Tahraton Mieli - arvostelu

Suomennoksen takaa siis löytyy elokuva alkuperäisnimellään, Eternal Sunshine of the Spotless Mind.

Vuonna 2004 valmistuneen leffan käsikirjoituksesta on vastannut siis Charlie Kaufmann (esim. Being John Malkovich, Adaptation), ja sen kyllä huomaakin. En ole miehen tuotoksia nähnyt kuin muutaman ja täytyy sanoa että omalaatuista ja mielenkiintoista materiaalia ne ovat olleet.

Tahraton Mieli kertoo tarinan Joel Barish-nimisestä miehestä (Jim Carrey, taas loistavassa vakavammassaan roolissa) joka tutustuu ja rakastuu Clementine-nimiseen naiseen (Kate Winslet). Myöhemmin tapahtuu kuitenkin välien rikkoutuminen, ja lääkkeeksi tähän valitaan hyvin erikoislaatuinen ratkaisu. Clementine nimittäin käy pyyhkimässä muistonsa Joelista, erään Lacuna-nimisen yrityksen ihmeellisellä tekniikalla. Saatuaan tämän selville, murtunut Joel haluaa tehdä itselleen saman, nimittäin käydä pyyhkiyttämässä muistinsa kokonaan kaikesta joka viittaa Clementineen.

Mutta, Joel ei olekaan sisimmissään niin halukas unohtamaan naista. Alkaa kiivas taistelu sisällä miehen mielessä, kun hän yrittää jättää jotain muistoja itselleen. Taustalla oikeassa maailmassa puolestaan eräs Lacunan työntekijä, vittumainen Patrick (Elijah Wood) yrittää vokotella Clementineä itselleen.

Leffan toteutus on loistava, se on mainiosti onnistunut kuvaamaan muistojen sekavat mielikuvat ja unohtamisen. Elokuvan näyttelijätyö on ensiluokkaista, soundtrack kulkee kuin hirvi ja kaikki muukin tepsi ainakin allekirjoittaneeseen. Erityisen hyvä ja tarpeeksi valtavirrasta poikkeava elokuva, joka ehkä juuri yleisen sekavuuden takia kärsii ainoan miinuksensa näin ensikatsomalta.

**** / *****