Polkupyörällä Pattikselta Vietnamiin

Eikös se tekstitv-mies ajanut tuon välin 2 kk:ssa

Maikan baarin asiakkaat ajaa tuon tunnissa.

Joo näin on vanhojen ja varattomien eläkeläisten ja muiden ulkomaanasukkien toimittava. Kaksi kuukautta vapaata ja sitten on taas ryhdyttävä suunnittelemaan sitä ulkomaanmatkaa. Suunnitteluun, matkaan ja kaikkiin pähkäilyin kuluu aina se kuukausi. Tärveltyy koko hel'vetin oleminen siihen ainaiseen leiman saantiin. Ei taida olla thaikut kyllä minun eläkepäivieni viettopaikka. Thaiakkaa en ota. Mulla on tässä muutenkin koko ajan kaikki maailman murheet pohdinnan alla joten en kestäisi akkaa siihen räksyttämään.
Mielestäni voisi olla hieno ajatus mennä Vietnamiin toviksi. Pidän kuitenkin aivan pöllönä ajatusta mennä sinne fillarilla Pattikselta. Sinut ryöstetään ainaski 3 x matkalla. Vikalla x ne vie fillarinkin.
Mä menisin lentäen suoraan kohteeseen.
Kerrohan sitten naisjuttuja kun olet tutustunut kohteeseen. Kiitos!

http://blogit.yle.fi/polkupyoramatkalla-joka-paiva/polkupyoralla-vietnamista-jaamerelle-tien-paalla-joka-ainut-paiva

Kirjoitti siitä se Yle teksti-tv toimittaja upean kirjankin. Vaan sopii koittaa, ainakin Rämö hankki laajasti pöyräilykokemusta ympäri maailmaa ennen kaakkois-Aasian reissujaan.

Soitin kirjakauppaan. Painos loppu, löytyykö keltään myytäväksi tätä kirjaa ?

Kirja löytyy, mutta vasta Toukokuussa, kun palaan talven vietosta Thaimaasta.
Odotellessa voisit kuunnella ylen arkistosta Rämön itsensä lukemana kirjat:
"Rengasrikkoja Saharassa", ja " Polkupyörällä Intiaan", ja vaikka opetella
miltä sana, hotelli, näyttää Thaikirjaimin.

Ei onnistu. Mahdoton tehtävä,kun katsoo pattilassa hemmoja mitä siellä laahustaa. Yleensä ovat tuhannen juubassa ja kilojakin on severta, ettei mikään fillari sitä kestäisi. Kuntoa ei ole nimeksikään,ja jaksetaan laahustaa sinne suomipaariin hissukseen. Ehkä taxilla(songtaew) onnistuis mutta ei millään muulla kulkupelillä.

Kirjaa en ole lukenut, mutta näyttää ajelleen Laosin kautta eli mennyt tie 24 :ää mukaellen aluksi. Autolla tuo on tullut käytyä ja Laosin vuoristo on mahtavan rankka, 2:lla jurruttamista.

Hattua nostan kaikille, ketkä tuon reitin polkupyöräkaravaanilla valloittavat.

Sviddu on kiva lukea kun joku suomalainen on kulkenut ties missä. Täällä aina haukutaan ihmisiä peräkammarin pojiksi ja ties miksi.
Olen koittanut sanoa että maailmassa ei sellaista viidakon peräreikää enää löydä missä ei suomalaiseen törmäisi.
Hauskin juttu minkä itse muistan on kun ex- vaimo n:ro 2:sen kanssa kiertelimme Intiaa. olimme jossain ihme kylässä lähellä Tirupatia. Älkää kysykö mitä me siellä teimme. Kuppilassa olimme syömässä kun siihen pöydän kulmaan ryntäsi suomalainen pukuherra pyytäen lupaa istahtaa pöytäämme. Senhän myönsimme, olihan kivaa kun suomalaisen mokomassa paikassa tapaa. Kertoili suuripiirteisesti olevansa myyntityössä, minua ei nyt kiinnostanut. Mutta ryyppymies oli vailla vertaa. Sanoi ettei ole viinaa juonut kunnolla pariin vuoteen kun ei noista intialaisista siihen ole. Pääsimme siihen vaiheeseen missä lauletaan Maamme laulu ja satakuntalaisten ja karjalaisten laulut. Nehän komeasti kajautimme. Intiaanit siinä paheksuivat mutta vit'ut me niistä. Kunnes omistaja otti kaverin hallintaotteeseen sekä kehoitti meitä marssimaan ulos.
Maailmassa on miljoonia tarinoita; tämä oli yksi niistä.

Jos palataan otsikkoon,niin Rämöllö oli suurimmat probleemat koirista joita roikkui lahkeissa pyöröreissulla koko ajan.Nyt siellä on vielä niitää raivotautisia hurttia jokapuolella.
Taikut tykää koirista ja vaikka ne ei omia olisikaan,niin ei kannata paljon mennä noita hurttia kouluttamaan,siitä voi seurata,että ilmat lähtee muustakin pois kuin vain pyörästä.

Liikenne on tappavan vaarallista fillaristille kaikkialla Thaimaassa ja Vietnamissa. Suosittelen ottamaan reiteistä selvää kokeneilta reittivalinnoista ja käyttämään niiden välillä julkkareita.
Taustapeili fillariin myös ja ledivalot eteen ja taakse hämärän aikaan.

Ajokortit kun saavat suunnilleen noutamalla ja kertomalla lääkärille että terveitä ollaan. Huumepäissään ajavia ammattikuskeja on maa täynnä joille ei kaistat riitä ja nopeus on sellainen että auto pysyy just ja just kasassa.

Moottoripyörällä kierrelleenä aasiaa tiedän että sekin on todella vaarallista. Kuumuudessa herpaantuu pitkien etappien aikana ja tekee itsekin virheitä. Pohjoisthaimaassa on lokakuun paikkeilla leppoisat ajokelit yleensä eikä niin kuumaa ja sielläpäin liikenteessäkin on jotakin järkeä.

Tärkeimpiä on ne reittivalinnat ja etappisuunnitelmat.

Koirat pelkää myös jos taskusta löytyy muutama kivi joilla malliksi yhtä pommittaa. Paikalliset vallan harrastavat tuota kivitystä niin koirat on oppineet että kivi tekee kipeää.

Jonkun kertaa itselleni käynyt koiralaumojen kanssa tuolla joidenkin kaupunkien laitamilla dallatessa niin että siitä "taistele tai pakene" vaihtoehdosta jäi vain se "taistele" jäljelle kun pirulaiset piirittivät ja niitä tuli vaan lisää ja lisää. Jos olisin koettanut paeta siinä piirityksessä niin se koirien takaa- ajo vietti olisi varmaan johtanut hyökkäykseen.

En tiedä teinkö oikeaoppisesti oikein mutta se tepsi kun tein teräviä valehyökkäyksiä olettamaani aggressiivista laumanjohtajaa kohti ja heitin täysiä kiviä perään. Muutkin lähti luikkimaan.
Joskus koettaneet vielä seurata vähän matkaa mutta niiltä on jo sisu kaulassa siinä kohtaan kun ekan kerran ovat paenneet joten pari uutta askelta kohti vie hyökkäyshalut niiltäkin.

Kerran Koh Changin lonely beachille (hippi ja mariranta) mennessä pysähdyttiin kuselle tien varteen niin viidakosta hyökkäsi sellainen 15 päinen koiralauma todella aggressiivisesi mutta meillä kävi kun ei ehditty edes juurikaan reagoida kun laumanjohtaja jäi ohikulkevan auton alle. Muut jäi siihen tienvarteen sitten istuskelemaan ja uikuttamaan kun bossi kuoli siihen keskelle tietä.

Changilla ei ole niin monirotuisia ne koirat kuin mantereella. Ne on sellaisia dingon näköisiä liki kaikki.

Vaaroista tulee vielä mieleen että heinänviljelijät ei diggaa jos eksyt trekkaamaan heidän tiluksilleen. Poijaat maksaa siivut paikallisille poliiseille bisneksistään ja siinä ei auta silloin kukaan. Kannattaa nöyrästi perääntyä ja huutaa sori sori.

Kerran offarimotolla ajeltiin ilman karttaa summassa vuoristoseudulla lähellä burman rajaa ristiin rastiin vuoren rinteen polkuja ylös ja alas.

Sitten kun etuviistossa tien varren varjoissa näkyi seisovan mustanaamainen resupekka Kalashnikov kaulassa niin käännyttiin hiljaa takaisin eikä jääty kyselemään kuulumisia.

Viereisessä kylässä pitkään asunut suomalainen majoitusyrittäjä kertoi että kyseinen alue on täynnänsä noita viljelmiä ja kaikki sen tietää mutta niistä ei puhuta paikallisten kesken koska siellä on sukulaisiakin hommissa ja matala profiili on yhteisen edun mukaista.
Turismi kun ei vielä ainakaan paljoa noita seutuja rasita.

Eipä taida onnistua, kun oot 2 päivää pattiksella niin menee polkuhalut.
Ellet sitten polje pattayalaisen oppaan kanssa sinne.

Valokuvaaja Salminen ajoi 3 kk:ssa Pattikselta Kiinan Kunmingiin, 5000 km (bloki löytynee googlella). Toi Rämön suoritus on kyllä huima.

Käykääpä polkaisemassa tuo, saatte esimakua extremeen:

http://www.tourdethailand.com/life-on-the-tour/tour-de-thailand-northern-half/

Tour de Pattaya menossa, suomalaisiakin mukana. Tulkaa huomenna katsomaan 2:s tielle.

Reissu alkaa tänään iltalennolla, kiitokset kaikille keskustelijoille.

Kirjoita hieman matkapäiväkirjaa meille, jooko?
Matkatarinoista on puutetta ja olisi tosi kivaa lukea kokemastasi. Uskon että koet riemukkaita ja erikoisia päiviä, jaa ne kanssamme kun aikaa ja paikka on.