Kun katson sinua nainen

Aika kivasti sanottu.

Ei ollut mulle. Olen kuin pienimoottorinen fiat punto

Sanoinhan minä ja sanonkin, jos vain annat siihen luvan

Heh heh tulenko vauvani kanssa sua moikkaamaan mies.

eeeen uskalla hymyillä sulle

en pidä mustista

Lada

Rakastan sinua. Voisit sanoa mitä tahansa ja minä, huumattu mies, yrittäisin tehdä sen. Olen ihan sinun vietävissä nainen. Senkun veisit.

Mitenkään ilkeillen tai ärsyttäen niin on tullut monesti mieleen ja pohtineeksi et huomaa joistakin kirjoituksista/kirjoittajista että ovat olleet täällä vasta pienen aikaa koska aloituksissa kuvastaa toivo,kaunis ihailu, ylipäätänsä tunteet( kirjoitetut sanat) jotka aistii että ovat jotenkin niin pinnalla kuin myös syvällä ja se että vielä jaksetaan uskoa hyvään ja hyvää. En sano että täällä pitempään olleet eivät tuntisi syvästi tms. mutta niistä henkii jotenkin sellainen,epätoivon tuoksu,luovuttamisen henki,ei jakseta kirjoittaa kun tietää ettei se enää auta,ollaan herätty ettei se kannata, kirjoittaminen ei edes haaveillen tuo sitä rakkainta luokse vaikka olisi tehnytkin kaikkensa ja sydämeen sattuu vaikkakin enää hiljaa syvällä jossakin sisällä koska siihen tunteeseen (ja tunteisiin) on turtunut....ei jaksa enää taistella,on ihan sama. En tietenkään väitä että jokainen viesti.

Itseasiassa mies, joka haluaa naisen vievän ja tahtovan, on aivan tajuttoman ihana. Usko pois, kaiken tekee mukavammaksi hetki: aistien kanssa pelaten, nautiskellen, maistellen, hitaasti ensin kiusotellen..kaikki täydellä antaumuksella. Voin kirjoittaa vain omasta puolestani. Ja ehkä se kaikki mitä tapahtui, olikin juuri tällaisen kaiken ihanan alku ja tarkoitus.
Olen, kyllä olen aurinko.
Mutta minussa on myös se hyvin synkkä ja musta vesi, mutta sitä et näe, et huomaa. Ei kukaan huomaa.