Välinpitämättömyys ja uhrautuminen

Kyllähän tässä alkaa nuppi turpoamaan kun kokoajan saa vongata. Vaimolla menee kaikki muu seksin edelle, ihan kaikki. Työ, kauppa, puhelu Äidin kanssa, siivous jne...Sitten jo väsyttääkin. Lapset ymmärrän että ne pitää hoitaa mutta...
Onhan tässä kyllä pitkä suhdekin takana, ja ei sitä niin vaan lopeteta. Rakastan kuitenkin puolisoa kovasti.Mutta en osaa yksilöidä tätä tunnetta. Katselen muita naisia ja kuntosalilla pientä flirttiä muutaman typun kanssa ja erikoinen tunnelataus tulee siitä. Tekee itsetunnolle hyvää kun huomaa että vielä kelpaa vaikka ikää on jo yli 40. Leppoisa olo ja hyvä fiilis kotiin mennessä mutta sitten tulee taas se tukehtuminen kun toinen on niin välinpitämätön.

Seksiä harrastetaan nykyään max 2 kertaa kuussa. Silloinkin se on tietyn kaavan mukaista vaikka ollaan kaikkea virkistystä kokeiltu.
Vaimo ei vaan oiken syty ja joskus tarvii katsoa tunti pornoa jotta lompsa on edes vähän märkä. Tää kaikki muuttu oikeastaan lasten syntymisen ja vaimon töihin paluun myötä. Ennen harrastettiin seksiä missä milloin metsässä, autossa, saunassa ja lähes joka päivä.

Nykyään seksi on jokin palkinto tehdystä työstä tai kun olen ollut kiva!?
Viimeksi sain kun ostin sille uudet lenkkarit!?

"Koko elämä" ollaan yhdessä ollaan oltu. On nähty sairautta, kuolemaa, masennusta ja epätoivoa. Siksi ehkä suhde on tietyllä lailla vahva. Mutta kun tää on nyt sellainen juttu että en halua pettää, enkä käydä vieraissa mutta en voi luvata etteikö niin käy...

Ja ongelma on myöskin se, että vaikka liitto on pitkä ja suhde vahva en luota vaimooni. Olen nähnyt hänet muiden ihmisten seurassa ja huomannut kuinka hän loistaa. Joskus hän on ollut työttöjen kanssa juhlimassa, ja joskus itse omilla reissuilla kaveirien kanssa ja törmätty vahingossa samassa ravintolassa. Hän on silloin just sattumoisin jutellut jonkun "työkaverin" kanssa jota en tunne. Tunnen sillä hetkellä kateutta ehkä mustasukkaisuuttakin siitä kuinka hän hehkuu ja nauraa toisen seurassa. Ja kun hän huomaa minut hän nolostuu ihan mielettömästi, punastelee ja yrittää tökkivästi esitellä mut sille työkaverille. Arvatkaa vaan alkaako hullut ajatukset kiertää päässä.

Ehkä se pettää, ehkä ei. En tiedä.

Mutta mää ainakin elän puutteessa ja varmaan kannattaa ruveta katseleen uutta, en tiedä

Pää hajoo