Sellainen välitön yhteyden tunne henkilöön.
Yleensä jos olen ihastunut johonkin olen hermostunut, mutta hänen kanssaan on samaan aikaan rauhallinen olo. Minusta tuntuu että meidän välillä on kauheasti empatiaa, häiritsevyyteen saakka koska en haluaisi paljastaa omia heikkouksia niin avoimesti.
Ei olla kovin tuttuja mutta tunnen häntä kohtaan jotain sellaista lämpöä mitä en tunne ketään muuta kohtaan, mutta jos tuntisin niin jotain lähisukulaista kohtaan enkä mitään random ihastusta. Tuntuu niin kuin oltaisiin samasta puusta tehtyjä enemmän kuin olen edes keidenkään sukulaisten kanssa. Hänen elehtimisessään ja ajattelemisessaan on jotain samaa, mutta hänestä puuttuu ne piirteet jotka itsessäni ärsyttävät minua. Hän on vähän kuin parempi ja miespuolinen peilikuva minusta.
Jos meidän välillä on jotain jännitettä niin ehkä parhaiten sitä kuvaa kokonaisvaltaisuus, toisaalta siitä puuttuu sellainen räiskyvyys mitä uusissa suhteissa yleensä on. Niinkuin muistutettaisiin toisiamme ja kaikenlaisilla pienillä tavoilla vain erottaisiin toisistamme. Kuitenkin ihan liikaa että juttu tuntuisi ihan platoniselta...
Yleensä jos olen ihastunut johonkin olen hermostunut, mutta hänen kanssaan on samaan aikaan rauhallinen olo. Minusta tuntuu että meidän välillä on kauheasti empatiaa, häiritsevyyteen saakka koska en haluaisi paljastaa omia heikkouksia niin avoimesti.
Ei olla kovin tuttuja mutta tunnen häntä kohtaan jotain sellaista lämpöä mitä en tunne ketään muuta kohtaan, mutta jos tuntisin niin jotain lähisukulaista kohtaan enkä mitään random ihastusta. Tuntuu niin kuin oltaisiin samasta puusta tehtyjä enemmän kuin olen edes keidenkään sukulaisten kanssa. Hänen elehtimisessään ja ajattelemisessaan on jotain samaa, mutta hänestä puuttuu ne piirteet jotka itsessäni ärsyttävät minua. Hän on vähän kuin parempi ja miespuolinen peilikuva minusta.
Jos meidän välillä on jotain jännitettä niin ehkä parhaiten sitä kuvaa kokonaisvaltaisuus, toisaalta siitä puuttuu sellainen räiskyvyys mitä uusissa suhteissa yleensä on. Niinkuin muistutettaisiin toisiamme ja kaikenlaisilla pienillä tavoilla vain erottaisiin toisistamme. Kuitenkin ihan liikaa että juttu tuntuisi ihan platoniselta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sitten kun vielä keskustelette syvällisesti kaikesta tunnette enemmän. Avaatte "pandoran lippaan" puhumalla avoimesti seksistä ja niistä asioista mistä pidätte niin loppua ei näy. :) Sekin hetki voi olla edessä. ;)
Kuulostaa että olet löytänyt sen oikean ihmisen itsellesi ja pidetään peukkuja että hyvin käy. Tutustu häneen on ainoa asia mitä voi sanoa ja ole avoin.
Kaikkea sitä yhteyttä ja sielunpuoliskoa se on.hIENOA
Toivotan onnea aloittajalle.
JÄRKI VAAN TAITAA PUUTTUA
Järki ja tunteet sopusoinnussa.Kaikki hyvin.
Älä piä ittees yhtään huonompana, itteki sortunu samaan. Tosin ittensä kasvattaminen ei ole pahasta kellekkään.
Kaikkea sitä rakkaani ja paljon muuta.
Ainakin kaveruuden pohja on kunnossa Aloittajalla.
Mitä luulet Aloittaja, tunteeko toinen jotain sinua kohtaan ja mitä luulet sen olevan?
Tuntee syvästi ja sielunkumppanuutta.
voi jösses nää sielunkumppanuusjutut on haitarista. sielunkumppaneita voi olla viis tusinassa ja ihmisiä on maailma täys. ja kuka vaan pahantahtonen narsistiälykkö voi sujuvasti esittää just sun sieluntoveria. ja sä uskot kuin pikku-kyllikki satuihin ja tarinoihin, joita mummo iltasin lukee :D ja.....näät painajaisia seuraavat yöt ja vuodet..
Joo sun kanssa kultaseni. Älä yritä huiputtaa mua. et onnistu siinä..heh
Juu on sitä.
Ei sitä kyllä kaikkien kanssa tunne.