Niin. ketään ei yksinkertaisesti ymmärrä kuinka paska olo on. Jo 5 vuotta tässä yrittänyt kertoa kaikille, niin psykiatreille kuin terapeuteillekin, mutta KUKAA EI YKSINKERTAISESTI YMMÄRRÄ!!! Pitäs varmaan yrittää tappaa ittes ennenku joku ymmärtäs...
Yritän kertoa KAIKEN mun elämästä, mut jotenkin meen vaan johonkin transsiin enkä osaa kertoa kaikkea, vaikka siihen suuntaan pääsen.Kaiken kerron, jos ihminen on oikea ja kemiat kohtaa eikä tartte pelätä et se tuomitsis INHOTTAVAAAAAA
Sekin on tosi ärsyttävää kun kaikki sanoo et "liittyy nuoruuteen''. menee hermot tollasii lauseeisiin.... OOnhan mä vasta 20, mut enköhän oo kokenu jo riittävästi paskaa et tajuun mitä mun elämässä tapahttuu.
Ahdistaa tää hemmetin elämä. Miksei eutanasia vois olla laillista Suomessakin? Vai onko se? Mähän menen sitten heti vaatimaan eutanasiaa!!!
Yritän kertoa KAIKEN mun elämästä, mut jotenkin meen vaan johonkin transsiin enkä osaa kertoa kaikkea, vaikka siihen suuntaan pääsen.Kaiken kerron, jos ihminen on oikea ja kemiat kohtaa eikä tartte pelätä et se tuomitsis INHOTTAVAAAAAA
Sekin on tosi ärsyttävää kun kaikki sanoo et "liittyy nuoruuteen''. menee hermot tollasii lauseeisiin.... OOnhan mä vasta 20, mut enköhän oo kokenu jo riittävästi paskaa et tajuun mitä mun elämässä tapahttuu.
Ahdistaa tää hemmetin elämä. Miksei eutanasia vois olla laillista Suomessakin? Vai onko se? Mähän menen sitten heti vaatimaan eutanasiaa!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinäpä se ongelma on, kun tuntemukset ovat jokaisella niin henkilökohtaiset ja yksilölliseset. Fyysisenkin kivun kokee jokainen tavallaan ja ei voi tietää kokeeko joku toinen sen juuri samalla lailla kuin itse.
Oletko kokenut tuomioita psykiatreiltakin. Nuoruuteen liittyy usein kasvukipuja, mutta ei välttämättä kaikki nuoret koe jakuvaa pitkäaikaista ahdistusta ja on ero normaalilla nuoruuden angstilla ja sairaudella.
Totuus kyllä on, että elämään sisältyy useimmiten paljon kärsimystä. Sitä eivät vain nykyajan ihmiset ole valmiita kokemaan vaan ovat ajattelmassa helposti luovuttamista ja kuolemaa. Ennen ajateltiin, että kun on synnytty, niin on sitten selvää että elämä eletään tuli sitten mitä tuli. On sitä ahdistusta silloinkin ollut, mutta siitä ei ole vain puhuttu. Ihmiset pakenivat arjen raadantaan ja luonto on ollut monelle se hekinen voiman lähde ja monelle usko Jumalaan.
Sorry, jos vaikuttaa, etten ymmärrä.
Niin mitäs sä haluaisit sitten kertoa? Jospa palstalla anonyyminä voisit huojentaa mieltäsi:
Kiitos viestistäsi!
Valitettavasti olen jo huomannut ettei kukaan voi kunnolla ymmärtää jollei ole kokenut samaa. Ja mun tapauksessa talläisia ihmisiä on Suomessa varmaan vaan pari....
On minullakin ollut joskus tosivaikeaa, ja silloin tuntui, että ei kenelläkään ole tällaista. Sitten minulla on eräs henkilökohtainen salaisuus, joska ei tiedä kuin entinen ex-mieheni. Kun tuli ero, niin pelotti että hän vaikka piruuttaan kertoo siitä kaikille. Luulen, että sitä ongelmaa ei ole kovin monella Suomessa. No senkin kanssa olen nyt oppinut elämään.
Ja sekin vaikka joku ymmärtää, niin ei poista aina sitä ongelmaa vaan on vain opittava tulemaan sen kanssa sinuksi ja silloin ei haittaa vaikka ei kukaan ymmärtäiskään.
Aika monella on niitä salaisuuksia, joita ei voi jakaa oikeastaan kenenkään kanssa. Jopa monivuotinen kumppani ei niitä saa tietoonsa.
En kyllä mitenkään halua vähätellä sinun tuskaasi, vaikka en sieluusi voi kurkistaa. Ihmettelen että nuo ammttilaisetkin ovat niin sokeita ja eivät osaa edes kuunnella puhumattakaan ymmärtämisestä.
siis et ymmärrä ketään???
no kukaan sitte.
Murretta katos nääs, vai eiks ketään oo opettanu ettei kaikki puhu maailmassa samalla tapaa.
Ei psykiatriaa kiinnosta sua ymmärtääkään. Älä odotakaan mitään sellaista. Sun kannattais etsiä ittelles sympattinen ja aidosti sinun auttamisesta kiinnostunut psykoterapeutti tai sossun työntekijä tai vaikka psykologi. Sitä kautta saat apua mitä ilmesestikin tahdot. Et kertonut vedätkö jotain psyyken"lääkkeitä", mutta niillähän tunnetusti tie on lopulta vain alaspäin, joten ne eivät valtaosalle ole hyvä juttu.