Masennus on Suomessa iso kansansairaus. Monella on korkea kynnys hakea apua. Kun haetaan vihdoin apua, saattaa masentunut olla hyvinkin pahassa tilanteessa. Psykiatri ei tunne ihmistä ja tekee arvion henkilöstä muutaman tapaamisen perusteella.
On väärin, että psykiatri kirjoittaa alkuun muita lausuntoja masentuneesta, kuin sen, että masentunut on masentunut. Ystävälleni Diacorin psykiatri (T.M.) laittoi toisella tapaamisella epävakaan persoonallisuuden leiman. Todennäköisesti johtuen siitä, että vastaanotolla mukana ollut sukulainen vääristeli totuutta ja ystävä tiuskaisi hänelle.
Ystäväni oli akuutissa masennuksen tilassa, jossa näki asiat synkästi. Hän ei todellakaan ole sellainen miten epävakaata persoona kuvataan.
On todella törkeätä kiusata psykiatrin puolesta henkilöä väärällä diagnoosilla. Ihmisillä on korkea kynnys muutenkin hakea masennukseen apua. Kun avun hankkimisesta saa riesaksensa väärän diagnoosin, ei tee mieli hakea edes apua.
Vääriä diagnooseja on kuulemma vaikea kumota. Miten se voi olla mahdollista, jos lääkäri on ihan selvästi väärässä, kun muut henkilön vuosikausia tunteneet tietävät asian oikean laidan ja voivat sen todistaa?
Kyseinen lääkäri kirjoitti vielä valheita B-lausuntoonkin. Eikö se ole jo melko kyseenalaista toimintaa?
Mistä masentunut ihminen voi hakea apua, jos osa näistä avunantajista on huonoja ja kiusaavat heikossa tilassa olevaa? Mistä erottaa oikeasti hyvät korkean ammattietiikan omaavat auttajat?
On väärin, että psykiatri kirjoittaa alkuun muita lausuntoja masentuneesta, kuin sen, että masentunut on masentunut. Ystävälleni Diacorin psykiatri (T.M.) laittoi toisella tapaamisella epävakaan persoonallisuuden leiman. Todennäköisesti johtuen siitä, että vastaanotolla mukana ollut sukulainen vääristeli totuutta ja ystävä tiuskaisi hänelle.
Ystäväni oli akuutissa masennuksen tilassa, jossa näki asiat synkästi. Hän ei todellakaan ole sellainen miten epävakaata persoona kuvataan.
On todella törkeätä kiusata psykiatrin puolesta henkilöä väärällä diagnoosilla. Ihmisillä on korkea kynnys muutenkin hakea masennukseen apua. Kun avun hankkimisesta saa riesaksensa väärän diagnoosin, ei tee mieli hakea edes apua.
Vääriä diagnooseja on kuulemma vaikea kumota. Miten se voi olla mahdollista, jos lääkäri on ihan selvästi väärässä, kun muut henkilön vuosikausia tunteneet tietävät asian oikean laidan ja voivat sen todistaa?
Kyseinen lääkäri kirjoitti vielä valheita B-lausuntoonkin. Eikö se ole jo melko kyseenalaista toimintaa?
Mistä masentunut ihminen voi hakea apua, jos osa näistä avunantajista on huonoja ja kiusaavat heikossa tilassa olevaa? Mistä erottaa oikeasti hyvät korkean ammattietiikan omaavat auttajat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hommahan on juurikin kuvailemasi kaltainen aivan päätön yhtälö.
Psykiatrit läiskivät diagnooseja lähinnä fliilis pohjalta, lähinnä omien mielialojen ja vireystilojensa mukaan. Mitään tieteellistä näyttöä ei näille psykiatrisille diagnooseille.
Se, että olet jonkin rasti ruutuun kupongin täyttänyt ja siitä jotain pisteitä saanut, ei todellisuudessa kerro mitään. Näitä kyselykaavakkeita on ollut laatimissa lääkeyhtiöiden edustajat.
Psykiatria ei perustu mihinkään faktaan tai todennettuun teoriaan, ala on täynnä oletuksia ja hämäriä päätelmiä, joissa ei päde mitkään lainalaisuudet.
Se mikä tuota "tieteen alaa" pyörittää ja sen voimaan hyvin, on lääkeyhtiöiden rummutus ja alalla liikkuvat valtavat rahat.
Tietenkin ihminen voidaan paperilla kirjoittaa juurikin niin sairaaksi ja omituiseksi kuin psykiatrin oma nyrjähtänyt maailma on.. kukaan ei sitä tekstiä kyseenalaista. Et voi mitenkään esittää vasta argumenttejä tohtorin lausunnoille, toisaalta eipä voi tohtori mitenkään kiveen hakattuna totuutena sanomisiaan tai kirjoitelmiaan esittää 100% totuutena.
Törkeää psykiatriasta tekee sen pahaa aikaan saava vaikutus. Kun yksilö on mitä kummallisimmin diagnoosein saatu sairaaksi papereilla, onkin vuorossa lääkitys. Jos oikeasti ei ollut sairas ennen niin psykiatriset lääkkeet tekevät käyttäjistään kummajaisia. Aika monella tämä hulluus on alkanut masennus diagnoosista ja siihen käytettävistä lääkkeistä.. porttikongiteorian mukaan siirtyminen vahvempiin aineisiin on lähellä, etenkin jos termistöön ilmaantuu "krooninen masennus" lääkehoidolle resistenssi masennus", "psykoottinen masennus" jne
Eipä aikaakaan, kun huomaakin olevansa lievä bipolaari tai kenties jopa skitsofreenikko, sillä eihän nyt hyvänen aika lääkkeillä voi hoitaa asioita jotka kumpuavat ja syntyvät elämän haasteiden vuoksi. Milloin työttömyyden aiheuttamaa ahdistusta tai rahahuolien aiheuttamaa masennusta ryhdyttiin hoitamaan lääkkein? Miten lääkkeet auttavat siihen, ettei raha riitä elättämään perhettä? Mielestäni on aivan normali reaktio reagoida tilanteisiin joissa huomataan olevan ongelma.
Ollaan tultu tilanteeseen, jossa elämän normaalit reaktiot, elämän normaalit vastoinkäymiset, surut ovatkin sairautta joita pitää lääkitä. Nämä mielialalääkkeet eivät ole mitään harmittomia nappeja.
Todellakin vääriä diagnooseja on lähes mahdoton kumota, väärän diagnoosin vuoksi voi menettää mahdollisuuden elää normaalia elämää. On leimattu loppuiäksi, jos vain kyseenalaistaa diagnoosia se on sairaudentunnottomuutta josta voi heilahtaa pakkohoitoa.
Mistä erottaa hyvän ja huonon auttajan? Huono auttaja löytyy aina psykiatrian tai terveydenhuollon puolelta, sillä sitä ohjaa käypä hoito suositukset. Hyvän avun saa, kun ottaa yhteyttä minkätahansa seurakunnan työntekijään ja hakee tuolta keskusteluapua. Ottamalla elämänsä hallintaan, riittävä lepo, liikuntaa sopivasti ja terveellinen ruoka on pohja mielekkäälle elämälle.
Tuo viimeinen lause on täyttä paskaa, kyllähän se on selvä, että sosialisointi, liikunta, hyvät elämäntavat parantaa, mutta jotkut masentuneet on siinä kunnossa, ettei niihin pysty, ei, vaikka niille vuosia hoetaan, että tee sitä niin paranet.
Hyviä huomiota olet tehnyt psykiatrisesta järjestelmästä. Saatat olla kiinnostunut oheisesta sivustosta, jolla käsitellään psykiatristen diagnoosien aiheuttamaan masennusta, ahdistusta ja vahinkoa elämälle.
Tässä vielä se linkkikin mukaan. Myös "aika lisä" puhuu asiaa.
http://psychdiagnosis.weebly.com/
"The Harm Suffered by Many because of a Psychiatric Diagnosis is a Well-Kept Secret
This website is not supported by any funding, and is totally independent of all groups and organizations.
People — even many psychotherapists — often assume that psychiatric diagnosis is a science. The fact is, however, that very little solid science goes into the creation of categories of psychiatric diagnosis or the application of them to patients. (For more about this, click on Further Reading button below) And when science is absent, every conceivable kind of bias can enter in to decisions about who is diagnosed as mentally ill and which label they are given."
Niiinniin... ja osastotkin näyttää päältä päin juuri sellaisilta vankilakidutushuoneilta, jonka takia kukaan ei uskalla vapaaehtoisesti sinne mennä. Varmasti monikin olisi saanut apua ja pelastunut, jos osastot olisi olleet enemmän sellaisia "täältä saa apua ja turvaa", kuin "täällä on sairaita ihmisiä ja jos haluaa parantua, pitää tiukasti noudattaa sääntöjä, tai muuten ei onnistu!!"
Kaikki on ihan vitullaan, se on täyttä faktaa, mutta ei siihen ainakaan masentuneet pysty vaikuttamaan yhtään mitenkään, turha näistä asioista valittaa.
Ilman psykiatrin B-lausuntoa ei masentunut oikein pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Liioitellut lausunnot ovat yleensä KELAa varten, jotta B-todistus menisi varmemmin läpi.
Näin ainakin oma psykiatrini aikoinaan selitti.
Kun kyse on elämäntilanteen masentamasta henkilöstä, ei psykiatrin tulisi kiusata potilasta väärällä diagnoosilla.
Kun kyseessä on eläkkeelle haluava henkilö, tulee harkita taraan mikä on eettisesti oikein.
Mielestäni valehtelu ei kuulu ammattietiikkaan. Sillä saattaa aiheuttaa todella hankalia tilanteita tervehtyneelle masentuneelle. Persoonallisuushäiriö diagnooseja ei pitäisi jaella kevyin perustein psykiatrin illuusioiden mukaan... Kysehän tosiaan on psykiatrin mielikuvituksen tuotteesta silloin kun hän ei tunne potilasta tarpeeksi hyvin...
B-lausuntoon valehtelu on vain psykiatrian normaalitoimintatapojen jatkumo. Psykiatrit eivät monesti voi ongelmalleen mitään, heille se on usein pakonomaista.
Se tarkoittaa, että heillä munchausenin syndrooma ja mytomania.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania
Heidän pitää korjata käytöstapojaan työkyvyttömyyseläkkeellä.
Minulla oli diagnoosi valmiina ennenkuin olin edes jutellut yhdenkään psykiatrin kanssa.Vihamieheni oli käynyt kertomassa "totuuksia" minusta laitoksen psykiatreille ja hoitajille.