Tästä tulee varmaan pitkä tarina, mutta jos joku jaksaa lukea, niin hyvä juttu.
Olen siis nyt 31v mies, ja haluan kertoa tässä nyt oman tarinani siitä, millainen isäni oli, ja miten kohteli minua ja äitiäni. Nyt vasta aikuisiällä olen alkanut tajuamaan sen, kuinka hankalan luontoinen isäni oli koko lapsuuteni ja nuoruutenikin ajan, kunnes vanhempani erosivat, jolloin olin jo parikymppinen. Ihan viime vuosina kun narsismista on paljon puhuttu, niin olen hoksannut sen, että se kuvaa myös parhaiten isäni luonteenpiirrettä. Muita isääni kuvaavia piirteitä olivat vanhanaikaisuus, eikä hän halunnut edes ajatella asioita nykyajan kannalta, sekä yksioikoisuus ja mustavalkoisuus ja ääretön piheys.
Isäni oli maalta kotoisin hyvin sivistyneestä ja tiukkapipoisesta suvusta, ja elämäntyönsä hän teki hyvin menestyvänä myyntiedustajana, josta hän nykyisin on eläkkeellä. Naimisissa hän on nyt jo kolmatta kertaa uuden vaimonsa kanssa, ja välissä, ennen avioliittoa äitini kanssa hänellä on ollut myös yksi avoliitto.
Joskus tuntuu, että hänen ei olisi pitänyt alun perinkään perhettä hankkia, kun tuntui, että ei se oma perhe hänelle merkinnyt juuri mitään. Isäni osasi aina esittää lipevää ja symppistä vieraiden ihmisten edessä, ja etenkin sellaisten, joiden edessä hän voisi päästä jotenkin loistamaan. Oma perhe oli sitten kuin ilmaa, ja etenkin äidilleni hän saattoi jopa mullistella niissä tilanteissa jos seurassa oli muita joidenka edessä hän suosiotaan yritti hakea. Kahdestaankin kun olin isäni kanssa joskus jossain ulkomaanmatkallakin, niin oli ärsyttävää kuunnella kuinka hän yritti olla hyvää pataa muiden matkalla olijoiden kanssa ja heitti teennäistä läppää. Minä olin siinä miltei enemmän kuin sivuroolissa.
Omat menemiset hänelle olivat kaikki kaikessa, ja niistä ei voinut edes neuvotella. Silloinkin kun olin pieni, niin hän saattoi vain päivää aikaisemmin ilmoittaa, että hän lähtee viikonlopuksi reissuun. Äitini joka teki vuorotyötä viikonloppuisinkin, niin sai siinä alkaa työvuoroja vaihtelemaan, etten joutuisi yksin olemaan. Isäni matkusti paljon työnsä puolesta, mutta arvoitukseksi jäi, että olivatko ne kaikki välttämättä aina työmatkoja. Myös joka syksyisille metsälle menemisiin hänen oli pakko päästä, vaikka äidilläni olisi ollut töitä viikonloppuna ja tämäkin oli aika yleinen riidanaihe vanhemmilleni. Metsällä käynti, ulkomaan ja lapinmatkailu olivat hänelle pyhiä asioita joista ei saanut edes sanallakaan mitään kielteistä sanoa. Isäni kävi paljon yksin ulkomaanmatkoilla, kun äitini ei enää hänen kanssa lähtenyt, kun niistä koko perheen kesken tehdyistä ulkomaanmatkoista tahtoi muodostua painajaismaisia. Yhden esimerkkitapauksen voin kertoa:
Se oli 80-luvun loppua jolloin olin alle kouluikäinen ja olimme ulkomaanmatkalla Kyproksella. Siellä isäni kävi yksin eräällä retkellä ja äitini joutui vahtimaan minua koko päivän. Kun isäni palasi sieltä, niin äitini oli sanonut hänelle että voisitko sinä nyt vahtia vuorostaan poikaa, siis minua. Siitä isäni oli aloittanut koko illan kestävän jurnotuksen ja juonittelun ja vedonnut siihen että hänen kuuluu nyt saada levähtää. Hän uhkasi lähtevänsä toiseen hotelliin. Kävimme sitten äitini kanssa lähellä kaupassa, jonka aikana isäni oli piilottanut matkalaukun ja lähtenyt omille teilleen. Yöllä kun olin nukkunut, niin oveen oli koputettu ja siellä oli ollut isäni joka oli aina juossut nurkan taakse piiloon kun äitini oli oven avannut. Kolme kertaa hän näin teki, kunnes oli pakko tulla sisälle, ettei jää yöksi ulos. Eli sellaista kiusaamista oli se.
Isälläni oli siis aina sellainen mentaliteetti, että hän oli aina oikeassa ja hän sai tehdä miten haluaa. Aina hän löysi jonkun syyn, mihin vedota. Kotitöiden tekeminen oli hänelle hyvin vastahakoista, ja siinäkin hän vain vetosi siihen, että kun hän käy töissä, niin hänen pitää kotona saada olla rauhassa. Hän itse oli istumatyössä, ja äitini monta kertaa raskaammassa työssä sairaalassa. Isäni elikin kuin hotellissa, ja illat kulutti vain telkkaria tollottaen, jota hän myös tärkeänä kuunteli. Muilla siihen ei ollut silloin asiaa, ja jos puhuimme äitini kanssa vähän isommasti, niin hän vain laittoi ääntä isommalle, terrorisoiden näin muita. Ja arvaa, jos näistä kotitöiden luistamisesta ja telkkarin katsomisesta meni huomauttelemaan, niin mitä seurasi? Huuto, karjahtelu ja riita.
Olen siis nyt 31v mies, ja haluan kertoa tässä nyt oman tarinani siitä, millainen isäni oli, ja miten kohteli minua ja äitiäni. Nyt vasta aikuisiällä olen alkanut tajuamaan sen, kuinka hankalan luontoinen isäni oli koko lapsuuteni ja nuoruutenikin ajan, kunnes vanhempani erosivat, jolloin olin jo parikymppinen. Ihan viime vuosina kun narsismista on paljon puhuttu, niin olen hoksannut sen, että se kuvaa myös parhaiten isäni luonteenpiirrettä. Muita isääni kuvaavia piirteitä olivat vanhanaikaisuus, eikä hän halunnut edes ajatella asioita nykyajan kannalta, sekä yksioikoisuus ja mustavalkoisuus ja ääretön piheys.
Isäni oli maalta kotoisin hyvin sivistyneestä ja tiukkapipoisesta suvusta, ja elämäntyönsä hän teki hyvin menestyvänä myyntiedustajana, josta hän nykyisin on eläkkeellä. Naimisissa hän on nyt jo kolmatta kertaa uuden vaimonsa kanssa, ja välissä, ennen avioliittoa äitini kanssa hänellä on ollut myös yksi avoliitto.
Joskus tuntuu, että hänen ei olisi pitänyt alun perinkään perhettä hankkia, kun tuntui, että ei se oma perhe hänelle merkinnyt juuri mitään. Isäni osasi aina esittää lipevää ja symppistä vieraiden ihmisten edessä, ja etenkin sellaisten, joiden edessä hän voisi päästä jotenkin loistamaan. Oma perhe oli sitten kuin ilmaa, ja etenkin äidilleni hän saattoi jopa mullistella niissä tilanteissa jos seurassa oli muita joidenka edessä hän suosiotaan yritti hakea. Kahdestaankin kun olin isäni kanssa joskus jossain ulkomaanmatkallakin, niin oli ärsyttävää kuunnella kuinka hän yritti olla hyvää pataa muiden matkalla olijoiden kanssa ja heitti teennäistä läppää. Minä olin siinä miltei enemmän kuin sivuroolissa.
Omat menemiset hänelle olivat kaikki kaikessa, ja niistä ei voinut edes neuvotella. Silloinkin kun olin pieni, niin hän saattoi vain päivää aikaisemmin ilmoittaa, että hän lähtee viikonlopuksi reissuun. Äitini joka teki vuorotyötä viikonloppuisinkin, niin sai siinä alkaa työvuoroja vaihtelemaan, etten joutuisi yksin olemaan. Isäni matkusti paljon työnsä puolesta, mutta arvoitukseksi jäi, että olivatko ne kaikki välttämättä aina työmatkoja. Myös joka syksyisille metsälle menemisiin hänen oli pakko päästä, vaikka äidilläni olisi ollut töitä viikonloppuna ja tämäkin oli aika yleinen riidanaihe vanhemmilleni. Metsällä käynti, ulkomaan ja lapinmatkailu olivat hänelle pyhiä asioita joista ei saanut edes sanallakaan mitään kielteistä sanoa. Isäni kävi paljon yksin ulkomaanmatkoilla, kun äitini ei enää hänen kanssa lähtenyt, kun niistä koko perheen kesken tehdyistä ulkomaanmatkoista tahtoi muodostua painajaismaisia. Yhden esimerkkitapauksen voin kertoa:
Se oli 80-luvun loppua jolloin olin alle kouluikäinen ja olimme ulkomaanmatkalla Kyproksella. Siellä isäni kävi yksin eräällä retkellä ja äitini joutui vahtimaan minua koko päivän. Kun isäni palasi sieltä, niin äitini oli sanonut hänelle että voisitko sinä nyt vahtia vuorostaan poikaa, siis minua. Siitä isäni oli aloittanut koko illan kestävän jurnotuksen ja juonittelun ja vedonnut siihen että hänen kuuluu nyt saada levähtää. Hän uhkasi lähtevänsä toiseen hotelliin. Kävimme sitten äitini kanssa lähellä kaupassa, jonka aikana isäni oli piilottanut matkalaukun ja lähtenyt omille teilleen. Yöllä kun olin nukkunut, niin oveen oli koputettu ja siellä oli ollut isäni joka oli aina juossut nurkan taakse piiloon kun äitini oli oven avannut. Kolme kertaa hän näin teki, kunnes oli pakko tulla sisälle, ettei jää yöksi ulos. Eli sellaista kiusaamista oli se.
Isälläni oli siis aina sellainen mentaliteetti, että hän oli aina oikeassa ja hän sai tehdä miten haluaa. Aina hän löysi jonkun syyn, mihin vedota. Kotitöiden tekeminen oli hänelle hyvin vastahakoista, ja siinäkin hän vain vetosi siihen, että kun hän käy töissä, niin hänen pitää kotona saada olla rauhassa. Hän itse oli istumatyössä, ja äitini monta kertaa raskaammassa työssä sairaalassa. Isäni elikin kuin hotellissa, ja illat kulutti vain telkkaria tollottaen, jota hän myös tärkeänä kuunteli. Muilla siihen ei ollut silloin asiaa, ja jos puhuimme äitini kanssa vähän isommasti, niin hän vain laittoi ääntä isommalle, terrorisoiden näin muita. Ja arvaa, jos näistä kotitöiden luistamisesta ja telkkarin katsomisesta meni huomauttelemaan, niin mitä seurasi? Huuto, karjahtelu ja riita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkoa:
Myös vieraissa käyntiä isälläni esiintyi. Erittäin paha tilanne oli keväällä ja kesällä 1996, kun olin 13 vuotias. Silloin vanhemmillani oli paha kriisi isäni uskottomuuden takia, joka oli vielä tosi räikeää. Silloin isäni saattoi vain röyhkeästi lähteä viikonloppureissulle toisen naisen kanssa, ja tapaili tätä muutenkin, ja valehteli kirkkain silmin. Saattoi jopa ihmetellä kotiin palatessaan, että miksi hänelle ollaan nyreänä. Yhdelle "luihureissulle", jolla nimityksellä äitini kanssa niitä kutsuimme, niin sinne hänen lähtiessä äitini sanoi hänelle, että entä jos sinun tavarat on pakattu ja lukot oveen vaihdettu. Isäni oli sanonut, että hän tulee vaikka akkunasta. Sinä aikana vanhempieni riitely oli niin repivää, että hyvä etten saanut pahempia traumoja.
Jos toisella oli joku kiinnostuksen kohde tai harrastus, niin ne hän pyrki aina nujertamaan jatkuvalla keljuilulla, eikä kannustanut toista mihinkään. Kerrankin kun pienenä opettelin kumiveneellä soutamista, ja en saanut sitä aluksi pidettyä hallinnassa, niin hän vain sanoi että lopeta jo, ihmiset nauraa sinulle. Koko kumiveneharrastus sitten lopahti minulla hyvin pian, juurikin isäni suhtautumisen takia. Samoin kävi myös äitini antiikkihuutokaupassa käyntiharrastuksen. Mitään ei myöskään juuri saanut hankkia, kun hän oli erittäin pihi. Kerrankin kun äitini oli mennyt tilaamaan minua ajatellen erään tietosanakirjasarjan, niin isäni piti siitä sellaisen huudon, että se oli pakko perua.
Lasta tai nuorta isäni ei myöskään ymmärtänyt, vaan hermostui pienestäkin lapsen tai nuoren tyypillisestä tunnepurkauksesta. Jos vähän tupsahdin, niin heti hän uhkasi tuppivyöllä, ja haukkui minua. Fyysisestikin hän oli sadistinen. Äitiäni hän ei uskaltanut lyödä, mutta minua hän löi aika monestikkin, ja aika moni riita kärjistyi siihen, että hän sai raivarin ja lähti juokseen minun perään ja kohta sitten lattialla painittiin, jolloin hän painoi minua lattiaan ja repi tukastakin. Intti aina että olin tullut hänen kimppuun, vaikka itse teki niin. Ennen noita välikohtauksia minä en kuin ehkä korkeintaan vähän potkaisin, kun usein hän minua ensin härnäsi. Tuossa kurittamisessakin hän vetosi siihen, että vitsalla on kasvatettu satoja vuosia. Riitatilanteissa hän lietsoi niitä aina vain pahemmaksi, niin kuin kerran kesällä takapihalla kun olin pieni ja söin irtokarkkeja, niin en muista mistä intosta tuli, mutta isäni siinä sitten vain otti karkkipussini ja heitti sen kauemmaksi. Kerran hän sitten meinasi nostaa meidän kissan minun pizzan päälle, kun hain lähipizzeriasta pizzan ja hän tuli siihen lässyttämään teennäisesti että poika alkaa herkuttelemaan ja alkoi leikkomaan paloja itselle siitä kysymättä, jolloin vähän tupsahdin, niin hän hermostui ja uhkasi nostaa meidän kissan siihen minun pizzan päälle.
Tuo minun härnääminen oli hänelle mielipuuhaa. Usein jos minua joku vastusti, tai joku epäonnistui, niin hän vain alkoi vahingoniloisena nauraa kihisemään. Myös jos hän huomasi että ärsyynnyin, niin hän vain yltyi.
Niin kuin kerroin, että vähänkin jos hän jotakin toisen eteen joutui tekeen, niin se oli hänelle paha. Jos äitini pyysi ottaa hänen jonkun ohjelman nauhalle, niin isäni tahallaan antoi sen nauhoituksen epäonnistua. Sitä hän myös kosti äidilleni, jos äitini oli iltavuorossa töissä, eikä ollut häntä passaamassa. Kerrankin kun äitini oli jouluaattona iltatöissä, niin eipä ollut isäni huolehtinut jouluruokia pois uunista, vaan laatikotkin olivat kuivettuneita sieltä pois otettaessa. Myös kun olin pieni, ja äitini iltavuorossa, ja isäni joutui minulle laittamaan ruokaa, niin siitä hän kahdestikin osoitti mieltä tarjoamalla minulle jotain sotkua, eli useampia ruokalajeja sekoitettuna lautasella.
Erästä tapausta pidän myös erittäin törkeänä minua kohtaan. Olin silloin alakouluikäinen. Olimme sukulaisissa käymässä, ja olimme siellä eräässä huoneessa minä, isäni ja noin pari vuotta nuorempi serkkutyttöni. Sanotaan häntä nyt vaikka Tiinaksi. Isäni alkoi siinä ilveillä ja veti minulta housut kinttuihin, ja huusi: -Tuuppa Tiina katsomaan! Ette arvaa kuin minulla oli paha olo sen jälkeen.
Vanhempani viimein erosivat 2000-luvun alkupuolella, kun isäni alkoi taas käydä vieraissa, ja nyt hän tosiaan on naimisissa uuden vaimonsa kanssa, ei kylläkään sen naisen jota tapaili ennen vanhempieni lopullista eroa. Minuun hän ei pidä paljoa yhteyttä, ja melko selvästi pakenee menneisyyttään. Katkeruutta herättää myös se, kun hänellä on ensimmäisestä liitosta yksi tyttö, jota minä en ole koskaan juuri tavannut, siis siskoani en ole saanut tavata. Isäni joskus ihmettelee, että miksi en käy hänen luonaan, mutta eipä paljon mieli tee.
Että tällainen tarina.
No en ihmettele jos olet katkera. Mulla oli isäpuoli narsisti ja vieläkin kun edes kuulen hänen nimensä niin tekee pahaa ja tulen todella pahalle päälle. Vihaan sitä ihmistä yli kaiken, hän on elämäni pilannut ja aiheuttanut minulle ja perheelleni niin paljon pahaa. Kärsin myös pahasta sitoutumiskammosta!