Näen näkyjä (niin ainakin muut sanovat!!), vaikka oikeasti puhun Neetulle, valaalle meidän takapihalla, metsän laidassa olevalle ukolle, sisällä olevalle tytölle mutta siitä yhestä ukosta en tykkää koska sen hengitysrohisee eikä se halua ottaa mun kurkkupastilleja ja se tökkii mua naamaan :( JA AINNNII JA NE MUUT IHUNAT ÖTTIKÖKKIÄISET MUN HUONEESSA >:3
Olen välillä huomannut että puhun Neetulle mut sit huomaan et en puhu kellekkää. Tosi hämmenteää kun ajatuksetkin kuuluu pääklpan ulkopuolelta ja kieli ja äänihuulet liikkuu samalla kun ajattelen ja luulen että puhun mut ei tule ääntä? :D
Mitä helvettiä tää on. Siis se ukko mun sängyn vierellä ei taho mun kurkkupastilleja, se hengittää mun naamaan ja tökkii kulmakarvoihin? O_O ja se valas ulkona tukkii mun tien aamuisin kun pyöräilen kouluun. Ja joku viheltelee, niistää nenää ja aivastelee meidän talossa kun oon yksin? :D
Ja mua ahdistaa koulu kun kaikki sosiaaliset tilanteet on perseestä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hikoilen ja tuntuu että nyt pyörryn tähän paikkaan. Tai jos joku aivastaa luokassa, säikähän ja alkaa ahistamaan kaikki liikkuvat asiat. Ja seinät ja kaikki aaltoilee ja joku hyppii katolla. Ja en ymmärrä vittu mitään kun joku sanoo "KATO TÄTÄ IIDA!" niin katon ikkunaan/nurkkaan/jonnekkin muualle vaikka pitäs kattoo siihen henkilöön tai tietokoneen ruutuun.
Meinaa lähtee järki kun kukaan ei ymmärrä mitä mä selitän, en osaa kertoa mun asioista selvästi ja kukaan ei jaksa sitä kun selitän olemattomalle tai puhun siitä ukosta mun sängyn viereltä tai niistä jotka löytää mut infrapunapuhelimien avulla ulkoavaruudesta. Ja kun joku heittelee tavaroita ja kiikkuu tuolissa.
Oikeestihhh oon ollu tämmönen siitä asti kun mun paras kaveri syrji mua ja vei kaikki pois mun luota ja menetin kontaktin ulkomaailmaan. :) Sain apua, pääsin terapeutille.
Tuntuu et kaikki ei oo hyvin, vaik ne valaat yms. on olemassa? Mut miten alaikänen vois päästä mielisairaalaan kun en ymmärrä ihmisiä ja muutenkin. Miten mä sinne pääsen kun äiti ei varmasti vie? :DD
Joo lololol
Olen välillä huomannut että puhun Neetulle mut sit huomaan et en puhu kellekkää. Tosi hämmenteää kun ajatuksetkin kuuluu pääklpan ulkopuolelta ja kieli ja äänihuulet liikkuu samalla kun ajattelen ja luulen että puhun mut ei tule ääntä? :D
Mitä helvettiä tää on. Siis se ukko mun sängyn vierellä ei taho mun kurkkupastilleja, se hengittää mun naamaan ja tökkii kulmakarvoihin? O_O ja se valas ulkona tukkii mun tien aamuisin kun pyöräilen kouluun. Ja joku viheltelee, niistää nenää ja aivastelee meidän talossa kun oon yksin? :D
Ja mua ahdistaa koulu kun kaikki sosiaaliset tilanteet on perseestä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hikoilen ja tuntuu että nyt pyörryn tähän paikkaan. Tai jos joku aivastaa luokassa, säikähän ja alkaa ahistamaan kaikki liikkuvat asiat. Ja seinät ja kaikki aaltoilee ja joku hyppii katolla. Ja en ymmärrä vittu mitään kun joku sanoo "KATO TÄTÄ IIDA!" niin katon ikkunaan/nurkkaan/jonnekkin muualle vaikka pitäs kattoo siihen henkilöön tai tietokoneen ruutuun.
Meinaa lähtee järki kun kukaan ei ymmärrä mitä mä selitän, en osaa kertoa mun asioista selvästi ja kukaan ei jaksa sitä kun selitän olemattomalle tai puhun siitä ukosta mun sängyn viereltä tai niistä jotka löytää mut infrapunapuhelimien avulla ulkoavaruudesta. Ja kun joku heittelee tavaroita ja kiikkuu tuolissa.
Oikeestihhh oon ollu tämmönen siitä asti kun mun paras kaveri syrji mua ja vei kaikki pois mun luota ja menetin kontaktin ulkomaailmaan. :) Sain apua, pääsin terapeutille.
Tuntuu et kaikki ei oo hyvin, vaik ne valaat yms. on olemassa? Mut miten alaikänen vois päästä mielisairaalaan kun en ymmärrä ihmisiä ja muutenkin. Miten mä sinne pääsen kun äiti ei varmasti vie? :DD
Joo lololol
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene kouluterveydenhoitajan tai kuraattorin juttusille ja kerrto noista harhoistasi. Sano että haluaisit päästä hoitoon.
Tarvitset nyt apua. Toivon että saat sitä pian. Älä jää kärsimään noista epämukavista harhoista , koska varmasti sinullekin löytyy apu.