mitä tehdä?
Oon 15v tyttö ja käyn peruskoulun vikaaluokkaa ja se on ollut ihan suorasta helvetistä.
Koulunkäynti ei oo koskaan ollut mulle helppoa ja oon kärsinyt masennuksesta jo monta vuotta.
Käyn terapiassa juttelemassa omista tuntemuksista ja ajatuksista, mutta en uskalla niistä OIKEISTA tunteistä sielä puhua tai asioista joita mun mielessä pyöriipäivät pitkät.
Viiltelen (Älkää sanoko, että se on huomionhakua! En juoksentele kaduilla käsiä näyttäen ja huutaen, että katsokaa mua ja mun arpia) vaan se oikeesti tuntuu auttavan kaikkea sitä tuskaa mikkä on purkitettuna mun sisään. Mielialalääkkeitä mulle tarjottiin ja haluttiin mun ne alottavan mut vanhemmat ei ollut samaa mieltä eikä niitä sit oo aloitettu.
Oon yrittänyt itsemurhaa muutaman kerran, ja melkein joka päivä tulee sellanen kohta, että kaikki ne synkät ajatukset taas valtaa mun pään ja ajatukset.
Isoin ja vaikein asia, minkä kanssa mulla on vaikeuksia kertoa kenellekään on äänet ja asiat, joita satunnaisesti nään...kerran koulussa kesken tunnin aloin kuulemaan ja juoksin kesken tunnin ulos...pelkään ihmisten reaktiota ja sitä, että mua aletaan karttaa ja pitämään hulluna.
Näen jatkuvasti myös samaa ahdistavaa painajaista josta sit herään ihan hiestä märkänä ja sen takia mua pelottaa edes mennä nukkumaan koska se pelko et se tapahtuu uudestaan on niin iso.
Oon 15v tyttö ja käyn peruskoulun vikaaluokkaa ja se on ollut ihan suorasta helvetistä.
Koulunkäynti ei oo koskaan ollut mulle helppoa ja oon kärsinyt masennuksesta jo monta vuotta.
Käyn terapiassa juttelemassa omista tuntemuksista ja ajatuksista, mutta en uskalla niistä OIKEISTA tunteistä sielä puhua tai asioista joita mun mielessä pyöriipäivät pitkät.
Viiltelen (Älkää sanoko, että se on huomionhakua! En juoksentele kaduilla käsiä näyttäen ja huutaen, että katsokaa mua ja mun arpia) vaan se oikeesti tuntuu auttavan kaikkea sitä tuskaa mikkä on purkitettuna mun sisään. Mielialalääkkeitä mulle tarjottiin ja haluttiin mun ne alottavan mut vanhemmat ei ollut samaa mieltä eikä niitä sit oo aloitettu.
Oon yrittänyt itsemurhaa muutaman kerran, ja melkein joka päivä tulee sellanen kohta, että kaikki ne synkät ajatukset taas valtaa mun pään ja ajatukset.
Isoin ja vaikein asia, minkä kanssa mulla on vaikeuksia kertoa kenellekään on äänet ja asiat, joita satunnaisesti nään...kerran koulussa kesken tunnin aloin kuulemaan ja juoksin kesken tunnin ulos...pelkään ihmisten reaktiota ja sitä, että mua aletaan karttaa ja pitämään hulluna.
Näen jatkuvasti myös samaa ahdistavaa painajaista josta sit herään ihan hiestä märkänä ja sen takia mua pelottaa edes mennä nukkumaan koska se pelko et se tapahtuu uudestaan on niin iso.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivät masennuslääkkeet harhoihin autakaan. Kerro hoitopaikassasi niistä, niin saat oikeanlaista hoitoa.
Ehkä tarvitsisit sairauslomaa... ja kunnon hoitoa.
Luottamuksen syntyminen kestää, mutta voisit ainakin sanoa, että et pysty puhumaan siitä, mikä vaivaa ja että voit huonosti.
Mulla montaa kertaa kun oon terpaiaan mennyt niin ollut mielessä, että tänään aion sanoa kaiken mikä mieltä kaivaa mut en oo ikinä pystynyt tuomaan oikeita tuntetani, itsemurhaajatuksia ulos suustani, en oo edes viiltelystä pystynyt puhumaan.
Ei vaan oo enään mitään intoa edes sängystä aamulla ylös nousta, en pysty syömään...Haluan vaan rauhaa.
Terapeutti ei voi auttaa jo et puhu.
"Isoin ja vaikein asia, minkä kanssa mulla on vaikeuksia kertoa kenellekään on äänet ja asiat, joita satunnaisesti nään...kerran koulussa kesken tunnin aloin kuulemaan ja juoksin kesken tunnin ulos...pelkään ihmisten reaktiota ja sitä, että mua aletaan karttaa ja pitämään hulluna."
Nuo ovat vakavia oireita, joista sinun on syytä puhua terapiassa.
Ei se terapeutti juokse kaikille kertomaan,että näet ja kuulet harhoja.
Toivottavasti haet ja saat apua!
Jos haluat selvitä, älä häpeä kertoa!!
Läheisillesi ei tarvitse kertoa, eikä ehkä kannata.
Ammattilaiselle jos kerrot-- he Eivät säikähdä!! ja se on tuossa tilanteessa ainoa keino. Sun ON kerrottava todenmukaisesti. Nimittäin muuten sua ei voi kukaan auttaa. Valitse itse siis.
Lisäksi saat apua, sellaista, joka todennäköisesti helpottaa sinua niin, ettei ääniäkään kuulu yms ahdistavaa.
Lääketiede on niin kehittynyttä, että parilla pillerillä voidaan hoitaa niin, että tunnet olevasi taas ihan normaali.
Tottakai sun on ensin puhuttava terapeutille kunnolla kaikki asiat. Sillä voi olla muitakin keinoja kun lääkkeet.
ÄLÄ PELKÄÄ AVAUTUA; SE HELPOTTAA!!!
Kaikki jotenkin rupee tuntumaan niin todelliselta, en ees uskalla mennä nukkumaan ku vasta aamulla koska ajattelen, että sellain niitä painajaisia ei tulisi mutta ne ei lopu :( Ne vaan jatkuu ja jatkuu...en pysty syömään ja huomautellaan vähänväliä, että en oo syöny kokopäivänä mitään, josta sit vaan suutun ja alan raivoomaan :( Ruoka ei vaan maistu eikä kukaan ymmärrä.
Tuntuu vaan siltä, että en jaksa enään, en jaksa nousta sängystä ylös. Jos saisin päättää en nousis sieltä koskaan..
Tuntuu, että kokoajan on takana joku ylimääräinen joka puhuu mulle ja hengittää niskaan ja kun käännyn kattomaan sielä ei ole MITÄÄN....sorrun kamaliin itkukohtauksiin/raivokohtauksiin ihan yllttäen...Oon vaan niin väsynyt, enkä jaksa enään.
Puhut suoraan miten sun asiat on.
Saat oikeat lääkkeet.
Harhat häipyy ja voit alkaa vihdoinkin toipua.
Saat täsmähoitoa oikeisiin oireisiin eikä masikseen.