Mulla ei ole yhtään kaveria, tai oikastaan on 2 serkkua joita rakastan haljetakseni mutta näen heitä vain yhen kerran vuodessa joten hekin ovat ilmaa. Mun seurassa on vain mun ex.kiusaajat jotka vain haukkuu mua läskiksi (painan 34kg), huonokuntoiseksi, ääliöksi, tumpeloksi yms. ja piikittelevät mun käsien murtumista. He eivät välitä tunteistani, selostavat vain vikoja eikä mulla saa olla omia mielipiteitä ja teen kaiken mitä he haluavat. viime kerralla kun jäin kiinni itsari yrityksestä, ja kun puhuin kaiken vanhemmille se vain pahensi tilannetta ja masennuin vakavasti, sitä ei kylläkään diagnosoitu mutta olin yksin, roikuin 24/7 tietokoneella, laihduin alipainoiseksi ja sitä rataa.
Nykyään mulla ei siis ole kavereita, tuntuu että kaikki vainoo mua, tuntuu että aina kun kävelen muista ohi, he hihittelisivät minulle. Puhun olemattomalle ja näen näkyjä ja vellon surujen maailmassani. Olen tulossa hulluksi koska unetkin yrittävät tappaa minua ja näkyni vahingoittavat minua henkisesti ja ne häiritsee mun "elämää" valvottamalla mua. Viiltely taitaa olla nykyinen harrastuksenikin. En haluaisi puhua äidille koska se vain pahensi silloista tilannetta tuplasti, ja mamu terapeutti oli tosi ahdistava.
Tekisi mieli vain tehdä itsari mutku ei se tunnu nyt tarpeelliselta. Päässäni pyärii anorektiset asiat ja näen näkyjä, nekin ovat kamalia. Elämän iloni on kadonnut enkä jaksaisi nousta, voisin vain jäädä lepäämään. Ihan kuin olisin tyhjä kuori jonka sisällä ei olisi mitään, aina ahdistaa kaikki liikkuva ja ääntävä.
Kertokaa mulle onko masennuslääkkeet kannattavia koska niissähän on niitä sivuvaikutuksia jotka oavt kyllä aika ikäviä. Ja pääseekö töihin helposti jos on ollut vaikka psykoosin takia psykiatrisessa sairaalassa? Ja saako toisen maan kansalaisuutta tuon saman syyn takia helposti? en siis ole muuttamassa toiseen maahan mutku japani on lähellä sydäntä.
Nykyään mulla ei siis ole kavereita, tuntuu että kaikki vainoo mua, tuntuu että aina kun kävelen muista ohi, he hihittelisivät minulle. Puhun olemattomalle ja näen näkyjä ja vellon surujen maailmassani. Olen tulossa hulluksi koska unetkin yrittävät tappaa minua ja näkyni vahingoittavat minua henkisesti ja ne häiritsee mun "elämää" valvottamalla mua. Viiltely taitaa olla nykyinen harrastuksenikin. En haluaisi puhua äidille koska se vain pahensi silloista tilannetta tuplasti, ja mamu terapeutti oli tosi ahdistava.
Tekisi mieli vain tehdä itsari mutku ei se tunnu nyt tarpeelliselta. Päässäni pyärii anorektiset asiat ja näen näkyjä, nekin ovat kamalia. Elämän iloni on kadonnut enkä jaksaisi nousta, voisin vain jäädä lepäämään. Ihan kuin olisin tyhjä kuori jonka sisällä ei olisi mitään, aina ahdistaa kaikki liikkuva ja ääntävä.
Kertokaa mulle onko masennuslääkkeet kannattavia koska niissähän on niitä sivuvaikutuksia jotka oavt kyllä aika ikäviä. Ja pääseekö töihin helposti jos on ollut vaikka psykoosin takia psykiatrisessa sairaalassa? Ja saako toisen maan kansalaisuutta tuon saman syyn takia helposti? en siis ole muuttamassa toiseen maahan mutku japani on lähellä sydäntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän sinulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja toivon, että pääset vielä ulkomaille. Ja on kiva, että on nuo serkutkin ja rakastat heitä. Kiusaaminen on nujertanut itsetuntuntoasi. Kun olet paljon noissa mielikuvitusmaailmoissa, etsit niistä lohuta, sinun olisi hyvä päästä juttelemaan ammattiauttajan kanssa.
Kehotan kyllä ottamaan ihan tosissasi tilanteesi.
Asioista puhuminen auttaa.
Onko sinulla minkäänlaista hoitosuhdetta?Jos ei niin kannattaisiko soittaa johonkin paikalliseen mielenterveys-päivystykseen.