Mitä helluntaiseurakunnalla on tarjota keski-ikäiselle(tasan 40 vee)naiselle. Kun olin nuorempi ja vielä kuuluin hellareihin, 15 vuotta sitten minulle tarjottiin ylistyslaulajan tehtäviä. Miehet päättivät asioista, ja se oli ns.Jumalan tahto, naiset ylistivät miehiä perheen päinä ja päätöksentekijöinä.
Näin vanhempia naisia palvelemassa nuorempia naisia ja miehiä. Se oli heidän tehtävänsä.
Onko jotain muuta, hieman kunnianhimoisemmalle, keski-ikäiselle, naiselle?
Jotain muuta kuin toisten puolesta rukoileminen ja heidän vatsansa täyttäminen eli kahvin keitto ja pullan teko?
Sellaiselle naiselle joka on elänyt naispresidentti Tarja Halosen aikaan.?
Sielunhoito ts.puoskarointi hengellisten, arkojen asioiden tiimoilta ei innosta. Sillä on niin huono maine.
Ja siis...kysyn tätä tulevaisuuttani ajatellen.
Kun tulin palstalle olin 32-vuotias, nyt jo 40-vuotta.
Helluntailaisuus kiinnostaa koska olen sielullinen ihminen, ja minua kiinnostaa helluntailaisten tapa ottaa huomioon tunne-elämä hengellisyydessä.
Henkilökohtainen kysymys
21
135
Vastaukset
Tuota noin. Aika vilahtaa nopeasti ja kohta pohdit viiskymppisenä, mitä se aika hellareissa oikeasti antoi elämällesi. Tunne-elämää on muuallakin kuin ukkoutuneessa uskonliikkeessä.
En tiedä ikääsi. Sanoskelet kuitenkin siihen malliin että voisit olla sellainen 50-vuotias.(?)
Herätit kiinnostukseni.
En minä hellareihin menekään jos se todella on niin kuin sen nuorena arvioin olevan: siellä on ihmisarvoa alentavaa viettää vanhuus.
Tai ei oikeastaan vanhuus vaan juuri keski-ikä.
Sinäkö et kuulu mihinkään? Ja pidät Raamattua Jumalan sanana.sarisusannass73 kirjoitti:
En tiedä ikääsi. Sanoskelet kuitenkin siihen malliin että voisit olla sellainen 50-vuotias.(?)
Herätit kiinnostukseni.
En minä hellareihin menekään jos se todella on niin kuin sen nuorena arvioin olevan: siellä on ihmisarvoa alentavaa viettää vanhuus.
Tai ei oikeastaan vanhuus vaan juuri keski-ikä.
Sinäkö et kuulu mihinkään? Ja pidät Raamattua Jumalan sanana.PS. Vielä kaikille yleisesti...vaikkei kukaan vastaisi ja välittäisi..miten minä surenkaan että se että jeesus sanoi"rakkadestaan te tunnette heidät"ei toteudu...
Kun olin nuorena, alle 30-vuotinaana helluntailainen minä kiinnitin huomioni siihen että rukousjonoissa oli vain naisia.
Mieleeni syttyi kysymys johtuiko se naisten heikosta asemasta hellareissa.
Kyse ei ole siis nyt vain katkeran valtaajanoavan keksi-ikäisen valituksesta. Huomasin sen jo nuorena.
Kirjoitin keksi-ikäinen...joo, voidaan kahville mennä. Iloitsen aina kun saan ihmisten kanssa keskustella. Mitä vanhempi keskustelukumppani...sitä enemmän hällä on kerrottavaa...OMASTA (ehkä itsekkäästäkin) näkökulmasta katsoen.sarisusannass73 kirjoitti:
En tiedä ikääsi. Sanoskelet kuitenkin siihen malliin että voisit olla sellainen 50-vuotias.(?)
Herätit kiinnostukseni.
En minä hellareihin menekään jos se todella on niin kuin sen nuorena arvioin olevan: siellä on ihmisarvoa alentavaa viettää vanhuus.
Tai ei oikeastaan vanhuus vaan juuri keski-ikä.
Sinäkö et kuulu mihinkään? Ja pidät Raamattua Jumalan sanana.sarisusanna73
60 . Olen vapaa ihmisopeista kun uskon sanaan. Sen mukaan ihmisen ja Jumalan välillä on vain yksi välimies - Jeesus.
Hengellistä elämää voi elää Jeesuksen kautta, koska olen YHTÄ hengessä Hänen kanssaan.
Joh.8.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Pohdi tuota, se pitää paikkansa ja toimii. Etkä ole uskonnollisten liikkeiden ikeen alla.
- hyvä olla
En ole uskovainen eikä minusta ikinä tulekkaan, en heidän ajatus maailma ei sovi mulle, kysin kerran yhdeltä helarilta eikö ihminen voi olla hyvä ihminen ilman uskoa, vastaus ei ikinä.
Mitä tuo kuvastaa, oisko tuossa ahdasmielisyyttä ja omahyväisyyttä.Onneksi elän oikeassa maailmassa.- ei tekopyhyyttä
hyvä olla. Sanoit ettet ole uskovainen ja ettei sinusta myöskään tule. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, sillä milloinkaan emme tiedä, milloin tulee niin tärkeä asia elämäämme, että me huomaamme etsivämme Herra kasvoja ja huudamme auta meitä. Mutta se että on rehellinen ja sanoo ettei usko, jos niin on, niin on ainoastaan rehellisyyttä. Minä olen nähnyt useita ihmisiä, jotka eivät usko ja ovat rehellisiä, armahtavaisia ja totuudellisia ja joihin luotan ja uskovaisia, joihin en voi valitettavasti luottaa. Kyllä voi olla todellakin hyvä ihminen, vaikka ei usko. Usko on itselleni pitkän elämäni varrella tullut aina vaan henkilökohtaisemmaksi, kun olen joutunut niihin tilanteisiin omasta tai rakkaitteni vuoksi, että ainoa tie on ollut huutaa Jeesus auta meitä. Usko perustuu sinun henkilökohtaiseen suhteeseesi Jeesukseen ja usein onkin niin, että tekopyhyys karkoittaakin ihmisiä. Mielestäni on hyvä, että on aito ja on oma ajatusmaailma.
- ihmiskunnian kirous
Aloittaja kysyy: "Onko jotain muuta, hieman kunnianhimoisemmalle, keski-ikäiselle, naiselle?"
Jeesus sanoo evankeliumissa (Joh.5:44) "Kuinka te voisitte uskoa,
te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi
sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?"
Ylistämisellä yms. sielun liikuttamisella voi saada ihmiskunniaa, jos oppii uskonnollisissa puoskarihommissaan taitavaksi. Sama pätee kahvinkeitosta saarnaamiseen asti. Tekijämiehet ja -naiset saavat kiitosta ja kunniaa, jos oppivat miellyttämään ja viihdyttämään ihmisten vatsaa tai sielua.
Henkilökohtaisessa uskonelämässä ei tule etsiä ihmiskunniaa tai suosiota.
Ei ollenkaan, ei sinne päinkään. Jumalalta saamme kunniaa, sitä mihin Jeesus meitä kehottaa, vain nöyrtymällä Hänen palvelijakseen, täydellisen kuuliaiseksi Hänen tahdolleen. Se merkitsee oman kunnianhimon murskaamista.
Kunnian etsiminen helluntaiseurakunnan hierarkiasta tms. takaa sen, että jäät toisten jaloissa pyörimään. Ja vaikka kunniaa sieltä saisitkin, tulisi se vain esteeksi todelliseen uskoon kasvamiselle kuten Jeesus sanoo, Joh.5:44. - niin se on
Jos joku puhuu mulle jumalasta, se on sama vaikka puhuisi joulupukista samaa kastia kumatkin, hölyn pölyä
- avaa sydämesi, avaa
Sinun kohdallasi on tapahtunut se, minkä luemme Matteuksen evankeliumista jakeet 13:15 "Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'"
- kummallista.
avaa sydämesi, avaa kirjoitti:
Sinun kohdallasi on tapahtunut se, minkä luemme Matteuksen evankeliumista jakeet 13:15 "Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'"
Minäkö paatunut, ei kukaan ole sanonut minua huonoksi ihmiseksi ja sinä sanot minua paatuneeksi vaikka et tunne minua, ei mullakaan ole kanttia sanoa jollekkin vastaan tulijalle olet huono ihminen.
- lueppa nyt tarkemmin
kummallista. kirjoitti:
Minäkö paatunut, ei kukaan ole sanonut minua huonoksi ihmiseksi ja sinä sanot minua paatuneeksi vaikka et tunne minua, ei mullakaan ole kanttia sanoa jollekkin vastaan tulijalle olet huono ihminen.
Paatunut EI OLE sama asia kuin huono ihminen.
Huonoksi en sinun sanonut, vaan PAATUNEEKSI.
Itsehän suoraan vertaat Jumalaa joulupukkiin.
Se on sinulta aikamoinen loukkaus Jumalaa,
taivaan ja maan kaikkivaltiasta Luojaa kohtaan.
Kerrataanpa vielä: sinulla OLI kanttia nimittää
Jumalaa joulupukin tasoiseksi pelleksi, niinhän.
Niin tekevät miljoonat maailman silmissä fiksut
ihmiset. He tekevät sen, koska ovat sydämensä
paaduttaneet Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
Nuo paatuneet ihmiset ovat kääntyneet tämän
maailman ruhtinaan p*rkeleen seuraajiksi. - kummallista.
lueppa nyt tarkemmin kirjoitti:
Paatunut EI OLE sama asia kuin huono ihminen.
Huonoksi en sinun sanonut, vaan PAATUNEEKSI.
Itsehän suoraan vertaat Jumalaa joulupukkiin.
Se on sinulta aikamoinen loukkaus Jumalaa,
taivaan ja maan kaikkivaltiasta Luojaa kohtaan.
Kerrataanpa vielä: sinulla OLI kanttia nimittää
Jumalaa joulupukin tasoiseksi pelleksi, niinhän.
Niin tekevät miljoonat maailman silmissä fiksut
ihmiset. He tekevät sen, koska ovat sydämensä
paaduttaneet Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
Nuo paatuneet ihmiset ovat kääntyneet tämän
maailman ruhtinaan p*rkeleen seuraajiksi.Miten voin loukata jumalaa kun en usko häntä olevan, ei tyhjää voi kunnioittaa
- Tehtävä ja paikka
Hyvä Sarisusannass
Kiitos monista kirjoituksistasi, jotka ovat olleet sekä hyvin avoimia, että rehellistä pohdintaasi suhteestasi Jumalaan ja seurakuntaan. Olen saanut aikaisemmista kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että olet etsivä ja haluaisit löytää turvallisen uskonsuhteen Jeesukseen. Se on kaiken lähtökohta - meidän on kuuluttava todelliseen seurakuntaan, siihen uskovien yhteyteen, jota Raamattu kuvaa Kristukseen ruumiiksi. Siinä jokaiselle jäsenelle olisi oltava oma paikkansa ja tehtävänsä Jumalan antamien armolahjojen mukaan. Aina niin ei ole - ja Krituksen ruumis elää ja toimii vajavaisesti. Hyvin usein toiminta on erittäin hierarkista ja työntekijäkeskeistä. Esimerkiksi julistajana voi toimia seurakunnan johtoon kuuluva henkilö, vaikka hänellä ei ole erityistä lahjaa ja kutsua juuri julistajan paikalle. Kuinka monessa seurakunnassa todellisesti etsitään ja kysellään mukanaolijoiden armolahjoja ja pyritään etsimään heille se omin paikka? Mutta - ensin sinun ja meidän kaikkien on oltava Jeesuksen omia - ei etsiviä, vaan tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka Taivaan Isä on ottanut sisälle kotiin.
Seurakunnat eivät ole ainoastaan hierarkisia, vaan myös miesjohtoisia. Näyttää siltä, että olet ollut sellaisissa seurakunnissa, joissa johtoon päässeet miehet eivät ole johtaneet taidollisesti, vaan he ovat käyttäneet valtaansa väärin tai peräti nauttineet vallan käytöstä. Niin ei saisi olla. 1. Piet. 5:3 "ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina"
Meidän on myös nöyrästi kysyttävä, onko meillä itsellämme halu päästä johonikin asemaan vaan todellinen kaipuu saada toimia evankeliumin eteenpäin viemiseksi Kristuksen ruumiissa. Nimimerkki Ihmiskunnian kirous kirjoitti erittäin tärkeän viestin: kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Hänen viittauksensa osui asian ytimeen: "Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?" Onko helluntailiikkeen tämän hetken hajaannus seurausta siitä, että joidenkin kunnianhimo ja vallanhalu ovat vaurioittaneet alkuperäistä työnäkyä?
Tutki siis sydäntäsi. Jos olet alakuloinen sen tähden, että olet jäänyt syrjään ja tiedostat, millaiseen tehtävään sinulla on jokin armolahja tai kutsu, ymmärrän sinua. Paikkamme ja tehtävämme löytäminen tekee meidät iloiseksi ja kiitolliseksi Jumalaa kohtaan - ellei niin tapahdu, emme ole elävä jäsen seurakuntaruumiissa. Tiedostatko itse tai jotkut uskovat, mitä todella haluaisit tehdä tai mikä sinulle olisi sopiva tehtävä?
Olen saanut sen käsityksen, että olet sisäisesti herkkä ja samalla haavoittuvainen. Siihen viittaa sekin, että arvostat, jos seurakunnassa otetaan huomioon myös ihmisen tunne-elämä: ihminen on kokonaisena ruumis (kehomme), sielu (henkinen tunnepuoli) että henki (hengellinen ulottuvuus). En löydä kirjoituksestsi muuta vinkkiä mahdolliseen sinulle sopivaan tehtävään, kuin sielunhoitoon. Sinulla on sielunhoidosta kuitenkin väärä käsitys, joka johtunee huonoista kokemuksiseta.
Kirjoitit: "Sielunhoito ts.puoskarointi hengellisten, arkojen asioiden tiimoilta ei kiinnosta. Sillä on niin huono maine. Helluntailaisuus kiinnostaa koska olen sielullinen ihminen, ja minua kiinnostaa helluntailaisten tapa ottaa huomioon tunne-elämä hengellisyydessä."
Sielunhoito on juuri ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista ja huomioimista, jossa sielunhoitaja sekä antaa rakkautta ja ymmärrystä, että johdattaa hoidettavan Jeesuksen läheisyyteen ja luottamaan armon evankeliumiin. Vain huonolla sielunhoidolla on huono maine ja saakin olla. Useimmiten hyvä sielunhoitaja kokee syvää halua tukea lähimmäisiään, hän on empaattinen ja monin tavoin itse kärsimyskoulua käynyt Jeesuksen seuraaja. Jumalan kutsun ja armoituksen saaneen sielunhoito on aivan jotain muuta kuin puoskarointia - se on rukoilten tehtävää työtä, jossa keskeinen ja perimmäinen toimija on aina Jeesus Kristus.- Tehtävä ja paikka
JATKUU:Suret sitä, että uskovien kesken näyttää olevan vain vähän rakkautta. Sitä suren minäkin. Rakkaus ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan se kuuluu meidän kilvoitukseemme, siihen, miten me elämme tässä ajassa ja paikassa. Kirjoitit: "jeesus sanoi"rakkadestaan te tunnette heidät". En halua olla hiusten halkoja, mutta Jeesus tietää kyllä, millaisia me olemme. Moni uskovaksi itseään kutsuva on kova ja valitettavan moni suosii elämässään näkyvää syntiä. Jos meillä olisi rakkautta totuuteen, me ojentautuisimme elämässämme Raamatun Sanan mukaan ja keskinäinen yhteytemme olisi rakkaudellista - mutta Jeesus sanoo tässä yhteydessä "jos": Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Sanojen ja tekojemme on oltava samankaltaisia. Jos ne eroavat toisitaan, maailma uskoo enemmän meidän tekojamme kuin sanojamme - väärä ja kova elämä vie todistukseltamme pohjan pois. Meidät tunnistetaan hedelmistä: uskovan elämä on erilaista kuin uskosta osattoman elämä:
Matt. 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?Joh. 13:35
Jeesuksen lähellä oleva, joka elää päivittäin armosta, rakastaa toista uskovaa. Jos ei niin ole, jotain on pahasti vialla.
1. Joh. 5:1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt."
Joskus me suutumme, aina olemme vajavaisia kaikessa, myös rakkaudessa. On erittäin tuhoisaa hengelliselle elämällemme, jos jäämme vihastumisemme jälkeen vihaan. Vihassa elävä ei voi rakastaa Jeesusta - meidän on tunnustettava syntimme, pyydettävä anteeksi ja pyydettävä Jumalaa hoitamaan meidän sisäisiä haavojamme, jotta pääsemme pois kaikesta vihastamme ja katkeruudesta. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole.
1. Joh. 4:20 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt."
Siunausta päivääsi Sarisusannass! - spirit&soul&body
Tehtävä ja paikka kirjoitti:
JATKUU:Suret sitä, että uskovien kesken näyttää olevan vain vähän rakkautta. Sitä suren minäkin. Rakkaus ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan se kuuluu meidän kilvoitukseemme, siihen, miten me elämme tässä ajassa ja paikassa. Kirjoitit: "jeesus sanoi"rakkadestaan te tunnette heidät". En halua olla hiusten halkoja, mutta Jeesus tietää kyllä, millaisia me olemme. Moni uskovaksi itseään kutsuva on kova ja valitettavan moni suosii elämässään näkyvää syntiä. Jos meillä olisi rakkautta totuuteen, me ojentautuisimme elämässämme Raamatun Sanan mukaan ja keskinäinen yhteytemme olisi rakkaudellista - mutta Jeesus sanoo tässä yhteydessä "jos": Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Sanojen ja tekojemme on oltava samankaltaisia. Jos ne eroavat toisitaan, maailma uskoo enemmän meidän tekojamme kuin sanojamme - väärä ja kova elämä vie todistukseltamme pohjan pois. Meidät tunnistetaan hedelmistä: uskovan elämä on erilaista kuin uskosta osattoman elämä:
Matt. 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?Joh. 13:35
Jeesuksen lähellä oleva, joka elää päivittäin armosta, rakastaa toista uskovaa. Jos ei niin ole, jotain on pahasti vialla.
1. Joh. 5:1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt."
Joskus me suutumme, aina olemme vajavaisia kaikessa, myös rakkaudessa. On erittäin tuhoisaa hengelliselle elämällemme, jos jäämme vihastumisemme jälkeen vihaan. Vihassa elävä ei voi rakastaa Jeesusta - meidän on tunnustettava syntimme, pyydettävä anteeksi ja pyydettävä Jumalaa hoitamaan meidän sisäisiä haavojamme, jotta pääsemme pois kaikesta vihastamme ja katkeruudesta. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole.
1. Joh. 4:20 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt."
Siunausta päivääsi Sarisusannass!Pitkästä aikaa teksti, jonka viitsin lukea, näin sielua hoidetaan!
Tehtävä ja paikka kirjoitti:
JATKUU:Suret sitä, että uskovien kesken näyttää olevan vain vähän rakkautta. Sitä suren minäkin. Rakkaus ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan se kuuluu meidän kilvoitukseemme, siihen, miten me elämme tässä ajassa ja paikassa. Kirjoitit: "jeesus sanoi"rakkadestaan te tunnette heidät". En halua olla hiusten halkoja, mutta Jeesus tietää kyllä, millaisia me olemme. Moni uskovaksi itseään kutsuva on kova ja valitettavan moni suosii elämässään näkyvää syntiä. Jos meillä olisi rakkautta totuuteen, me ojentautuisimme elämässämme Raamatun Sanan mukaan ja keskinäinen yhteytemme olisi rakkaudellista - mutta Jeesus sanoo tässä yhteydessä "jos": Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Sanojen ja tekojemme on oltava samankaltaisia. Jos ne eroavat toisitaan, maailma uskoo enemmän meidän tekojamme kuin sanojamme - väärä ja kova elämä vie todistukseltamme pohjan pois. Meidät tunnistetaan hedelmistä: uskovan elämä on erilaista kuin uskosta osattoman elämä:
Matt. 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?Joh. 13:35
Jeesuksen lähellä oleva, joka elää päivittäin armosta, rakastaa toista uskovaa. Jos ei niin ole, jotain on pahasti vialla.
1. Joh. 5:1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt."
Joskus me suutumme, aina olemme vajavaisia kaikessa, myös rakkaudessa. On erittäin tuhoisaa hengelliselle elämällemme, jos jäämme vihastumisemme jälkeen vihaan. Vihassa elävä ei voi rakastaa Jeesusta - meidän on tunnustettava syntimme, pyydettävä anteeksi ja pyydettävä Jumalaa hoitamaan meidän sisäisiä haavojamme, jotta pääsemme pois kaikesta vihastamme ja katkeruudesta. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole.
1. Joh. 4:20 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt."
Siunausta päivääsi Sarisusannass!Kiitos ihanan pitkästä, ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi.
Jumala on varannut jokaiselle jonkun tehtävän ja oman paikan seurakunnassa. Kannattaakin rukoilen kysellä sitä omaa kutsumustaan ja luottaa, kun rukoillen kulkee, niin Herra johdattaa. Alussa tehtävät voivat olla hyvinkin vaatimattomia ja vähäpätöisiltä tuntuvia, mutta niissäkin kannattaa olla uskollinen. Olkoon työ miten vaatimattoman tuntinen tahansa, niin kannattaa nöyrästi ja uskollisesti tehdä sitä. Näin Jumala usein tekee. Jumala kysy meiltä uskollisuutta. Kun olemme vähässä uskolliset, niin Hän uskoo meille pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Muistan kuulleeni, että joku seurakunnan pastori oli aloittanut palvelustehtävänsä seurakunnan WC:n siivoojana.
Jotkut sanonut, että haluavat vain olla ja parantua seurakunnassa, kun kokevat itsensä niin rikkinäiseksi. Seurakunnassa on toki lupa levätäkin - siihen on oikeus. Mutta oma kokemus – myös monien muiden - on, että juuri palvellessa tapahtuu eheytymistä ja siinä tulee myös tapahtumaan kasvua ja hioutumista.
Suositelen menemään mukaan seurakunnan eri tilaisuuksiin rukoillen ja avoimella mielellä, niin varmasti Herra tulee johdattamaan ja kirkastaamaan sen oman paikan. Itse voin suosittella oikein erityisesti seurakunnan yhteisiä rukousiltoja/kokouksia – olen kokenut ne erityisen siunaaviksi ja uskoa vahvistaviksi.
Siunausta ja johdatusta sinulle tässä asiassa!- NykyHelluntai
Helluntailaiset naiset pitävät omia konfferensseja nykyään mihin kärttyisillä hellariukoilla ei ole mitään asiaa.
http://naistenpaiva.net/3 - risahti jo
Naisethan ne ovat suunnilleen aina jostain rikki tai ainkin menossa ja säröillä.
SIihen tautiin auttaa naistenpäivät kuulemma, eli tyyliin tule ehjäytymään, viikonloppu vain 99e omin lakanoin.
ja sieluanne hoitaa tietenkin europarlamentraarisessa työsä voimautunut puhuja taikka tohtori sejase.fi !Niin, ainakin helluntaiseurakunnissa he ovat sitä. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin nuorena huomasin että rukousjonoissa oli enemmistö ikääntyneitä naisia.
Viimeksi kun pari vuotta sitten kävin kokouksessa oli tilanne sama. Mummoja rukoilemassa miesjulistajan kanssa häntäänsä. Ja nuorista naisista koostuva ylistyskuoro taustalla.
Minusta se on merkki siitä miten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset on jätetty heitteille seurakunnissa.
Olen aiemmin tutustunut naistenpäivien ohjemistoon ja siellä ei ollut mitään mikä vaatisi naiselta älyä. Hierontaa ja kauneudenhoitoa.
Vaikka huolehdinkin itsestäni ja ulkonäöstäni niiin se huolehtimisvimma ei ole niin voimakasta että lähtisin päiviksi ihan vain hoitamaan ulkonäköä.
Helluntaisrk on epätasa-arvon mekka. Siitä kertovat ikäääntyneiden naisten suuri määrä rukousjonoissa.
No, oli siellä joukossa yksi mielenterveyskuntoutuja mieskin. Yksi vain, monen kymmenen naisen joukossa.
Mistä se sinusta kertoo?sarisusannass73 kirjoitti:
Niin, ainakin helluntaiseurakunnissa he ovat sitä. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin nuorena huomasin että rukousjonoissa oli enemmistö ikääntyneitä naisia.
Viimeksi kun pari vuotta sitten kävin kokouksessa oli tilanne sama. Mummoja rukoilemassa miesjulistajan kanssa häntäänsä. Ja nuorista naisista koostuva ylistyskuoro taustalla.
Minusta se on merkki siitä miten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset on jätetty heitteille seurakunnissa.
Olen aiemmin tutustunut naistenpäivien ohjemistoon ja siellä ei ollut mitään mikä vaatisi naiselta älyä. Hierontaa ja kauneudenhoitoa.
Vaikka huolehdinkin itsestäni ja ulkonäöstäni niiin se huolehtimisvimma ei ole niin voimakasta että lähtisin päiviksi ihan vain hoitamaan ulkonäköä.
Helluntaisrk on epätasa-arvon mekka. Siitä kertovat ikäääntyneiden naisten suuri määrä rukousjonoissa.
No, oli siellä joukossa yksi mielenterveyskuntoutuja mieskin. Yksi vain, monen kymmenen naisen joukossa.
Mistä se sinusta kertoo?ps.ei pitänyt kirjoittaa häntäänsä vaan hätäänsä!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873825
Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)813340Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.713247On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle702800Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli512404Huomenna heitän järjen
romukoppaan ja annan tunteen viedä. Kerran tässä kuitenkin vain eletään. Muistan myös jonkun minua viisaamman sanoneen,502101- 671943
- 421921
Hyvää huomenta
Hyvää huomenta ja alkavaa viikonloppua ihanalle naiselle! Mitä ikinä teetkään, niin täälä sua yksi miekkonen ajattelee.181739- 601718