jatkuva ahdistus narsistin seurassa

minulla oli exäni kanssa joka oli narsisti.
juuri kuvailemiasi tunteita.
ahdisti , se jo se toisen läsnäolo.
suhde oli varpaillaan oloa ja turvattomuutta alusta saakka koska hän oli aina kaikessa epäaito ja epärehellinen.
ja se tunne kylvi sisälläni aina että mitähän se nyt säätää taas selkäni takana, jonka osasi todella taitavasti.
ja auta armias jos menit ja kysyit häneltä, niin raivon puuskat sai päälle,että vittu älä aina mieti liikaa.
se oli helvettiä.
olen ollut nyt jo reilun puoli vuotta irti siitä suhteesta ja ammattiavun hain itselleni silloin etten jää enää siihen "hirttosilmukkaan" roikkumaan missä hän osasi minua pitää.
eron jälkeen aina sama kaava, tunne viestejä,postia,lahjontaa ja ylistämistä kuinka olen hänelle kaikista maailman naisista paras.
sitten kun palattiin,niin muutama kk ja hän kyllästyi ja alkoi säätämään selän takana.
viimein tein päätöksen ja juoksin kovaa.
ahdistus oli myös jo fyysisellä tasolla niin paha että suolistovaivat iski ja laihduin hirveästi.
nyt ne on poistuneet kaikki.
ja elämä on taas elämisen arvoista.
koskaan en enää halua olla tekemisissä kyseisen miehen kanssa.
tunteet oli kyllä suuret ja toivoin aina että olisin voinut olla se oikea hänelle mutta minkäs teet jos ei toisen ihmisen tunne elämä ole kohdillaan :(
se oli sen tarinan loppu ja kipeetä teki mutta omana itsenään ja hyvinvoivana täällä pitää voida elää ja silloinkin vaikka elää toisen ihmisen kanssa parisuhteessa.
harvemmin sitä narsistin kanssa pystyy valitettavasti.
suosittelen kylmällä lauseella siis että juokse ja kovaa ja pelasta itsesi.
tsemppiä.

lisään vielä että väsyin myös todella tämän narskuni kanssa siihen jatkuvaan ihailun ja huomion tarpeeseen mikä hänellä oli.

vastakkainen sukupuoli oli saatava keinolla millä hyvänsä huomaamaan.
ja välillä ne tilanteet oikeesti tuntui hänen rinnallaan niin ahdistavilta ja minä olin kuin ilmaa tai hän käyttääntyi kuin ei minua olisi siinä tilanteessa ollutkaan.
ja humalassa kolminkertainen tämä käytös.
sitten jos tästä mainitsi hänelle niin hän aina sanoi vaan että HÄN kärsii minun mustasukkaisuudestani.
ja raivo päälle.
alusta saakka hän antoi aihetta epäillä häntä kaikesta.

viimeisen eron jälkeen koin hirveän itsesyyttelyn tyhmyydestäni mennä aina mukaan kaikkeen mutta en enää.
se on vaan käsiteltävä täydellisesti niin pääsee yli lopetettava yhteydenpito ja kaikki täysin.muuten ne ei rauhaan jätä.

siitä ahdistuksesta itselläni seurasi se että en enää halunnut liikkua miehen kanssa julkisesti koska otti niin aivoon se huomionhakeminen.ja pelkäsin jo valmiiksi mitä ja keneen taas on tehtävä vaikutus..
kaupassa baarissa ystävien luona joka hemmetin paikassa se oli ekana viihdyttämässä naisväkeä.
alkuaikoina jo mietin kun juhlia oli enemmän että ompa ihmeellistä kun mies oli kertonut olevansa ihastunut minuun mutta juhlissa jopa minun ystävien niin häipyi lähes heti rinnaltani ja etsi nais seuraa ja jutteli flirttailevan ällöttävästi.
se ei myöskään halunnut kulkea julkisesti kanssani eikä varsinkaan käsi kädessä.
kyllä mä nyt tajuan jo joo että ei hemmetti miten sitä antoikaan itseään kohdella.
mutta tulipahan nähtyä :)
nyt jälkeenpäin ajateltuna osaan jo ajatella että se oli kuin "pikkuinen poikalapsi joka huutaa lattialla ja tekee temppuja niin saa huomiota."
se on se sairas tunne elämä mikä tuon käytöksen mahdollistaa.
ja jo alkuaikoina kun ollin muutaman viikon tätä exääni tuntenut niin ihmettelin monia asioita ja hälytyskellot alkoi kyllä soimaan jo varhain..
mutta kymmeniä kertoja tuli kokeiltua ja ei se siitä muuttunut.
joten suosittelen oikeasti jos kyseessä todella on narsisti niin lähde pois suhteesta koska se hajottaa ihmisen ja tekee kipeää jos menee niin sanotusti "loppuun asti".
itse olen nyt onnellinen omana itsenäni ja etenen hitaasti ja varoen mutta eteenpäin ja helpottuneena.taakse en enää katso.

Kohta alkaa taas narsissit kukkimaan ja kestävät pari viikkoa pääsiäisen jälkeen, sitten istutettava ruukusta maahan. Mitähän hullunhauskaa seuraa tänä vuonna?
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/

On tai oli. Narsisti aina vaivihkaa puhui paskaa ja mustanmaalasi ihmisiä ympärillämme ja sai minut pelkäämään ja eristäytymään näistä ihmisistä koska tyhmänä uskoin. Usein perustuivat johonkin puolitotuuteen josta narsisti miinusti oman osuutensa tapahtumiin ja liioitellen haukkui vain sitä toista.

juurikin. omani ainakin osasi tehdä itsestään ja osaa minunkin jälkeen niin tehdä itsestään uhrin.
kertoo että kaikki on hänet syyttä jättäneet.
ja hylänneet ennen kaikkea. kertoi minullekin niin edellisistään ja sama nyt minun kohdalla, minä hylkäsin ja jätin hänet :)
hullua ja sairasta.
kaikki syy ongelmiin oli minussa ja minun mustasukkaisuudessa ja harhoissa.
no onneksi itse tiedän kaikelle totuuden ja sitähän tämä exäni ei ymmärrä ja tiedä vissiin että muut kertoi minulle totuuden asioista.
omaani en halua mustamaalata kenellekään senkään takia että se on oma ajatukseni ja tilaisuuden antaminen hänelle muuttua, saas nähdä jos vaikka pystyis!??
edelliset oli terapiassa käyviä lapsellisia hulluja ja nyt minäkin, jännä juttu :)
empä ihmettele yhtään että muutkin joutui terapiaan...
että semmoinen tarina täällä.

Juuri tuollaista minulla oli kuin aloittajalla. Lisäksi kun narsisti exäni tuli luokseni, nukuin yöt todella huonosti ja kärsin myös vatsavaivoista eli meni jo myös fyysisyyden puolelle ahdistus.

Iloisuu kadoksissa eläessä narsistin kanssa... En voinut olla oma ilonen itseni . Pelko teenkö oikein vako väärin aina se oli väärin..

Ja kun astuin ulko-ovesta sisään haistelin että milläs tuulella tänään ollaan....Pelko että räjaähdys saattaa tulle mistä asiasta vaan....

Nyt eron jälkeen monet pienetkin asiat saavat hymy huulileen.. Ja vaikka välillä tulee pettymyksiä ja käyn pohjalla sieltä nouseminen on helppoa ja enkä jää murehtimaan...

Vapaa helpottunun olo kaikke sitä mitä narskun kanssa eläessä ei olltu...

Kieltämättä olisin utelias tietää että miten nykyisessä suhteessa pärjää vaik onko se sitä alku huumaa... No tällä naisella on rahaa millä mällätä jota meillä ei ollut... Onnea heille... EI yhtään ikävä entistä...