Minulla on monenlaisia kummallisia ajatuksia ja vaikeita oireita, joita lääkäri on miettinyt olevan psykoottisia. Olen syönyt monia eri neuroleptejä vuosien aikana, eikä ne ole auttaneet. Onko kohtalotovereita? Vai pitäisikö vain nostaa annoksia oikein kunnolla? Itse söin aikoinaan esim. seroquelia 500 mg/iltaisin. Yhteen aikaan söin Peratsinia 12 mg/ilta. Miten teillä? Itse en kuule ääniä, joten sitä ongelmaa minulla ei onneksi ole mutta on tämä elämä muutenkin ihan tarpeeksi *.
Kun lääkkeet ei auta
surunpisara
6276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellänikään eivät oikein mitkään neuroleptit ole tehonneet. Älä nosta annoksia, sillä niin sinun on vain pahemmpi olla ja lopettaminen on entistä vaikeampaa. Usein psykiatrit vakuuttavat monien antipsykoottien korjaavan mieltä ja parantavan oloa vaikka vaikutus on usein vain täysin päinvastainen, ei kukaan voi loppujen lopuksi ongelmiaan lääkkeillä hävittää, se on kova mutta varma totuus. Masennuslääkkeetkin vain turruttivat mieltä.Oletko kokeillut muita vaihtoehtoja kuten mäkikuisma (myydään apteekissa valmisteena Hyperiforce Nova). Itse en ole kokeillut mutta tepsii paljon kuulema paniikkihäiriöön, ahdistukseen ja masennukseen, kaverini suositteli. Toipumiseen ei välttämättä kannata mitään jeesusteluihin ryhtyä mitä muut skitsofreenikot saattavat alkaa houkuttelemaan vaan ihan tekemisen keksiminen, jokin ihan mikä tahansa mistä nauttii joka saisi ajatuksesi pois sairaudestasi ja vaivoistasi. Kokemuksesta voin sanoa että läheisten tuki ja elämään keskittyminen on se paras lääke. Myös psykoterapiasta voi olla paljonkin apua. Vaikka sairastaisikin tiettyä sairautta ei kannata sen antaa latistaa ja hallita elämää. Paljon jaksamista sinulle surunpisara.
risperidon, olanzapin, abilify, citaloprham, sertralin mirtzapin yms yms
Neuroleptit aiheuttavat pitkässä juoksussa vain lisää ongelmia. Jos olet vuosia syönyt ei ole ihme, että voit huonosti.
Mullakin sama juttu - ei auta. Vakuutellaan että vaihtamalla paranee ja viides lääke jo menossa eikä ole parantunut olotila, yksi lääke meinasi aiheuttaa itsetuhoa joten se vaihdetiin äkkiä. Vaihdoin luonnonmukaisempiin hoitokeinoihin kielloista huolimatta koska mitä hävitävää mulla enää on jos olo on muutenkin sekaisin?
Harjoitan joogaa kotona, käyn juoksemassa ja syön yrttejä - eli sitä mitä kiellettiin tekemästä toimii tällä hetkellä parhaiten. Toki ei varmasti kaikilla luonnonmukaisuus ole ratkaisu vaan kuten totesin itselleni jos ei ole enää muuta hävitävää miksi ei kokeilla?
www.luontaistuotteet.net löytyy esimerkiksi kohtuu hinnoin hyviä valmisteita.
Sanoko ne ihan oikeasti sulle, että liikunta, tai juokseminen, on huonosta mielenterveyden kannalta? Mahtaa olla aikomoinen puoskari kyseessä, oliko luutaa näitkö?
Lääkärit eivät ole kiinnostuneita sinun hoitamisestasi. Heitä kiinnostaa vain, mikä sinussa on vialla ja miten se pitäisi korjata. Heidän mukaansa ajatuksesi ovat vääriä ja tunteesi ovat epäsopivia, ja täten myös sinä itse ajattelet tuntevasi väärin ja kokevasi maailman väärällä tavalla. Tämä todennäköisesti vahvistaa ahdistustasi voimakkaasti. Pikemminkin sinun pitäisi opetella kuuntelemaan itseäsi. Miksi ajattelet "kummallisia" ajatuksia? Miksi sinua ahdistaa? Pelottaa? Sinulla ei ole mitään sairautta, vaan tapasi reagoida vastoinkäymisiin on ehkä vain länsimaisten normien vastainen. Lääkkeet eivät tule ikinä parantamaan sinua sairaudesta, jota sinulla ei ole. Olet täysin terve. Lääkityksellä vain turrutat itseäsi ja tuhoat terveytesi. Sinä kärsit jostain, eikä kukaan kuuntele sinua, et edes sinä itse. Se on todennäköisesti sinun suurin ongelmasi.