Hei olen 20-vuotias mies ja erittäin huolissani tämänhetkisestä tilanteestani. Tyttöystäväni lähti vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi 2 viikkoa sitten ja meidän olisi tarkoitus tavata viikon päästä. Olemme seurustelleet vuoden. Elämäni on pyörinyt naiseni ympärillä hyvin voimakkaasti, asuimme yhdessä, olimme onnellisia ja olimme suunnitelleet tulevaisuutta yhdessä. Seksiä harrastimme vähintään 5 kertaa viikossa, toisaalta itse olisin pystynyt useamminkin.
Ongelmani on, että siitä asti kun tyttöystäväni lähti, haluni ovat olleet täysin jäissä. Tyttöystävä soittelee jatkuvasti ja kertoo miten on kiimainen ja harrastimme jopa puhelinseksiä, jossa näyttelin että olisin saanut, vaikka todellisuudessa minulla ei edes seissyt.
Stressasin tyttöystävän lähtöä jo kuukausia ennen, mutta sillon ei ollut vielä mitään oireita. Minua stressaa tyttöystävän jatkuva yhteydenpito, tuntuu että on pakko vastata ja olla mahdollisimman viehättävä, ettei hän vain löydä uudesta paikasta jotain toista. Jotenkin en ajattele hänestä samalla tavalla kuin ennen. Ikävä on valtava ja rakastan häntä ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan.
Tilanteeni on sietämätön. Opiskelu tuntuu erittäin vastenmieliseltä, mikään ei kiinnosta, edes bileet. Ruokahalu kadonnut (olen laihtunut 6kg). Treenaaminen ei kiinnosta. Lisäksi saan ahdistuskohtauksia, joissa saatan purskahtaa itkuun. Kaikki alkoi tyttöystävän lähdöstä.
Olen nyt siis menossa viikon kuluttua tapaamaan tyttöystävääni ja hän odottaa tietysti villiä seksiä, jota olemme tähän asti harrastaneet aina minun aloitteestani. En ole kuitenkaan kyennyt onanoimaan kahteen viikkoon, koska en ole saanut seisokkia. Mitään seksuaalisia halujakaan ei ole. Olen yrittänyt katsoa pornoa laidasta laitaan yms. Mikään ei vain kiihota!
Normaalisti olen ollut kuin pahainen elukka, joka on jatkuvasti kiimainen, tarttunut vain naisestani kiinni ja pannut kuin ******. Tämä yllättävä muutos on saanut minut täysin sekaisin ja pelkään ties mitä...
Ongelmani on, että siitä asti kun tyttöystäväni lähti, haluni ovat olleet täysin jäissä. Tyttöystävä soittelee jatkuvasti ja kertoo miten on kiimainen ja harrastimme jopa puhelinseksiä, jossa näyttelin että olisin saanut, vaikka todellisuudessa minulla ei edes seissyt.
Stressasin tyttöystävän lähtöä jo kuukausia ennen, mutta sillon ei ollut vielä mitään oireita. Minua stressaa tyttöystävän jatkuva yhteydenpito, tuntuu että on pakko vastata ja olla mahdollisimman viehättävä, ettei hän vain löydä uudesta paikasta jotain toista. Jotenkin en ajattele hänestä samalla tavalla kuin ennen. Ikävä on valtava ja rakastan häntä ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan.
Tilanteeni on sietämätön. Opiskelu tuntuu erittäin vastenmieliseltä, mikään ei kiinnosta, edes bileet. Ruokahalu kadonnut (olen laihtunut 6kg). Treenaaminen ei kiinnosta. Lisäksi saan ahdistuskohtauksia, joissa saatan purskahtaa itkuun. Kaikki alkoi tyttöystävän lähdöstä.
Olen nyt siis menossa viikon kuluttua tapaamaan tyttöystävääni ja hän odottaa tietysti villiä seksiä, jota olemme tähän asti harrastaneet aina minun aloitteestani. En ole kuitenkaan kyennyt onanoimaan kahteen viikkoon, koska en ole saanut seisokkia. Mitään seksuaalisia halujakaan ei ole. Olen yrittänyt katsoa pornoa laidasta laitaan yms. Mikään ei vain kiihota!
Normaalisti olen ollut kuin pahainen elukka, joka on jatkuvasti kiimainen, tarttunut vain naisestani kiinni ja pannut kuin ******. Tämä yllättävä muutos on saanut minut täysin sekaisin ja pelkään ties mitä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän ne halut herää, kun pääset iholle :). Itse olin kaukosuhteessa aikoinaan pitkään ja kyllä sitä oli pöksyt märkinä jo ennen kuin eteiseen päästiin, rautatieasemalta yhdessä tullessa.
Tyttöystäväsi lähtö on laukaissut jonkun psyykkisen prosessin sinussa,joka heijastuu seksuaalisuutesikin. Oletko asunut ennen esim. yksin? Minun korviini kuulostaa että sinulla on itsenäistymisen kasvukipuja. Tiiviin yhdessäolon jälkeen joudutkin miettimään kuka sinä olet, voitko luottaa tyttöystävääsi jne.
Olen asunut yksin vuoden ennen kuin aloin edes seurustelemaan. 6kk seurustelun jälkeen muutimme yhteen.
Ehkä olet oikeassa, olen yrittänyt pohtia mitä haluaisin tulevaisuudessa elämältäni. Lisäksi olen tunnistanut mustasukkaisuuden itsessäni.
Mustasukkaisuudelle olen hakenut lohtua sillä, että juttelen asioista ystävieni kanssa ja olen vain ajattelematta asiaa. Silti stressaan, että tyttöystäväni ihastuu/rakastuu johonkin pelimieheen, joka asuu samassa opiskelija-asuntolassa.
Tyttöystäväni kuitenkin jatkuvasti kertoo miten häntä on yritetty pyytää kahville/bileisiin tai tarjouduttu auttamaan kasaamaan kalusteita sillä verukkeella ettei hänen poikaystävänsä tarvitse koskaan tietää.
Voi olla että tyttöystäväsi ihastuu vaihdossa johonkin toiseen, se riski on aina olemassa. Toisaalta se riskihän on olemassa myös vaikka hän olisi luonasikin.
Hieno juttu että sinulla on kokemusta myös yksin asumisesta. Osaat toimia ja elää myös itsenäisesti.
Omat tunteesi tuntuvat olevan myös ristiriitaisia. Kerroit rakastavasi tyttöystävääsi mutta toisaalta tunnet paineita lähestyvästä kohtaamisesta, "et ajattele hänestä kuin ennen". Nämä erossa olemiset ovat monesti vedenjakajia suhteelle eli tämä ero joko hitsaa teidät lopulta tiiviimmin yhteen tai sitten tajuattekin haluavanne tulevaisuudelta ihan eri juttuja.