Kuvitellaanpa tilanne, että olisit ihastunut ja toinen tai molemmat olisivat varattuja. Missä menee moraalisi rajat eli onko mielestäsi mahdollista, että petät / rikot toisen tai oman liittosi ? Entä mitä voisit tehdä rakkaasi puolesta pyyteettömästi?
Kuvaile siis omaa käsitystäsi omasta moraalistasi ihastumisen yhteydessä ja asioista, jotka voisivat saada sinut poikkeamaan linjastasi.
Tämä kysymys on kaikenikäisille, myös nuorimmille lukijoille
Kuvaile siis omaa käsitystäsi omasta moraalistasi ihastumisen yhteydessä ja asioista, jotka voisivat saada sinut poikkeamaan linjastasi.
Tämä kysymys on kaikenikäisille, myös nuorimmille lukijoille
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joo mulla tilanne, jossa mies on varattu. Aina olen ajatellut, että en missään nimessä halua sekaantua varattuun..Mutta niin vain on nyt päässyt käymään. Itse en ole niinkään aloitteellinen, vaan paremminkin mies. Naimisissa hän ei ole, eikä ole lapsia. Silti en tietenkään pidä tästä, kun asiat on nyt näin. Vielä voisin perääntyä, mutta kun en halua. Järki sanoo, että tässä voi vielä käydä huonosti..Mutta entäs tunteet..
Ikinä ei voi tietää onko lapsia "tulossa"..
Mulla on ollut myös tilanne että olen ollut ihastunut varattuun.Ne tunteet kestää hetken, se on sitä "huumaamaa".Miehet kun haluaa sitä vaihtelua mutta kun on jäämässä kiinni ni ne lempaa sen kakkosen pois pelistä mielummin kun sekottaa kotielämänsä.Olen nähnyt käyvän sen monenmonta kertaa.Jos ajattelee liikaan tunteella niin se myös sitten tuntuu kun saa siipeensä.Minulla on monia miespuolisia ystäviä
(mieheiä)jotka keromansa mukaan haluavat vain vaihtelua ikävään arkeen mutta eivät missään tapauksessa jättäisivät tyttöystäviään/vaimojaan.
Sanon tämän sinulle siksi että sinä et satuttaisi itseäsi tai ainakin että et kuvittele liikoja tai odota liikoja.
Joo tottakai tiedän,että on hyvin todennäköistä että mies ei jätä tyttöystäväänsä. En ole niin sinisilmäinen, että uskoisin siihen jos hän sanoo ettei mene hyvin..No kauheasti ei ole keskusteltukaan siitä ja parempi niin. Mies ei ole ainakaan salannut seurusteluaan..Eihän tämä oikein ole, mutta..Eiköhän asiat selkene.
En tietenkään menisi sotkemaan mitään valmiita juttuja eli lapsiperheen elämää, haluaisin vain lisätä omaa ja toisen viihtyvyyttä tässä arkisessa elämässä. Se varmasti heijastuisi positiivisesti myös sinne "oikeaankin" liittoon. Kaikilla kunkuista pesijöihin on ollut rakastajia rakastajattaria maailman sivu. Liha on heikko, kun se kutsuu, mutta tuntu siitä että elää on aika tärkeää, tai kuolee pystyyn tai saa psykosomaattisen sairauden ja kuolee pystyyn tai ennen aikojaan.??????????????
Olen vapaamielinen, mutta kun tunteita on pelissä en haluaisi loukata itseäni tai muita. En pettäisi omaa kumppania, enkä alkaisi toisten avionrikkojaksi. En edes haluaisi olla ihmisen kanssa joka on valmis pettämään kumppaniaan. Kertoohan se sen, että jos ajautuisin tuollaiseen tilanteeseen ja vaikka lopputulos olisi heidän eronsa ja minulla alkava suhde kumppaninsa pettäjän kanssa, hän saattaisi pettää myöhemmin myös mua. Moraalin löyhyyttä jos ei osaa irtautua suhteesta jos haluaa toista. Toki se loukkaisi omaa kumppania jos ilmoittaisi haluavansa erota koska haluaa mennä yksiin toisen kanssa, mutta rehellisempää ja vähemmän loukkaavampaa kuin pettäminen.
Huolisi naista joka lähtisi tuosta vaan miehensä luota vaikka olisinkin ihastunut häneen. Itse kun en tuollaista ikinä tekisi niin ymmärrys ei ehkä riittäisi. Ehkä olen vanhanaikainen mutta minusta suhteiden välillä pitää olla sellainen selviytymisjakso, että varmasti tietää mitä haluaa elämältä. Muuten kaikki voi mennä päin persettä.
Se kuitenkin täytyy myöntää että jos olisin siihen naiseen totaalisen hulluna niin saattaisin aluksi ratketa, mutta todennäköisesti siitä ei tulisi yhtään mitään koska tietäisin sen olevan väärin.
hmmm... en oikein usko että niin kävisi ellei alkuperäisissä suhteissa olisi jotain vikaa. voisin rikkoa molemmat suhteet vaikka oltaisi naimisissakin. ja silläkin uhalla että uus mies pitäisi mua jo valmiiks petturina. en ole kuitenkaan koskaan pettänyt. mutta avoimessa suhteessa olen elänyt...
Tosi vaikea kysymys. Vielä vuosi sitten olisin moralisoinut täyttä päätä kaikkia, jotka ihastuisivat varattuihin. Nyt, kun itse rakastuin päätä pahkaa varattuun mieheen, niin en enää voi mennä tuomitsemaan ketään. Itse kyllä tämän oman varattuni kanssa päädyimme siihen, ettemme pidä mitään yhteyttä emmekä aloita suhdetta (tai se suhde jäi pariin yhteiseen yöhön), nimenomaan siksi, että luultavasti juttu ei voisi päättyä kovinkaan onnellisesti, jos salamyhkäisesti sitä pitäisimme yllä. Mutta vaikeaa on! Huolimatta siitä, että viimeisimmästä yhteydenotosta on jo monta kuukautta, ajattelen häntä päivittäin. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että tilanne on tällainen. Olen ihan tyytyväinen ja erityisen onnellinen siitä, että tämän miehen tapasin... niin paljon hänen tapaamisensa antoi mulle voimaa jatkaa aika hankalassa elämäntilanteessa. Ja on tunnustettava, että tilannetta helpottaa kovasti se, että asumme kaukana toisistamme... eli emme tapaa sattumalta missään. Jos tapaisimme joskus, en ole ollenkaan varma, että voisin vastustaa kiusausta heittäytyä hänen syliinsä... Joten tosi vaikea kysymys, johon en tainnut vastata yhtään mitään...
Elän itse enemmän sydäntäni kuin järkeäni käyttäen ja tunnen aina hyvin voimakkaasti. Jos rakastan häntä tarpeeksi, uskon, että pyrin suojelemaan häntä ja hänen perhettään itseltäni.
Rakkautta voi osoittaa niin monella eri tavalla. Sanoilla, välittämisellä, olemalla ystävä.
moraalille asettaa rajat. Ikään kuin ihminen eläisi moraalinsa rajojen sisäpuolella tai rajoja hipoen. Absurdia. Mikä on moraalitonta? Hyväksikäyttö on moraalitonta. Valehtelu on moraalitonta. Itsekkyyskin on moraalitonta. Mutta missä raja on? Rajat ovat sitä varten että tiedämme milloin muut ovat toimineet väärin meitä kohtaan!?
Moraalini on sitä, että tiedostan tekemiseni ja kannan niistä vastuun!
Mielestäni ihminen elää nimenomaan itseasettamiensa moraalirajojen sisäpuolella. Esimerkiksi valehtelu tai varastaminen ei välttämättä ole kaikkien mielestä moraalitonta vaan tietyissä tilanteissa täysin normaalia käytöstä. Tuskinpa nälkäinen ihminen kokee tehneensä moraalisesti väärin varastaessaan viimeisillä voimillaan syötävää. Sama ihminen voi silti normaaliolosuhteissa pitää varastamista täysin tuomittavana ja moraalittomana tekona.
Ihminen eroaa eläimestä juuri moraalikäsitystensä ansiosta. Miehillä ovat usein henkilökohtaisen moraalin rajat suurpiirteisemmät kuin naisilla. Tämä on se syy, minkä vuoksi miehiä usein kutsutaan sioiksi ;-)
Mulla on ollut vähän tämä tilanne päällä muutaman viikon, minä sinkku, hän varattu. Pientä peliä ja kiinnostusta molemminpuolin, mutta koska minut itseni on aikoinaan petetty ja jätetty, en halua tehdä samaa muille. Sitä paitsi muistan sen mielettömän raivon mitä tunsin exäni lisäksi myös sitä silloista toista naista kohtaan, en halua että kukaan vihaa minua samoin miten minä vihasin häntä. Eli, en tule tekemään asialle mitään. Jos joskus se tilanne tulee että molemmat on sinkkuja, niin sitten voi miettiä tilannetta uudelleen.