutta on syitä liian painavia ja on pakko jatkaa. Elämä luisuu pois, kankkulan kaivoon. Sitä pitäis olla täydellinen, auttaa muita, auttaa yhteisöä, vähäosaisia, antaa vähästä mitä itellä on, mutta vitut, sitä on samanlainen ketku kun kaikki muutkin. Ei kai se auta kun kärsiä täällä loppuun asti, sitten jatkaa kärsimystä helvetin syövereissä...
jhghyf: enpä osaa vastata, mut raamatus lukee, että niille, jotka ottavat Jumalalta vallan päättää kuolemasta, päätyvät helvettiin
selkeää tekstiä
joko sitä uskoo tai ei, ja sehän on oma valinta.
tosiaan voihan elämä maan päälläkin olla helvettiä. mun mielestä siihen voi kuitenkin ite vaikuttaa. tiedän mistä puhun, sillä itselläni on elämä ollut just sitä mistä tyypit täällä puhuu. tiedän vain omalla kokemuksellani että siitä voi päästä pois. mutta jos luovuttaa.. niin sitte se helvetti jatkuu.
itse hakeuduin hoitoon ja olen kiitollinen. ja varmasti kaikille näille tyypeille ois hoitoa tarjolla, jos vaan kelpais ja jos ite haluais oikeesti selvitä.
itse en jaksa yrittää olla täydellinen. elän RIITTÄVÄN hyvää elämää, mutta onnellista elämää. Kaikki vaatimukset mitä ihmiselle asetetaan on loppujen lopuks vaan nii turhaa. ei kukaa sua voi pakottaa mihinkää.
päätä siis itse, miten elämän vietät. Voin vastata siihenkin, miksi oon onnellinen. Mun ei tarvii pelätä kuolemaa.
Aivan oikein Älkää ihmiset, te ette tiedä mikä teitä odottaa kuoleman takana, ottakaa ihmeessä selvää siitä! Itse en aikoinani suostunut hyväksymään , ettemme muka tiedä mikä odottaa kuoleman takana! Tottakai tiedämme, Raamatussahan se Tieto on meille annettu! Mutta te ette usko sitä! Totuus ei siitä mihinkään muutu vaikka ette uskokkaan! Ei Raamatun totuus totuudeksi tule sillä että me sen uskomme, vaan se on TOTTA VAIKKEI SITÄ KUKAAN USKOISI! Ymmärtäkää tämä!!! Sinäkin aloittaja- sinä et ole syntynyt tähän maailmaan vain tämän maailman ajaksi vaan ikuisuutta varten! "MÄ TAIMI OLEN SUN TARHASSAS JA VARTEN TAIVASTA LUOTU..."
SILKY2: Tismalleenkin näin!!
En ymmärrä näitä kusipäitä ketkä tulee arvostelemaan, heittämään läpyskää tänne eikä ota vakavasti sua. Ilmeisesti netissä riittää psykopaatteja,diivoja,narsisteja. noh mutta sulle sanon et luovuttaminen ei kannatta, mitä se parantaa että kuolet?
pääset helpotukseen tai et, Jos sulla on tommonen sairaus joka altistaa tommosille oireille ym. Ennemmin nielet sen ja keksit keinoja parantaa sitä, ja kerrot 10 vuotta myöhemmin jollekkin kuka kokee samaa että luovuttaminen on luusereille ja motivoit häntä. Sun sairaus taitaa olla itseviha, jollet hyväksy ittees semmosena kun oot, sun noidankehä jatkuu. Ne ketkä aikoinaan hyöty sun heikkoudestas Jumala kostaa niille 10000000x kertaisesti, ihan sama mitä ne nauraa mutta niin tulee tapahtuun, naurakoon vaan siihen päiväänsaakka, kun tää kaikki loppuu sitten on pupu pöksyssä.
Jumala ei kosta niille, jotka rakastavat toista ihmistä niin paljon, etteivät toivo hänen joutuvan helvettiin.
Ja tiedoksi: Jumala kostaa ainoastaan niille, joilla ei ole synnit anteeksi, kun maailmanloppu tulee.
Sitä, miten synnit saa anteeksi, voisit itsekin miettiä ja toivon, että mietit!
sori ei ihan liittyny aiheesee, mut oli pakko kommentoida.. : /
kuuluis ennemminkin jonnekkin uskonto-palstalle... : ///
kuiteski, vissii ollaan yhtä mieltä siitä, että kannattaa yrittää, eikä luovuttaa
Samansuuntaisia ajatuksia täälläkin. Ei ole mitään mielekkyyttä missään. Työttömyyttä ja yksinäisyyttä ja kalvava ahdistusmasennus päivästä toiseen. Masislääkkeet tekee vaan väsyneen kummallisen olon ja lihottaa. Tuntuu kuin keikkuisi jatkuvasti kiikkulaudalla kun pääsee vähänkin ylöspäin jokin tapahtuma pudottaa taas alas. Rutiinit toistuvat eikä mistään saa kiinni lukee vaan lehdestä kun toiset menee naimisiin tai saa muksuja. Itse vaan vuodesta toiseen masentunut ja yksinäinen. Ei jaksa tätä toistuvaa epäonnistumisen kierrettä.
Älä puhu hulluja, aloitaja. Tiedän ketä sinä olet. Nimesi alkaa kirjaimella R ja loppuu kirjaimeen A. Eikö niin?
Olet erittäinkin sosialisoitunut ihmisenä, nyt sinulla on vain edessäsi pahoja päiviä. Jos nuo syyt eivät ole ennenkään syy tehdä itsellesi mitään, miksi ne olisivat nytkään?
Elä niiden kanssa. Nyt kun et ole vielä niin sairas kuin mitä voisit olla, yritä päästä eteenpäin. Koska olet vastuussa tunteistasi 100%.
Moi.
Kirjoittelin tänne muutama vuosi sitten omasta masennuksestani ja yleisestä elämän epätoivosta. Olin ylipainoinen, yksinäinen ,työtön ja kouluttautumaton 30v mies. Aloin kuntoilla viimeisenä oljenkortena elämään, paino putosi ja itsetunto kasvoi. Aloin vapaaehtoistyöllä täyttää päiviäni, ja hakeuduin tämän myötä lähihoitaja kouluun. Heti kun sain paperit koulusta, niin pääsin myös töihin. Autan muita masentuneita ja syrjäytyneitä ihmisiä päivittäin, ja saan siitä valtavan paljon energiaa. Vaimokin löytyi siinä jossakin välin ja oma oloni entiseen masentuneeseen minääni on todellakin muisto vain.
Lääkäri tuputti minulle juuri silloin alussa venlafax lääkettä, mutta en halunnut aloittaa sitä, kun luin miten paljon voi olla mahdollisia haittavaikutuksia. Omalta osaltani urheilu auttoi minut takaisin elämään. Sieltä löysin kavereita, ja hyviäkin ystävävyys suhteita. Jokaisella on oma yksilöllinen suunta pois sieltä pohjamudista, mutta sieltä voi todellakin nousta pois, ja aloittaa uusi elämä. Tämä oli mun nopea tarina.
Jospa jaksaisitte kaikki vapaaehtoista poistumista suunnittelevat vielä kuitenkin miettiä, etteivät muut ihmiset joudu kärsimään teostanne loppuikäänsä. Rekkakuski, junankuljettaja ja matkustajat joutuvat tahtomattaan osallisiksi järjettömään valintaanne. Tuntematon ihminen tuottaa tuskaa tuntemattomille. Eikä se helpota yhtään.
Ja aina voi sitä kuolemapäätöstä siirtää. Ja lopulla tuska helpottaa.
Ota kissa (tyttökissa)