Pääkirjoitus: EU-aika kuluttaa poliitikon nopeasti Julkaistu: 8.4.2014 6:30
Ensin väsyi Matti Vanhanen (kesk), sitten väsyi Jyrki Katainen (kok), ja siinä välissä maan ohjissa poikkesi Mari Kiviniemi (kesk), joka kuitenkin väsyi puolueensa johtamiseen jo kahdessa vuodessa. Tällainen luopujien kulkue ilkkuu vanhalle hokemalle, että kävi vaaleissa miten tahansa, samat jatkavat vallassa.
Kataisen lähtöpäätös on synnyttänyt kärkeviä mielipiteitä vilisevän keskustelun. Kataista syyttää nyt leikin kesken jättäjäksi moni sellainenkin, joka aikaisemmin oli julistanut Kataisen politiikan tuovan maalle vain haittaa. Väärin lähdetty?
Aika on muuttunut nopeasykkeiseksi, eivätkä korkeat poliittiset tehtävät ole eläkeviran veroisia. On mahdollista, ettei pääministerinä 1972–75, 1977–79 ja 1982–87 toimineen Kalevi Sorsan (sd) ennätystä pääministeripäivien määrässä koskaan rikota.
Yhtä mahdollista on, että Paavo Lipposella (sd) oleva pisimmän yhtäjaksoisen pääministeriyden (1995–2003) Suomen ennätys jää rikkomatta.
Maailmalla on nähty vielä paljon pitempiä pääministeriuria ja niinkin lähellä Suomea kuin Ruotsissa, jossa Tage Erlander toimi sekä demaripuolueen että hallituksen johdossa 23 vuotta putkeen (1946–69).
Politiikan tutkija Ville Pernaa sanoi eilen Ylen aamu-tv:ssä, että politiikkaan tullaan ja sieltä lähdetään aikaisempaa nuorempina. Hän ei selvästikään tarkoittanut Jörn Donneria, 81, joka pyrkii Euroopan parlamenttiin Rkp:n riveissä – kukaties itsensä nuorison ehdokkaaksi mieltäen.
Kokenut politiikan tarkkailija Unto Hämäläinen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa, että poliitikot joutuvat ajattelemaan myös omaa tulevaisuuttaan. ”Jos juna pysähtyy kohdalle, siihen on noustava, sillä seuraavan junan tulosta ei ole varmaa tietoa.”
Katainen yritti vakuuttaa, ettei kukaan ole korvaamaton eikä Suomi tule koskaan valmiiksi.
Näkemystä ei voida kiistää, mutta silti jotkut Kataisen poliittiset vastustajat sietävät huonosti ajatusta, että maata on nyt aika yrittää jonkun toisen johdolla vähän valmiimmaksi.
Poliitikot voivat olla raivostuttavia, mutta kansalaisetkin osaavat olla krantumpia kuin lääkäri määrää. Vai mitä on sanottava siitä, ettei kasvojenvaihto nyt tunnu kelpaavan kuin osalle niistä, jotka toisissa yhteyksissä alinomaa vaativat uusia tyyppejä poliittiseen kulutukseen?
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pääkirjoitus: EU-aika kuluttaa poliitikon nopeasti
Julkaistu: 8.4.2014 6:30
Ensin väsyi Matti Vanhanen (kesk), sitten väsyi Jyrki Katainen (kok), ja siinä välissä maan ohjissa poikkesi Mari Kiviniemi (kesk), joka kuitenkin väsyi puolueensa johtamiseen jo kahdessa vuodessa.
Tällainen luopujien kulkue ilkkuu vanhalle hokemalle, että kävi vaaleissa miten tahansa, samat jatkavat vallassa.
Kataisen lähtöpäätös on synnyttänyt kärkeviä mielipiteitä vilisevän keskustelun. Kataista syyttää nyt leikin kesken jättäjäksi moni sellainenkin, joka aikaisemmin oli julistanut Kataisen politiikan tuovan maalle vain haittaa. Väärin lähdetty?
Aika on muuttunut nopeasykkeiseksi, eivätkä korkeat poliittiset tehtävät ole eläkeviran veroisia. On mahdollista, ettei pääministerinä 1972–75, 1977–79 ja 1982–87 toimineen Kalevi Sorsan (sd) ennätystä pääministeripäivien määrässä koskaan rikota.
Yhtä mahdollista on, että Paavo Lipposella (sd) oleva pisimmän yhtäjaksoisen pääministeriyden (1995–2003) Suomen ennätys jää rikkomatta.
Maailmalla on nähty vielä paljon pitempiä pääministeriuria ja niinkin lähellä Suomea kuin Ruotsissa, jossa Tage Erlander toimi sekä demaripuolueen että hallituksen johdossa 23 vuotta putkeen (1946–69).
Politiikan tutkija Ville Pernaa sanoi eilen Ylen aamu-tv:ssä, että politiikkaan tullaan ja sieltä lähdetään aikaisempaa nuorempina. Hän ei selvästikään tarkoittanut Jörn Donneria, 81, joka pyrkii Euroopan parlamenttiin Rkp:n riveissä – kukaties itsensä nuorison ehdokkaaksi mieltäen.
Kokenut politiikan tarkkailija Unto Hämäläinen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa, että poliitikot joutuvat ajattelemaan myös omaa tulevaisuuttaan. ”Jos juna pysähtyy kohdalle, siihen on noustava, sillä seuraavan junan tulosta ei ole varmaa tietoa.”
Katainen yritti vakuuttaa, ettei kukaan ole korvaamaton eikä Suomi tule koskaan valmiiksi.
Näkemystä ei voida kiistää, mutta silti jotkut Kataisen poliittiset vastustajat sietävät huonosti ajatusta, että maata on nyt aika yrittää jonkun toisen johdolla vähän valmiimmaksi.
Poliitikot voivat olla raivostuttavia, mutta kansalaisetkin osaavat olla krantumpia kuin lääkäri määrää. Vai mitä on sanottava siitä, ettei kasvojenvaihto nyt tunnu kelpaavan kuin osalle niistä, jotka toisissa yhteyksissä alinomaa vaativat uusia tyyppejä poliittiseen kulutukseen?