Ennen kun laitan palstan taas viikoksi kiinni, niin haluan kertoa jotain. Minusta tuntuu, että kun olet päästänyt lähellesi ja alan olla toiveikas, paiskaat äkkiä luukut taas kiinni. Se vaan tuntuu niin väärältä, kun mikään tässä ei ole väärää ja siksikin, kun itse en tuollaiseen totaalitorjuntaan kykene. Alan aina silloin miettiä kaiken tän meidän välisen järkevyyttä, koska se satuttaa ja saa tuntemaan, että toinen ei paljoakaan anna arvoa itselleni, eikä tunteilleni. Toisaalta ajattelen että tuskin sillä hetkellä on sovussa itsensäkään kanssa. Mutta eihän se tietenkään lohduta.
Olenkohan väärässä nyt,
kun tältä tuntuu
9267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet väärässä, ja anna anteeksi torjumiseni, mutta minulla meni hetken aikaa ennen kuin myönsin tunteeni sinua kohtaan.
En ole mihinkään menossa, mut tuntuu vaan välillä tältä.
Onneksi et mene. Voimmehan kokeilla uudestaan.
Muuten samat pelon aiheet mulla. Ihanaiseni vei mieleni ja katkaisi kieleni.
Orpo olo.
Rypeen itsesäälissä.
Olen kusipää itselleni ja samalla ehkä jollekin muulle- nyyh...
Tulipa surkea olo tuosta aloituksesta :( Käyttäydyn itsekin torjuvasti välillä vaikka en haluaisi, mulla se johtuu omasta epävarmuudesta. Mies on monesti tuonut itseään tykö ja lähtenyt pois turhautuneena.
ihmeen takia pitää sitten palstalla operoida ja suorastaan kerjätä niitä väärinkäsityksiä? et itse tahdo päästää lähemmäksi kun pelkäät menettäväsi yliotteesi.
Huorat olivat kyllä järkytys. Ja mun asioista vihjailu netissä. Keltähän kuultu?
Avaa face ja katso, siellä se tieto leviää kulovalkean tavoin.
Jos se on hänen taholtaan sitä kuuluisaa limerenssiä. Lähentyminen jotenkin lässäyttää kaiken.