Tämä nyt on aivan nolo ongelma sitten.
Olen jo yli 25 vuotias ja tämä on vaivannut pitkään.
Siis yksinkertaisesti katson joskus ihmisiä paikkoihin mihinkä ei pitäisi katsoa, tai ei yleensä katsota.
esimerkkejä, kävin valtion virastossa jossa piti keskustella erään naisen kanssa.Kumminkin tällä naisella oli rintavako niin näkyvillä jotta vaikka katsoin häntä silmiin niin välissä katsoin sitten sitä rintavakoa ja tietenkin pelkäsin jotta huomaako hän ja siitä käynnistä ei tullut oikein mitään.
Tässä ei ole kysymyksessä sinänsä mikään seksi-juttu tai vastaava, eli saatan katsoa miehiä haarvoväliin ja sitten tietenkin pelkään ett'ä huomaako hän,, myöskin sitten pelkään että hän pitää minua homona ja alkaa sellaista sitten puhumaan eteenpäin jne.
Ei tälläistä ongelmaa ole tuntemattomien kanssa niinkään paljon, kun ei ole mitään väliä mihinkä heitän katson mutta tuttujen kanssa on.
Esimerkiksi pelkään että jos katson jotain kaveria takapuoleen ja sitten muut sen näkevät ja alkavat luulemaan minua homoksi.
ELi,, minulla on niin suuri pelko sen suhteen mihinkä katson ja kait kontrolloin itseäni niin katson juuri siihen mihinkä en haluaisi.
esimerkiksi, ei saa ajatella keltaista jeeppiä,,,, ennen pitkää sitä sitten ajattelee kun se kielletään.
Olen jo yli 25 vuotias mies ja hetero, tämä minun ongelma on niin nolo, mutta en tiedä mitä tämän kanssa tekisi.
Pitäisi päästä tilanteeseen jotta ei välitä yhtään, katsoo mihinkä katsoo mutta se pelko on niin suuri että en pääse heittäytymään tuollaiseen ajatukseen.
Jos jollakin olisi jotain neuvoja niin kuulisin mielelläni.
Olen jo yli 25 vuotias ja tämä on vaivannut pitkään.
Siis yksinkertaisesti katson joskus ihmisiä paikkoihin mihinkä ei pitäisi katsoa, tai ei yleensä katsota.
esimerkkejä, kävin valtion virastossa jossa piti keskustella erään naisen kanssa.Kumminkin tällä naisella oli rintavako niin näkyvillä jotta vaikka katsoin häntä silmiin niin välissä katsoin sitten sitä rintavakoa ja tietenkin pelkäsin jotta huomaako hän ja siitä käynnistä ei tullut oikein mitään.
Tässä ei ole kysymyksessä sinänsä mikään seksi-juttu tai vastaava, eli saatan katsoa miehiä haarvoväliin ja sitten tietenkin pelkään ett'ä huomaako hän,, myöskin sitten pelkään että hän pitää minua homona ja alkaa sellaista sitten puhumaan eteenpäin jne.
Ei tälläistä ongelmaa ole tuntemattomien kanssa niinkään paljon, kun ei ole mitään väliä mihinkä heitän katson mutta tuttujen kanssa on.
Esimerkiksi pelkään että jos katson jotain kaveria takapuoleen ja sitten muut sen näkevät ja alkavat luulemaan minua homoksi.
ELi,, minulla on niin suuri pelko sen suhteen mihinkä katson ja kait kontrolloin itseäni niin katson juuri siihen mihinkä en haluaisi.
esimerkiksi, ei saa ajatella keltaista jeeppiä,,,, ennen pitkää sitä sitten ajattelee kun se kielletään.
Olen jo yli 25 vuotias mies ja hetero, tämä minun ongelma on niin nolo, mutta en tiedä mitä tämän kanssa tekisi.
Pitäisi päästä tilanteeseen jotta ei välitä yhtään, katsoo mihinkä katsoo mutta se pelko on niin suuri että en pääse heittäytymään tuollaiseen ajatukseen.
Jos jollakin olisi jotain neuvoja niin kuulisin mielelläni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on eräänlainen pakkotoiminto tuokin. Ihmisellä on taipumus hävitä välillä taistelussa impulssejaan vastaan etenkin silloin, kun tietää jonkin asian sosiaalisesti sopimattomaksi. Tämän äärimmäinen ilmentymä on Touretten oireyhtymä. Tourettea sairastavat kertovat, että mitä enemmän he koettavat taistella yllykkeitään vastaan, sitä pahempana ne ilmenevät, ja mitä kiusallisempi tilanteesta todennäköisesti tulee, sitä vahvempina oireet lyövät läpi. Tämän sinäkin olet huomannut.
Minulla on ollut teini-iästä asti seksuaalisuuteen liittyviä pakkoajatuksia. Jos esimerkiksi tiesin, että jollakulla opettajalla on lapsia, ajattelin, että hänen on ollut pakko harrastaa seksiä. Tuo ajatus tunki mieleeni pakonomaisesti. Minulla on muutenkin hirveästi sentyyppisiä ajatuksia kuin "Mitä jos nyt vain yhtäkkiä sanoisin/tekisin niin tai näin". Esimerkiksi tuossa kuvaamassasi tapauksessa voisin ajatella, että mitä jos tunkisin yhtäkkiä sormeni sinne rintavakoon.
Jossain määrin tämänkaltaiset ajatukset ovat normaaleja, kaikkihan on yhtä jatkumoa. Normaalista häiritsevän kautta patologisuuteen. Itse kuvailisin sekä sinun ajatuksiasi että omiani lievästi häiritsevän tasoisiksi. Latteuksista lattein: tärkeintä olisi varmaankin hellittää ajatusten tarkkailusta ja hyväksyä, että niitä nyt vain pulpahtelee. Joskus sekin auttaa, kun antaa itselleen mielessään luvan, että tänään tuijotan kavereiden perseitä niin paljon kuin sielusta lähtee. Sitten itse tilanteessa huomaa, että pakonomainen silmien vaeltelu onkin vähäisempää.
Minulla nuo ajatukset ovat hieman hellittäneet viime vuosina, joten itsestäänkin ne voivat unohtua vuosien mittaan.
Terve
Kiitos vastauksesta.
Tosiaan minulla on pakkoneuroosi myöskin, sen on oikein ammattilainen todennut ja tästä pakkoneuroosista vasta ongelmia on ollutkin.
Juuri tuo on oikea neuvo jotta ei välitä mitään minne katsoo mutta kun se on niin hankalaa, en pysty olla välittämättä.