Olen 19-vuotias rankan menneisyyden kanssa kamppaileva nainen.
Tunnen joka päivä syyllisyyttä sekä ahdistusta siitä, kuinka en osaa hoitaa omia asioitani koskaan oikein tai teen aina väärin ja kuka helvetti jaksaa yhden ihmisen kanssa setviä asioita jotka normaali ihminen ymmärtäisi.
Olen aikuisikään tullessani huomannut menneisyyteni vaikuttaneen paljonkin siihen, miten kykenen vastaanottamaan asioita ympäriltä sekä hoitamaan asiani. Olen loppu, teen tälle lopun koska en minä pärjää. En tiedä elämästä mitään, enkä todellakaan koe ansaitsevani elämää tai ottavani niin suurta palloa käteeni kuin elämän pyörittäminen. Annan sen mieluusti pois, koska olen väsynyt pettymään itseeni sekä valvomaan joka yö kaiken tämän jälkeen. Annan sen pois, vaikka kerran kun annoin liian suuren osan itsestäni ihmiselle, jätin itseni kärsimään ja vuotamaan.
Olen aina ollut se, ketä on ollut ihan ulkona kaikista asioista sekä introvertti persoona, haluaisin vain mennä sinne minne kuulun, se paikka ei v*tussa ole täällä. World's on fire and no one can safe me, not even you.
Minulla ei ole ketään, enkä ansaitse ketään.
Olen täysin arvoton paskakasa, jonka maine on aivan pilalla menneisyyden vuoksi= Ala-aste koulukiusaamista, perheväkivaltaa, yläaste=Sama jatkui koko kolme vuotta, myös perheväkivalta, ammattikoulu jossa jäin narsistin uhriksi.. Perheen äiti kertoo että ei välittäisi vaikka näkisi ruumiini. Haluan kuolla.
Kaikki ne ihmiset, ketkä sanovat minusta vähääkään hyvää, tekevät sen ainosastaan saadakseen minulle hyvän mielen, eivät siksi että ajattelisivat minun olean oikeasti jotakin.
Tunnen joka päivä syyllisyyttä sekä ahdistusta siitä, kuinka en osaa hoitaa omia asioitani koskaan oikein tai teen aina väärin ja kuka helvetti jaksaa yhden ihmisen kanssa setviä asioita jotka normaali ihminen ymmärtäisi.
Olen aikuisikään tullessani huomannut menneisyyteni vaikuttaneen paljonkin siihen, miten kykenen vastaanottamaan asioita ympäriltä sekä hoitamaan asiani. Olen loppu, teen tälle lopun koska en minä pärjää. En tiedä elämästä mitään, enkä todellakaan koe ansaitsevani elämää tai ottavani niin suurta palloa käteeni kuin elämän pyörittäminen. Annan sen mieluusti pois, koska olen väsynyt pettymään itseeni sekä valvomaan joka yö kaiken tämän jälkeen. Annan sen pois, vaikka kerran kun annoin liian suuren osan itsestäni ihmiselle, jätin itseni kärsimään ja vuotamaan.
Olen aina ollut se, ketä on ollut ihan ulkona kaikista asioista sekä introvertti persoona, haluaisin vain mennä sinne minne kuulun, se paikka ei v*tussa ole täällä. World's on fire and no one can safe me, not even you.
Minulla ei ole ketään, enkä ansaitse ketään.
Olen täysin arvoton paskakasa, jonka maine on aivan pilalla menneisyyden vuoksi= Ala-aste koulukiusaamista, perheväkivaltaa, yläaste=Sama jatkui koko kolme vuotta, myös perheväkivalta, ammattikoulu jossa jäin narsistin uhriksi.. Perheen äiti kertoo että ei välittäisi vaikka näkisi ruumiini. Haluan kuolla.
Kaikki ne ihmiset, ketkä sanovat minusta vähääkään hyvää, tekevät sen ainosastaan saadakseen minulle hyvän mielen, eivät siksi että ajattelisivat minun olean oikeasti jotakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
I'm holding my last breath every day.
"Kaikki ne ihmiset, ketkä sanovat minusta vähääkään hyvää, tekevät sen ainosastaan saadakseen minulle hyvän mielen, eivät siksi että ajattelisivat minun olean oikeasti jotakin."
Sinulla on vielä ainakin yksi asia hyvin, jos sinulla on lähelläsi ihmisiä, jotka välittävät noin paljon, että haluavat sinulle hyvän mielen. Minulle sanotaan hyviä asioita vain silloin, jos minulta halutaan jotain.
Kuulostaa iha mun kirjottamalta. :/ teen vääfin kun sanon näin, hanki 300mg lyrica ja odota 3 tuntia. Jumalauta sitä tunnetta!
Kylläpä nuoren ihmisen sielu huutaa tuskaa ei muuten tuollaista tekstiä ulos päästä. Koetko että ettei arkiruutiinit suju? Eikö opiskeu onnistu, ihmisuhteet? Ei sinultakaan varmaan taitoja ja kykyjä puutu, mutta itseluottamuksensi ovat nollassa.
Kun ihmiset ovat kohteliaita, ja ystävällisiä ylipäätänsä, niin se tehdään juuri usein siksi, että lähimmäisellä olis hyvä olla, kokis päivänsä kivaksi ja se on juuri sitä arvostamista ja kannustamista, että kanssamatkaaja on arvokas, tasavertainen ihminen.
Kun itsetunto on terve, ei haittaa, vaikka joskus sadatellaan, haistatellaan ja toivotellaan hemmetin kuuseen ja jopa irvistellään. Sellaista sain itse eilen kokea hoitaessani erästä vanhusta. Tiesin että henkilöllä ei enää konttrollit pelaa ja ei jaksa olla kohtelias, mutta kyllä siinä oli aimo annos tietoista ilkeyttäkin. En ottanut nokkiini vaan eniten harmitti, että hoidokkini viikonloppu alkoi tuollaisessa vireessä.
Tuo tuntuu kyllä pahalta, jos perheen äiti, onko ihan oma äitis, sanoo noin törkeästi. Ei tuollaista pitäis tapahtua, vaikka et olis käyttäytynyt vähäisintäänkään mallikelpoisesti. Tunsin minäkin aikoinani äidin, joka oli niin katkeroitunut poikaansa, että sanoi, ettei murheen kyyneltä itkis, vaikka poikansa ruuumiin näkis.
Pahalta tuollaiset sanat tuntuvat, ja ei saa muuta kuin vähättelyä, mutta silti noiden sanojen kohteena on arvokas ihminen. Noiden sanojen heittäjä on kaukana terveestä ihmisyydestä.
Kaikkea olet, sinäkin nuori, saanut kokea.
Se on sitä kun on neljänseinän sisällä, sulla on vaan mielekuvitusmaailma jossa luulet että oot arvotonpaskakasa, ehkä se on vaan tää narsistinen maailma,materialistit jne., en tiiä niin mitä ite oot mieltä. Kannattaa kirjottaa googleen:viha healingeagle, ja aloittaa sillä : ), ei auta lääkkeet ja muutkaan hirveesti lukeneet. Ei ne oo lukenu sun ongelmistas. Voisin väittää että 1/1000 psykologista tietää oikeesti miltä susta tuntuu.
Minusta tuntuu, että monet ihmiset potevat samaa. Itsekin ajoittain.
Syy : Kukaan ei kertonut, että elämä on hankalaa. Jos joku väittää sitä helpoksi, hän valehtelee.
Oikea suhtautuminen asioihin auttaa.
Elämän ei kuulukaan olla helppoa !
Elämä on vaikeaa ja sillai sitten jotkun hienot asiat tuntuu hienolta. Muutenhan ne eivät tunnu.
Ihan sama kun jos syö joka päivä herkkuruokaa, niin viimeistään 2 viikon päästä se ei ole enää herkkua vaan tuntuu kamalta syödä samaa " herkkua".
Elämään kuuluu ylä ja alamäkiä, hymyä ja itkua. Se on normaalia elämää.
Harmi että vanhemmat eivät opeta lapsilleen aina näitä tärkeitä asioita.
Sitten on vaikeaa..
Ikävä tosiasia on ettei onnen lahjat jakaudu täällä tasaisesti. Jotkut selviävät niin kutsutulla oikealla asenteella sanoivat vanhemmat niin tai eivät. Toiset taas kokevat hyväksikäyttöä tai sairastuvat vakavasti. Kokevat psykooseja tai vakavaa masennusta. Toiset kuolevat nuorena syöpään. On turhaa hurskastelua sanoa, että muuta asennettasi niin kyllä elämä on helpompaa kun realismi on kaukana siitä. On ihmisiä, jotka heittäytyvät pois normaalista arjesta näennäisen mukavuuden halunsa perusteella, mutta suurin osa syrjäytyneistä on sitä ainoastaan jonkun pakottavan syyn seurauksena.
Elämä pitää elää, ei sitä voi kuvailla tai kirjoittaa. Toki sen jäsentäminen paperille tai ruudulle saattaa auttaa tunteiden hallitsemisessa.
Aloittaja on saanut samalla sekä kirouksen että lahjan. Tuollaiset kokemukset ovat loistavia opin ahjoja ja antaa mahdollisuuden oppia syväluotaavia seikkoja elämästä.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Tää yhteiskunta on ihan helvetin sairas ja väkivaltainen.
Ja menee vaan häiriintyneemmäksi. Poliitikot on psykopaatteja tai ketä siellä oikeesti päättää esim. laeista.
Nimenomaan, psykopaatteja.
Olet oikeassa! Vituttaa tää yhteiskunta tosi paljon.
Jep, itse en ole yhteiskunnasta enää kiinnostunut,moni muukin on jättänyt koko systeemin.
Meitä on paljon. Yhteiskunta yrittää painaa kaikki samaan muottiin. Mutta ei onnistu. Onneks kela on !
Miksi luulet, että kukaan sanoisi sinulle mitään hyvää ilman tarkoitusta? Miksi joku välittäisi saada sinulle hyvän olon?
Niinpä, taidat vähän aliarvioida muiden auttamisenhalua.