Ongelmani on puhuminen äänen ja isossa porukassa.Koulussa en ikinä uskaltanut puhua mitään, ja kun piti luokalle lukea ääneen joku teksti, hermostuin, tärisin ja punastuin.Samalla ääni värisi, ihan kuin kurkussa olisi ollut palasia.Sama juttu on töissä, en vain uskalla mennä puhumaan muille, ja olen hyvin kriittinen itseäni kohtaan.Vihaan ääntäni!Tiedän että mulla on joku ongelma, kun ajattelin jatkuvasti itsestäni negatiivisesti, en näe itsessäni mitään hyvää...Ihmiset ihmettelee, miksi oon aina noin vaikean oloinen, ja puhun niin "pelokkaasti." Mua pidetään varmaan jonain ylimielisenä kummajaisena.Tää johtuu varmaan vähän siitäkin, että lapsuus oli vaikea ja perhe ongelmia oli paljon.Lapsena ja nuorena vaihdoin myös koulua monesti, ja pelkoja on tullut.Olin lähes aina yksin.Mistä saa apua?
Puhumis ongelma
stranger girl
3190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin on samanlainen puhumisongelma. Jotenkin omaa oloani on helpottanut ajatus, että saan olla aivan niin hiljainen kuin haluan. Sen ymmärtämiseen kyllä meni ainakin 14 vuotta, joten ymmärrän, että se voi tuntua vaikealta. Minäkin olen töissä aina yksin ellei sitten joku juttele minulle. Siinäkin on sellainen juttu, että joillekin ihmisille en uskalla sanoa mitään mutta jollekin toiselle on helpompaa sanoa edes muutama sana. Ehkä he ovat jotenkin samanhenkisiä kanssani. Olen todella hidas tutustumaan ihmisiin. Töissä menee monta kuukautta ennen kuin vähän rentoutuu. Olisi hyvä, jos joka työpaikalla olisi aina joku "luottohenkilö", jolle uskaltaa puhua edes muutaman sanan. Minulla on yksi tällainen lähempi työkaveri, jolle olen nyt alkanut uskaltaa puhua muutamalla sanalla, jos ei ole kauheasti muita ihmisiä ympärillä. Toivottavasti sinäkin löytäisit työpaikaltasi sellaisen, jolle uskallat sanoa edes pari sanaa. Et ole missään nimessä ylimielinen etkä kummajainen, eikä kukaan varmasti ajattele niin.
Sinulla muodostuu liikaa stressihormoneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina/pakkoajatuksina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry teehen.
Aspiriinipilleri 100 mg entero, on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin. Aivoja voi rentouttaa, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi. Alhainen verensokeri aiheuttaa myös stressihormonien eritystä. Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria, mikä pahentaa pelkoja/pakko-oireita. Käytä Keijua voileivän päällä, siinä on hyvää omega 3 rasvahapoa mikä on hyväksi hermosoluille. Kuuntele erityisen paljon musiikkia ja erityisesti vähint. 10 min. ennen nukahtamista se parantaa sosiaalisuutta, muistia, masennusta/ahdistusta ja keskustelutaitoa viim. kahden vuoden päästä olet eri ihminen ja juttu luistaa puolituttujenkin kesken, sillä rytmi on aivoille hyvin parantava voima, koska hermosoluillakin on oma rytminsä, joka on voinut mennä kaaokseen/tämä tiedelehdestä. Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa tilannettasi.
Ryhmäterapia on paras. Itselläni oli sama juttu. Olin tosin päiväsairaalassa masennuksen vuoksi. Ryhmässä ensin en uskaltanut puhua mitään, mutta kuuntelin muita. Joka päivä jokaiselta kysyttiin kuulumiset. Jossain vaiheessa sanoin pari sanaa. Siitä se sitten lähti. Aloin puhua pikku hiljaa enemmän. Puhumisvaikeus on nyt kadonnut, vaikka krooninen masennus edelleen vaivaa. Yksin silti olen, mutta ainakaan ei ole vaikeuksia puhua tarvittaessa.