Ihastuin ja rakastuin rauhalliseen mukavaan mieheen. Hän oli erittäin hellyydenkipeä, ajoittain tämä alkoi minua ahdistamaankin. Lisäksi hän olisi halunnut olla minun kanssani koko ajan. Heti kihloihin, lapsia ja saman katon alle. Luojan kiitos en tätä tehnyt.
Lapsellisia murjottamisia tuli vähän väliä, aiheesta viis, mutta kun ei mennyt kuten hän halusi. Alku oli kuitenkin tästäkin huolimatta ihanaa.
Pikkuhiljaa huomasin oman itsetuntoni laskeneen ja masennuksen oireita. Vaaleanpunaisten lasien läpi huomasin kuinka mieheni ivasi ja nälvi minua päivittäin lauseiden välissä. Mm. kun mietin laittavani hameen oli sääreni nii rumat että kannattaa laittaa housut. Lisäksi hän nälvi, että pitäisikö sinun ajella käsikarvasi (anteeksi nyt, mutta ne kaksi haituvaa jotka ilmeisesti häiritsi ruskettuneilla käsivarsillani :D ) Mutta juuri tällaisia "huomautuksia" sain päivittäin.
Itsehän hän oli täydellinen ja aina oikeassa. Jos esitin mielipiteeni jostain, se oli aina väärä ja hän saattoi inttää omaa näkemystään tuntikaupalla vaikka se olisi ollut kuinka väärä tahansa. Lisäksi kun hän pääsi vauhtiin hän ei edes suostunut katsomaan asiaa muulta kantilta vaan sokeasti löi läpii omaa näkemystään.
Koskaan hän ei antanut periksi eikä ollut väärässä. Samalla hän myös loukkasi, mutta koskaan ei ollut pahoillaan eikä pyytänyt anteeksi.
Lisäksi hän saattoi yhtäkkiä raivostua silmille, alkoi huutamaan ja riehumaan ja sitä seurasi todella lapsellinen niskojen nakkelu ja murjotus. Ja hän odotti minun olevan pahoillaan kaikesta vaikka en olisi tehnyt mitään väärää.
Hän alisti, murjoi henkisesti (teki tätä vielä hyvin huomaamattomasti) ja välillä olit odella ihana. Tämä meni oikeastaan siinä syklissä menikö asiat kuten hän tahtoi. Kaiken hän sai ovelasti kaadettua minun niskaani. Kun rahaa oli hänellä kulunut enemmän kuin oli odottanut oli sekin minun syytä jollain konstilla. Kaikki oli aina minun syytäni ja hän oli täydellinen.
En koskaan kuulemma tehnyt hänen puolestaan mitään, mutta hän haki minulle suurinpiirtein kuun taivaalta. En koskaan pyytänyt häneltä mitään, vaikka olisin tarvinnut välillä apua, koska tiesin että hän saa siitä aiheen nälviä jatkossa kuinka hän minun vuokseni taas..
Jos hän joskus erehtyi tekemään vuokseni jotain, odotti hän myös vastapalvelusta ja jaksoi muistuttaa asiasta pitkään..
Lisäksi hän tuli asunnolleni kuin maailman valtias, saattoi muun muassa katsoa onko pyykkikori tyhjä: Hyvä tyttö, olet pyykännyt. Hän sai arvostella asunnossani kaikkea ja tehdä ja muuttaa siellä asioita kuten hän halusi. Ei ollut kuulevinaankaan jos kielsin tekemästä jotain. Ja kun hän esim. sääti kaapinovia vaikka kielsin, odotti hän siitäkin kiitosta ja vastapalvelusta.
Lisäksi hän koki, että hän voi hallita raha-asioitani.
Huomasin, että myös oveluudella hän yritti pitää minua neljän seinän sisällä. Olin kyllä koti-ihminen, mutta lisäksi hän teki kaikkensa etten vain liikkuisi kotoa minnekkään ilman häntä. Kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen olin saanut silmäni auki ja aloin tarkoituksellisesti ottamaan etäisyyttä.
Silloin kaikki meni kaikki ihan hulluksi. Hän ivasi ja halveksui minua julkisesti. En edelleenkään tiedä mitä hän on minusta puhunut, mutta mm. hänen siskonsa käänsi minulle täysin selkänsä yhtäkkiä. Aiemmin olin hänelle puhunut veljensä käytöksestä ja hän tuki ja ymmärsi minua että tuollaista ei tarvitse sietää.
Hän kävi hakemassa asunnoltani tavaroita sillä mentaliteetilla, että mitkä on kaupasta hänen autollaan tuota (vaikka olisin itse maksanut) oli ne hänen. Hän kävi kaikki kaapit läpi ja vei mitä hulluimpia asioita. Minulla ei ollut voimia eikä jaksamista välittää.
Lisäksi hän kävi miespuoliset kaverini läpi ivaamassa ja kuulutti kaikille että hienoa että pääsin tuosta hullusta eroon. Oli varma, että olin pettänyt häntä näiden miespuolisten kavereideni kanssa. Lisäksi hän haukkui minut narsistiksi ja hyväksikäyttäjähän olin ollut alusta lähtien.
Huomasin myös, että hän syytti minua aina sellaisesta mitä itse oli, joko luonteenpiirre tai tehty asia. Kaiken tämän lisäksi hänellä meni todellisuus ja mielikuvitus sekaisin, hän syytti minua täysin mielikuvituksellisista asioista joita oli mielessään pyöritellyt ja alkanut itsekin uskoa tämän olevan totta.
Ehkä olen nyt päässyt hänestä eroon. Toivon näin, mutta aikaa menee tähän kaikesta toipumiseen. Ihmismieli on tyhmä, kaipaan ja rakastan. Järki kuitenkin sanoo toista. Miten pääsisin tästä yli ja ympäri ilman että haavoitun tästä enempää. Olen vahva ihminen ollut aina, mutta huomaan nyt miten maahan poljettu olin. Välillä ajattelen jos kuitenkin vielä yrittäisin. Jos hän ymmärtäisi että hänessä on vikaa ja virheitä, mutta tiedän että samaan jamaan se hyvin äkkiä menee.
Lapsellisia murjottamisia tuli vähän väliä, aiheesta viis, mutta kun ei mennyt kuten hän halusi. Alku oli kuitenkin tästäkin huolimatta ihanaa.
Pikkuhiljaa huomasin oman itsetuntoni laskeneen ja masennuksen oireita. Vaaleanpunaisten lasien läpi huomasin kuinka mieheni ivasi ja nälvi minua päivittäin lauseiden välissä. Mm. kun mietin laittavani hameen oli sääreni nii rumat että kannattaa laittaa housut. Lisäksi hän nälvi, että pitäisikö sinun ajella käsikarvasi (anteeksi nyt, mutta ne kaksi haituvaa jotka ilmeisesti häiritsi ruskettuneilla käsivarsillani :D ) Mutta juuri tällaisia "huomautuksia" sain päivittäin.
Itsehän hän oli täydellinen ja aina oikeassa. Jos esitin mielipiteeni jostain, se oli aina väärä ja hän saattoi inttää omaa näkemystään tuntikaupalla vaikka se olisi ollut kuinka väärä tahansa. Lisäksi kun hän pääsi vauhtiin hän ei edes suostunut katsomaan asiaa muulta kantilta vaan sokeasti löi läpii omaa näkemystään.
Koskaan hän ei antanut periksi eikä ollut väärässä. Samalla hän myös loukkasi, mutta koskaan ei ollut pahoillaan eikä pyytänyt anteeksi.
Lisäksi hän saattoi yhtäkkiä raivostua silmille, alkoi huutamaan ja riehumaan ja sitä seurasi todella lapsellinen niskojen nakkelu ja murjotus. Ja hän odotti minun olevan pahoillaan kaikesta vaikka en olisi tehnyt mitään väärää.
Hän alisti, murjoi henkisesti (teki tätä vielä hyvin huomaamattomasti) ja välillä olit odella ihana. Tämä meni oikeastaan siinä syklissä menikö asiat kuten hän tahtoi. Kaiken hän sai ovelasti kaadettua minun niskaani. Kun rahaa oli hänellä kulunut enemmän kuin oli odottanut oli sekin minun syytä jollain konstilla. Kaikki oli aina minun syytäni ja hän oli täydellinen.
En koskaan kuulemma tehnyt hänen puolestaan mitään, mutta hän haki minulle suurinpiirtein kuun taivaalta. En koskaan pyytänyt häneltä mitään, vaikka olisin tarvinnut välillä apua, koska tiesin että hän saa siitä aiheen nälviä jatkossa kuinka hän minun vuokseni taas..
Jos hän joskus erehtyi tekemään vuokseni jotain, odotti hän myös vastapalvelusta ja jaksoi muistuttaa asiasta pitkään..
Lisäksi hän tuli asunnolleni kuin maailman valtias, saattoi muun muassa katsoa onko pyykkikori tyhjä: Hyvä tyttö, olet pyykännyt. Hän sai arvostella asunnossani kaikkea ja tehdä ja muuttaa siellä asioita kuten hän halusi. Ei ollut kuulevinaankaan jos kielsin tekemästä jotain. Ja kun hän esim. sääti kaapinovia vaikka kielsin, odotti hän siitäkin kiitosta ja vastapalvelusta.
Lisäksi hän koki, että hän voi hallita raha-asioitani.
Huomasin, että myös oveluudella hän yritti pitää minua neljän seinän sisällä. Olin kyllä koti-ihminen, mutta lisäksi hän teki kaikkensa etten vain liikkuisi kotoa minnekkään ilman häntä. Kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen olin saanut silmäni auki ja aloin tarkoituksellisesti ottamaan etäisyyttä.
Silloin kaikki meni kaikki ihan hulluksi. Hän ivasi ja halveksui minua julkisesti. En edelleenkään tiedä mitä hän on minusta puhunut, mutta mm. hänen siskonsa käänsi minulle täysin selkänsä yhtäkkiä. Aiemmin olin hänelle puhunut veljensä käytöksestä ja hän tuki ja ymmärsi minua että tuollaista ei tarvitse sietää.
Hän kävi hakemassa asunnoltani tavaroita sillä mentaliteetilla, että mitkä on kaupasta hänen autollaan tuota (vaikka olisin itse maksanut) oli ne hänen. Hän kävi kaikki kaapit läpi ja vei mitä hulluimpia asioita. Minulla ei ollut voimia eikä jaksamista välittää.
Lisäksi hän kävi miespuoliset kaverini läpi ivaamassa ja kuulutti kaikille että hienoa että pääsin tuosta hullusta eroon. Oli varma, että olin pettänyt häntä näiden miespuolisten kavereideni kanssa. Lisäksi hän haukkui minut narsistiksi ja hyväksikäyttäjähän olin ollut alusta lähtien.
Huomasin myös, että hän syytti minua aina sellaisesta mitä itse oli, joko luonteenpiirre tai tehty asia. Kaiken tämän lisäksi hänellä meni todellisuus ja mielikuvitus sekaisin, hän syytti minua täysin mielikuvituksellisista asioista joita oli mielessään pyöritellyt ja alkanut itsekin uskoa tämän olevan totta.
Ehkä olen nyt päässyt hänestä eroon. Toivon näin, mutta aikaa menee tähän kaikesta toipumiseen. Ihmismieli on tyhmä, kaipaan ja rakastan. Järki kuitenkin sanoo toista. Miten pääsisin tästä yli ja ympäri ilman että haavoitun tästä enempää. Olen vahva ihminen ollut aina, mutta huomaan nyt miten maahan poljettu olin. Välillä ajattelen jos kuitenkin vielä yrittäisin. Jos hän ymmärtäisi että hänessä on vikaa ja virheitä, mutta tiedän että samaan jamaan se hyvin äkkiä menee.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulostaa kuin kuulostaakin narsistilta!
Kuuntele ihmeessä järkeäsi!!!!! Narsistin lähellä elämä voi olla viehättävää, mutta pettävää ja erittäin harhaanjohtavaa! Varoitan ja omalla kokemuksellani vieläpä...
Olen varma, että löydät kyllä sen sulle sopivan, sen, jonka kanssa on PUNTIT TASAN ja suhde on normaali, niin kuin ihmisillä yleensä.
Luota siihen,
Narsisti ei opi ymmärtämään virheitään. Ei, vaikka kuinka toivoisit.
Itse olen lukenut rohkaisevaa kirjallisuutta, joka auttaa alkuun tuossa tilanteessa.
Narsismin tiedostaminen : toipumisopas narsistille ja uhrille
Tekijä: Salomaa, Paula
Kun kupla puhkeaa : narsismin uhrit kertovat
Tekijä: Henno, Annie
Sieluani et saa : narsistin uhrista selviytyjäksi
Tekijä: Rissanen, Minna
Et ole ollenkaan yksin.
Mielestäni voisit hakea myös keskusteluapua, jos siltä tuntuu!
Voimia, elämä kyllä kantaa!
PARISUHDEPALSTALLE!
????
Upea uusi Kaunotar ja Hirviö tulossa katso upea esittely suomitekstit on!
Upea uusi Kaunotar ja Hirviö tulossa katso upea esittely suomitekstit on!
http://www.youtube.com/watch?v=Kf6cz7Wo-Qs
ja miten tämä liittyy aiheeseen? :/
Kyllä liittyy. Rakkaudettomuuden tunnustus teoissa hirviöltä.
Kiitos! Ja kiitos kirjavinkeistä, juuri olen miettinyt että tarvitsen jotain ajatusmaailmaa ja kirjallisuutta tämän usvan selvittämisessä. Kaipaan niin kovin, mutta lähellä voin huonosti =(
Niin, etäisyyden ottaminen on aluksi vaikeaa ja vaatii sinnikkyyttä ja lujuutta. Mutta se palkitaan myöhemmin!!
Kannattaa myös hankkia paljon tekemistä, tarkoitan, ettei jää aikaa turhalle ikävöinnille..
Uudet harrastukset ja omaan elämään keskittyminen ja siitä mielekkyyden löytäminen ilman sitä 'entistä ihmissuhdetta' auttavat.
Kannattaa myös kertoa ihmisille kokemuksestasi. Monella voi olla myös samanlaisia kokemuksia takanaan. Puhuminen helpottaa ja auttaa käsittelemään asiaa!
Tsemppiä vielä! :)
Kiitos! Kuten sanoin, ihmismieli on tyhmä. Edelleen elättelen toiveita josko hän tämän eron myötä ymmärtäisi tekonsa, ymmärtäisi katua ja olla pahoillaan. Paljon meillä oli hyvääkin.
Siksi haluaisin kannanoottoja olinko todella narsistin kanssa vaikka voiko ihminen ymmärtää ja muuttua.
Halusi olla kanssasi kokoajan. Melkein yli-ihana mies ja nopea sitouttaminen... Ihan tyypillistä. Lapsellista murjottamista, kun kaikki ei suju hänen odotustensa mukaa... Ihan tyypillistä.
Sinun masentumisesi ja itsetuntosi lasku... sekin tyypillistä. Iva ja pilkkaaminen.. tyypillistä. Hänellä itselläänkö oli jokainen ihokarvakin täydellisen pituinen ja aivan oikeassa koordinaatissa....? ; ). Kyllä ne keksivät keinoja, että hämäävät meidät uskomaan omaan täydellisyyteensä... Kunpa keksisivät yhtä näppäriä keinoja itselleen, että saisivat sen epämääräisen elämänsä asettumaan, mutta ei...
"ei edes suostunut katsomaan asiaa muulta kantilta vaan sokeasti löi läpii omaa näkemystään."
Ei niiden tarvitse katsoa asioita muusta kantista, kun ovat aina oikeassa.
Julkinen iva ja häpäisy... Tuo on hyvin tyypillistä. Minut häpäistiin illanistujaisissa lääppimällä toisia naisia ja kun en reagoinut, hän kouraisi oikein reippaasti yhden itsestään mitään piittaamattoman naisen haaruksista.
"Välillä ajattelen jos kuitenkin vielä yrittäisin. Jos hän ymmärtäisi että hänessä on vikaa ja virheitä, mutta tiedän että samaan jamaan se hyvin äkkiä menee."
Tuokin on tyypillistä narsistin uhrille. Narsisti saa manipuloimalla asiat niin, että uhri kaipaa narsistia, vaikka tämä on vihoviimeinen rentunryökäle. Sen sanoisin, että paremmaksi ne eivät muutu, päin vastoin. Oma narsisti-psykopaattini, ketä edelleen tapailen, on tosin oppinut päällepäin olemaan kiltisti minun seurassani, mutta se kuori on vain ohut harso. Oikeasti touhuaa kokoajan narsistin touhujaan. Minun luokseni tullaan kiilloitetulla autolla ja puhtaalla paidalla... suihkun kautta. Siinä kaikki.
Aloittaja: tuo kuulostaa v*tun hullulta psykopaatilta. Onneksi lähdit pois suhteesta sillä hän olisi jonain päivänä iskenyt puukon niskaasi.
On pakko palata aiheeseen. Olin heikko ja otin hänet takaisin. Näin sokeudessani hänessä vain hyvät asiat. Kyllähän niitäkin hänessä paljon on. Oppia hän oli ottanut, ymmärtänyt ettei kaikki hänen käytöksessään ole normaalia, ja kyllä hän yritti muuttaa tapojaan. Ihan vilpittömästi ja tosissaan hän teki töitä asioiden eteen, että jollain tapaa hän ymmärtää itsekin tekevänsä väärin. Anteeksipyntöä en kuitenkaan koskaan kuullut, siihen hän ei alennu.
Tähän asti meni hyvin. En osaa kertoa tilannetta selvemmin, mutta hän on ottanut linjan, että kaikki yhteydenotto tulee minun puoleltani. Minä pyydän anteeksi, minä ruinaan häneen peräänsä ja minä vannon rakkauttani. Kai tämä on sitä omaa huonoa itsetuntoaan jota haluaa näin pönkittää. Hänen puoleltaan on siis täysi hiljaisuus suuntaani.
Kumpa pysyisin vahvana. En ymmärrä mikä voima hänellä on sitoa minut itseensä näin lujasti etten ymmärrä suojella itseäni.
"En ymmärrä mikä voima hänellä on sitoa minut itseensä näin lujasti etten ymmärrä suojella itseäni."
Sinulle voisin suositella tutustumista aiheeseen käänteisnarsisti ja miettimään voiko olla elämää /kykenisitkö elämään ilman narsistia...
Mitä jää jäljelle jos hän poistusi elämästäsi/ajatuksistasi...
Tuossa on paljon huonoja asioita jotka eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen. Minäkin olen listannut asioita mitä on ollut mutta nyt kun edes vähän olen saanut etäisyyttä niin näen selkeämmin sen kokonaikuvan eli minkälainen olo itselle tuli toisen seurassa. Ja mieti ennekaikkea ajatusta: haluatko elää tuonlaisen ihmisen kanssa loppuelämäsi? Älä niinkään mieti niitä hyvä yksityiskohtia vaan kokonaisuutta. Paraskin olen neuvomaan mutta kuitenkin :)
Voimia paljon! Ei kuulosta sinunkaan parisuhteesi hyvältä :(
Niin hyvin tiedän tuon tunteen, millä ihmeen tempulla nuo narsistit osaavat alistaa toisen orjakseen ? Olin narsistiseksi paljastuneen naisen kanssa aviolitossa yli 23 vuotta. Vuosia hän pystyi peittämään todellista luonnettaan, kunnes sitten tuli aika jolloin minut vaihdettiin täysin kylmästi parempaan ilman sen kummempia selityksiä. Exäni kanssa joudumme lasten takia olemaan vielä jonkin verran yhteydessä, mutta se henkinen kylmyys ja mitätöinti se on täysin käsittämätöntä. Tapaamme silloin tällöin ja huomaan kyllä kaikesta huolimatta kaipaavani tätä alistajani ja kiusaajaani. Hän on huomannut riippuvaisuuteni hänestä ja hän käyttää sitä julmasti hyväkseen.
Viime syksynä tapasin naisen, joka oli ihastuttava voisi sanoa liian hyvä ollakseen totta ja niinhän olikin. Kivannäköinen, sanavalmis ja kaikkea sitä mitä mies voi naiselta odottaa. Kuukausi meni hyvin, kuulin olevani ihana, hyvä rakastaja vaikka mitä, mutta jossain vaiheessa alkoi käsittämätön mitätöinti, rumien sanojen käyttö ja ex miehellä kehuskelu, kuinka se oli niin hyvä siinä ja siinä ( ilmeisesti minä en ollut enää niin hyvä ja houkutteleva enää ) . Eroista tässä naisessa oli se, että hän oli persoonaltaan täysin ex vaimoni kopio niin hyvässä kuin pahassa. Olen itse ihmetellyt mikä minua vetoaa näissä vahvoissa naisissa jotka loppupelissä osoittautuvat mustasukkaisiksi kontrollifriikeiksi joiden kanssa menee hyvin niin kauan kun jaksat näitä myötäillä. Sen olen huomannut että raha ja valta näillä näyttävät esittävän vahvaa lähdettä, sitä kohden näiden pitää päästä. Aloittajalle toivon voimia eteenpäin, olet vaikeassa suhteessa ja se ei tule ainakaan paremmaksi muuttumaan, mutta tiedän toisaalta myös mitä läheisriippuvaisuus merkitsee sillä olen sitä itsekin.