Hei kaikille!
Itse olen 48 vuotias mies ja syönyt jo 20 vuotta xanoreita 1 mg 4-5 kpl päivässä jännittämiseeni/pelkotiloihini. En niitä huvikseni söisi ellen sellaisia tarvitsisi. Nyt tulee keskiviikkona tasan 6 kuukautta sairaslomalla oltua ja 2 kuukautta vielä eteenpäin. Minusta ei ole enää töihin menijäksi. Näiden oireitteni takia ja pysyvä kuulovamma kumpaankin korvaan, kun minut hakattiin. Joudun käyttämään kuulolaitteita kumpaisessakin korvassa koko loppuelämäni. Joka ikinen aamu on aina vain sitä yhtä ja samaa jännittämistä. Itsemurha-ajatukset pyörivät usein päässä, muttei ole ollut vain rohkeutta. Muinoin jo kokeilin itsaria juomalla pakkasnestettä josta ei olisi pitänyt enää herätä. Pieleen meni oli pakko itse soittaa hätäkeskukseen kun heräsin tietsikan äärestä ja sitten oksentamaan. Pelkäsin että minulta lähtee näkö ja jään vielä henkiin. Teholla 3 päivää pumpattiin myrkkyä pois elimistöstä. Minua on jo kouluajoista kiusattu ja samaa jatkui työpaikoilla. Yksin sain melkeen aina olla ja nyt tästä kuulostani olen kuullut pelkkää ivaa ja nauramista. Henkisesti ja fyysisesti se on todellakin rankkaa. Kavereita minulla ei ole jolle voisi avautua edes vähäisen. Usko ihmisiin minulta on mennyt jo kokonaan. Tästä tuli vähän sekavaa tekstiä. Olisi tosi kiva jos joku haluaisi kirjoitella. Hyvää kevättä kaikille!
Itse olen 48 vuotias mies ja syönyt jo 20 vuotta xanoreita 1 mg 4-5 kpl päivässä jännittämiseeni/pelkotiloihini. En niitä huvikseni söisi ellen sellaisia tarvitsisi. Nyt tulee keskiviikkona tasan 6 kuukautta sairaslomalla oltua ja 2 kuukautta vielä eteenpäin. Minusta ei ole enää töihin menijäksi. Näiden oireitteni takia ja pysyvä kuulovamma kumpaankin korvaan, kun minut hakattiin. Joudun käyttämään kuulolaitteita kumpaisessakin korvassa koko loppuelämäni. Joka ikinen aamu on aina vain sitä yhtä ja samaa jännittämistä. Itsemurha-ajatukset pyörivät usein päässä, muttei ole ollut vain rohkeutta. Muinoin jo kokeilin itsaria juomalla pakkasnestettä josta ei olisi pitänyt enää herätä. Pieleen meni oli pakko itse soittaa hätäkeskukseen kun heräsin tietsikan äärestä ja sitten oksentamaan. Pelkäsin että minulta lähtee näkö ja jään vielä henkiin. Teholla 3 päivää pumpattiin myrkkyä pois elimistöstä. Minua on jo kouluajoista kiusattu ja samaa jatkui työpaikoilla. Yksin sain melkeen aina olla ja nyt tästä kuulostani olen kuullut pelkkää ivaa ja nauramista. Henkisesti ja fyysisesti se on todellakin rankkaa. Kavereita minulla ei ole jolle voisi avautua edes vähäisen. Usko ihmisiin minulta on mennyt jo kokonaan. Tästä tuli vähän sekavaa tekstiä. Olisi tosi kiva jos joku haluaisi kirjoitella. Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Arvaanko oikein jos veikkaan että olet kova kahvin/teen juoja?
On sitten meinaan vihoviimeistä ainetta jos on taipumusta jännittämiseen.
Hei! Kyllä arvasit ihan oikein juon kahvia pari pannullista päivässä kun tätä kirjoittelen niin on minulla jo toinen kahvikuppi tuossa vieressä. Mistä sinä tuollaista tietoa olet hankkinut ja mikä kahvissa sitten on se joka lisäisi jännitystä. Onko jossakin siitä artikkeleja? Tuo sinun arvauksesi tuli niin varmantuntuisesti, että sinullahan täytyy olla siitä jotakin tietoakin. Kiva jos vastaisit. Kiitän jo etukäteen sinua vastauksen toivossa.
On siitä täälläkin useampi keskustelu ollut, että kofeiininkäytön lopettaminen on monilla joko poistanut oireet kokonaan tai ainakin helpottanut paljon. Itsekin olen todennut että omalla kohdallani asia on juuri näin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11348949
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2008254
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12107088
Ainakin kofeiini nostaa adrenaliinin tasoa veressä, juuri sen hormonin joka aiheuttaa jännityksen tunteen. En tiedä tarkkaan miten se vaikuttaa, koska luotettavaa tietoa siitä on vaikea saada sillä kahvihan on virallisesti varsinainen terveystuote ja pyhä asia tässä maassa.
Kokeilemalla se selviää onko lopetuksesta apua vai ei, tosin vieroitusoireet alussa voivat olla hyvin voimakkaita, eli aikamoista mielenlujuutta se vaatii.
Niin ja sitten on vielä tämä varsin värikäs blogi, jonka kirjoittaja tuntuu olevan hyvin varma asiastaan.
http://qmies.blogspot.fi/
On olemassa muitakin tapoja päästä eroon jännittämisestä ja pelkotiloista kuin lääkkeet. Se vaatii kuitenkin aikaa ja tahtoa. Asioihin suhtautumista ja itseään ei muuteta päivässä. Se kuitenkin on mahdollista.
Tässä maailmassa on muutakin kuin muut ihmiset, joten se että on mennyt usko ihmisiin ei välttämättä tarkoita sitä ettetkö kykenisi elämään niin että voit olla jossain määrin tyytyväinen elämääsi.
Monet voivat sanovat että ymmärtävät miten sinusta tuntuu, mutta se kaikki on täyttä potaskaa. Kukaan, ei edes ihminen samanlaisessa tilanteessa voi tietää miltä sinusta tuntuu tai miten koet asiat. Mutta jos se lohduttaa, on paljon ihmisiä jotka ovat yhtä "toivottomassa" tilassa kuin sinä. On ihmisiä jotka kokevat hyvin samallaista tuskaa kuin sinä, kokevat tuskaa samallaisista asioista, vaikka se on meille kaikille uniikkia.
On kuitenkin ihmisiä jotka ovat päässeet siitä kaikesta irti.
En sano että välttämättä pääset ikinä täysin eroon sinua painavista asioista, mutta jos edes pystyisit elämään niiden kanssa ja nauttiakin joskus elämästä.
Voi tuntua täysin mahdottomalta muuttua 48 vuoden iässä, mutta totuus on se että ihminen muuttuu jatkuvasti. Usein sitä ihminen ei itse huomaa koska se vie aikaa ja se oma näkemys muuttuu siinä samalla.
Joskus siihen tarvitsee kunnon tuuppasun tai potkun perseelle että asiat lähtevät liikkeelle. Ota vaikka pieni päämäärä joka päivä mihin yrität pyrkiä, aina et välttämättä onnistu mutta älä lannistu äläkä rankaise itseäsi siitä ettet kyennyt siihen sinä päivänä. Sinä itse saat päättää sen mikä se päämäärä on, suosittelen tosiaan aloittamaan pienestä. Muutos vie aikaa ja sitä ei voi hoputtaa mitenkään.
Tunnen tuskasi. :( itsellä samat vaivat.
nimim. Rivatril 6mg per päivä...
Lopettakaa nyt tuo vouhotus kahvinjuonnin lopettamisesta ainajakaiken parantavana voimana. Se on yhtä kuin jesset ja joosuat, joita tuputetaan joka laaksossa ja notkossa. Sen sijaankaikkinaiset päihteet noin kovan lääkityksen kanssa ovat pahaksi
Ilmeisesti aloittajalla ei ole niin negatiivista asennetta muihin ihmisiin kuin hän uskottelee, koska hän kuitenkin kirjoittaa tänne. Mitä hän odottaa? Tukea ja rohkaisua? No ainakin ensiksi pitäisi lopettaa kaikkinainen itsensä vähättely ja sääliminen.
Ja työelämä ei ole välttämättä pahaksi. Itselläni se on auttanut paniikkioireisiin ja muuhun ahdistukseen enemmän kuin mikään muu asia. Varmaan joku muukin jatkuva, mielekkääksi koettu toiminta ajaa saman asian.
Jatkuvan ahdistuksen ja paniikin kanssa voi elää, eivät ne ole kuolemaksi, vaikka kieltämättä kun on paha kohtaus, se siltä tuntuu. Mutta pitää ottaa kiinni niistä paremmista hetkistä.
Minulla nyt ikää yli 60 ja koko elämä ollut lapsesta saakka sitä samaa, ei ne oireet ole muuttuneet. Terapiat ja muut hoidotkin on olleet mitä on. Se mikä on muuttunut, niin oma asenne ja se, mitä olen parempina hetkinä tehnyt itseni hyväksi.
Miksi pitäisi lopettaa kun se niin monilla toimii, eikä sen lopettamisesta ole mitään haittaa, ei maksa mitään, eikä aloittajakaan ollut edes kuullut siitä mahdollisuudesta?
Mikä siinä on, että siitä mahdollisuudesta ei voi kertoa tietämättömille? Kerro nyt, ole hyvä.
Eikä kukaan täällä ole väittänyt, että toimii aina ja kaikilla. Jos ymmärtäisit lukemaasi kirjoitin että kokeilemalla selviää toimiiko vai ei.
Taidat olla katkera koska itse olet kärsinyt koko ikäsi, ja nyt ajattelet että muidenkin pitäisi kärsiä.
No just, onko kierompaa ajattelutapaa siitä, että kaikkien pitäisi kärsiä. En olisi odottanut moista tältä suht asialliselta palstalta.
Yhden ja ainoan oikean neuvon tyrkyttäminen kaikki parantavana voimana oli se, jota kritisoin. Oli se sitten kahvi, jesse tai mitä niitä nyt on vuosien mittaan ollut, NLP sun muut, tällä hetkellä taitaa olla mindfulness.
Lisäksi viestini oli ja on edelleen, että vaivoihin ei kannata juuttua, vaan mennä vain ja aina eteenpäin silloin kun se suinkin on mahdollista.
Kyllä tuosta viestistäsi edelleen saa sen kuvan että vaivat on vain kärsittävä, eikä apua ole mahdollista saada.
Yksi ja ainoa neuvo voi riittää. Miksi siitä ei saa kertoa? Kerro nyt. Joku muu voi sitten kertoa toisen neuvon. Kolmas kolmannen... Pitäisikö minun tietää kaikki mahdolliset ratkaisut että voin avata suuni?
Ja edelleenkään en ole väittänyt kahvin aiheuttavan kaikkia vaivoja, vaan jännitysoireita joillakin. Koita nyt tajuta.
Saa sinä ihan vapaasti mikä kuvia haluat. Sinä saat mielikuvia tai olet niitä saamatta ihan omasta kokemusmaailmastasi käsin ja omista ennakkoasenteistasi käsin. Saa niitä vastakin ihan vapaasti, jos sinulle on tärkeää luoda laajempia mielikuvia täällä anonyymisti kirjoittavista ihmisistä. Minun mielestäni kannattaa vain lukea se, mitä joku kirjoittaa, tosin ihmisten kyvyssä viestiä selkeästi on eroja. Mutta viestitpä miten tahansa, niin aina on niitä, jotka vääntelevät sitä mitä sanot. Siitä syystä ei kannata kirjoittaa liian kauaa samalla nimimerkillä, vaan vaihdella nimmareita ketjusta toiseen.
Minun mielestäni kahvi on hyvää. Esimerkiksi kaikenlaiset piparkakku- ja joulukahvit, joita voi sekoittaa suodatinkahvin joukkoon ja saada uusia makuja. Hyvät maut aiheuttavat mielihyvää ja voivat vähentää huonoa oloa. Kahvisssa ei edes ole kaloreja.
Et vieläkään vastannut kysymykseen. Jos minä tiedän yhden keinon, jolla minä ja monet muut ovat päässeet ongelmistaan, niin miksi vastustat sen tiedon jakamista muille? Voisitko jo vastata?
Eikä tässä ole kyse siitä, että pitääkö kahvista vai ei, vaan siitä aiheuttaako se oireita vai ei.
Oletko itse kokeillut lopettaa? Mikset kokeilisi jos kerran niin pitkään olet kärsinyt? Pelkäätkö että oireiden aiheuttajaksi paljastuisikin niin yksinkertainen ja rakas asia kuin kahvi? Varmasti olisi hirveää tajuta että on ikänsä kärsinyt turhaan.
Jankuti jank. Onko sinulla jokin myöhentynyt kyselykausi?
Vastaan nyt ties kuinka monennen ja viimeisen kerran, että kysenalaistan yhden ja ainoan keinon tarjoamista toistuvasti, tästä kofeiiniasiasta on ollut mielestäni riitävän paljon juttua täällä, kokeilkoot ne jotka haluaa, mutta muutoin se muistuttaa lahkolaisten uskonnontuputusta.
Entä jos minä puolestani esittäisin kaikille kokeilemisen arvoiseksi keinoa, joka minulla on auttanut parhaiten: menkää ansiotyöhön. Ihan mihin tahansa työhön, muuttakaa työn perässä ympäri Suomea, opetelkaa useita uusia ammatteja elämän varrella. Miksi vastustatte tätä ehdotusta? Jos ette ole kokeilleet, niin ette voi tietää, toimiiko se vai ei. Pakottakaa itsenne tekemään jotain, ylös sieltä nurkista! Minä tiedän keinon, jolla on vaikutusta ja haluan jakaa sen kaikille muillekin.
Toistuvasti? Aloittaja ei ollut kuullutkaan koko jutusta! En siis olisi voinut siitä vinkata, koska SINÄ olet jo kuullut siitä, mutta et ole edes vaivautunut kokeilemaan. Selvä.
Tottakai voit kertoa täällä kokeilemisen arvoisia juttuja, sitähän varten tämä palsta on. Ja missä kohtaa olen vastustanut työn tekemistä tai opiskelua? Ja kyllä, olen ollut töissä ja opiskellut. Ei toiminut, ei todellakaan. Eikä minun enää tarvitse pakottaa itseäni mihinkään, olenhan päässyt vaivastani lähes täysin eroon.
Ei ole vaivautunut kokeilemaan olemaan juomatta kahvia?
Olin ilman kahvia elämäni ensimmäiset lähempi 20 vuotta. Ensimmäiset paniikkikohtaukset olivat muistini mukaan 5-vuotiaana, aiempaa elämääni en muista. pahimmillaan paniikkikohtaukset olivat 11-15-vuotiaana. Kuitenkin join ekan kerran kahvia vasta vuosia myöhemmin.
Kofeiiniaddiktilla on selitys varmaan tähänkin, mutta en ole varma, haluanko kuulla sitä tai haluavatko palstan muutkaan keskustelijat lukea.
Meni asiattomaksi tämäkin ketju, en enää itsekään viitsi pitää mitään tasoa.
Miksi et ole enää töissä, kun käytät mennyttä aikamuotoa? Kuulut liivijengiin tai sossu elättää tai venäläinen rakastaja?
Olet koko ajan kritisoinut vain yhden selityksen tarjoamista, ja nyt väität että minulla on useampia selityksiä? Ei ole.
Ketju meni asiattomaksi, koska tahdoit tulla kritisoimaan muiden neuvoja sen sijaan että olisit vain keskittynyt antamaan omiasi.
Mielestäni sinulla on aika negatiivinen asenne, se että olet kyllästynyt siihen että kahvista jutellaan paljon täällä ei kuitenkaan mielestäni oikeuta sinua lyttäämään koko asiaa. Jos haluat niin kuitenkin tehdä, ilmaise mielipiteesi asiallisesti ja rakentavasti. Nyt tuo on lähinnä asiatonta piikittelyä jota on jatkunut useammassa viestissä. Tässä ketjussa ei ole kuitenkaan väitetty että paniikkihäiriö johtuisi vain ja ainoastaan kahvista. Ei edes Kofeiiniaddiktin toimesta.
Muissa ketjuissa toki on voitu antaa sellainen kuva että paniikkihäiriö johtuu vain ja ainoastaan kahvin juonnista. Useampi ketju on jotka ovat kieltämättä hieman kyseenalaisia sisällöltään, mutta yritetään aina muistaa se että kaikki eivät ole välttämättä lukeneet näitä ketjuja. Monet ovat tulleet tänne kysymään apua omaan tilanteeseensa ja kaikki mahdollinen tuki on tarpeen, erillaiset tavat ja näkökannat ovat tarpeellisia. Apu voi löytyä yllättävistäkin asioista.
Sen sijaan täällä on nyt käytetty aika paljon aikaa kiukutteluun ja kiistelyyn.
Keskitytään asiaan ja jos on huomautettavaa, yritetään tehdä se asiallisesti ja mahdollisimman rakentavasti.
Lopettakaa nyt hemmetissä te kaksi. Toinen on niin niin tosissaan ja toinen suoraan sanoen v*ttuilee.
Laitoin tästä juuri viestin toiseen ketjuun. Toinen on kauhean tosissaan julistamassa ja toista se paasaaminen ärsyttää ja hän rupeaa pottuilemaan ja pistämään toista halvalla.
Joskus ei auta muu kuin se, että kummatkin lopettavat. Tai kun toinen älyää lopettaa, niin ei se toinenkaan kauaa viitsi yksin jatkaa.
Julistamassa? Paasaminen? Olen yrittänyt kysyä miksi asioista ei saa kertoa.
Tämä koko palsta on ihan kuollut, enkä enää ihmettele miksi. Jos tänne jotain kirjoittaa, saa heti teidät kritisoijat kimppuunsa.
Useasti on niin, että kaksi kun riitelee, niin se joka älyää lopettaa on viisaampi.
Vaan eihän me täällä mitään fiksuustestejä pidetä, pitäisi keskustella mieltä kaivavista asioista. Missähän lienee ketjun aloittanut poloinen, jolla oli ihan oikeita murheita? Eiköhän palata niihin?
Kofeiiniaddikti.
Kiitos paljon tuosta sinun vastauksestasi. Ainahansitä kannattaa koittaa tuon kahvin lopettamista. Jos siitä kumminkin olisi minulle edes vähäsen apuakin. Huomenna se minun kahvinjuontini sitten loppuu. Oli paljon eri linkkejä joissa tosiaankin jollakin se väheni ja jollakin se poistui kokonaan. Toivottavasti minä olisin yksi niistä jolle siitä olisi edes vähäistäkin apua. Kiitos paljon tuosta tiedosta ja hyvää lämmintä kevättä sinulle.
Tsemppiä. Toivottavasti et tosiaan turhaan joudu vieroitusoireita kärsimään, ei ne mitään mukavia ole.
Sanoisin tähän viellä sellaisen näkökannan että fyysisestä terveydestä tulisi pitää huolta koska se vaikuttaa myös psyykkiseen terveyteen.
Kahvi toki voi vaikuttaa koska se on piristävä aine, Kofeiini on yleisimmin käytetty keskushermostoa ja aineenvaihduntaa kiihdyttävä aine. Kofeiini heikentää myös verenkiertoa koko kehossa ja insuliiniherkkyyttä. Se myös lisää kehossa adrenaliinin ja noadrenaliinin kehitystä jotka ovat todennäköisesti syy miksi kahvi voi laukaista paniikkikohtauksen. Kofeiinin on todettu kertyvän myös elimistöön. Eli jos joka päivä nautit paljon kahvia, kofeiini kertyy siis elimistöön ja saa aikaseksi jatkuvan "stressi" tilan koska veressä on adrenaliinia ja noadrenaliinia jatkuvasti.
Eli kahvi voi olla yksi vaikuttava tekijä ja ihminen joka on hyvin herkkä kofeiinin vaikutuksille saattaa saada paniikkikohtauksen sen vaikutuksesta. Toki kahvi ei yksinään voi aiheuttaa paniikkikohtauksta vaan siihen pitää olla taipumus, väsymys sun muut vaikuttavat myös asiaan.
Tässä tulisi myös ottaa huomioon samalla mahdollinen ravinnon vaikutus mahdolliseen paniikkihäiriöön. Nykyään monilla ihmisillä on hyvin yksipuolinen ruokavalio ja tärkeät vitamiinit jäävät saamatta. Esimerkiksi magnesiumin puutoksen on todettu aiheuttavan psyykkisiä häiriöitä kuten paniikkihäiriötä.
D-vitamiinin puutos saattaa aiheuttaa masennusta. Eli mielestäni pitäisi ottaa huomioon myös mahdolliset vitamiini / hivenaine puutokset jotka johtuvat yksipuolisesta tai liian vähäisestä ravinnosta.
Yksinään en usko että vitamiinin puutokset sun muut voivat aiheuttaa suoranaisesti masennusta, paniikkihäiriötä tai muita psyykkisiä sairauksia. Uskon enemmänkin että ne voivat olla vaikuttavia tekijöitä jotka altistavat psyykkisille sairauksille, näitä altistavia tekijöitä on useampia.
Geneettinen taipumus, vitamiinejen / hivenaineiden puutostilat, sen lisäksi kahvin mahdolliset vaikutukset ja muut altistavat tekijät, ympäristö. traumaattiset kokemukset.
Ruokavalio ja kahvin juonti on asioita mihin voi helposti itse vaikuttaa eikä niiden muuttaminen ole hirveän hankalaa. Aina voi kokeilla jos apua on.
Muutokset voivat kyllä näkyä vasta pitkän ajan päästä, useampi kuukausi voi mennä ennen kun näkyy muutoksia.
MOi "epätoivossa elävä". MIten jouduit tappeluun että kuulosi menetit? Sulla on ollut aika rankkaa joka jatkuu edelleen. Itselläkin on jännitysoireita, joitten kanssa joka päivä taistelen. On tietysti hyviäkin hetkiä. Mullakin rankkoja juttuja elämässä, mut on toivookin. ei enää niin mustaa kuin ennen. Musta tuntuu ettet kokonaan ole menettänyt uskoasi ihmisiin. Vois kirjoitella: [email protected]
Ok, kahvi yksi mahdollinen syy. Sitä pitää testata, selvä. Kiitos tiedosta (ja hei hei).
Minullakin koulukiusaustausta ja se on värittänyt kai suunnilleen koko elämäni, pelkään vähän kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Muitakin ikäviä kokemuksia on tosin ollut, kuten vanhempien tappelut kun olin yksinäni pienenä niitä kotona kuuntelemassa.
Nyt viimeisten parin vuoden aikana on mennyt pahaksi, ahdistaa ja masentaa, mutta siitä toisaalla.
Uskon että olo on sinulla todella vaikea - mahdollisimman hyvää kevättä ja parhainta mahdollista jaksamista.
Pelko on usein jonkun pelottavan asian kokemisen pelkoa, jota ei kuitenkaan ole vielä koskaan kokenut eikä välttämättä koekaan ikinä. Jotkut pelkää sydänkohtausta, vaikka eivät ole sitä koskaan kokeneet eivätkä mahdollisesti koekaan. Toiset pelkää keuhkoveritulppaa, toiset aivoverenvuotoa, vaika eivät ole välttämättä edes riskiryhmässä. Toiset pelkää korkeita paikkoja, toiset esiintymistä, toiset muiden ihmisten joukossa olemista, koska valheellinen minäkuva kertoo, että olet epäkelpo tms. Ihmisellä on taipumus pelätä etukäteen asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdu, eli pelätään siltä varalta, jos "se tai se tai toi" nyt sattuu kuintekin tapahtumaan. Joskus pelko tuntuu jopa "turvalliselta".
Pelko on kuin syöpä. Katalasti se itää mielessä jääden sinne kasvamaan ja luomaan uutta todellisuutta antaen sinulle väärän kuvan itsestäsi ja elämästäsi. Pelko on voimakas. Se kaataa maailman vahvimmankin miehen. Pelko on kuin jumala, kaikkivoipa korkeampi voima, jolle ei uskalleta sanoa "häivy!" "Mitä jos kuitenkin..." -elämäntyyli kroonistuu.
Pelko on useimmiten valintakysymys. Hölmö valinta. Sinä päätit pelätä jotain asiaa, vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta.
Eri asia on pelätä keuhkoveritulppaa, jos laskimotukos on jo diagnosoitu. Sydänkohtauksen pelko on aiheellista, jos sydämestä on löytynyt ahtautuma. jne. Autokolarin pelkääminenkin on aiheetonta, mutta siihen täytyy osata varautua, ja aina voi ajaa rauhallisemmin. Pelkoja on monenlaisia, ja suurin osa niistä tarpeettomia elämänpilaajia. Lopeta hölmö etukäteispelko, "siltävaraltapelko" ja muu hömppä. Pelkää sitten vasta kun se pelottava asia tapahtuu.
Tuo on niin totta. Paniikkihäiriö on kiteytettynä pelon pelkäämistä; pelkäät että alat pelätä.
täällä yksi jänishousu. sinäpä sen sanoit, typerää etukäteen pelätä. sosiaaliset tilanteet toisinaan pelottaa, kun saan ihmeellisiä häviämiskohtauksia, tulee mieleen jotain ikävää ja putoan kartalta. Aivan kuin jokin estäisi mua olemasta olemassa. Olen kokenut kiusaamista lapsena ja aikuisenakin ja aina olen pelännyt joutuvani jossain porukassa silmätikuksi. Rankkaa pelätä! Joka päivä mulle tulee näitä "katoamisia". Tunteet häviää ja muutun patsaaksi ja se hävettää. Mulla on lapsesta asti ollut näitä pelkokohtauksia ja aina vaan.
Onneksi pystyn näistä asioista puhumaan joillekin luotettaville ihmisille, jotka on myös kokeneet elämässään vaikeita juttuja. Mulla on ollut aiemmin todella vaikeaa, olen päässyt eteenpäin vaikka joka päivä joudun vielä näitten pelkojen kanssa taistelemaan. Olen kasvanut henkisesti ainakin jonkin verran ja matka jatkuu.