Tuntuu, että olen sisältä täysin mätä ihminen. En näytä sitä ulospäin, mutta todellisuudessa en jaksa oikein ketään ihmistä. Olen todella ärsyyntynyt jopa tuntemattomista, joita näen aamuisin toistuvasti bussipysäkillä. Mielessäni mietin, että tuokin v.itun ämmä taas tuossa, vaikka tämä ihminen ei ole tehnyt minulle mitään. Heti ajatuksen perään tunnen kamalaa syyllisyyttä.
Töissä kaikki työkaverit ottavat minua enemmän tai vähemmän päähän. Samat jutut toistuvat päivästä toiseen. Yksi puhuu laihduttamisesta, toinen kulttuurielämyksistä ja kolmas shoppailusta. Minä en puhu enää juuri mistään.
Olen huomannut, että menivät asiat miten päin tahansa, se on minusta väärin. Jos työkaveri menee kertomaan juttuaan toiselle työkaverille, mietin, että minut suljetaan ulkopuolelle. Jos taas hän tulee kertomaan juttuaan minulle, mietin, että hittoako minua tulet häiritsemään. Jos pomo lähettää sähköpostilla työtehtävän työkaverilleni, mietin, että epäilikö hän etten suoriutuisi siitä. Jos hän lähettää sen minulle, mietin, että taas itsestäänselvästi oletetaan, että minä hoidan.
Hermoni ovat koko ajan niin kireällä, että joudun koko ajan psyykkaamaan itseäni, etten leviä. Hoen itselleni "Rauhoitu, laske kymmeneen, hengitä, ajattele jotain muuta". Tuntuu kuin olisin tikittävä aikapommi.
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä oloa. Kukaan ihminen ei tiedä mitä päässäni liikkuu, koska periaatteeni on, että jos odotan ihmisiltä ystävällisyyttä, minun on myös itse jaksettava olla ystävällinen.
Tunnistaako muut masentuneet itseään tästä? Masennuksen oireisiin kuuluu "pinnan kireys", mutta nyt kun sen on itse kokenut, se kuulostaa siltä kuin sanoisi ydinpommia uudenvuodenraketiksi.
Töissä kaikki työkaverit ottavat minua enemmän tai vähemmän päähän. Samat jutut toistuvat päivästä toiseen. Yksi puhuu laihduttamisesta, toinen kulttuurielämyksistä ja kolmas shoppailusta. Minä en puhu enää juuri mistään.
Olen huomannut, että menivät asiat miten päin tahansa, se on minusta väärin. Jos työkaveri menee kertomaan juttuaan toiselle työkaverille, mietin, että minut suljetaan ulkopuolelle. Jos taas hän tulee kertomaan juttuaan minulle, mietin, että hittoako minua tulet häiritsemään. Jos pomo lähettää sähköpostilla työtehtävän työkaverilleni, mietin, että epäilikö hän etten suoriutuisi siitä. Jos hän lähettää sen minulle, mietin, että taas itsestäänselvästi oletetaan, että minä hoidan.
Hermoni ovat koko ajan niin kireällä, että joudun koko ajan psyykkaamaan itseäni, etten leviä. Hoen itselleni "Rauhoitu, laske kymmeneen, hengitä, ajattele jotain muuta". Tuntuu kuin olisin tikittävä aikapommi.
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä oloa. Kukaan ihminen ei tiedä mitä päässäni liikkuu, koska periaatteeni on, että jos odotan ihmisiltä ystävällisyyttä, minun on myös itse jaksettava olla ystävällinen.
Tunnistaako muut masentuneet itseään tästä? Masennuksen oireisiin kuuluu "pinnan kireys", mutta nyt kun sen on itse kokenut, se kuulostaa siltä kuin sanoisi ydinpommia uudenvuodenraketiksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet pantannut pitkään aitoja tunteitasi. Ei näyttelemistä kukaan loputtomiin jaksa. Äärirajoilla liikkuu jos tuntemattomatkin alkaa noin pahasti ärsyttää: tavallaan arjessa ei edes kiinnitä huomioita kadunkansaan.
Sinun kannattaa nyt purkaa esim. puhumalla pahaa oloasi.