Moro vaan kaikille!
En oikein tiedä mistä lähtisin tätä vyyhtiä purkamaan, mutta olen siis kohta 24 vuotta täyttävä mies ja minulla on poikuus tallella vielä, aika vahvastikin. En ole koskaan seurustellut tytön kanssa, saatikka suudellut. Ei, en ole edes pikku pusua saanut. En ole mikään uskovainen, tai muukaan hihhuli ja alkoholiakin tulee nykyään käytettyä seurajuomana. Omasta mielestäni omaan ihan normaalit sosiaaliset taidot, enkä koe että olen mikään susiruma tapaus.
Jotenkin vuosien saatossa olen onnistunut etääntymään kaikista naispuolisista kontakteistani ja tätä nykyä koko ajatus naisista tuntuu jotenkin kovin etäiseltä ja oudolta.
Palataan hetkeksi ylä-asteelle, tiedän että muutamat tytöt oli kyllä ihastunut minuun ja taisipa joku pyytää minua "seukkaamaan", vaikka se niin koomiselta kuulostaakin. :D Kuitenkin jotenkin olen aina onnistunut ryssimään nuo tilanteet. Rippileirinkin jälkeen minulla oli pitkään vispiläkauppaa yhden tytön kanssa. Juurikin semmoista "Moi, mitä kuuluu" juttua. No aika pientähän tommoinen vielä on, mutta näistä kokemuksista osaan kuitenkin päätellä, että olen luultavasti ihan normaalin näköinen pojankloppi, tai siis ainakin ollut.
Yläasteen jälkeen alkoi sitten tämä tytöistä vieroitusjakso. Muutin isommalle pitäjälle ammattikouluun, poikavaltaiselle alalle. Noihin aikoihin en käyttänyt vielä alkoholia ja en tavannut oikeastaan ainuttakaan tyttöä koko kolmen vuoden opintojen aikana.
No, ammattikoulun päätyttyä pääsin töihin kotikaupunkiini. Kotikaupunkini on pikkuinen pitäjä ja oikeastaan kaikki kaverini oli muuttanut koulujen ja töiden perässä muualle ja samalla oli kaikki tytötkin kadonnut, tietysti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Töissä viihdyin noin neljän vuoden ajan, välissä tuli kyllä käytyä armeijakin. Mutta eipä sieltä työmaalta mitään naisia löytynyt. :D
Joskus armeija-aikoina aloitin tuon alkoholin ja sen jälkeen on tullut noissa baareissakin pörrättyä, mutta ei niistä reissuista ole tarttunut mitään matkaan. Monesti kyllä sydämeni on rikottu onnelan tanssilattialle.
Uskallan kyllä jutella tytöille ja tanssittaakin baariympäristössä, mutta jotenkin homma aina lässähtää kasaan, vaikka tyttö vaikuttaa kiinnostuneelta.
Jotenkin tuntuu siltä, että olen hieman aloitekyvytön noissa naisasioissa. Voihan se olla sitäkin että jännitän liikaa, jotenkin en vaan luota siihen että asiat rullaa omalla painollaan. Herranjumala sentään, enhän minä edes tiedä miten pussaaminen teknisesti tapahtuu! Vaikka eihän tuo mitään rakettitiedettä ole, näin ainakin haluan uskoa. Jotenkin ahdistaa myös ajatus että tuo tyttö on luultavasti kokeneempi kuin minä. Entä jos se hoksaa että minulla ei ole mitään haisua mitä olen tekemässä? Missä tyttöjä voi edes tavata nykyään silleen että saa ihan rauhassa tutustua? Eikä tarvitsisi heti olla työntämässä kieltä kurkkuun.
Muutaman kerran nainen on kysynyt minulta baarissa, että lähtisinkö hänen luokseen yöksi, mutta se ei vaan jotenkin tunnosta minun tyyliseltä. Enkä minä mitään baaripanoja ole etsimässä, mieluimmin tutustuisin ihan rauhassa ihmiseen, ennen kuin tekisin sen kanssa mitään intiimimpää.
Koenko poikuuteni olevan itselleni taakka? No, ehkä vähäsen. Onhan se ainakin nuortenpiireissä noloa. Joskus tekisi mieli hoitaa asia nopeasti alta, että pääsisi mahdollisimman nopeasti kokemaan lisää. Toisaalta olisihan se hienoa jos poikuuden menettäisi jollekin oikeasti tärkeälle henkilölle, mutta miten pitkään sitä pitäisi odottaa? 30-vuotiaaksi vai peräti nelikymppiseksi?.
Lopetin työni noin vuosi sitten ja lähdin vielä suurempaan kaupunkiin opiskelemaan, ehkäpä se poikuus jää kanssa tähän kaupunkiin.
En tiedä miksi avaudun tänne tällä tavalla, mutta kai minun tarinani tänne sekaan sopii.
En oikein tiedä mistä lähtisin tätä vyyhtiä purkamaan, mutta olen siis kohta 24 vuotta täyttävä mies ja minulla on poikuus tallella vielä, aika vahvastikin. En ole koskaan seurustellut tytön kanssa, saatikka suudellut. Ei, en ole edes pikku pusua saanut. En ole mikään uskovainen, tai muukaan hihhuli ja alkoholiakin tulee nykyään käytettyä seurajuomana. Omasta mielestäni omaan ihan normaalit sosiaaliset taidot, enkä koe että olen mikään susiruma tapaus.
Jotenkin vuosien saatossa olen onnistunut etääntymään kaikista naispuolisista kontakteistani ja tätä nykyä koko ajatus naisista tuntuu jotenkin kovin etäiseltä ja oudolta.
Palataan hetkeksi ylä-asteelle, tiedän että muutamat tytöt oli kyllä ihastunut minuun ja taisipa joku pyytää minua "seukkaamaan", vaikka se niin koomiselta kuulostaakin. :D Kuitenkin jotenkin olen aina onnistunut ryssimään nuo tilanteet. Rippileirinkin jälkeen minulla oli pitkään vispiläkauppaa yhden tytön kanssa. Juurikin semmoista "Moi, mitä kuuluu" juttua. No aika pientähän tommoinen vielä on, mutta näistä kokemuksista osaan kuitenkin päätellä, että olen luultavasti ihan normaalin näköinen pojankloppi, tai siis ainakin ollut.
Yläasteen jälkeen alkoi sitten tämä tytöistä vieroitusjakso. Muutin isommalle pitäjälle ammattikouluun, poikavaltaiselle alalle. Noihin aikoihin en käyttänyt vielä alkoholia ja en tavannut oikeastaan ainuttakaan tyttöä koko kolmen vuoden opintojen aikana.
No, ammattikoulun päätyttyä pääsin töihin kotikaupunkiini. Kotikaupunkini on pikkuinen pitäjä ja oikeastaan kaikki kaverini oli muuttanut koulujen ja töiden perässä muualle ja samalla oli kaikki tytötkin kadonnut, tietysti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Töissä viihdyin noin neljän vuoden ajan, välissä tuli kyllä käytyä armeijakin. Mutta eipä sieltä työmaalta mitään naisia löytynyt. :D
Joskus armeija-aikoina aloitin tuon alkoholin ja sen jälkeen on tullut noissa baareissakin pörrättyä, mutta ei niistä reissuista ole tarttunut mitään matkaan. Monesti kyllä sydämeni on rikottu onnelan tanssilattialle.
Uskallan kyllä jutella tytöille ja tanssittaakin baariympäristössä, mutta jotenkin homma aina lässähtää kasaan, vaikka tyttö vaikuttaa kiinnostuneelta.
Jotenkin tuntuu siltä, että olen hieman aloitekyvytön noissa naisasioissa. Voihan se olla sitäkin että jännitän liikaa, jotenkin en vaan luota siihen että asiat rullaa omalla painollaan. Herranjumala sentään, enhän minä edes tiedä miten pussaaminen teknisesti tapahtuu! Vaikka eihän tuo mitään rakettitiedettä ole, näin ainakin haluan uskoa. Jotenkin ahdistaa myös ajatus että tuo tyttö on luultavasti kokeneempi kuin minä. Entä jos se hoksaa että minulla ei ole mitään haisua mitä olen tekemässä? Missä tyttöjä voi edes tavata nykyään silleen että saa ihan rauhassa tutustua? Eikä tarvitsisi heti olla työntämässä kieltä kurkkuun.
Muutaman kerran nainen on kysynyt minulta baarissa, että lähtisinkö hänen luokseen yöksi, mutta se ei vaan jotenkin tunnosta minun tyyliseltä. Enkä minä mitään baaripanoja ole etsimässä, mieluimmin tutustuisin ihan rauhassa ihmiseen, ennen kuin tekisin sen kanssa mitään intiimimpää.
Koenko poikuuteni olevan itselleni taakka? No, ehkä vähäsen. Onhan se ainakin nuortenpiireissä noloa. Joskus tekisi mieli hoitaa asia nopeasti alta, että pääsisi mahdollisimman nopeasti kokemaan lisää. Toisaalta olisihan se hienoa jos poikuuden menettäisi jollekin oikeasti tärkeälle henkilölle, mutta miten pitkään sitä pitäisi odottaa? 30-vuotiaaksi vai peräti nelikymppiseksi?.
Lopetin työni noin vuosi sitten ja lähdin vielä suurempaan kaupunkiin opiskelemaan, ehkäpä se poikuus jää kanssa tähän kaupunkiin.
En tiedä miksi avaudun tänne tällä tavalla, mutta kai minun tarinani tänne sekaan sopii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisin voinut varmaan jaksottaa tuon loppuosan paremmin, mutta menkööt nyt näin.
"En oikein tiedä mistä lähtisin tätä vyyhtiä purkamaan, mutta olen siis kohta 24 vuotta täyttävä mies ja minulla on poikuus tallella vielä, aika vahvastikin. En ole koskaan seurustellut tytön kanssa, saatikka suudellut. Ei, en ole edes pikku pusua saanut. En ole mikään uskovainen, tai muukaan hihhuli ja alkoholiakin tulee nykyään käytettyä seurajuomana. Omasta mielestäni omaan ihan normaalit sosiaaliset taidot, enkä koe että olen mikään susiruma tapaus."
"Yläasteen jälkeen alkoi sitten tämä tytöistä vieroitusjakso. Muutin isommalle pitäjälle ammattikouluun, poikavaltaiselle alalle. Noihin aikoihin en käyttänyt vielä alkoholia ja en tavannut oikeastaan ainuttakaan tyttöä koko kolmen vuoden opintojen aikana."
Mulla muuten täysin sama juttu mutta oon nainen ;) Ja opiskelen naisvaltaisella alalla, ei siis paljoa ollut mahdollisuutta normi arkipäivinä tutustua miehiin. Mulla on kans samanlaisia huolenaiheita kuin sulla, vastakkainen sukupuoli tuntuu ihan täysin vieraalta, enkä oikeen ees tiedä että miten miesten kans jutella :D Mutta sen olen huomannut, että baareissa ei lähtökohtaisestikaan ole helppo "tutustua rauhassa". Siitä syystä että siellä on niin kova meteli ja monet tosiaankin etsii vain yhden illan juttuja. Siispä olen muuttanut taktiikkaa ja vietän aika paljon vapaa-aikaa puistoissa, kahviloissa, elokuvateattereissa, kirjastoissa, lenkkipoluilla... paikoissa, jonne voisin ihan tavallisten mukavien sinkkumiestenkin kuvitella eksyvän.
En varsinaisesti ota paineita neitsyyden menetyksestä, mutta se varmaan onkin enemmän "miesten juttu"? Sen sijaan tuntuu, että mitä enemmän aikaa kuluu siihen, että pääsee intiimiin suhteeseen kenenkään kanssa, niin sitä isommaksi kynnys tehdä mitään kasvaa. Alkaa miettimään kaikkea ihan liikaa kuten juuri tuota suutelemista. Vastapuolikin varmaan huomaa helposti, jos läheisempinä hetkinä jännittää, ja sen saattaa tulkita ettei haluaisikaan vaikka oikeasti haluais... Mutta olen päättänyt nautiskella sinkkuudestani, no, koska en muutakaan voi. Istuskelen syömässä jäätelöitä ja nautin maisemista. Nautin siitä että voin tehdä mitä haluan milloin haluan, koska sitten parisuhteessa näin täydellistä vapautta ei kuitenkaan enää ole.
Jostain olen kuullut sanonnan, että kukaan ei ole valmis parisuhteeseen ennen kuin on oppinut asumaan yksin. Jotenkin haluan uskoa tähän, että itteensä on hyvä ensin tutustua rauhassa ennen kuin tekee pakotettuja siirtoja :)
Kiinnostaisiko päästä eroon neitsyydestä?
Olen mies ja hyvin samanlaisella tarinalla varustettu. En ole mikään seuraihminen tuntemattomien seurassa, mutta kun opin tuntemaan ihmisen olen hyvinkin avoin. Baarissa ei tällaista luottamusta pysty kasvattamaan. Neitsyys meni vasta 31v ja sekin hyvän ystävän kanssa. Ehkä suurimmaksi osaksi juuri sen vuoksi että tämä ystävä tunsi minut ihmisenä. Itse en tehnyt minkäänlaista aloitetta ko. ystävää kohtaa. Olin vain hänen seurassaan aika paljon ja olin oma itseni. Yksi ilta sitten vain päädyttiin sänkyyn kun ystävä teki aloitteen. Jos jotain haluaisin tehdä toisin, se olisi ehkä juurikin tuo enemmän yleisillä paikoilla ja harrastuksissa hengaaminen missä voi oikeasti tavata ihmisiä tutustua ilman että ollaan treffeillä.
Oon myös kohta 23-v ja odottelen sitä oikeaa. Välillä mietin että onko kriteerit liian kovia (haluan siis ensimmäisen kerran tapahtuman miehen kanssa johon oikeasti tunnen vetoa ja luotan) Olen sitoutumiskammoinen ja tavallaan pelkään miehiä joten sen luotettavan kumppanin löytäminen ei ole ollut kovin helppoa. Intiimi läheisyys miehen kanssa tuntuu jotenkin kaukaiselle ajatukselle vaikka toisaalta haluaisinkin sitä (en siis ole aseksuaali vaikka en mitenkään superseksuaalinen nainen taida ollakaan) Annan vain ajan kulua ja odotan että puusta tipahtaa eteeni se oikea mies, vaikka tiedän että hyvin epätodennäköisesti niin tulee tapahtumaan.
Välillä olisi helppo vain yrittää pokata baarista joku ja hoitaa alta pois. Pelkään että sitten kun toviottavasti tapaan sen jonka kanssa klikkaa hän ei voi hyväksyä neitsyyttäni.
Oli itekkin pakko avautua, koska tunnistan ite pohtivani usein samoja asioita. En vaan ymmärrä miksi tää on niin vaikeaa, kun ei tarvitsisi olla, eihän se suurimmalle osalle ole. Ja tää koko ajan lisääntyvä ikä ei yhtään auta asiaa. Mut tsemppiä sulle! :)
"Pelkään että sitten kun toviottavasti tapaan sen jonka kanssa klikkaa hän ei voi hyväksyä neitsyyttäni. "
mistä ihmeestä te naiset saatte päähänne että teidän neitsyys olisi negatiivinen asia, sehän on täysin positiivinen asia, enemmänkin negatiivista on jos olette olleet miehien kanssa..
No, ensinnäkin sanoisin että ainoa kenelle sun neitsyydellä on väliä, oot sä itse. Jos joskus satut päätymään sänkyyn naisen kanssa, niin et ole mitenkään velvollinen kertomaan asiasta. Eikä naisen tarvitse kysyäkään. Tai no jos haluat kertoa, niin toki voit tehdä niinkin.
Ja siinä ei ole mitään pahaa jos haluat seksiä vain pitkäaikaisemman kumppanin kanssa. Se voi olla oikea juttu sinulle. Ja monelle muullekin. Nykyinen kulttuuri on vaan hyperseksuaalinen eikä usein arvosta lainkaan sitä että ihmiset oppisivat tuntemaan toisensa ennen seksiä. Kyse on tässäkin juuri siitä mitä sinä itse haluat. Mieti sitä ja toimi sen mukaan.
Tulet ilmeisen hyvin toimeen naisten kanssa ja uskallat jopa lähestyä heitä. Sanoisin että se ei onnistu kovin hyvin 90% suomalaismiehistä. Siitä kannatta olla ylpeäkin. Sosiaaliset kyvyt ovat keskeisiä naisiin tutustumisessa, ne menevät ulkonäön ja muun edelle. Naistenmiehet ovat usein juuri sosiaalisesti kaikkein kyvykkäimpiä. Sinulla on kaikesta päätellen mahdollisuudet ruveta vaikka millaiseksi häntäheikiksi jos vain todella haluat.
Ihmisten seksuaalisuuden tasoissa on eroja. Toisilla on korkeampi libido kuin toisilla. Jotkut vaan haluavat seksiä luontaisesti enemmän kuin toiset. He usein sitä saavatkin enemmän koska hakeutuvat tilanteisiin useammin. Mutta tämä ei ole asia jossa toinen vaihtoehto olisi toista parempi. Elämä voi olla hyvää vaikkei sitä seksiä jatkuvasti harrastaisikaan. Moni ihminen on tyytyväinen vaikka ei vuosikymmeniin olisi yhtäkään seksisuhdetta. Riippuu taas yksilöstä.
Sanoisin kuitenkin että kokeile! Jos jonkun naisen kanssa onnistuu, niin kokeile miltä se seksi sinusta tuntuu. Jos tuntuu oikealta ja hyvältä, niin sitten jatka vaan samaa rataa. Jos taas ei, niin sitten mieti että mitä muuta haluat elämältä. Joka tapauksessa sinä päätät mitä alat tavoitella elämässä. Ja seksin kaltaista asiaa ei vaan tiedä jos ei kokeile.
Olen melkein samanikäinen naispuolinen neitsyt ja minulla on hyvin samanlainen tarina kuin sinulla. Uskoisin että voisit olla hyvinkin suosittu naisten parissa jos vain uskaltaisit heittäytyä mukaan. Aika moni nainen olisi kyllä varmasti iloisesti yllättynyt jos joskus joku mies lähestyisikin vähän "varovaisemmin" eikä heti olisi vonkaamassa sänkyyn, tai ainakin itse olisin. Baareissa olen tosi varovainen miesten suhteen koska pelkään että annan jotenkin väärän kuvan jos vaikka flirttailen. Itsekin olen miettinyt että mikä olisi sellainen paikka jossa voisi rauhassa tutusta ihmisiin mutta vielä en ole sellaista paikkaa löytänyt :D