kun vain ihminen olla voi, toinen on varastanut sydämeni, ajatukseni ja kaiken huomioni. Haluan vain häntä ja kaipaan hänen läheisyyttään- kaikkea sitä, mitä hän on. Joskus kerroin hänelle, että kirjoitan täällä- muistaakohan? Haluaisin päästä tästä palstasta eroon ja sanoa asiat hänelle suoraan. Varattuna varattua, on vain todella huono yhtälö. Hän tietää tunteeni ja mieheni tietää, että en rakasta häntä enään. Olen puhunut pois muuttamisesta ja erosta. Sydämeni vaan kuuluu nyt toiselle, enkä voi rakastaa kahta samalla aikaa. Mutta tiedän, että en myöskään saa sitä toista, joten jään yksin.
Olen niin tuuliajolla
myrskytuuli43
16582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä pelkää yksinäisyyttä. Jos oikeasti on noin, että haluat erota, älä jää odottelemaan ketään toista vapautuvaksi omasta liitostaan. Uskon, että joskus vain on pakko tehdä rohkeita tekoja oman onnellisuutensa eteen. Ei koskaan tiedä mitä elämällä on vielä tarjottavanaan. Sinun pitää kuitenkin olla varma, että et ole onnellinen nykyisessä liitossasi. Olen omalla kohdalla huomannut, että sitä katuu enemmän tekemättömiä tekoja kuin niitä, jotka on tehnyt itseään kuunnellen.. ehkä uhkarohkeastikin sen hetkisestä tilanteesta katsottuna.
Kannatan tunteiden puhumisesta eri osapuolien välillä. Vain niin tiedät itsekin missä mennään. Erota ei tietenkään kannata vain rakastumisen vuoksi jos vanha liittosi muuten kunnossa. Mutta eroprosessissa kaikkien läheisten tuki myös uuden rakkautesi tuki tulee kyllä tarpeeseen jos tunteenne nyt ovat molemminpuolisia. jos tunteet ei oo molemminpuolisia tms. Voi olla itsellesi helpompi irrottautua kummastakin osapuolesta. Kax varattua ei helppo homma, mut riippuu teistä.
Onko tuo ikäsi, nimimerkissäsi?
Taitaapi olla ;)
Minulla aivan sama tilanne, kun ap:llä, erona vaan se, että en tahdo jäädä yksin. Jos en voi saada sitä kenet haluan, etsin sitten jonkun muun ;-)
Kuulostaa niin helpolta, vaikka se niin taida vaan enää onnistua, sitten jatkan varmaan vielä riutumista rakkaudettomassa suhteessani. :-/
En minäkään oikeasti halua olla yksin. Mutta en rakasta miestäni, joten jotain pitäisi tehdä. Jos oikeasti tietäisin tämän miehen tunteet, jota nyt rakastan - ja hänellä olisi samoja tunteita kuin minulla- olisin valmis yrittämään hänen kanssaan, vaikka sitten siinä kävisikin kuinka vain. Vaikka vain päivä hänen lähellään. Rakastan häntä ja hän kyllä tietää sen. Haluaisin yrittää hänen kanssaan, mutta ehkä hänellä ei ole samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Varattu myös.
Miten sinulla ja miehelläsi se rakkaus pääsi loppumaan, vai oliko sitä koskaan? Aika vaikea on kyllä semmoinenkin tilanne, jossa rakastaa niin omaa kumppaniaan kuin jotakuta toistakin.
Se vain loppui ja toisaalta nyt tunnen tätä toista miestä kohtaan sellaisia tunteita, mitä en ole koskaan ennen kokenut. Toiselle olen tunteeni kertonut ja nyt kun viimeksi nähtiin- olin tuntevinani jotakin myös vastapuolelta. Mutta kun on kyse todella huomaavaisesta ja ystävällisestä miehestä...voi se hämätä rakastunutta. Vai mitä mieltä te miehet olette. Jos nainen kertoo rakastavansa ja mies sen jälkeen on ystävällinen ja aivan ihana naista kohtaan- voiko siinä olla tunteita miehellä, vai kiusaako nyt vain?
Eipä sitä tiedä varmaksi kuin se mies itse. Jotkut nyt vaan on pohjimmiltaan ystävällisiä luonteita. En itsekään ole ikinä muuttanut omaa käytöstäni omasta mielestäni mihinkään suuntaan vaikka toinen on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja itsellä ei ole ollut samanlaisia tuntemuksia.
Ei siis välttämättä tarkoita että olisi tunteita eikä myöskään sitä että kiusaisi. En aina ihan ymmärrä miksi jotkut ihmiset alkavat toisessa ääripäässä suorastaan v*ttuillemaan ja muutenkin käyttäytymään kylmästi toista kohtaan tuollaisessa tilanteessa. Ei kai siitä kumpikaan hyödy mitään.
Toisaalta onhan se sanonta olemassa että kaikilla ihmisillä on rajansa, mutta jos siis kyse on vain kerrasta eikä toinen siitä huolimatta tule tämänkin jälkeen päälle kuin yleinen syyttäjä... Miksei voisi käyttäytyä normaalisti.
Niin sen täytyy olla. Hän on niin ihana, eikä halua loukata. Rakastan häntä vain niin paljon, että ajatukset "sekoilee". Järki johonkin hävinnyt. Ja sit kun ikävissään miettii asioita kuvittelee jo kaikenlaista. Nytkin niin ikävä, että jos saisin häneltä viestin lähtisin heti hänen luokseen ;) Miksi ihminen rakastuu väärään ja vielä näin voimakkaasti
Ketä kaipaat?
Käytän jossain aloituksessa samaa nimimerkki ja siinä on kerrottu kenelle, mut tulkoon se nyt tähänkin....Hannulle
Millos näitte?
Sain katsella häntä eilen päivällä parin tunnin ajan
Eihän tuo selviä kuin puhumalla, voi elämän kevät. Mitä jaarituksia.
Mitä hittoo se sua haittaa, mitä tänne joku kirjoittaa. Älä hyvä ihminen lue, jos on niin kauheata tekstiä. Vai oletko mustasukkainen?