Olen 41 v ämmä-eläkkeelle tuomittu mielenterveystapaus. Päiväni menee näin:
13.00 herään. Juon kahvit ja menen pikku lenkille koiran kanssa. Koira on jo vanha ja ei jaksa pitkiä lenkkejä, joskus vain jaksaa käydä talon takana asioillaan. Asun rivarissa, joten onneksi koiralla on pihaa käytettävissä jos sinne haluaa. Muutenkin koira on mulle kaikki kaikessa. Paras ystävä ja rakkainta maailmassa.
14.00 Autoilen johonkin kauppaan ostamaan ruokaa tms. Kierrän mutkan kautta katselemassa maisemia (WAU).
15.00 Kotona avaan tietokoneen ja viinipullon. Otan lasillisen tai pari ja olen pienessä sievässä. Surffaan netissä.
16.00 Syön ja käyn suihkussa. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä johon liittyy vahvasti puhtaus.
17.00 Menen nukkumaan viinipöhnän pois.
18.45 Nousen ylös, avaan television ja läppäri sylissä surffaan netissä ja katson samalla telkkaria. Salkkarit on päivän kohokohta (kertoo paljon elämästäni)
20.00 Pikkulenkki koiran kanssa ja telkkarin ja netin katsomista.
01.00 Suihkuun ja nukkumaan unilääkkeen ja rauhoittavan ja ketipinorin avulla.
Tässä välissä katkonaista levotonta unta ja joskus itkua ja helvetillisen hermosäryn kanssa taistelua ja "miten sais hengen itseltään" mietiskelyä.
Ai niin. On mulla ukkokin samassa huushollissa. Se käy töissä. Sillä on muutakin elämää. Töistä tultuaan painuu huoneeseensa katsomaan telkkaria ja menee 21.00 nukkumaan. Sen kanssa huudetaan, tapellaan ja kärsitään vittuilusta puolintoisin. Mieluummin olen ihan hiljaa yksin. Ei siitä seuraa ole. Ei koskekkaan kunnolla. Sain joululahjaksi hierontalahjakortin ettei tarvii mun niskoihin koskea. Saa pestä nykyään omat pyykkinsäkin kun en osaa niitäkää oikein ripustaa.
Mietinkin mihinkä sitä muuttaisi asumaan sillä parempi olisi ihan ypöyksinkin olla.
Luottoni ihmisiin on mennyt täysin ja en ikinä tule luottamaan kehenkään.
Ja tätä paskaa 365/24/7. Ei tämän näin pitänyt mennä.
13.00 herään. Juon kahvit ja menen pikku lenkille koiran kanssa. Koira on jo vanha ja ei jaksa pitkiä lenkkejä, joskus vain jaksaa käydä talon takana asioillaan. Asun rivarissa, joten onneksi koiralla on pihaa käytettävissä jos sinne haluaa. Muutenkin koira on mulle kaikki kaikessa. Paras ystävä ja rakkainta maailmassa.
14.00 Autoilen johonkin kauppaan ostamaan ruokaa tms. Kierrän mutkan kautta katselemassa maisemia (WAU).
15.00 Kotona avaan tietokoneen ja viinipullon. Otan lasillisen tai pari ja olen pienessä sievässä. Surffaan netissä.
16.00 Syön ja käyn suihkussa. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä johon liittyy vahvasti puhtaus.
17.00 Menen nukkumaan viinipöhnän pois.
18.45 Nousen ylös, avaan television ja läppäri sylissä surffaan netissä ja katson samalla telkkaria. Salkkarit on päivän kohokohta (kertoo paljon elämästäni)
20.00 Pikkulenkki koiran kanssa ja telkkarin ja netin katsomista.
01.00 Suihkuun ja nukkumaan unilääkkeen ja rauhoittavan ja ketipinorin avulla.
Tässä välissä katkonaista levotonta unta ja joskus itkua ja helvetillisen hermosäryn kanssa taistelua ja "miten sais hengen itseltään" mietiskelyä.
Ai niin. On mulla ukkokin samassa huushollissa. Se käy töissä. Sillä on muutakin elämää. Töistä tultuaan painuu huoneeseensa katsomaan telkkaria ja menee 21.00 nukkumaan. Sen kanssa huudetaan, tapellaan ja kärsitään vittuilusta puolintoisin. Mieluummin olen ihan hiljaa yksin. Ei siitä seuraa ole. Ei koskekkaan kunnolla. Sain joululahjaksi hierontalahjakortin ettei tarvii mun niskoihin koskea. Saa pestä nykyään omat pyykkinsäkin kun en osaa niitäkää oikein ripustaa.
Mietinkin mihinkä sitä muuttaisi asumaan sillä parempi olisi ihan ypöyksinkin olla.
Luottoni ihmisiin on mennyt täysin ja en ikinä tule luottamaan kehenkään.
Ja tätä paskaa 365/24/7. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
6.30 herätys
8.00 töissä
16.00 kaupan kautta kotona
16-20 syön, ehkä otan päiväunet, olen koneella
20.00 kuntosalilla tai lenkillä tai uimassa tai tennistä
22.00 kotona
22.30 nukkumaan viimeistään
Aika samanlaisia luultavasti on, monien suomalaisten päivärytmit ja arkirutiinit ja viikonloput.Aamuisin porisee monissa kodeissa kahvinkeittimet, teepannut, tai puurokattilat.Sitten iltapäivällä tuoksahtaa ruoka ja illalla aukeaa televisiot.
Ohjelmien loppuessa.Ainakin aikaiseen heräävät, alkavat suunnistamaan sänkyihinsä.
Välillä saunotaan ja suihkutellaan ja pyykätään ja siivotaan.Käydään ostoksillakin.Ulkoillaan ja harrastetaan, kuka mitäkin.Osa möllöttää vain netissä.
Tätä kaikkeahan elämämme on, tuhansien suomen kotien seinien sisä ja ulkopuolella.
Vaikka muutamia poikkeuksiakin sekaan mahtuu.Hiukan riippuu siitä kokoonpanosta, ketä kuuluu elämääsi ja huusholliisi.Lasten kanssa aamut on hiukan kaaottisempia, kuin lapsettomien aamut.Samoin muutkin vuorokauden ajat.Samoin vuodenajatkin.
Kesät menee kesälomaileville muksuille virikkeitä keksien.
Lapsettomilla on sitten omat kotkotuksensa töiden lisäksi, elleivät ole työttöminä.
Ne reissaa ja kutsuu kotiinsa vieraita ja käyvät ulkona, leffassa, teatterissa ja konserteissa.
Koira ei ole sinulle kaikki kaikessa, jos se pääsee vain kaksi kertaa vuorokaudessa ulos. Sinä sen sijaan olet kaikki kaikessa koirallesi. Se ei ole aikoinaan valinnut tulla juuri sinun koiraksesi, sinä olet valinnut sen, mutta siitä asti kun se sinut on ottanut emännäkseen, se on rakastanut sinua varauksettomasti.
Anteeksi nyt vaan Helka. Koira pääsee vaikka 50 kertaa päivässä ulos niin halutessaan. Ei tuo kohta 17 vuotias koira vanhus jaksa enää kunnolla kävellä kun paikkojaan särkee. Talvella kannan sen puettuna talon takana olevaan metsään että saisi hieman vaihtelua elämäänsä sekin, mutta se vaan haluaa takaisin sisälle lämpimään sohvaan. Nuorena sen ollessa kunnossa lenkkeiltiin ainakin 4 kertaa päivässä pitkiä lenkkejä. Parikin tuntia yhteenmenoon joskus. Pitäisikö vanhus pakottaa tunnin lenkille kipeillä nivelillään? Pihamme on suuri, muttei talvella käy kuin tarpeillaan. Nytkö olen yksinäisyyteni lisäksi jo eläinrääkkääjäkin? Vietkö sinäkin raihnaat vanhempasi / isovanhempasi monesti päivässä tuntien lenkeille? Vittu teidän kommenttejanne. Pointtini oli että onko muilla yhtä pirun tylsää ja yksinäistä ja miten saatte sisältöä päiväänne. Mutta olenkin sitten koirani kaltoinkohtelija. Kelvottomia näköjään kirjoituksenikin kun heti miinustakin tullut. Antaa olla ANTEEKSI. (Mahtoikohan tulla kirjoitusvirheitä, niistäkin kai joku napisee)
Kaikentietävälle Helkalle vielä kysymys.
Miksei koiravanhukseni halua lähteä varsinkaan kylmällä säällä ulos? Miksi se laittaa jo ulko-ovella niin hanttiin uloslähdön kanssa että joskus on pakko antaa periksi ja antaa sen mennä takaisin sohvaan maate. Mikä tekee minusta huonon koiran emännän kun en pakota vanhusta kylmään pakkolenkille vaikkei se halua? Pitäisikö pakottaa? Sekö tekisi minusta silmissäsi hyvän emännän. Että vanha koira nilkuttaa 10 kertaa päivässä tunnin lenkin? Häh.
Kerrot käyttäväsi koiran ulkona illalla klo 20 ja aamulla (päivällä) kerrot herääväsi klo 13. Väliin jää minun laskuopillani 17 tuntia. Joutuuko koira koko sen ajan pidättelemään hätäänsä?
Juu joutuu koiraparka olemaan joskus pidempäänkin jalat ristissä kuin helkan laskuopilla. Päivittäin kusee pitkin nurkkia kun kukaan ei vie ulos. Meillä on nurkat kusessa ja paskassa.
VOI JUMALAUTA TALOSSA ON MYÖS UKKO JOKA VIE KOIRAA ULOS JA TAI PÄÄSTÄÄ PIHALLE KUSELLE JA PASKALLE. KYSE ON VITTU MINUN PÄIVÄSTÄNI ENKÄ OLE SISÄLLYTTÄNYT SIIHEN KOIRANI JA MIEHEN YHTEISIÄ LENKKEJÄ JA KUSEMISIA JA PASKOMISIA YM. TEKEMISIÄ.
VOIT TULLA TARKISTAMAAN KOIRAN OLOT. PANE SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI TÄNNE NIIN LAITAN OSOITTEEN JONNE VOIT TULLA SEURAAMAAN KOIRANI HYVINVOINTIA.
Helka, EI 17, vaan seitsemän, 7 , tuntia!!,
Kyllä 20.00-13.00 tekee sen 17 tuntia mutta johan nim. "kelvoton" kertoi että taloudessa on myös mies joka hoitaa koiraa.
Tää ja eilinen päivän olen makaillut kotona kuumeessa ja mahataudissa. Olen käynyt ainakin 15 kertaa vessassa tänään joten siinä kunto kohenee ainakin.
Hirvee nälkä mutta en ole syönyt tänään mitään. Hikoiluttaa myös hirveesti koko ajan että lakanat pitää taas kohta vaihtaa.
Yöt koneella ja päivät unessa.
Sama täällä.Nyt alkaa onneksi unirytmi vähän korjautumaan.Tunnin päästä tutimaan,vielä viikko sitten vasta aamukuudelta alkoi väsyttämään.
Hei ”Kelvoton”
Viimeinen lause kertoo sen, että olet pettynyt elämääsi. Olet pettynyt ihmisiin etkä luota kehenkään. Olen pahoillani, et suunnitellut tällaista elämää, mutta tällaiseksi se meni.
Olen iloinen siitä, että sinulla on koira.
En tiedä, mikä on ämmä-eläke, se on varmaan sairauseläke. Olet kuitenkin vielä nuori ja elämällä on sinulle paljon annettavaa. Mitä odotat tai toivot elämältä? Onko sinulla jatkuvia kipuja vai yöllisiä kipuja?
Minusta tuntuu, että tarvitsisit yhden ihmisen, jonka kanssa voisit rehellisesti ja avoimesti käydä läpi elämääsi. Tämä yksi ihminen voisi löytyä terveyskeskuksesta tai myös seurakunnasta, esim. diakoniatyöntekijä voisi olla sopiva, jos itsestäsi tuntuu sopivalta. Oletko käynyt terapiassa? Et ole onnellinen avioliitossasi. Mitä haluaisit tehdä sen suhteen? Haluaisitko ryhtyä korjaamaan suhdetta, onko se mahdollista?
Et ole kelvoton. Olet onneton koska olet niin yksin sekä elämässä että avioliitossa. Voisitko mitenkään murtaa tuota yksinäisyyden muuria?
Siunausta elämääsi
Päivi-pappi Hämeestä
Kysyin loppuvuonna kirkolta jotain toimisto tms. työtä että pääsisi ihmisten ilmoille. Ei ole teilläkään tarvetta minulle. Ei varaa maksaa edes 200 € / kk työpanoksestani jota pyysin. Terapiasta laitetaan lääkkeet kädessä ulos parin käynnin jälkeen, eli mitäpä sinne enää lisää mieltään rassaamaan. Se tie on kuljettu monesti jo. Hämeestä olen myös.
Kirkolla on nykyään talousongelmia, kuten monella muullakin yhteiskunnallisella organisaatiolla. Ei ihmisiä voi palkata lisää, kun nykyisestäkin henkilökunnasta voidaan joutua säästämään.
Kirkko ei ole yhteiskunnallinen organisaatio vaan ns. hihhuli-organisaatio.
Kuunteleva kirkko on tehnyt Sindet,postailee joka palstalle levottomia.
Mitä teet yksinäisyys palstalla, sinullahan on mies, et ole oikeasti yksinäinen.
Yksin voi olla myös "suhteessa". Mulla ole ketään likkakaveria. Vanhemmat horisee omiaan eikä niitä jaksa kuunnella kuin pameissa. Miestä ei mun asiat kiinnosta ja tunnen olevani yksinäisempi sen kanssa kuin olisin ihan oikeesti ihan yksin. Jatkuvaa kinaa ja tappelua eikä se muista mitään asioitani joita sille kerron. Lisäksi tyyppi näkee mörköjä nurkissamme (2 suuntainen psyko) joka joskus vetää vilunväreille. Kun jaksaisi taas muuttaa, niin heti muuttaisin oikeesti ihan yksin. Töihin ei kukaan huoli kun on eläkepaperit vaikka saisi töitä vähän tehdäkin. Sama rutiini päivästä toiseen. Seurakunnan lähiökeskuskin on nykyään ryssiä ja mutiaisia täynnä ettei sinnekään enää viitsi mennä. On muutkin suomalaiset sieltä lähteneet. Ei puhetta ymmärrä sielä.
No tänään tuli sentään kontaktia eläinlääkärin kanssa 30 min. kun koiralta piti poistaa hammas. helkan mielestä olen nyt varmaan entistä huonompi koiran omistaja kun en ole pystynyt estämään vanhan koiran hampaan mätänemistä vaikka niitä putsaankin ja puruluita syötän.
Joo tiedän olen ihan outo ja seonnut. Onneksi päätin olla lisääntymättä.
"Onneksi päätin olla lisääntymättä."
No, voi harmi. Varmaan tosi moni mies olisi enemmän kuin mielellään lisääntynyt kanssasi, kun vaikutat olevan oikea "yx vitun päivänsäde" :D
Ja et yhtään ole outo etkä seonnut. Senhän nyt jo huomaa kuunteleva_sindekin.
Ihminen voi olla yksinäinen suhteessa ja yksin vaan ei yksinäinen itekseen elävänä.
Herää joskus klo 6 joskus klo 7 joksus klo... jne siis milloin sattuu.
Istun tietokoneella pari tuntia, otan lääkkeet
Sitten lähden kauppaan. Ostan ruokaa päiväksi.
Tulen kotiin menen tietokoneelle, syön siinä samalla netissä ollessa.
Pelaan välillä jotain peliä. Tai katson elokuvan.
Illalla otan iltalääkkeet, pesen hampaat
Menen takaisin koneelle tai nukkumaan jos pystyy.
Koneella jokunen tunti, joskus menee myöhään yöhönkin.
Sitten nukkumaan jos pystyy. Joskus menee aamuun.
Herätys noin 6.30. Kahvi tippumaan, muutama huokaisu ylöspäin, että päviällä olis siunausn ja johdatus ym. Kahvin kanssa pientä aamupalaa, muutama jumppaliike, hamapaiden pesua, pukeutumista ym. Noin 7.20 fillrin selkään ja poljen töihin. 16.00 jälkeen jälleen kotona, katselen postin, syön ja kiirehdin klo 17.30 laulamaan erääsen laitokseen. Lauluhtetken jälkeen kiirehdin vielä seurakunnan tilaisuuteen.
Ja nyt olen kotona ja hörpin iltateetä. Aika tiivis päivä jälleen tänään.
Hei ”Kelvoton”,
Et varmaankaan ole outo tai seonnut. Olet yksinäinen ja ymmärrän kyllä, että parisuhteessa ihminen voi olla vielä yksinäisempi kuin yksin ollessaan. Voi olla, että tuo erilleen muuttaminen voisi tuoda sinulle ihan uuden alun. Mistä voisit saada siihen tukea ja apua?
Olen pahoillani, että seurakunta ei ole voinut tarjota sinulle mitään. Eikö edes keskusteluapua esim. diakoniatyöntekijän kanssa?
Toivon, että jaksat vielä uskoa parempaan huomiseen!
Siunausta edelleen, terv Päivi-pappi Hämeestä
n. 8-9 katon aamuteeveetä
klo 9.30- 10.00 juon kaakaota ja syön jotain
klo 10-11 käyn suihkussa, meikkaan, pukeudun
klo 11.30 lähden ihmisten ilmoille; käyn kaupassa, kahvilla jossain, kirjastossa yms.
klo 14 tulen kotiin ja syön jotain
klo 15-18 katon tv:tä, teen kotiaskareita, kuuntelen musiikkia
klo 18 käyn lenkillä, ehkä ostamassa samalla jotain hyvää naposteltavaa
klo 19-22 katon telkkaria
klo 22 teen iltatoimet ja rupeen nukkumaan, ellei tuu jotain tosi mielenkiintoista telkusta.
Kelvoton,mä ymmärrän sua aika paljon..olen itse 47v,ja mua on hyljeksitty monta vuotta.Mullakin oli joskus elämä,olin ahkera,ajattelin aina muita ensin,en minua.Ei ollu auttajia kun tuli tiukka paikka,yksin olen menny läpi harmaan kiven lapsesta lähtien...Jos olisin mies ja vaikka linnassa,minusta välittäisi edes joku koska miehet saa tehdä mitä vaan,naiset ei saa edes romahtaa kun kukaan ei auta!
".Jos olisin mies ja vaikka linnassa,minusta välittäisi edes joku koska miehet saa tehdä mitä vaan,naiset ei saa edes romahtaa kun kukaan ei auta!"
Viikon vitsi.
No johan pomppas(taas joku teini tai pilalle hemmoteltu mammanpoika..) Onko sua lapsena hakattu? Rakastuitko,ja sitten jäitkin(täysin) yksin hoitamaan lapsia koska ei auttajia? Suunnittelitko itsaria? Yrititkö?? Luovuitko lapsista kun psyyke ei enää kestäny???Sitten kun kaikki tämä,tule sitten mulle keljuilemaan..ja annoin joka reikään ahkerasti joten turha taas vääntää juttua että kaikki on naisen vika!
Kukahan tässä lapsellisesti käyttäytyy?
Miehethän ne on, jotka itsensä tappaa (kaksi kertaa useammin kuin naiset). Ja eiköhän siltojen alla asustavista valtaosa ole miehiä. Miehet jäävät useammin oman onnensa nojaan kuin naiset, joilla yleensä on paremmat turvaverkot kuin miehillä esimerkiksi avioeron sattuessa.
Se, että sinä et ole vaikeuksissasi haluamaasi tukea valitettavasti saanut, ei oikeuta sinua väittämään tällaisia typeryyksiä: "Jos olisin mies ja vaikka linnassa,minusta välittäisi edes joku koska miehet saa tehdä mitä vaan,naiset ei saa edes romahtaa kun kukaan ei auta!", kuten teit, sillä joka ikistä "tipahtanutta" naista kohden löytyy vähintään kymmenen tiputettua miestä!
Ja on minua kuule hakattu lapsena ja on vielä aikuisenakin!
Olen ollut kuule jopa rakastunutkin ja olen hoitanut yksin lapsia, jo avioliiton aikana, kun ex-vaimoni jatkuvat "tenttiinluvut" poissa kotoa paljastuikin myöhemmin läheisen ystäväni jättimeisselin innokkaaksi lutkuttamiseksi.
Lapsetkin minulta tietysti erossa "vietiin" (ei ole ollenkaan sama asia olla etäisä kuin se, että saa asua lasten kanssa jatkuvasti). Ja enemmän minä olin yksinhuoltaja eron jälkeen kuin ex-vaimoni, jolla oli hyvät turvaverkot mm. kaikki sukulaiset lasten hoidossa auttamassa ja heti uusi äijä kainalossa, minulla ei ollut sen ainutta sielua auttamassa edes sen vertaa, että olisi pienelle lenkille päässyt, kun olin avioeron aikaan muuttanut (puolipakosta) täysin toiselle puolelle Suomea, ja en tuntenut siellä ketään..
Joo, ja en ole yrittänyt itsaria, vaikka on ollut pitkiä aikoja, jolloin olen sitä ajatellut päivittäin, koska jos mies itsarin päättää tehdä, niin sehän ei meillä miehillä tuppaa jäämään pelkäksi yritykseksi, niin kuin kaltaisillasi pilalle hemmotelluilla ämmänkutaleilla, jotka huutavat yhteiskunnan apua joka asiaan ja vielä kehtaavat ruikuttaa miten meillä miehillä on niin jumalattoman helppoa. Ilmeisesti siinä itsarissakin teitä pitäisi auttaa, että tulisi hommat hoidettua kunnolla.
Ja ikipäivänä en luopuisi lapsista. Sellaista syytä ei hyvinvointivaltiossa voi ollakaan, että hylkäisin omat lapseni! Jotenkin surkuhupaisaa, että tällainen ihminen käskee muita kasvamaan aikuisiksi.
09:00 herätys, koiran käyttö pihalla
10:00 epätodellinen olo alkaa, bentsoja naamaan, olo korjaantuu
10:30 aamukahvi, avaan tietokoneen
12:00 syön jotain mitä löydän, menen koneelle takaisin
15:00 koiran kanssa lenkki/juoksutus koirapuistossa
17:00 takaisin kotiin ja tietokoneelle
18:00 ahdistus alkaa, lääkkeet naamaan, olo korjaantuu
22:00 syön jotain jos löydän, ahdistaa, otan unilääkkeet
23:00 käytän koiran pihalla
00:00 ei väsytä, otan lisää lääkettä, ahdistaa
00:00-> katon elokuvia tai sarjoja koneelta, yritän unohtaa pskan elämäni
ja kaikki alkaa taas alusta
Tähän helka neiti sanoisi voi koira parka kun joutuu olemaan 10 tuntia jalat ristissä.
Ollaan sen mielestä eläinrääkkääjiä ;)
Herään joskus.
Pesen hampaat.
Syön mikroaterian.
Istun koneella.
Syön karkkia.
Käyn suihkussa jos jaksan.
Yritän lähteä kävelylle. Joskus lähdenkin.
(Käyn suihkussa lenkin jälkeen jos en käynyt aiemmin.)
Lopun iltaa syön karkkia (ja 1-2 mikroateriaa lisää kun en jaksa edes voileipää itse tehdä), istun koneella sarjoja katsellen tai surffaillen, teen kotitöitä, yritän tehdä jotain harrastusten parissa.
Menen joskus nukkumaan.
"Sitten kun kaikki tämä,tule sitten mulle keljuilemaan..ja annoin joka reikään ahkerasti joten turha taas vääntää juttua että kaikki on naisen vika! ".
Jaahas, tämä teksti vaikuttaa siltä, että siellä thaikkumaassa thaikkuvaimokkeen kanssa asustava tästä maasta lähtöisin mettäperäisemmältä seutukunnalta kotoota oleva, siellä elelevä elämäntapalorvehtija siellä taas syytää tulemaan sitä omaa trollipska sontaansa, eikö kellään enää ole oikeita töitä kun joutavat syytämään päivät pitkät joutilaisuuksissaan pskaansa tämmöisiinkin sivustoihin?
Tässäkin netti "keskustelussa" luultavasti suurin osa kirjoittelijoista on joutilaita
trolleja, voi olla edelleenkin vieläpä yhden ja saman häiriintyneen henkilön
tekeleitä alipersoonineen. Eikä taida enää itsekkään tietää, mikä persoona
on milloinkin menossa.
Multipersoona onkin hyvä keksintö. Taidan ryhtyä sellaiseksi ainakin netissä. Olisihan vaihtelua.
Ihan normipäivä.
https://www.youtube.com/watch?v=2vtwkQcHA1I
Hei aloittaja!
Sä voit vaikuttaa tuohon tilanteeseesi, tämä on vain yksi vaihe sun elämässäsi! Sulla on pitkä elämä vielä edessä ja moni asia voi muuttua, jos niin haluat.
Töitä se tietysti edellyttää.
Ymmärrän sen, että eläkkeelle joutuminen nuorena on kova juttu. Mutta sulla on tod. näk. vielä niin paljon aktiivista elämää jäljellä (kunhan huolehdit itsestäsi), että kuntosikin ehtii muuttua vielä parempaan suuntaan! Ehdit kokea vielä monia hyviä asioita elämässäsi.
Ihan ensimmäiseksi sun pitää vaatia itteltäsi se, että pistät perus asiat kuntoon. Normaalistat päivärytmisi, huolehdit monipuolisesta ravinnosta ja liikut mahdollisuuksiesi mukaan niin paljon kuin kykenet. Sulla on toisin sanoen tällä hetkellä paljon aikaresursseja, joita voit ihan oman valintasi mukaan hyödyntää joko tilanteesi korjaamiseen ja itsestäsi huolehtimiseen tai sitten siihen, että päätät käyttää aikaasi vauhdin kiihdyttämiseen alamäessä tekemällä huonoja valintoja toisensa perään. Kannustan sua ensimmäiseen.
Sun elämän laatu muodostuu tosi pitkälti niistä jokapäiväisistä valinnoista. Juuri siitä, mihin aikaan menet nukkumaan ja milloin heräät, mitä pistät suuhusi, mitä harrastat, keiden kanssa vietätä aikaa.
Sä tiedät kyllä, mikä on sulle hyvästä ja mikä pahasta. Sussa on ne vastaukset. Nyt vaan alat toteuttamaan niitä ja teet, mitä se vaatii. Ton viinin lipittämisen voisit suosiolla jättää arkena. Ei ihme, jos menee päivät ohi, kun joka päivä valitset tollasen pöhnäsen olotilan. Sekin on sun valinta! Voisitko lopettaa sen?
Tuo sosiaalinen puoli on tärkeä, kuten itsekin tiedät. Sen sijaan, että makaat viininhuurussa kotona, niin alahan järkeilemään ja miettiä, mistä voisit seuraa löytää. Ensimmäisenä mulle tuli mieleen, että on varmasti joitakin järjestöjä ja yhteisöjä sellaisille ihmisille, jotka ovat jääneet ennen aikaisesti eläkkeelle. Sinä et ole ainoa. On myös hyvin nuoria -sinua nuorempiakin- ihmisiä, jotka ovat sairauden tai onnettomuuden vuoksi joutuneet jäämään eläkkeelle, ennen kuin ovat edes koulusta valmistuneet tai saaneet minkäänlaista ammattia. Heidänkin on vain luotava se tulevaisuus ja käytettävä niitä resursseja, joita on. Ja niitä on aina. Myös sinulla.
Älä päästä itteäsi noin helpolla ja tyydy märehtimään kohtaloasi. Lopeta se juominen ja jos se tuottaa vaikeuksia, niin myönnä rehellisesti se ongelma itsellesi ja hae apua. Kyllä sitä apua saa, kun etsii.
Järjestöjen lisäksi voisit miettiä myös vapaaehtoistyötä. Miksi et tekisi sitä vaikka joka päivä, jos aikaa on? Tarvitset elämääsi rutiinia ja ihmiskontakteja. Ala satsata siihen, että tällaisia asioita elämääsi saat.
Mä en halua sitten kuulla mitään "mutta kun, mutta kun" -selityksiä. Tietenkin sulla on sun haasteesi matkan varrella, mutta se ei tarkoita sitä, että niihin pitää jäädä rypemään. Ole realistinen ja puntaroi oma tilanteesi ilman turhaa synkistelyä. Mieti minkälainen panos vapaaehtoistyöhön ja liikuntaan sinulta irtoaisi. Kokeile, kuuntele itseäsi, haasta itseäsi hieman. Ala tavoitella asioita!
Jos susta tuntuu, että toi miehen kanssa eläminen painaa sua oikeesti enemmän alas, niin ala pohtia mahdollisuuksia muuttaa erilleen. Voit ottaa yhteyttä vaikka kuntasi sosiaalityöntekijään ja jutella hänen kanssaan hetken. Heillä on paras tieto yhteiskunnan tukiverkoista ja he ovat sitä varten, että voivat auttaa ihmisiä saamaan otetta elämästään. Varaa keskusteluaika.
Tsemppiä sulle ja muista se, ettet hyväksy iteltäsi märehtimistä. Itsesääli ja pelkkien umpikujien näkeminen ei vie sua minnekään. Susta asiat näyttää ehkä vaikeilta, mutta sen takia tarttet ehkä jonkun, joka osaa näyttää sulle niitä mahdollisuuksia. Niitä nimittäin on, voin sen sulle taata. Voit aivan hyvin viettää loppuelämäsi mielekästä elämää eläen, mutta se vaatii duunia sulta!
Ihan kiva kirjoitus superfemme. Tänään tuli tieto että velkataakka kasvaa melkein 30 000 € vesiremonttien takia, eli vastike nousee ainakin 200 € eli melkein 600 € kuussa. Velan lyhennys n. 600 € kk. Pitäisi päästä asunnosta eroon mutta kuka ostaa vanhan rivarirotiskon josta revitään kaikki pihoja myöten auki ja yhtiön velka yli miljoona yhtäkkiä vaikka piti olla vakavarainen yhtiö kun tämä muutama aika sitten ostettiin. Vetää vähän matalaksi. Ukon tulot 1500 € käteen ja mun n.739 €. Konkka tuli. Mites tästä eteenpäin? Tehtiin hölmön homma ostaessamme tämä kun kaiken piti olla hyvin ja ei isoja remontteja seuraavaan 8 vuoteen. Näin meillä , pölkyllä tyhmiä päähän. Alan tehdä itse viiniä, niin tulee halvemmaksi. Kaupungin vuokraslummi muine hulluineen kutsuu taas. Tän piti olla meidän unelma.
Noin mäkin paasasin muille joilla oli ongelmia silloin kun mulla oli asiat hyvin. Kiitos kuitenkin ajatuksesi oli ihan hyvä. Luotto yhteiskunnan turviin on kuitenkin mennyt ja samoin ihmisiin ns. kavereihin jotka ottavat yhteyttä vain kun tarviivat jotain. Vaikea uskoa enää mihinkään yhteiskunnanapuihin ja ihmisiin. Vapaaehtoistyö. Miksi auttaisin muita kun niiltä tulee kuitenkin vaan turpaan. Eläin suojetyössä yritin olla mukana (usko tai älä helka) mutta sieläkin vain ämmät tappelevat keskenään ja vetävät kissan häntää hammasta purren.
Näen jo itseni asumassa vanhempieni mökkitontilla siinä pienessä sähköttömässä vedettömässä pikku mökissä keittämässä purkkihernesoppaa kaasumatkahellalla. Kaikki ovat pettäneet. Ja juu tiedän olen ihan sekaisn ja multa pitäis ottaa netti pois etten täytä sitä seko kirjoituksilla. Anteeksi.
Anteeksi nyt vaan Kelvoton, mutta nyt sä teet just tota, mitä mä sanoin, että ei kannata. Toi on juuri se sun suurin ongelmasi!
Jos ei ole taloudellisesti tällä hetkellä mahdollista miettiä sitä erilleen muuttoa, etkä suunnattomasti kärsi siitä, että asut miehesi kanssa, niin sitten se ei ehkä ole se sun prioriteetti numero yksi, johon keskittyä. Kun remontit talonyhtiössä on tehty, niin aivan varmasti löytyy jälleen ostajia. Sitä ennen voit keskittyä muuhun paranneltavaan elämässäsi. Ihan tiedoksi vain sulle, että itsekin asun kaupungin asunnossa enkä todellakaan pidä tätä slummina. Tällä hetkellä mullakaan ei ole mahdollisuutta muuttaa kalliimpaakaan asuntoon, mutta toisin kuin sä, mä osaan olla kiitollinen siitä, että mulla on tällä hetkellä asunto. Pienestä vuokrasta oon onnellinen, vaikka asunto nyt ei ihan unelmia vastaakaan. Mulla on mun elämässäni tällä hetkellä muut tavoitteet kuin muutto ja sitten aikanaan tämäkin asia korjaantuu, jos pidän muuttoa tärkeänä. Kaikilla meillä on elämässä haasteita, et sä ole mikän poikkeustapaus. Sun asenteella on ihan he*vetisti merkitystä siinä, et mihin elämääsi johdat. Toi on tosi tyypillistä ajattelua synkälle ajattelulle, että kuvitellaan kaikkien muiden pääsevän vain elämässä helpommalla ja siksi ne paasaavat. Kuules nyt. Voi myös olla, että joskus joku ihminen tietää mistä puhuu, kannattas ehkä antaa jotain painoarvoa niille kommenteille, jotka (aivan realistisesti) näkee sulla mahdollisuuksia ja haluu puskee sua itseäsi näkemään niitä. Sä et tällä hetkellä usko mua, mutta mä toivon, että sulla on muutaman vuoden päästä sen verran uutta perspektiiviä ajattelussasi, et tajuat mun olleen oikeessa.
Mun tarkoitus ei ole vähätellä sun tilannettasi. Ymmärrän, että haasteita on. Eikä tuo talouspuoli todellakaan ole niistä vähäisin. Olen itsekin ollut joskus siinä tilanteessa, että olen joutunut olemaan syömättä, koska kaapissa on loistanut ainoastaan valo. Se on rankkaa, todella... MUTTA sekin on vain vaihe ja se menee ohi, jos teet sinnikkäästi oikeita valintoja niiden pascojen sijaan!
Ehkä nyt on aika avata keskustelu sen miehesi kanssa ja ruveta yhdessä miettimään sitä, miten pärjäätte tulevaisuudessa. Te tarttette ilmeisesti toisianne nyt kumpikin. Ehkä tuo velka voi olla myös hyvästä, jos se pakottaa sut ja sun miehesi yhteistyöhön ja kasvamaan riitoja suuremmiksi. Neuvotelkaa tilanteestanne, te olette samassa veneessä. Helvetti, tuo parisuhdekin on teidän yhteinen. Keskustelkaa sen tulevaisuudesta ja jatkumisesta, siitä, mitä toivotte tulevaisuudelta tai yhteiselolta. Jos te molemmat olette sitä mieltä, että ero on paras ratkaisu, niin tehkää yhteistyötä sen eteen, että se ero onnistuu kummankin kannalta hyvin. Ottakaa vastuu tilanteestanne.
Ja mitä mä sanoin tosta viinin juonnista. Sun mielestäsikö on jotenkin kestävä ratkaisu tuo kotiviinin teko. Että sekö nyt sitten vie sua pois ahdingosta? Jos et tajua itse tuota ajatuksen lapsellisuutta, niin ihan totta. Sulla on päihdeongelma, johon sun on haettava apua. Ei ole normaalia, että mietit viinin saantia tuollaisessa tilanteessa, kun on pikkasen isompiakin askelia otettavana.
En voi hyväksyä myöskään tota "kaikki pettää" ajattelua. Se on puppua! Ymmärrät varmaan, että me kaikki elämme tässä samassa maailmassa. Sun todellisuutesi ei faktisesti poikkea mun todellisuudestani tai kenenkään muunkaan todellisuudesta mitenkään. Me vain katsellaan tätä maailmaa eri näkökulmista ja lähtökohdista, mutta se tarkoittaa myös sitä, että sitä näkökulmaa voi myös halutessaan pyrkiä muuttamaan. Tarkoitan tällä sitä, että tässä yhteiskunnassa on esimerkiksi lukuisia ihmisiä, jotka nauttivat järjestötyön tekemisestä, saavat sieltä ystäviä ja merkityksellisyyttä elämäänsä. Toi sun "kaikki ämmät vaan tappelee" -asenteesi on ihan sun oma tapauskohtainen kokemuksesi ja tulkintasi. Se ei ole koko totuus. Jos sä lähtisit sinne työhön vähän toisenlaisella asenteella, niin todennäköisesti huomaisit siellä ne muut ihmiset, jotka haluavat auttaa, tehdä yhteistyötä ja tuoda hyvää mieltä. Toi negatiivisuus on JUURI SITÄ rypemistä, mistä mä puhuin. Milloin sä aiot vaatia iteltäs enemmän? Miten sä luulet, että tää maailma on sua varten, jos säkään et halua antaa mitään kenellekään?
Jatkuu...
Ei tässä maailmassa kuule kaikki ihmiset ole vaan siksi, että ne haluu susta hyötyä. Suurin osa ihmisistä on sen verran empaattisia, että ne toivoo sullekin hyvää. Kyllähän mäkin täällä sulle yritän kirjottaa hyvässä tarkotuksessa perseelle potkivaa viestiä, koska mä haluun, että sä pääset eteenpäin tosta tilanteesta. Kukaan ei maksa mulle palkkaa, mä en tunne sua enkä mä hyödy tästä mitenkään. Ihan sua kuule mietin tässä. Voin sanoa sulle, että sun työpanos otetaan ilomielin vastaan melkein missä vaan järjestössä. Eikä se vapaaehtoistyö ole pelkästään antamista, vaan kuten sanoin - silloin kun antaa niin myös saa!!!!! HUOM! Sitten ku sä päätät lopettaa ton märehtimisen ja rupeet huomioimaan vähän muutakin maailmaa, niin alat oikeesti vaikuttaa väkisinkin sellaselta ihmiseltä, jonka seuraa muut kaipaa. Anna itsestäsi muille, toi kyynisyys on iso tekijä sun yksinäisyydessäsi. Mä tiedän mistä mä puhun, tässäkin asiassa. Mä en ole ollut kyyninen, vaikka siihenkin mulla ois varmaan ollu mahollisuuksia sortua 100x perustellummista syistä, ku monella keskivertotallaajalla. Mutta mäkin olen ollut yksinäinen joskus, koska jouduin aloittamaan elämän paikkakunnalla, jossa mulla ei ollut kuin jokunen hyvän päivän tuttu. Päiväni olivat tosi tosi yksinäisiä, edes töistä tai koulusta ei tuolloin irronnut kavereita, vaikka yritin olla aktiivinen. Kaikilla muilla tuntui olevan jo oma elämä kasassa eikä tilaa uudelle ihmiselle. Se oli melko rankkaa aikaa, koska sitä kesti jonkin aikaa. Mutta sen sijaa, että jäin märehtimään tilannettani (mikä ois ollut aika helppoa), niin mä yritin aktiivisesti tehdä mua kiinnostavia asioita. Urheilin, aloitin uusia harrastuksia ja otin itse aktiivisesti kontaktia muihin. Jouduin aika pitkään tekemään töitä, että sain muutaman kaverin elämääni, mutta kyllä kannatti yrittää ja olla kärsivällinen! Nyt tuntuu siltä, että mulla on taas mahdollisuus nauttia normaalista sosiaalisuudesta. Mun ei enää tarvitse miettiä, että joudunko taas viettämään jonkin juhlapyhän yksin, kun ei yksinkertaisesti ole ketään ketä pyytää seuraksi. Jossain vaiheessa meinas mullekin jo tulla sellainen surullinen ajatus, että teenköhän jotakin väärin tai olenko viallinen, kun ihmiset eivät kunnolla tunnu seurastani kiinnostuvan. Mutta tällaisille ajatuksille ei saa antaa valtaa. Luota itseesi ja omaan arvostelukykyysi ja anna itsestäsi! Sillä tavalla saat positiivisia asioita elämääsi, niin se vain on. Helppoa se ei ole, mutta ei tässä kukaan niin ole väittänytkään!
Voisitko vielä kuitenkin antaa mahdollisuuden meille kaikille muille ihmisille ja tälle yhteiskunnalle ja hankkia sitä apua itsellesi. Mun mielestä sä oot vähän sellasessa kieltämisen tilassa nyt. Mutta fakta on se, että asiat sun elämässä ei muutu, ellet itse tee sitä duunia ja kohtaa omia kipupisteitäsi rehellisesti. Mun mielestä sun pitäs miettiä, onko sulla mahdollisesti ongelma tuon alkoholin kanssa. Mietipä rehellisesti. Sitten sulla saattaa olla myös masennustakin, vaikka iso osa apatiasta johtuu myös siitä, että sulla ei oo noi perus asiat ihan kondiksessa. Huolehdi ne kuntoon, oikeesti. Tee asioita, jotka tuo sulle hyvää. Liiku, nuku, kato mitä syöt ja jätä se alkoholi vähemmälle! Siitä on hyvä lähteä rakentamaan sitä parempaa elämää.
Ja keskustelkaa nyt sen miehesi kanssa. Miettikää, että mitä erilaisii tulevaisuuden visioita teillä on, ja minkä eteen nyt lähdette yhdessä tekemään töitä.
Kaikesta tosta nurinasta huolimatta (mitä osasin odottaa), niin mä oikeesti uskon, että sä katsot tätä tilannetta muutaman vuoden päästä taaksepäin ja näet sen rankkana ja opettavaisena vaiheena elämässäsi. Sen jälkeen kykenet taas kääntää sen katseesi sinne eteenpäin ja olemaan vähän innostunut niistä hyvistä asioista, mitä sieltä tulee.
06:00 herätys
06:30 salilla
08:00 - 22:00 nettiä
22:00 - 06:00 unta
Joka päivä siis tämä sama paitsi viikonloppuna ilman salia. Erittäin vahvat groundhog day -tunnelmat.
"08:00 - 22:00 nettiä"
Huh... Etkö voisi vaikka edes pyöräillä ulkona tai käydä kirjastossa lukemassa jotain kiinnostavaa kirjaa tuona aikana surffailun lisäksi? Itse olen harkinnut kunhan kesä kunnolla ehtii alkaa.
herään yleensä 08.-12.00 riippuu siitä miten yö meni.. välillä katson ohjelmat aamun Skynews'iä myöten ja Aamu.tv:t siihen perään.. sit herättyäni NHL-tulokset läpi ym. koneella IltaSanomat/Lehti Suomi24.fi ym. Emmerdale,uutisia jne. seur.pvä sama juttu,ulkona käyn 2-3-5pvän välein kauppareissun takia et tälläistä täällä jagiksessa..
4.00 herätys
5.15 lähtö töihin
6.30 töissä
16.15 lähtö kotiin
17.30 kotona
20.00 nukkumaan
herätys taas seuraavana aamuna klo 04.00.
Eipä paljon vapaa aikaa jää.
Taidat olla yhteiskunnan vietävissä? Olet turhautunut vain, et sairas. Jätä viina,jätä kaikki jotka addiktoi tai sitoo sinua johonkin. Unhda rutiinit, tee asiat toisin.
6:00 Herätys.
8:00-15:00 Työssäoppimassa.
15:30-16:00 Kuuntelen musiikkia, laulan sekä syön jotakin yleensä sängyssä maaten samalla kun olen netissä, ehkä päikkärit jos yöunet kusseet.
16:00/18:00-20:00 Kuuntelen musiikkia, jatkan datausta, laitan koneen herätystilaan painamalla yhtä nappia jos menen tekemään jotakin. Tässä kohtaa yleensä syön uudelleen. Yleensä joraan ja siivoan, saatan houkuttua treenaamaan tässäkohtaa. Mietin myös paljon taloudellisia/hoidettavia asioita ja kiroan niitä. :D
20:00-2:00 Käyn nopeasti viidessä minuutissa röökillä kaverin kanssa. Neuvotellaan joka v.itun päivä,ollaanko lähdössä jonnekin. Koskaan emme lähde, koskaan ei ole rahaa. Jälleen piti lähteä, mutta ei. Sanon pian morot hänelle ja menen omiin oloihini, katson yleensä lenkkivaatteet ja lähden pihalle musiikit korvilla. Tulen himaan ja kiroan kämppää jos en siivonnut, totean myös yleensä melankolisesti etten omista mitään paskaakaan ja etten halua elää.
Menen nukkuman klo: 2:00 ja herään klo: 6:00, jos on vkl niin herätys on klo 11-12, sitten samaa pa.skaa kun ei ole ihmisiä ympärillä ja ei kiinnostaisi elää tätä elämää.
Hieno kuvaus, kelvoton. Melkein kuin elämästäni. Mulla vaan ei oo sitä ukkoakaan. Ja töissä pitää hymyillä 8 tuntia tekohymyä että saa elantonsa.
Ei muhunkaan kukaan koske- ei ole kuka koskisi. Elämä on syömistä, nukkumista, töissäkäyntiä. Siinä se. Olen myös yli nelikymppinen.
Toivottavasti loppu tulee pian.
Nyt tuli utelias olo. Miksi ette ole vielä eronneet? Ette jaksa muuttaa erillenne ja tapella yhteisestä omaisuudesta?
Katoin elokuvan missä olikin surullinen loppu :( Kaikki on jo muutenkin tarpeeksi surullista.