Nuoren miehenalun yksinäisyys

Hyvä että rohkenit kirjoittamaan. No se hvyä puoli sinulla on, että edes joskus olet saanut kokea, mitä onnellinen perhe-elämä on. Sinulle on ehtinyt jäädä siitä mielikuva ja muisto ja malli kun itse joskus olet perheellinen. On nuoria ja vanhempia, joilla ei ole mitään kokemusta onnellisesta lapsuudesta.
Sinäkin olet joutunut kokemaan koulukiusaamista. Minua kiusattiin koulussa ja nyt vuosikymmenien päästä, olen saanut tai oikeastaan kaksi kiusaajaa on tullut kuvioihin elämääni. Otin asian puheeksi ja he pyysivät anteeksi noita kouluajan typeryyksiä. Yllätyin miten kivoja ihmisiä he nyt ovat ja tulemme juttuun.
Anna ihmeessä itsellsi anteeksi nuo harkitsettomat nettikaupat.Ota asia opiksesi. Jospa velä yrität jutella vanhempiesi kanssa ja krro että sinua todella asia vaivaa ja harmittaa.
On hyvä asia että löytyy herkkyyttä ja lempeyttä. Sitä ei ole liikaa tässä kovassa maailmassa. Kyllä sinä paikkasi löydät ja niitä ihmisuhteita ja kavereitakin saat vielä. Ehkä se ei väkipakolla synny vaan tulee spontaanisti kun elää normaalia elämää.

Musta tuli paljon yksinäisempi ku mun iskä kuoli ja jäin työttömäks. Nyt mulla ei oo mitään muuta seuraa ku mun mutsi, kavereita on tasan 0. Tosin mulla ei oo koskaan vielä ollut ainuttakaan kaveria, siis sellasta kenet oikeesti vois luokitella kunnon kaveriksi.

Ja rumaan ei haluta tutustua, sellasta ei haluta edes sääli-kaveriksi. Karu fakta, ja kurja loppuelämä edessä, yksinäinen sellainen.

Mä olen itse ollut tällaisessa ryhmässä jo vuoden, ja sinne on kertynyt porukkaa lähemmäs 7000 ihmistä. Ryhmä on Facebookissa, jossei oo tunnuksia nii luomaa vaa :) . On mulla kuitenkin netissä ystäviä, mutta ongelmana on etten heitä voi oikein tavata :( .

Ryhmän linkki: https://www.facebook.com/groups/321406867965346/

hei yksinäinenpoika !

Teit ihan oikein kun kirjoitit tänne.Se on vaatinut sinulta rohkeutta vaikket myöntäisikään.Koulukiusaamisen suhteen pitäis olla 0 toleranssi joka koulussa.Oletko kertonut siitä kellekään opelle,terkkarille,opolle ,reksille??
Mielestäni pitäis kertoa kiusaamisesta ja siitä miltä se sinusta tuntuu !
Luulen ,että välisi vähitellen paranevat myös vanhempiisi.Kuulostaa varmaan ikälopun kommentilta,mutta tuollaiset tunne-elämän heilahtelut kuuluvat ikääsi ja olosi tasaantuu vuosien myötä.Ajattelemattomat nettiostokset eivät ole maailman loppu! Voit varmaan sopia vanhempien kanssa vaikka kotitöinä/palveluksina/ pikku jobeina takaisin "maksuista". Olen varma,että vanhempasi edelleen sinua rakastavat ja olet heille tärkeä. Voisitko luontevan tilaisuuden tullen kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi vaikka ensin toiselle vanhemmalle kahden kesken ? Muista kertoa myös kiusaamisesta.
Kouluissa lienee edelleen juraattoreita tai vastaavia,joiden kuuluu virkansa puolesta puuttua selkeisiin väärinkäytöksiin.
Olen iloinen puolestasi että olet löytänyt edes sen fb ryhmän.Sitä kai voisi hienosti sanoa vertaistueksi.Tärkeää että on foorumi,jossa sina ja monet muut voitte puhua ongelmista ja kohtaamistanne vääryyksistä /epäoikeudenmukaisuuksista.
Kaikkea hyvää sinulle !
Kirjoittele vaan myös tänne aina kun siltä tuntuu. Et ole yksin !!

Usko, kun sanon: Äitisi ja isäsi ovat antaneet sinulle anteeksi vaikka asia vielä harmittaisikin. Ja myös he haluavat sinut syliin, kainaloon, halauksiin. Minusta on ihanaa, kun 19-v poikani halaa minua tai 16-v tyttöni tulee aamulla pötköttämään viereeni ja lukee netistä hassuja juttuja. Se helpottaa minun yksinäisyyttä mistä olen puhunut lapsilleni.

Todella rohkeeta kirjoittaa omista kipeistä asioista. Se kertoo siitä, että tartut asioihin ja haluat tehdä niille voitavasi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että vielä tulet saamaan ystäviä ja tulet menestymään aikuisena. Itselläni todella saman kaltaisia kokemuksia. Yksinäisyys, kiusaamiset, jopa opettajien taholta ja huono koulumenestys. Pienellä itsensä pakottamisella sitä pääsee aina vähän lähemmäs menestymistä ja myös hyviä ystävyys suhteita. Enkä puhu nyt koulusta pelkästään vaan ylipäänsä tilaisuuksiin tarttumista. Teininä luulin että en edes ansaitse yhtäviä ja pääsen kai siivoojaksi. Nyt olen tenyt notariaatti töitä, eli erilaisia lakiin sidottuja asiakirjoja asiakkaille, kuten testamentteja jne. Suuri haaveeni olisi nyt tehdä jotain nuorten yksinäisyydelle ja etenkin kiusaamiselle. Nyky systeemit kouluissa eivät toimi eivätkä auta ainakaan kaikkia. Nyt toivon, että te kaikki kirjoittajat ja etenkin sinä yksinäinen poika 15, jaksaisitte odottaa pahimman elämän vaiheen yli, työn saannissa ja jatko kouluihin pääsyssä autetaan jo nykyään todella tehokkaasti. Asioilla on tapana järjestyä ja koskaan ei tiedä mistä itsesä löytää vaikka 5 vuoden päästä tai huomenna. Äitini sanoo että "ei täällä maailmassa kukaan ole maailman läppeen jääny" ja näinhän se on. Kiitos kun kirjoititte, ootte todella fiksuja, olen ihan varma että pärjäätte elämässä, vaikka se nyt epäilyttää.