Olen ollut hoidossakin tämänkin takia...ei voi mitään ja eihän mikään auta rakkauteen häntä kohtaan.
Tunnustan tänne
rakkaudesta
15636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Surullista :(.
Jaksaisitko kertoa, miten ne tämmöisissä tapauksissa hoitaa? Kiinnostaa oikeasti.
masennuksena. Lääkkeillä ja terapialla. Terapiasta ei tosin ole mitään hyötyä jos ei halua avautua jollekin tuntemattomalle muorille ajatuksistaan.
Itsellä kyllä myös sosiaalisten tilanteiden pelkona ja paniikkihäiriönä, mitkä on osittain totta edelleen.
Hoidetaan masennuksena ja ahdistuksena...enpä tänne nyt muuta. Romahtanut pahasti välillä.
keinot on aika vähäiset. Harmi, oikeasti rakkaudesta romahtaminen ei korjaannu muuten kuin surren. Ja se vie aikaa.
Viisaat, tunteelliset, taiteelliset rakastuvat ja psykiatria tekee heistä ihan elottomia tableitteineen.
Eri asia on, jos on turvaton tai suicidaalinen olo, silloin on hyvä olla turvassa jonkin aikaa.
Itseasiassa keskiajalla rakastuttiin tulisesti, intohimoisesti, jos ei saanut vastakaikua, sairastuttiin täysillä, maattiin neljä vuodenaikaa ja tultiin uutena ihmisenä ulos ihmisten ilmoille, hauraana ja levänneenä. Ja pim, sillä aikaa, kun surtiin, niin rakkauden kohde sai tietää pikkulinnuilta....ja joskus rakkaus voitti. Mitä luulette, minkä voimin Mozart, Bach, Vivaldi, Beethoven, Da Vinci, Michelangelo jne tekivät jumalallisia luomuksia? Rakkauden.
Lisään vielä sanasen: rakkaus on kummallinen ja se jos joku hallitsee mieltä. Sen tarkoitus on koukuttaa..ja tärisyttää.
Tuo totta. Ei oikeasti saa mitään aikaiseksi kun rakkaudessa menee huonosti. Ja kun on sen tunteen vallassa niin keksii vaikka mitä.
Minä tunnustan kans. Rakastan yhtä ja ainoaa. Tahtoisin sen yhden ja ainoan. Keryoa hänelle miten paljon rakastan. Ja elää hänen kanssaan niin pitkään kuin päiviä riittää.
Tahtoisin hänen tulevan luokseni ja tahtoisin mennä hänen luokseen. Tahtoisin juoda aamukahvia seurassaan ja käydä vaikka lenkillä yhdessä. Tahtoisin kertoa hänelle elämäni murheita ja iloja ja kuunnella hänen omiaan. Yhtä paljon kun haluan hellyyttään, haluaisin itse helliä häntä.
Nämä on höpöjä hörhön unelmia. Surevan päiväunia. Mahdottoman haikailua. Luopuvan ohi lipuvia laineita. En ole ihmeidentekijä enkä osaa kävellä vetten päällä. Eikä minulle ole pääsyä veteen. Olkoon myrskyävä rakkaus vain utuinen eletty elämä. Ja minun kulkuni lätäköissä leikkimistä.
Hieno viesti. Osaat kirjoittaa hyvin. Noita asioita itsekin toivon.
kokee ihan samoin. Kunpa vain, kunpa......
Niih. Voi voi. Toivoisitte tekin jotain muuta !
toivon vaan että selviäisin tästä yksinäisestä tunnemyrskystä hengissä. haluaisin tuntea vihdoinkin tukevaa maata jalkojeni alla, jatkaa elämääni rikkoutuneena mutta entistä ehompana. yksin.
Täällä meitä akkoja ja tarinoita riittää. On hyvä tuntea tukruyuvansa omilla jaloillaan maahan. Muuten on heikompi homma..
se on mielenkiintoista tuo jalat maan pinnalla kulku.
Jotensakin nyt olen rakastuneempi kuin koskaan ennen mitta samalla jalkani enemmän maan pinnalla kuin kahdessa aikaisemmassa.. miten tämä kolmas kerta toden sanoi.. ettei minun ole koskaan tarkoitus saada todella elää ja jakaa sitä tunnetta.
mutta sainhan minä myös.. enemmän kuin koskaan ennen. Siksi kai on myös vaikeinta luopua.
Mikään ole niin aitoa ja puhdasta ja hyväksyvää.. hyväksyä vaan, ettei voi saada, ei sanoa, älä mene, odota minua. Mimä odotan sinua vaikka elämäni loppuun asti ja jos et koskaan ole minun niin silti minä sinua rakastan. Näin aivan hiljaa. Toivon, että hellät ajatukseni saavuttavat hänen sisimpänsä..
Hän ei osannut rakastaa. Penikkamaisesti talloi rakkautemme.
Joku tuossa ylhäällä neuvoi hyvin käymään läpi tunteita, ikäviäkin tunteita ja mielummin ilman lääkkeitä. Tietty joskus niitäkin tarvitaan.
Hoidossa. Ja niin turhaan. Kun rakkaus olisi auttanut.