onko kellään muulla ollut samanlaista tilannetta, kun olen saanut jokunen kuukausi sitten väliaikaisen ajokortin ja n.vuoden päästä olisi aika mennä kakkosvaiheeseen, ongelma onkin siinä että ajamaan lähteminen pelottaa/jännittää.ei ole ollut mahdollisuutta harjoitella ajamista, kun ei ole autoa käytettävissä, kuin harvoin.miten tästä pääsisi eroon?säästän autorahoja jo, mutta en keksi miten pääsisin ajamisen pelosta yli.tuntuu että mitä pitemmin on ajamatta sitä vaikeampaa on auton rattiin nousta.neuvot olisivat tarpeen ja olisi mukava kuulla jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa.kiitos etukäteen1
ajaminen pelottaa
neuvoja tarvitseva
3017253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oletkos ajatellut että menisit maalle ja koettasit ajaa tuttavien traktoreita tai muita koneita ...Huom valvotusti..
Joskus pienikin tuommoisen isoman laitteiden tai piemmänkin ajaminen saa aikaan pelon pienemistä
Ja koeta samalla miettiä mikä ajamisessa tuntuu pahalta ja voithan vielä käydä tutulla autokoululla mahdolisesti ajamassa kouluautolla..jen tietenkin maksua vastaan epäilen..
Mene julkisilla jos et uskalla ajaa.
Nyt kysymään kavereilta ja sukulaisilta apua ja autoa lainaksi. Tai sitten pitää ottaa autokoulun ajotunteja.
Lainaat vaan joltain jonkun halvan kotteron ja menet YKSIN harjoittelemaan jonnekin rauhalliselle alueelle. Siitä vaan sitten muun liikenteen sekaan kun taidot karttuu. Et sinä muuten opi, jos et harjoittele ja ei ajamisesta tule mitään jos on joku vieressä nalkuttamassa.
asun helsingin keskustassa ja joka kerta ennen rattiin lähtöä pelottaa. mutta sitten kun lähtee ajamaan huomaa että se on kuin "polkupyörällä ajais" eli sujuvasti menee ja perille päästyään miettii että mikäs tässä oikein jännitti. mitä harvemmin ajaa, sitä enemmän se liikkeellelähtö jännittää. mutta turha tehdä siitä suurta numeroa, kun otat rauhallisesti niin homma menee ok. ja sitten joku päivä kun saat oman auton ja alat ajamaan enemmän ei enää pelotakaan.
Näin on käynyt minullekin. Olen saanut kortin 3 vuotta sitten ja jouduin hakemaan 2-vaiheelle lykkäystä, kun en uskaltanut sitä ajaa. Kokemuksena voin sanoa, että se oli tyhmä veto. Olisi pitänyt vain reippaasti ajella (esim. illalla isolla parkkipaikalla tms.) ja sitten vaan liikenteeseen.
Nyt olisi keväällä tarkoitus viimein ajaa se 2-vaihe (4 vuoden jälkeen) ja sitä ennen ehkä harjoitellakin. Olen huomannut, että kyllä ne muutkin paljon autoa ajavat kämmäilevät yms. eli tuskin sinä tai minä ollaan sen kummempia.
No tuo on kyllä paha juttu, sillä eihän se pelko lähde, jos ei harjoittele riittävästi. Itellä ei ollut tuota ongelmaa, kun kotona on 7 autoa ja traktori, joten aina oli joku kottero, jolla pääsi liikenteeseen.
Arvoisa nimimerkki "neuvoja tarvitseva",
Jo ensimmäisen lauseesi aikana minun käy Sinua sääliksi. Koko pelko painotteisen selityksesi aikana säälin Sinua vain enemmän. "Auto-rahasto"-lauseesi kohdalla alan miltei jo itkeä ja kun lopetat, toivon, etten koskaan törmää Sinuun liikenteessä. Voi Sinua pientä parkaa, onnitteluni, olet jälleen yksi niistä tutisevista uusista kuskeista, joiden ylitsepääsemättömän järjetön pelko ajamista kohtaan on saatellut jo ulos autokoulusta, ja mikä mahtavinta, sanallakaan opettajallesi asiasta mainitsematta! Loistavaa ja ennenkaikkea esimerkillistä!
Se Sinun vierelläsi istunut hahmo, jota varmasti parilla sanalla puhuttelitkin koulusi aikana, olisi ollut Sinulle se ensimmäinen etappi pelkosi ylipääsemiselle. Hän olisi jopa tehnyt työtään kun olisi kertonut, että olet varmasti se yksi niistä sadoista, joita pelottaa startata ensimmäisen kerran yksin pihalta liikenteen joukkoon. Onko tämä todellakin näin? Että ainoa keino kertoa ajo-pelosta tapahtuu anonyyminä kaikille sellaisille ihmisille, joita Sinä et ole ikinä nähnyt tai joiden kanssa Sinulla ei olisi muuten mitään keskusteltavaa? Helpottaako Sinua oikeasti se, että joku toinenkin vaikkapa Rovaniemeltä voi tukea Sinua virtuaalisesti kertomalla samoista "oireista" ja sitten oletkin kerännyt riittävästi rohkeutta istuaksesi jälleen auton rattiin yksin ja ajaaksesi sen Helsingin keskustaan?
Ja kun saat ostettua itsellesi oman auton, pelkäät sitä, että saat aikaiseksi siihen lommon oman tohelointisi seurauksena? Ymmärrän toki Sinua sen verran, että ajopelosta pääseminen on erityisen hankalaa, jos kenelläkään ei ole tarjota Sinulle harjoittelu mahdollisuutta. Tässä tilanteessa voin tosin ihmetellä hieman enemmän sitä, miksi olet mennyt ylipäätään autokouluun jos kenelläkään ystävälläsi/perheelläsi/sukulaisellasi ei ole tarjota Sinulle autoa alle? Loistava suunnitelmasi siis oli hankkia ajokortti, jota voit käyttää henkilöllisyystodistuksena kunnes keksit sille jotain muuta järkevää käyttöä.
Olet varmasti loistava lisä tieverkostomme asfaltin rasittajaksi! Tervetuloa!
ensinnäkin minulla ei ollut tätä pelkoa kun olin autokoulussa. Ja aidon myös kertoa tilanteeni autokouluopettajalleni. Toiseksi minulla oli auto tiedossa jolla voin harjoitella kun saan ajokortin, mutta asiat muuttuivat.(perheemme auto on tällä hetkellä rikki)Olenkin saanut nyt kaverin autolla harjoitella, hän kun ei pelkää että kolaroisin hänen autonsa, enkä itsekkään sitä sitten kun saan oman autoni. Ja mitäpä se sinulle oikeastaan kuuluu jos täältä neuvoja kyselen Huom! neuvoja. En tarkoittanut mitään säälimistä niin kuin sinä sen ilmaisit sillä en tarvitse sellaista. Ihmetyttää kuinka kritisoit sitä kun kirjoitan tänne, kirjoitithan itsekkin ja vieläpä sellaista mitä en alkuperäisessä pyytänyt/kysynyt. Kannattaa luke joko tarkemmin tai jättää kokonaan vastaamatta. Kiitos niille, jotka antoivat neuvoja! Kyllä se tästä lähtee :)
...että vielä jotkut uskaltavat tarttua syöttiin kun yrittää hieman provosoida. Oma, alkuperäinen, viestisi vaikutti täysin erilaiselta kuin nyt vastaamasi ja juuri sitä yritin Sinussa herättää; Sisukkuutta.
Käsittääkseni ilmaisin Sinulle myös hieman ironisesti, että et ole suinkaan pelkosi kanssa ainoa mutta siitä irti pääseminen vaatii asennetta, jota et tule saavuttamaan ellet itse todella halua.
Toki Sinun täytyy yrittää hyväksyä se, että meitä vastaajia ja neuvojen antajia on moneen eri junaan ja Sinulla on se valta päättää mikä niistä on Sinusta asiallinen ja mikä ei. Erilaista kritiikkiä on ihan mielenkiintoista kuunnella ja itseasiassa yleensä pienestä "hämmennyksestä" seuraa sellainen reaktio joka ärsyttää enemmän ja sitä kautta sysää monet tekemään niitä asioita, joita ennen vain murehti tai lykkäsi hamaan tulevaisuuteen.
Olen toki äärettömän pahoillani, jos tulkitsin viestisi väärin ja jos aiheutin Sinulle suurta mielipahaa yrittäessäni sanoa, etten halua että Sinustakin tulee yksi sellainen tutiseva kuski joka ajaa aina alle rajoitusten ja joiden "pelkojen" takia muut kuskit tekevät esimerkiksi väärissä paikoissa typeriä ohituksia ja aiheuttavat näin lisää vaaratilanteita.
Kuten varmasti olet huomannutkin, olet saanut reilusti vastauksia, joiden tyyli on suhteellisen sama; been there done that. En tiedä onko moisesta mitään nimellistä hyötyä ja fiksuna ihmisenä osaat varmasti päätellä että muitakin jännittäjiä tästä maasta löytyy. Tätä palstaa jo pitkään seuranneena olen havainnut kaltaisiasi kysymyksiä todella paljon ja siitä juontui mieleeni, eivätkö opettajat ja oppilaat keskustele näistä asioista? Pahoittelen jos tämä yleistys loukkasi Sinua, sillä en tiennyt Sinun keskustelleesi opettajasi kanssa.
Auton lommottaminen oli jälleen yksi kärjistys, jonka myöskin olen nähnyt täällä aiheena aika usein. Monia tuo vastuu omasta autosta pelottaa ensi alkuun, lähteehän sen remontoiminenkin omasta pussistasi.
Kenties hieman suivaantuneena Sinusta irtoaisi halua näyttää meille muille typerille kansalaisille, että Sinusta todella on kuskiksi ja saat pelkosi väistymään.
Tsemppiä vaan, kyllä se siitä.
Onko parempi ajaa rajoitusten mukaan, jos ei vielä ole varma ajotaidoistaan, esim ensimmäisen kuukauden aikana kortin saamisesta? Eikö mielummin kannata ajaa vähän hiljempaa kuin menettää auton hallinta omaan ajokokemukseen nähden liian kovassa vauhdissa.
Ja tyhmähän on se joka lähtee väärässä paikassa ohittamaan. Itsestähän se on yleensä kiinni jos on muka kiire. Ei siinä takana menetä aikaa kuin muutaman minuutin.
Nopeusrajoitus on maksiminopeus, ei vähimmäisnopeus tai jotain osviittaa. Ei ole rikos ajaa 60km/h alueella 55km/h. Tietysti jos ei uskalla ajaa kuin esim 40km/h sillä kuudemkympin alueella, kannattaisi varmaan harjoitella jossain syrjässä. Yleensä kortin saaneet ajavat rajoitusten mukaan ylinopeussakkojen takia, eivätkä osaamattomuuden takia.
Solo puhuu asiaa 8 )
Käytännössä liikenteessä ihmiset pitävät nopeusrajoitusta miniminopeutena ja maksiminopeus on yleensä se 20% suurempi jos näkyvissä ei ole poliisia tai liikennekameroita tai kyydissäsi ei ole ketään viranomaista. Varsinkin tutuilla teillä.
Kuskit yleensä perustelevat tätä "mittarin epätarkkuutena", joten alussa varmasti joka toinen takanasi oleva kuski lähtee sinut ohittamaan vaikka ajaisit kuinka mallikkaasti autokoulun opetusten mukaan. Tällä ei ole mitään merkitystä. Itsekin tulet tekemään tätä myöhemmin kun kokemusta tulee ja opit, että ajaminen on oikeasti perseestä. Jos tämä fakta ylitsepääsemättömästi kyrsii sinua nyt niin ryhmittäydy vaikkapa enemmän tien sivuun, että sinun ohittaminen on helpompaa. Kenties onnistut jopa estämään jonkun tunarin nokkakolarin.
Itse asiassa jos sinulla on väliaikainen kortti ei edes kannata ajaa ylinopeutta, koska jos jäät tästä kiinni poliisi rankaisee sinua enemmän kuin kokeneempaa kuskia ja tämä syö.
Inssin ajo ei vastaa todellisuutta. Tämä maa on täynnä älykääpiöitä, joita ei kaikkia edes jännitä. Liikenne on jatkuvasti muuttuva tilanne. Joskus joku tekee yhtäkkiä u-käännöksen, ei noudata etuajo-oikeuksia (esim. kolmio/tasa-arvoinen), ei pysähdy stop merkin kohdalla, ajaa värää kaistaa, tekee äkkijarrutuksen, sammuttaa auton liikennevaloissa, epäonnistuu mäkistartissa heikkotehoisella autolla, kolhaisee autoa parkkeerauksessa/käännöksessä/ohituksessa, ei huomioi kevyttä liikennettä, ajaa päin punaisia jne. Älä vaan tee sinun tai sen toisen kaverin virheistä vaaratilanteita niin kaikki on hyvin.
Rupea juoppokuskiksi, saat ajella joka yö viiteen asti.
Et todellakaan ole ainut jota autolla ajo pelottaa. Tuo tilanne on tuttu monelle(useinmiten naiselle), jolla ajaminen on jäänyt syystä tai toisesta. Ajopelko ei lähde muuta kuin ajamalla. Alussa usein tarvitsee vähän tukea unohtuneiden perusasioiden kertaamiseen. Olen opettanut yksityisesti ajopelkoisia uudelleen rattiin täällä pohjanmaan suunnalla ja lähes aina se ajaminen alkaa sujua jo pienen harjoittelun jälkeen. Tsemppiä vaan harjoitteluun.(se autohan siinä kyllä tarvitaan...) Minuunkin voi ottaa yhteyttä näissä asioissa s-postilla [email protected]. Auttelen mielelläni.
Itse sain kortin n.5 kuukautta sitten ja olen ajanut ehkä koko aikana 15 kertaa. Alussa enemmän, mutta nykyään ehkä enää kerran kuussa. Just päätin lähteä ajamaan, kynnys lähteä on suuri, kun en edes erityisesti nauti ajamisesta. Ajamisesta tulee vain mieleen ikävät muistot jättänyt autokoulunopettaja. Mutta nyt olen päättänyt tarttua itseäni niskasta kiinni, kun isä maksoi ajokortin, hän piti minulle asiasta puhuttelun. Että hän ei sitä korttia turhaan minulle maksanut, ja oli oikeassa. Pelottaa lähinnä kolarointi, virheiden tekeminen, mutta olen päättänyt ajaa sellaista vauhtia, että jos jotain sattuu, ei tilannenopeus ole liian suuri. Tsemppiä!
Ei se kakkonen niin paha ole. Mä en ajanut metriäkään inssin ja kakkosvaiheen välissä mutta hyvin se meni. Alku vaan varovasti niinku ekoilla ajotunneilla. Siihen kun rattiin istuu niin kyllä ne rutiinit sieltä muistuu :-)
Eikä siinä tarkastusajossa voi repuuttaa, ellei nyt vallan mahottomasti töpeksi. Siitähän ei ainakaan hylätä jos kerrot ettet ole ajanut, näkisin sen pikemminkin lieventävänä asianhaarana.
Nyt kun vasta parin vuoden päästä kortin saamisesta aloin ajella, niin ihan hyvin on sujunut. Vähän kuin pyörällä ajo, sitä taitoa ei noin vain unohda.
Onpas helpottavaa kuulla että on muitakin ketä pelottaa mennä liikenteeseen.
Mulla on ollut kortti kesäkuusta asti ja olen kyllä saanut ajaa autolla. Silti varsinkin uusissa kaupungeissa ajaminen jännittää. Mulla ainakin aiheuttajana on pelko munata liikenteessä kaikkien edessä..Liikennevaloja pelkäsin aluksi kuin ruttoa, siinä kun pitäisi päästä nopeasti liikkeelle, etteivät takana olijat tööttäile.
Mutta toisaalta mitä sitten vaikka tööttäilevat? Ei se mitään auta, ei se auto siitä liikkelle samantien lähde. Tuskinpa ketään tahallaan autoa keskelle risteystä sammuttaa. Ihmiset ovat vaan niin saakelin malttamattomia heti jos ei jono liiku vihreän vaihtuessa.
Mä olen ottanut sen asenteen, että mä ajan parhaani mukaan! Ja jos se sammuu niin se sammuu, siinä kaikki, eikä se ketään tapa. Aina kun pääsee auton rattiin ja saa sen vielä liikkeelle niin mä huomaan ajattelevani, että eihän tässä ole mitään vaikeaa. Enkä ole mitään suuria töppäyksiä tehnyt. Muutaman kerran on auto risteykseen sammunut, kerran olen saanut kuulla tööttiä, muuten ihmiset ovat onneksi olleet ymmärtäväisiä:) Kaikille sattuu joskus mokia eikä niille mitään voi! Ne ovat inhimillisiä:)
Mulla ainakin on itsevarmuus kasvanut todella paljon, eikä auto ole enää kuukauteen sammunut.
Muista olla hermoilematta liikenteessä!
Toivoattavasti saat auton käyttöösi ja pääset liikenteeseen! Mä alan pikkuhiljaa voittamaan pelkoni ja toivon, että säkin onnistut siinä!
Missä päin asut? Mä mielelläni auttaisin sua asiassa!
Moikka moi,huh onneks löysin tän saitin.Mä ajoin pari viikkoo sitten aivan tosi hyvin,nyt rupee tökkimään..nyt en oo ajanu 5päivään.pelottaa että auto sammuu ja että se ei enää lähde siitä liikkeelle.En tiiä mitä tekisin,nytkin olen autolla liikenteessa mutta silti pelottaa että sammuu ja siihen se jää..
Voisko joku auttaa ja antaa paremman mielen?jotta uskaltaisin niihin liikennevaloihin mennä reippain mielin eikä hiki otsassa?arvostan kovasti:)
kiitos.
Itse olin 20 vuotta ajamatta kun hermostutti autoilu (ajoin aikoinaan abc-kortin). Tajusin myöhemmin että ope oli täysin tollo.
3 vuotta sitten piti ostaa auto kun oli jo pari lastakin. Sitten piti väkisin opetella 20 vuoden tauon jälkeen ajaminen ja kyllä se siitä lähti. Muutama tunti kunnon ajo-opettejan kanssa. Hiukan pientä hermoilua oli alussa mutta nyt on jo ajo nautittavaa.
hmm...sun pitää vaan ottaa rennosti eikä ajatella liikaa ajamista...varmaa osaat ajaa autoo vai? itse olen ajanu autoa vain soramontuilla...kaikki on helppoa kun osaa...
eiköhän ne anna lisäajo tunteja pientä maksua vastaan autokoulussa.Kannattaa ainakin kysyä
Et tule koskaan ajamaan autoa jos et opettele nyt, kohta pelkotilasi valtaavat sinut ja et uskalla enää koskaan tarttua fiat uno fire:si rattiin jakun kiihytät rampille hiki valuu norona otsaasi pitkin. Eli harjoittele ei muuta konstia, äläkä ajattele sitä ajamista kun tartut rattiin se ajamin on sitä arkipäivää.
Täällä myös yksi ajopelkoinen. Kortti on ollut n. kolme kuukautta, enkä haluaisi ollenkaan ajaa autoa. Auto kyllä kulkee ihan ok, silloin kun ajan, mutta pelkään vaan niin kovasti sitä ajamista, ja jos etukäteen tiedän, että kohta täytyy lähteä ajamaan, on maha täynnä perhosia... Erittäin ikävää moinen, avopuolisoni yrittää kyllä tukea ja laittaa mua mahd. paljon rattiin, jotta tottuisin ajamiseen, mutta mä voisin vaikka aina kulkea bussilla, kunhan ei tarttis ajaa. Kaupunkiajoon olen alkanut jo hieman tottumaan, mutta maantieajo (varsinkin satasen alueella) hirvittää!
Itsellä nyt ollut auto kohta viikon, muuten menee hyvin mutta kun on tämä jää, loska ja muu paska tääl tiellä ja hirveät lumiurat risteyksissä niin ihan mukavat harjoittelukelit. No, jos tällä kelillä osaan ajaa niin kesällä se on lastenleikkiä. Ärsyttävä vaan lähtä risteyksessä mäkilähtöön kun on liukasta ja muutenkaan en ole vielä tottunut tohon omaan autoon vielä. Noh, jospa se siitä. Tsemppiä vaan kaikille uusille kuskeille! :)
Kun sain kortin kaksi viikkoa sitten, muistan, kuinka jännitin ajamista. Pelkäsin sitä kuin synti. Heti, kun kortti oli taskussa, tartuin härkää sarvista ja lähdin kaupunkiin ajelemaan. Se oli kamalaa ja sammutinkin auton vähän väliä, rystyset valkoisina ja kainalot hiessä. Tämän jälkeen olin vieläkin paniikissa tunteja ja en saanut edes syötyä.
Ei auttanut silloinkaan. Ajoin sitten kerran kolmessa päivässä, ja joka ilta jännitti etukäteen jos tiesi menevänsä kauppaan. Ja jos jännitti, ajaminen oli vielä hatarampaa. Kaduin, että olin hankkinut kortin, olisin halunnut kulkea busseilla tai muiden kyydillä.
Kun tuli tilanne, että töihin piti alkaa lähteä joka päivä (Työmatka 60km menopaluuna). Iltaisin en saanut unta ja ruoka ei maistunut. Päivät kului jännittäessä, että mitenköhän ajaminen sujuu. Tämän kamalan stressin takia laihduinkin kiloja ja öisin pyöri päässä vain autolla ajaminen. Erityisesti liikkeellelähdöt jännitti ja tulikin kertoja, että paniikki iski täysin neljän ruuhkissa kuin auto sammui pariin otteeseen valoissa.
Nyt, kun on tullut ajettua paljon, niin voin kertoa, että on helpottanut paljon. Öisin saan nykyisin jopa unta ja ruokakin maistuu taas. Ajaminen alkaa olla mielestäni ihan kivaa, kun vaan ottaa rauhassa ja muistaa, että maltti on valttia ja kytkin pitää nostaa oikeasti hitaasti ja pitää se siellä tuntumalla (Tämä oli erityisesti mulle vaikeaa).
Aluksi en kehdannut ottaa edes ketään kyytiini, mutta nyt jopa uskallan kuskata ihmisiä! Ajamaan oppii vain ajamalla ja pelko lähtee ajamalla. Ihan oikeasti.
"Kivaa" löytää muitakin pelosta kärsiviä. Tavallaan tykkään ajaa autoa, mutta silti varsinkin kun kuskaa muita, pelottaa. Olen kesätöissäni joutunut ajamaan paljon autoa ja kuskaamaan ventovieraita.. itse olen oaljon pohtinut miksi pelkään; olen ihan hyvä kuski. Toisaalta olen ajatellut, että kunhan pelko ei estä keskittymistä, varsinkin muita kuskatessa se saattaa olla hyväkin asia... ehkä silloin harkitsee enemmän. Pelkoon on kyllä varmasti vaikuttanut kamala autokoulunopettaja, jonka tunneilta monet ystävistäni poistuivat itkien.
Suurin osa kortin saaneista ajaa päin helvettiä, mutta vain pieni osa tiedostaa tämän ja vielä liioittelee oman osaamattomuuden. Tästä se pelko syntyy.
"ei muuta kuin kovaa ajoa" toivotus on tässä asiassa tarkalleen oikeassa. Jos pelottaa niin sitten pitää vain ajaa niin helvetisti, että tuntuu auton kanssa olevan yhtä. Ja kun on täydellisesti hallinnassa ja tietää mitä tapahtuu ja miten auto käyttäytyy niin liikenteessäkin alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan.
Kannattaa ajaa illalla ja yöllä.. ensin taajamissa/maantiellä ja sitten keskustaan totuttelemaan. Ja sitten kun tuntuu että homma sujuu kivuttomasti niin päivisinkin sekaan.
Avustajista on tässä pelkästään haittaa. Kyse ei ole siitä osaako vai eikö ajaa vaan siitä pelosta. Jos kerran on inssin läpäissyt niin ei voi olla niin paska etteikö turvallisella harjoittelulla pystyisi pikkuhiljaa kehittymään oikeaksi kuskiksi.
Itsellä tätä ajamahdollisuutta ei aikoinaan ollut. Autokoulun jälkeen ajamiset oli tyypilisiä "ota auto ja käy heittään meidät paikkaan x" tapauksia. Tottumaton kuski outo auto = ihme etten kuollut stressiin ja jännitykseen... Nyt on sitten monen vuoden tauon jälkeen ollut pakko alottaa ajaminen käytännössä nollasta. Juuri tuolla hiljaisella ajalla ja paikalla ajamisella ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin.
Kyllä se siitä. Kovaa ajamista.
Opettele seuraavasti: Aja paljon ja nopeasti, siis joka paikassa.
Opit taatusti ajamaan hyvin.
Mua pelottaa niivvitusti. Vapisen, tärisen, kusistondis hävis. Mut sit mä hyppäsin kolmosen ratikkaan. Vittuun kaikki ajokortit, kuukausilippu on paras.