En pärjää elämässä.

I'm holding my last breath every day.

"Kaikki ne ihmiset, ketkä sanovat minusta vähääkään hyvää, tekevät sen ainosastaan saadakseen minulle hyvän mielen, eivät siksi että ajattelisivat minun olean oikeasti jotakin."

Sinulla on vielä ainakin yksi asia hyvin, jos sinulla on lähelläsi ihmisiä, jotka välittävät noin paljon, että haluavat sinulle hyvän mielen. Minulle sanotaan hyviä asioita vain silloin, jos minulta halutaan jotain.

Kuulostaa iha mun kirjottamalta. :/ teen vääfin kun sanon näin, hanki 300mg lyrica ja odota 3 tuntia. Jumalauta sitä tunnetta!

Kylläpä nuoren ihmisen sielu huutaa tuskaa ei muuten tuollaista tekstiä ulos päästä. Koetko että ettei arkiruutiinit suju? Eikö opiskeu onnistu, ihmisuhteet? Ei sinultakaan varmaan taitoja ja kykyjä puutu, mutta itseluottamuksensi ovat nollassa.

Kun ihmiset ovat kohteliaita, ja ystävällisiä ylipäätänsä, niin se tehdään juuri usein siksi, että lähimmäisellä olis hyvä olla, kokis päivänsä kivaksi ja se on juuri sitä arvostamista ja kannustamista, että kanssamatkaaja on arvokas, tasavertainen ihminen.

Kun itsetunto on terve, ei haittaa, vaikka joskus sadatellaan, haistatellaan ja toivotellaan hemmetin kuuseen ja jopa irvistellään. Sellaista sain itse eilen kokea hoitaessani erästä vanhusta. Tiesin että henkilöllä ei enää konttrollit pelaa ja ei jaksa olla kohtelias, mutta kyllä siinä oli aimo annos tietoista ilkeyttäkin. En ottanut nokkiini vaan eniten harmitti, että hoidokkini viikonloppu alkoi tuollaisessa vireessä.

Tuo tuntuu kyllä pahalta, jos perheen äiti, onko ihan oma äitis, sanoo noin törkeästi. Ei tuollaista pitäis tapahtua, vaikka et olis käyttäytynyt vähäisintäänkään mallikelpoisesti. Tunsin minäkin aikoinani äidin, joka oli niin katkeroitunut poikaansa, että sanoi, ettei murheen kyyneltä itkis, vaikka poikansa ruuumiin näkis.
Pahalta tuollaiset sanat tuntuvat, ja ei saa muuta kuin vähättelyä, mutta silti noiden sanojen kohteena on arvokas ihminen. Noiden sanojen heittäjä on kaukana terveestä ihmisyydestä.
Kaikkea olet, sinäkin nuori, saanut kokea.

Se on sitä kun on neljänseinän sisällä, sulla on vaan mielekuvitusmaailma jossa luulet että oot arvotonpaskakasa, ehkä se on vaan tää narsistinen maailma,materialistit jne., en tiiä niin mitä ite oot mieltä. Kannattaa kirjottaa googleen:viha healingeagle, ja aloittaa sillä : ), ei auta lääkkeet ja muutkaan hirveesti lukeneet. Ei ne oo lukenu sun ongelmistas. Voisin väittää että 1/1000 psykologista tietää oikeesti miltä susta tuntuu.

Minusta tuntuu, että monet ihmiset potevat samaa. Itsekin ajoittain.
Syy : Kukaan ei kertonut, että elämä on hankalaa. Jos joku väittää sitä helpoksi, hän valehtelee.
Oikea suhtautuminen asioihin auttaa.
Elämän ei kuulukaan olla helppoa !
Elämä on vaikeaa ja sillai sitten jotkun hienot asiat tuntuu hienolta. Muutenhan ne eivät tunnu.

Ihan sama kun jos syö joka päivä herkkuruokaa, niin viimeistään 2 viikon päästä se ei ole enää herkkua vaan tuntuu kamalta syödä samaa " herkkua".

Elämään kuuluu ylä ja alamäkiä, hymyä ja itkua. Se on normaalia elämää.

Harmi että vanhemmat eivät opeta lapsilleen aina näitä tärkeitä asioita.
Sitten on vaikeaa..

Ei sinussa ole mitään vikaa. Tää yhteiskunta on ihan helvetin sairas ja väkivaltainen.

Meitä on paljon. Yhteiskunta yrittää painaa kaikki samaan muottiin. Mutta ei onnistu. Onneks kela on !

Miksi luulet, että kukaan sanoisi sinulle mitään hyvää ilman tarkoitusta? Miksi joku välittäisi saada sinulle hyvän olon?
Niinpä, taidat vähän aliarvioida muiden auttamisenhalua.