lapseen/lapsen kiintyminen.

On hyvin tavallista, että aluksi lapsen tärkein ihminen on äiti, kun onhan äiti ihan biologisistakin syistä eniten lapsen kanssa. Kun isän mukanaolo lisääntyy, isästä tulee vähitellen yhtä tärkeä, tilanteesta riippuen voi tulla tärkeämmäksikin. 1-2 -vuotias saattaa olla riippuvainen tutuimmasta ihmisestä niin että itkee perään ja vierastaa muita, mutta kyky kiintyä useampaankin ihmiseen kehittyy tuosta eteenpäin.

Ole huoleti, kyllä lapsi ehtii kiintyä sinuunkin ja on jo nyt noteerannut sinut elämäänsä kuuluvaksi ihmiseksi. Koskaan ei ole myöhäistä tutustua lapsen kanssa enemmän, ja kiintymys voi syntyä missä iässä tahansa..

Se on ihan tavallista, että lapsi kiintyy alussa äitiin enemmän, koska äiti on äitiyslomalla hoitamassa lasta ja isä yleensä töissä tai opiskelemassa.

Kyllä se lapsi kiintyy isään ihan yhtä paljon (joskus enemmänkin), kun vaan on mukana lapsen elämässä koko ajan.

Minä olen siis äiti, mutta lasteni isä on ollut ihan normaalilla tavalla lasten elämässä iltaisin ja viikonloppuisin. Kuten kotitöitäkin on jaettu, niin myös lasten osalta on jaettu tehtäviä eli meillä mies on hoitanut lasten kylvetyksen vauvasta asti ja hän on hoitanut iltasadut. On myös joitakin juttuja, joita isä ja lapsi ovat tehneet kahdestaan esim. onkiminen. Jossakin vaiheessa oli kummankin kohdalla niin, että lapsi olisi huolinut tiettyihin tehtäviin vain isän eikä minua (äitiä) ollenkaan!

Koko perheenäkin ollaan tehty asioita esim. marjametsällä käynti (alussa vauva oli kantorepussa), vauvauinti ja perhekyläilyt.

Kun erosin lasteni isästä, niin lapsilla on edelleen lämmin suhde isäänsä. Tyttäreni käy isänsä kanssa esim. rullaluistelemassa ja poikani käy isänsä kanssa esim. autonäyttelyissä. Lapset ovat aina menneet mielellään isänsä luokse.