natokimaset katsoi aikansa tulleen..

Marsalkka Mannerheim oppi läksynsä. Ollessaan jatkosodan jälkeen presidenttinä hän sanoi suoraan hallituksensa ministereille, että Suomi oli kulkenut erään tien loppuun: koskaan enää ei Suomi saisi olla konfliktissa suuren itäisen naapurinsa kanssa, koskaan enää ei Suomen tulisi olla "lännen etuvartio itää vastaan". Mannerheim tajusi saman minkä Paasikivi ja Kekkonenkin. Suurin suomalainen oli myös suuri suomalais-venäläisten suhteiden parantamisen ja suomalais-venäläisen luottamuksen rakentamisen kannattaja. YYA-sopimus, joka tehtiin Mannerheimin eron jälkeen v. 1948, perustui alunperin Mannerheimin ajatukseen. YYA-sopimus, jonka turvin Suomi selviytyi kylmän sodan maailmassa ja jonka voimassaoloaikana luotiin suomalainen hyvinvointivaltio ja moderni yhteiskunta (siis se Suomi jonka jäänteitä Suomen nykyiset vallanpitäjät yrittävät pikatahtia purkaa ja hävittää), oli Mannerheimin perintöä jälkipolville.

Onko ääni syvältä demuhomopuskan pahnoilta, uikutus..

Aina kun Suomi on "kuulunut länteen ja Eurooppaan" ja sen takian ajautunut sotimaan Venäjää vastaan, kuten Ruotsin vallan aikana ja toisessa maailmansodassa, on Suomi joutunut kulkemaan onnettomuudesta, jopa katastrofista toiseen. Venäjälle vihoittelun linja ei saa olla Suomen kansallinen linja, sillä sellainen linja saattaa viime kädessä tehdä lopun koko Suomesta, maasta jonka Venäjä runsaat 200 vuotta sitten perusti, kansankunnasta jonka Venäjä korotti muiden kansakuntien joukkoon ja joka siksi on historiallisessa mielessä edelleen Venäjälle koko elämänsä, olemassaolonsa velkaa.

Koroljov kirjoitti:

Aina kun Suomi on "kuulunut länteen ja Eurooppaan" ja sen takian ajautunut sotimaan Venäjää vastaan, kuten Ruotsin vallan aikana ja toisessa maailmansodassa, on Suomi joutunut kulkemaan onnettomuudesta, jopa katastrofista toiseen. Venäjälle vihoittelun linja ei saa olla Suomen kansallinen linja, sillä sellainen linja saattaa viime kädessä tehdä lopun koko Suomesta, maasta jonka Venäjä runsaat 200 vuotta sitten perusti, kansankunnasta jonka Venäjä korotti muiden kansakuntien joukkoon ja joka siksi on historiallisessa mielessä edelleen Venäjälle koko elämänsä, olemassaolonsa velkaa.

Venäjä otti Suomen Ruotsilta, mikä vain sodilla ja veroilla köyhdytti Suomea. Aloki Suomen vaurauden/rauhan aika!

Sitten tuli Saksa. Sai Suomen sotahullut mukaansa!

Koroljov kirjoitti:

Aina kun Suomi on "kuulunut länteen ja Eurooppaan" ja sen takian ajautunut sotimaan Venäjää vastaan, kuten Ruotsin vallan aikana ja toisessa maailmansodassa, on Suomi joutunut kulkemaan onnettomuudesta, jopa katastrofista toiseen. Venäjälle vihoittelun linja ei saa olla Suomen kansallinen linja, sillä sellainen linja saattaa viime kädessä tehdä lopun koko Suomesta, maasta jonka Venäjä runsaat 200 vuotta sitten perusti, kansankunnasta jonka Venäjä korotti muiden kansakuntien joukkoon ja joka siksi on historiallisessa mielessä edelleen Venäjälle koko elämänsä, olemassaolonsa velkaa.

Koroljov kirjoitti: "Aina kun Suomi on "kuulunut länteen ja Eurooppaan" ja sen takian ajautunut sotimaan Venäjää vastaan, kuten Ruotsin vallan aikana ja toisessa maailmansodassa, on Suomi joutunut kulkemaan onnettomuudesta, jopa katastrofista toiseen."


EU:n ja eroalueen jäsenenä Suomi kuitenkin epäämättömästi kuuluu länteen ja Eurooppaan, eikä Venäjään. Tämä ei merkitse sitä, etteikä Suomi voisi tehdä hyvinkin laajaa taloudellista ja poliittista yhteistyötä Venäjän kanssa, mutta tämä yhteistyö ei saa suuntautua suoraan muita EU-maita vastaan. Suomi ei halua kulua Venäjään eikä sen sotilaalliseen etupiiriin, ja uskon, että tuo kanta on hyvin pysyvä.


Koroljov: "Venäjälle vihoittelun linja ei saa olla Suomen kansallinen linja, sillä sellainen linja saattaa viime kädessä tehdä lopun koko Suomesta, maasta jonka Venäjä runsaat 200 vuotta sitten perusti, kansankunnasta jonka Venäjä korotti muiden kansakuntien joukkoon ja joka siksi on historiallisessa mielessä edelleen Venäjälle koko elämänsä, olemassaolonsa velkaa."


Me olemme taloudellisessa ja poliittisessa liitossa muiden EU-maiden kanssa. Tämä saattaa johtaa ajoittain tilanteisiin, jotka Venäjä voi tukita itseän kohtan suuntautuvaksi vihoitteluksi. On periaatteessa mahdollista, että Venäjä todellakin jossain vaiheessa päättää tehdä lopun Suomesta, tämähän ei olisi historiallisessa mielessä mitään täysin ennenkuulumatonta. Kuitenkin suuret maat harvoin tekevät päätöstä jonkin toisen maan tuhoamisesta kovin kevyin perustein. Taloudelliset ja poliittiset perustelut itsenäisen Euroopan Unioniin kuuluvan Suomen sietämiseksi ovat sangen painavat, ja ainakin toistaiseksi selvästi suuremmat kuin sotilaspoliitiset syyt Suomen alueen haltuunottoon. Sehän kyllä Venäjältä onnistuisi, mutta tuskin se mikään läpihuutojuttu olisi. Venäjä saisi kontolleen Supertsetsenian.

Emme ole olemassaolostamme Venäjälle velkaa. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että ajoittain hyvä naapuruus on kukoistanut ja hyödyttänyt kumpaakin osapuolta. Autonomiamme aika oli neljän ensimmäisen tsaarin valtakausina suhteessa Suomen siihenastisen historian parasta aikaa, vasta Nikolai II:n panslavistiset neuvonantajat sotkivat homman. Mutta nykyisellään Suomi on kehittynyt melko lailla eri suuntaan kuin Venäjä, ja siksi niitä suomalaisia, jotka aidosti haluaisivat Suomen olevan taas osa Venäjää on mikroskooppisen pieni määrä.

Vesa Kaitera kirjoitti:

Koroljov kirjoitti: "Aina kun Suomi on "kuulunut länteen ja Eurooppaan" ja sen takian ajautunut sotimaan Venäjää vastaan, kuten Ruotsin vallan aikana ja toisessa maailmansodassa, on Suomi joutunut kulkemaan onnettomuudesta, jopa katastrofista toiseen."


EU:n ja eroalueen jäsenenä Suomi kuitenkin epäämättömästi kuuluu länteen ja Eurooppaan, eikä Venäjään. Tämä ei merkitse sitä, etteikä Suomi voisi tehdä hyvinkin laajaa taloudellista ja poliittista yhteistyötä Venäjän kanssa, mutta tämä yhteistyö ei saa suuntautua suoraan muita EU-maita vastaan. Suomi ei halua kulua Venäjään eikä sen sotilaalliseen etupiiriin, ja uskon, että tuo kanta on hyvin pysyvä.


Koroljov: "Venäjälle vihoittelun linja ei saa olla Suomen kansallinen linja, sillä sellainen linja saattaa viime kädessä tehdä lopun koko Suomesta, maasta jonka Venäjä runsaat 200 vuotta sitten perusti, kansankunnasta jonka Venäjä korotti muiden kansakuntien joukkoon ja joka siksi on historiallisessa mielessä edelleen Venäjälle koko elämänsä, olemassaolonsa velkaa."


Me olemme taloudellisessa ja poliittisessa liitossa muiden EU-maiden kanssa. Tämä saattaa johtaa ajoittain tilanteisiin, jotka Venäjä voi tukita itseän kohtan suuntautuvaksi vihoitteluksi. On periaatteessa mahdollista, että Venäjä todellakin jossain vaiheessa päättää tehdä lopun Suomesta, tämähän ei olisi historiallisessa mielessä mitään täysin ennenkuulumatonta. Kuitenkin suuret maat harvoin tekevät päätöstä jonkin toisen maan tuhoamisesta kovin kevyin perustein. Taloudelliset ja poliittiset perustelut itsenäisen Euroopan Unioniin kuuluvan Suomen sietämiseksi ovat sangen painavat, ja ainakin toistaiseksi selvästi suuremmat kuin sotilaspoliitiset syyt Suomen alueen haltuunottoon. Sehän kyllä Venäjältä onnistuisi, mutta tuskin se mikään läpihuutojuttu olisi. Venäjä saisi kontolleen Supertsetsenian.

Emme ole olemassaolostamme Venäjälle velkaa. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että ajoittain hyvä naapuruus on kukoistanut ja hyödyttänyt kumpaakin osapuolta. Autonomiamme aika oli neljän ensimmäisen tsaarin valtakausina suhteessa Suomen siihenastisen historian parasta aikaa, vasta Nikolai II:n panslavistiset neuvonantajat sotkivat homman. Mutta nykyisellään Suomi on kehittynyt melko lailla eri suuntaan kuin Venäjä, ja siksi niitä suomalaisia, jotka aidosti haluaisivat Suomen olevan taas osa Venäjää on mikroskooppisen pieni määrä.

Vesa Kaiterankin olisi hyvä oppia vähän nöyryyttä, ja vähemmän sitä läntistä ylpeyttä ja ylemmyyttä. Kyllä voidaan ajatella Suomenb olevan olemassaolostaan NL;lle/Venäjälle siinä mielessä velkaa, että ollaan parikertaa saatu olla/jatkaa itsenäisinä vaikka on pää lyöty Karjalan mäntyyn niin että heilahtaa.
Samaa henkeä on taas aistittavissa, joskin onneksi vain pienessä osassa kansaa, mutta vaarallisesti päättäjät ovat kallellaan Natoon, eikä kunnon politikon tapaan tunnu välittävän paskaakaan siitä, mitä kansa ajattelee.

Venäjä on tehnyt aika selväksi, mitä tulee tapahtumaan jos Suomi haluaa ja lähtee leikkimään Natoleikkejä. Tuo on ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin, saamme olla "kovia poikia" tässä rajan takana, lällätellä ja vittuilla rajalla Venäläisille, kunhan teemme sen ilman Naton selkää suojana.

EU ja länsimainen demokratia, tappavat itse itsensä silkalla kusetuksella, eikä oikein ole sopivaa seistä Usan nokikepinkään selittämässä demokratiasta ja sen puutteista Venäjällä, kun katsoo millaisessa kurjuudessa demokraattinen Usan vähävaraiset elävät - mikä siis se ero ?